- This topic has 96 voices and 183 replies.
-
Posts
-
Kirjotin tänne(?) tänne joskus aikojen alussa joten ehkä ois taas aika kirjotella 🙂 Mikäs elämäntarina tästä tuli?!
Ylläpidon huomautus: Editoin viestiäsi. Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
en seurustele enää : D viimeks olin yhessä pojan kans joka oli 2 vuotta vanhempi. eka poika ystävä tais olla neljäs luokkalaisena,jos sitä nyt voi sanoo seurusteluks ;—pp
Joo, no minulla on huonoja kokemuksia pojista ja suhteista.
Yksi todella mielenkiintoinen, komea ja älykäs poika oli mun rinnakkaisluokalla. No, tietenkään en luonteelleni mitään mahtanut ja ihastuin..
Kuulostaa tavalliselta tarinalta, MUTTA kun kerroin tästä pojasta kavereilleni, he päättivätkin oikein yllättää minut. Vähän ennen joulujuhlan alkua kaverini meni tämän pojan luokse ja kertoi, että minä rakastan häntä. En tiedä miten poika reagoi siihen, mutta sen jälkeen hän jotenkin muuttui. Ennen tätä tapahtumaa hän oli puhunut minulle iloisesti, mutta sen jälkeen hän vaikeni ja oli aivan hiljaa seurassani. Ei muuten, mutta olemme samalla lisätunneilla.. Yritän aika ajoin puhua hänen kanssaan, mutta ei näytä toimivan. Lisäksi minä olen myös hyvin vaivautunut hänen seurassaan..Mikä ongelma!!
Anteeksi kun vaivasin…
No, pakko sanoa, että jos minulle tulisi poika möläyttämään että kaverini rakastaa sinua, ottaisin etäisyyttä.
1. En usko rakkauteen ensi silmäyksellä, se on ennemminkin ihastumista.
2. Jos ei liiemmälti ole pojan kanssa ollut tekemisissä, niin ahdistavaa kuulla tuollaista jos vaan normaalina kaveripohjana ollaan liikenteessä ollut.
3. Kaveri voi hyvinkin _____ ja oikeasti poika ei olisikaan sitä mieltä, ja jos on, niin miksi ei itse olisi tullut kertomaan?Itsellä kokemuksia löytyy lähinnä negatiivista, mutta tottakai positiivisiakin juttuja.
Nyt on tällainen on/off ollakko vai eikö olla, harmi vain minä en asiasta voi päättää tässä tilanteessa.
Olisi tietty jees vaan jos minullekin ilmoitettaisiin jutusta kun näköjään päivittäin melkein muuttuu =PYlläpidon huomautus: Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
En seurustele, enkä ole ikinä seurustellut vaikka olen jo 16-vuotias. Tahtoisin kyllä, mutta vasta silloin kun ’Se Oikea’ sattuu kohdalle. Täällä päin semmoista ei ole näkynyt. Ihastunut olen kyllä pari kertaa, mutta en ole ikinä tunnustanut ihastustani sen kohteelle. 😉
Sonoe wrote:
Sanotaan nyt suoraan että inhoon sitä että keskellä koulun aulaa ne jotka ”seurustelee” lääppi toisiaan. Kamalaa.
Samoin.Meidän luokalla on pari tyyppiä, mitkä seurustelee keskenään.Sitä on niin ällöttävää kattoa kun ne siinä kuhertelee.Ja toinen sitten kun kävelee koulusta bussille, siinä matkalla kulkee käsi kädessä tyyppejä.Säästäisi tuon kuhertelun muualle, eikä kouluun.Ällöttävää.Ja vielä kun seiskoja ovat…
Voin kertoa, että vaikka olisi kuinka ihana ihminen tahansa, ei kannata alkaa seurustella, jos ei ole siihen valmis. Myöskään jos ei ole varma omista tunteistaan, ei kannata antaa toiselle väärää käsitystä.
Itse aloitin seurustelun aivan liian nuorena. Olin 11 vuotias ja olin niin onnellinen, kun pitkä aikainen ihastukseni oli kiinnostunut minusta. En tuolloin ollut kuitenkaan varma, mitä seurustelu oli pojan mielestä. Ensimmäiset päivät tuntuivat ihanalta, mutta pian huomasin, että en ollut valmis viettämään kaikkea aikaani pojan kanssa. Minua alkoi ahdistaa hänen läsnäolonsa, koska hän oli niin takertuva. Sitten hän vaati minulta suukkoja, joka oli minusta hirveää, koska olisin kuvitellut ensisuuelmani olevan kumpienkin tahdosta.
Lisäksi olin hankalassa tilanteessa, sillä olin muuttamassa pian eri maahan ja halusin viettää aikaani ystävieni kanssa. Poika ei kuitenkaan halunnut tätä ja seurasi minua kaikkialle. Hän oli myös erittäin mustasukkainen. Kerran juttelin neljä vuotta nuremman pojan kanssa, sillä olin hänen koulukumminsa. Ja tästä poikaystäväni sai kohtauksen.
Halusin erota. Ongelma oli eräs tärkeistä ystävistäni, joka oli poikaystäväni sisko. Hän vaistosi ahdistukseni ja kerran sanoi minulle, että ystävyyssuhteemme päättyy, jos eroan pojasta. Mutta olin vasta 11 vuotias! Kaikki tuntui niin vakavalta, kaikkia päätöksiä piti miettiä. Lopulta erosimme pojan kanssa ja vielä nytkään en ole väleissä hänen siskonsa kanssa.Mutta minulle jäi pienimuotoiset traumat siitä, että minun oli suunnilleen pakko seurustella pojan kanssa 11 vuotiaana. (Hänen vanhemmansakkin olivat pelottavat) Opin ainakin sen, että kun seuraavan kerran seurustelen, haluan olla varma siitä, haluanko.
