- This topic has 96 voices and 183 replies.
-
Posts
-
Mulla on ollu kolme suhdetta jokka on katkennu ilman mitään järkevää syytä. Nyt sinkkuna ja uutta likkakaveria pokaamassa. Oon 14v
alex wrote:
Sanon vaan, että yli puolet suhteista päättyy eroon.
Mihin ne loput sitten päättyy O_o kuolemaan asti kestäviä suhteita taasen on varmasti vähemmän kuin tuo puolet, mutta mikäs siinä.
Joo. Itse en ole koskaan seurustellut, vaikka ihastunut olen melkein koko ajan johonkin. Oon vaan niin rasistuttavan ujo, etten uskalla mennä kysymään minkään laista reittiä (kerran mesessä kysyin yheltä, että onko mahkuja, mutta se päätty mun kannalta erittain huonosti). Lisäksi asiaan vaikuttaa se, että olen erittäin ruma, joten kaikki jotka olisivat minun tasoani, eivät minulle kelpaisi… Seurustella voi minkä tahansa ikäisenä, koska se on joka tapauksessa nuorempana just sitä parin viikon tekstariseurustelua ja vasta vanhempana vähän vakavaa. Ja vaikka kovasti tahtoisinkin jonkun kivan luokseni, niin mihinkään naimisiin en tosiaan ole menossa ennen kuin olen ainakin sen 40.
En seurustele enkä ole ikinä seurustellut…
Älyttömän monet mun luokkalaiset on jonkun kanssa yhdessä, ne koko ajan halailee koulun käytävillä ja se hiukan häiritsee silleen jotenki.Ihastuksia on aina välillä, mutta ei vakavia.
Joteski tuntuu et kukaan ei kiinnostu tämmösestä japani friikki sekopäästä. Ja muutenkin olen niin hyvä kaveri esim. kaikkien luokkalaisteni kanssa, että jos alkaisi olemaan jonkun luokkalaiseni pojan kanssa, ja erottaisiin, se voisi tuhota yhtävyytemme ja aika monien muidenkin meidän luokkalaisten ystävyyden. Koska kerran yksi kaverini (vaikka leena) oli yhden meidän luokkalaisen pojan (vaikka matti) kanssa yhdessä, ja kun he erosivat Matti alkoi vihata Leenaa ja kaikki olivat Matin puolella ja kaikki alkoivat vihata Leenaa.
Että tälleen… tajusitteko mitään?
Minä olen seurustellut.. kahdesti.. Enintään kolmesti sitä yhtä kertaa en ole laskenut suhteeksi..Ja kohta varmaan seurustelen taas <3 En ole kyllä koskaan tuntenut olevani suosiossa.. Pätkä lukioonmenijä, ja kaiken lisäksi japanifriikki XD
Itse en näe seurustelussa mitään pahaa, mutta jos seiskat syksyllä heti koulun alettua kävelee käytävillä fritsu kaulassa niin aika lapselliselta vaikuttaa. Nuoleskelkaa kotona, älkää koulun käytävillä pliis, ei ihan mukavaa katsella.. Myöskään sellaine "käympäs nyt kaikki koulun pojat läpi"-asenne inhottaa. Sitten vanhempana itketään kun ei kukaan ota vakavasti..
En seurustele, mutta olen ihastunut yhteen henkilöön x3 Olen yrittänyt ottaa yhteyttä häneen, olen tehnyt jo vaikka ja mitä rohkeaakin mutta vielä ei ole merkkejä että tunne olisi molemminpuolinen. Olen päättänyt (vastahakoisesti) unohtaa sen pojan, olen menossa lukioon joten täytyy panostaa opiskeluun. -_-’
seurustelu on sitten kumma juttu. Välillä sitä ollaan, välillä ei. Tällä hetkellä ei ketään, odotan 😛
Itse olen seurustellut jo reilun puolitoista vuotta itseäni yhdeksän vuotta vanhemman miehen kanssa. Juu, tiedän ensireaktionne: veretseisauttava järkytys ja kenties supattelua lähipiirissä olevien kanssa tyyliin "hyi kamala, että tommostakin, voi että, hyhhyh sanon minä ei jösseksen ristus….". Anyhow, itse olen tässä suhteessa äärettömän onnellinen, asumme yhdessä omakotitalossa rakkauden ensimmäisen, romanttisen huumavaiheen jo kokeneina. Arkikin rullaa pienine skismoineen, mutta kaiken kaikkiaan voisin sanoa löytäneeni täällä niin monen mainitseman oman "Sen Oikeani".
Älkääkä huoliko, hyvät herrat ja neidit. Kyllä jostain aina joku teillekin löytyy, aivan varmasti. Kunhan lopetatte ainaisen etsimisen n__<. Eikä parinkaan epäonnistuneen keikan jälkeen kannata heittää pyyhettä kehään. Believe me, I’ve been there too.
(Tämä nyt ei oikein liity seurusteluun vaan aiempaan tähän ketjuun laittamaani viestiin.)
Jess, tällä viikolla on Animecon! Toivon että ihastukseni on tulossa sinne. >w< Olisi niin mukava nähdä hänet pitkästä aikaa. Anteeksi tämmöinen hehkuttaminen, mutta olen vain niin iloinen jo pelkästä ajatuksestakin!