Nykyään en seurustele, eikä kiinnostakkaan. Toivon kuitenkin, että löydän joskus jonkun ihanan. Musta on ihana lukea teidän viestejä, jotka olette jo löytäneet. Onnea teille ♥
en ole seurustellut, enkä luultavasti aiokkaan seurustella , koska kuitenkin se päättyy jossain vaiheessa eroon. ei kannata ruveta seurustelemaan, koska ero tulee. paitsi harvat elävät jonkun kanssa eälämänsä loppuun asti yhdessä.
Myös.
Sarjassamma buu-huu ajattelu rikkoo vaahtokarkkilinnat.
Jos jokaisella olisi "se oikea" jossain odottamassa, niin eikö tämän voisi soveltaa ihmissuhteisiin yleensäkin. Ja mitkä olisivat mahdollisuudet, että paras bestis evurrrr löytyisi samasta koulusta, samasta luokasta kuin mitä itse käy. Niin se kuitenkin on suurimassa osassa tapauksista. Mahdollisuus on yksi yksi kuudesta ja puolesta miljardista.
Ja jos yhä jatkaa ajattelua että duu~n siellä jossain se sieluntoveri luuraa niin eikö se olisi aikamoista sen hetkisten kavereiden vähättelyä. Samalla tavalla kuin jotain läheisestä kaveripiiristä löytyneen sielunkumppanin, poikaystävän, tyttöystävän. ellei joku sitten tahdo uskoa että joku jumala on järjestänyt asiat niin että jokainen tapaa ne tyypit jotka ovat hänelle tarkoitettuja.
tasuki-san wrote:en ole seurustellut, enkä luultavasti aiokkaan seurustella , koska kuitenkin se päättyy jossain vaiheessa eroon. ei kannata ruveta seurustelemaan, koska ero tulee. paitsi harvat elävät jonkun kanssa eälämänsä loppuun asti yhdessä.
Ihmisillä on nykyään vain liian suuret luulot mitä seurustelun pitäisi olla. Ja avioliiton. Erojakin otetaan vain kun odotetaan että häiden jälkeinen huuma kestää ikuisesti, mutta se onkin vain arkipäiväistymistä, suhteen tasoittumista ja vakiutumista. Nykyään saa eron aivan liian helposti kun ihmisillä ei ole halua ratkoa ongelmiaan ja ero on kaikkein helpoin ja suorin ratkaisu. "Me jotenkin niinku kasvettiin erilleen."
En mä seurustele…
Ei kyllä kukaan oo varmaa ees kiinnostunu, mut ihan hyvä vaan ni saa olla rauhassa xDEn oo koskaan seurustellu, mut ihastuksia on ollu… hmm… 9. 4 ala-asteella ja 5 ylä-asteella (juu, oon 14.v. kakara 😉 Se on iha normin näköne kympin oppilas ja normaalilla tasolla urheilussa (=ei mikää erityisen hyvä muttei huonokaa).
Öööh…. Oli minulla 4-5 vuotiaana naapurin pojan kanssa jonkinlainen suhde….Jos semmoista voi edes laskea suhteeksi…… 😀
Tottakai sitä haluaisi löytää jonkun sopivan ihmisen, mutta onhan minulla vielä aikaa, liian nuorena ei saisi minun mielestä aloittaa "seurustelua" *kröh kröh, paraskin puhuja…*
En ole seurustellut koskaan… eikä tilaisuutta varmaan ikinä tule, kundit pitää mua liian omaperäisenä tapauksena. Pari friiduu on kyllä yrittäny lähennellä…
En ole elämäni aikana seurustellut kertaakaan. Vakavasti ihastunutkin olen ollut vain kerran ja sekin tänä vuonna. Kerroin kyllä tunteistani tälle pojalle, mutta vastakaiku oli -273 celsiusastetta.
Olen 18v tyttö, joka ei polta eikä juo, jonka keskiarvo on yli 9:n, ja joka menee viim. klo: 22 nukkumaan *ihmiset kavahtaa kauemmas* Niin.. Eikös olekin kaamean tylsä yhdistelmä?Voisin angstata teille, vaikka miten pitkän rivin, mutta jätän sen väliin. Kaikki luultavasti kiteytyy huonoon itsetuntoon ja luottamuspulaan, sillä en osaa luottaa ihmisiin tarpeeksi. Tämäkin sitä jälkeä kun kaverit ovat lempanneet ojaan.
Toisaalta haluaisin tuntea, mitä se rakkaus on, sillä en ole koskaan rakkatta tuntenut ja haluaisin myös tietää pystynkö itse tuntemaan niin vahvaa tunnetta. Toisaalta ei mulla mikään kiire ole. Olenhan jo 18 vuotta pärjännyt niin pärjään vastedeskin.Ikä, milloin seurusteleminen olisi hyväksyttävää, ei voi tarkasti määrittää niinkuin täällä on jo todettu. Mielestäni kuitenkin yläasteella aikaisintaan voisi seurustelu tulla kuvioon mutta sekin saattaa olla liian aikaista. Jokaisen oma asiahan se on milloin alkaa seurustella.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