Tori:
Kiitos kovin ^^. Ja onnea sinullekin tässä "projektissa". Omalla kohdallanikin juuri äiti antoi äärettömän suopean suostumuksensa aikeilleni. Ehkäpä äidit sitten ajattelevat jotenkin yleismaailmallisesti vanhemman miehen olevan turvallisempi vaihtoehto. Ainakin oma äitini huokaisi helpotuksesta ja ilmoitti luulleensa meikäneidin hyppäävän jonkin "juuri kortin saaneen suharipojan matkaan" :D.a ha ha 😆 minun äitini on erittäin huolehtivaista tyyppiä. Sitten se vielä ihmettelee, miksei tiedä kaikkia asioitani. No problem!
Seurustelu ei ole ikinä kiinnostanut minua. En ole koskaan ihastunut keneenkään tosissani, mitä nyt olen paria poikaa pitänyt silmiinpistävän söpönä ja katsellut aika pitkään. Hekin kuitenkin unohtuivat hetkessä.
Jotenkin en vain koe seurustelua mukavaksi. Ensinnäkin en osaa olla poikien kanssa; jutut, joista kavereiden kanssa keskustelen, ovat varmasti liian epämieluisia poikien korville. Nyt lukiossakin minun luokallani on yksi poika, joka on jonkinlainen "juttelukaveri" minulle, ja hänenkin kanssaan on hirveän vaikea yrittää saada puhuttavaa aikaiseksi (ja hän tulee aina ensisijaisesti puhumaan minulle eikä päinvastoin). Lisäksi olen vähän liiankin kova fanittamaan ties mitä muusikoista fiktiivisiin komistuksiin, ja sen kanssa saattaisi tulla ongelmia. Ja kaikki se söpöstely, treffeillä käynti, pussailu ja muu hellyyden osoitus on ihan… plääh.
Minulle on kuitenkin ihan okei, jos joku tosissaan haluaa poika- tai tyttöystävän ja on sellaisen saanutkin. Mielipidettäni ei siis tarvitse ottaa mitenkään henkilökohtaisesti. Minuun itseeni seurustelu ei vain iske.Mä oon seurustellu 2 kertaa mut aivan aivan aivan liian pienenä! Ne oli varmaankin viimeset kerrat. Ja kaikki aattelee nykyään vaan pelkkää ulkonäköö joten ei mua kukaan haluukkaa. JOS tapaisin pojan joka ei välitä ulkonäöstä ois ihan kivaa.Oon kyllä ihastunu yhteen tyyppiin mut en mä sitä saa. Astelen vaan yksin tässä pienessä elämässä eteenpäin! XDD
Seurustelen. Ollaan oltu kohta yhdessä pari viikkoa. Eihän se vielä paljoa ole.
Ikä eroa meillä ei ole kuin suunnilleen kuukausi =w=
Ennen en ole seurustellut, niin jotenkin on hassua olla jonkun kanssa yhdessä…
En muuten olisinyt tämän henkilön kanssa yhdessä, jos kaverini eivät olisi puuttuneet hiukan asioihini. Kun he saivat kuulla että pidän tästä kyseisestä henkilöstä, niin mun kaverit soitti sille ja kysy et haluisko se alkaa mun kanssa. Sitten myöhemmin illalla se kysy mesessä, että haluunko alkaa seurustelee sen kanssa.Se oli aika hassu juttu ku aika monet meidän kaverit oli sanonu enne ku alettiin olee, et ollaan ihan samanlaisii. Nii sit ku laettiin seukkaamaan ja vähän juteltiin niin huomattiin, että me ollaan aika lailla ihan samanlaisii. Me käyttäydytään suunnilleen samallalailla, reagoidaan asioihin samoin tavoin, tykätään samoista asioista jne.
Ketään tuskin kiinnostaa, mutta halusin kertoa >w<
Hmm, taidanpa nyt avatani sydämeni tämän asian suhteen^^
No siis, en ole koskaan varsinaisesti ollut ihastunut kehenkään sillä lailla, että olisin halunnut olla tämän ihmisen kanssa tai vastaavaa – oikeastaan olen kokenut sen enemmänkin ärsyttävänä. Kaikki lähipiirissäni olevat pojat ovat tosi ärsyttäviä. Pirunmoisen huomionkipeitä, ja esittää koko ajan jotain. Myönnän, että en oikein osaa olla poikien kanssa. (Siis jos vaikkapa serkkuani ei oteta lukuun) Minun kun on vaikea tulla juttuun edes tyttöjen kanssa, joten eipä ihme. Olen aina melkoisen pidättyväinen ja kyynisen oloinen. En vain mahda sille mitään.
En ole tavannut koulussa ketään poikaa, josta olisin voinut ajatella, että siinä vasta mukava tyyppi, ja haluaisin tutustua häneen paremmin. Mutta olisi periaatteessa kiva, jos näin olisi.Mutta oikeastaan en edes halua seurustella. Olen huomannut, että viihdyn parhaiten rauhassa yksinäni, ja jos joku haluaisi nähdä minua kokoajan, niin kokisin sen melko häiritseväksi. Ja näiltä näkymin tuntuu aika epätodennäköiseltä, että joku haluaisi nähdä minut. Sama juttu, kuin Gilraenilla. En osaa kuvitella itseäni söpöstelemässä jonkun tyypin kanssa ja roikkumassa hänen käsipuolessaan. Mutta siis, jos sattuisin löytämään sen Herra Oikean, niin totta vie olisin iloinen^^ Mutta tällä hetkellä fiktiiviset hahmot kelpaavat, chehh.
chiyo, minä en näe mitään pahaa vanhemman miehen kanssa seurustelussa. Tai riippuuhan se vähän siitäkin kuinka nuori itse on, mutta kuitenkin. Minä ainakin kokisin vanhemman miehen jollain lailla turvalliseksi, tosin jos olisin ensin vakuuttunut siitä, että hän on luotettava.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
