an&ri

Tänään oli Saksan koe, josta olen nyt stressannut koko viikon. Taisi olla ensimmäinen kerta kun aloitin hyvissä ajoin lukemaan Saksan kokeeseen.
Se taisi sitten olla ihan hyvä ajatus, sillä koe meni ainakin mun mielestä ihan hyvin, kaksi sanaa oli mitä en muistanut, ja ne olivat "kuka" ja "rasittava". "Kuka" olisi pitänyt muistaa, mutta mieleen tuli vain ruotsin, englannin ja japanin vastaavat.
Kaiken tämän pänttäämisen jälkeen olen päättänyt, että Ruotsi on ihan tajuttoman helppo kieli.

Tosiaan, tänään sitten kuulutettiin ne matikkakilpailun parhaat pisteet, ja minä olin sittenkin viides. Tai no, kolmanneksi parhaat pisteet, kolme tyyppiä jakoi kakkossijan. No mutta, vähänks mä oon nyt ilonen. Ja minä olin niin varma että se meni täysin penkin alle, että meinasin jo mennä kysymään joltakin matikanopettajalta josko sen minun paperini voisi repiä ja jättää pois koko hommasta.

Vielä jatkuu kokeet, ei jaksaisi enää, mutta sitten ne ovat ohi. Olen taas päässyt tähän ihme motivaatiokierteeseen, kun tulee hyviä numeroita niin ne motivoivat opiskelemaan lisää, joka tietää taas hyviä numeroita. 🙂

Kaveri antoi Moulin Rougen lainaan, pitänee se katsoa kun niin kehui.

Dragon (jos se nyt oli se) näytti nuorempana vammaiselta. Se oli pakko sanoa vaikka en olisikaan halunnut.

Mutta…Garp oli tosi cool. Ihan samanlainen kuin Luffykin. Ja sille siis tarjottiin ylennystä, mutta ei ottanut sitä vastaan… siistiä (niinkuin Aokijikin sanoi). Tosin sekin näytti todella vammaiselta siinä kun se ilmeili Acelle.

Itse luvusta… Kontra-amiraalit ftw.

DA’n pagevieweistä puheen ollen todistin tässä pari päivää sitten hetken jolloin minulla oli 3,333 viewiä. Oli se niin hienoa. Olisikohan puolitoistavuotta vanha se tunnus siellä.

Tänään tein kasvissosekeittoa. Jee, olihan se ihan hyvää, mutta olisi voinut olla parempaakin. Yritän vähän enemmän ensi kerralla. Ei kyllä kasvissosekeitossa ole ihan hirveästi mitään mitä sille voi tehdä.

Kävin tänään mummon luona. Se näytti kuvia siitä kun se oli nuori, en tiennytkään että sekin oli ollut joskus 15-vuotias. Ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni kuvan äitini isästä.

Kouluun meneminen ahdistaa. En halua edes kuulla miten se matikkajuttu meni, en halua tehdä yhteiskuntaopin esitelmää aiheesta Suomi ja Nato, enkä jaksa opiskella Saksan kokeeseen. Ihan oikeasti, toivottavasti olisin kipeä ensi viikolla.

Ja kaikkia kiinnostaa taas tosi kovasti.

Viimeinen päivä tetissä oli tänään. Se yksi ihminen siellä sanoi minun nimen koko ajan väärin. Ihan koko ajan. Ja vaikka lopussa kun se täytti ne minun todistuslaput, ja kirjoitti minun nimen siinä yhteen kohtaan oikein, niin se vielä sen jälkeen kirjoitti sen kirjan (minkä sain sieltä) paperipussiin "Maijalle tet-työstä". ARGH. Se viimeinenkin kirjain merkitsee aikas paljon. (no niin, onko kiva tietää mun nimi nyt)

Ja se kirja minkä sain sieltä. Aluksi olin ajatellut vain mennä ostamaan sen sitten kun pääsen sieltä, mutta sitten kun olin maksamassa sitä, niin minulle sanottiin että saan sen ilmaiseksi. Jee ^^ Maksoihan se tosin vain 9 euroa…
No mutta, kirja on nimeltään "Siskonmakkarat", ja siinä on kertomuksia naisilta, joilla on tai on ollut jokin syömishäiriö. Tosi mielenkiintoisia juttuja, vähän säikähdin kun yksi juttu kuvasi omia ajatuksia niin hirveän hyvin.

Tänään sain käydä tetin aikana marketissa ostamassa kaikkea ihme syömistä vaikka kuinka monta kiloa. Oikeesti, kymmenen glögipurnukkaa painaa aikas paljon, vaikka kannoin niistä vain puolet. Ja ne eivät olleet yksin (ja nyt taas kiroan sangatsun huonoa hymiövalikoimaa, olisi yksi mitä haluaisin niin usein käyttää…mutta ei sitte).

Ja jee, sitä tetin väliaikahommaa, eli pistetään papereita silppuriin. Voisi olla ihan kivakin homma, muttakun jokaikisessä paperissa on niittejä, jotka pitää ottaa pois. n__n

Muistin juuri että jokin aika sitten saatiin nauhalle tosi hieno "moka" uutisista. Siinä kaksi tyyppiä kertoo nyt ihan tavallisesti niitä uutisia, ja yhden uutisen jälkeen pitäisi tulla heti joku video kyseisestä aiheesta, mutta ei tulekaan, ja ne tyypit vain istuvat siinä paikallaan ja tuijottavat kameraan vaikka kuinka kauan, ja se toinen näyttää siltä että se repeäisi kohta. 😀

Japanintunnilla oli tosi kivaa oikeastaan. Ehkä mä nyt jotain osaan siellä. Toivottavasti.

Valkoparta alkaapi näyttää sen verran tuskaiselta, että en usko sen elävän enää ihan hirveän pitkään. En välttämättä usko, että se könähtää tuonne taistelun keskelle, voihan se vaikka heikentyä tuosta niin paljon, että kuolee myöhemmin -> Odan ei tarvitse rikkoa One piecen sääntöjä kuolemisesta. Ja saattaa olla, että se tekee jotain joteski samaan tyyliin kuin Hiruluk, koska muutenhan se olisi aika inhottava paikka Squardille.

Ja nythän tuo äksön vasta taitaakin alkaa. Kuinkakohan monta kertaa olen tuonkin sanonut.

Toinen tettiviikko, nyt olen Suomalaisessa.
Aika vaikuttaa menevän jotenkin paljon nopeammin kuin kahvilassa tiskatessa… Vaikka ei tuolla kirjakaupassakaan ole ihan hirveästi hommaa, olisin toivonut että olisi ollut, en vain osaa olla jouten silloin kun pitäisi olla töissä. No, kaikilla väliajoilla olen oikonut kirjapinoja ja järjestellyt hyllyjä siistimmän näköisiksi.
Mutta ne varsinaiset työt mitä saan tehdä on sitten kivoja. Saan purkaa lähetyksiä ja katsoa onko tullut oikea määrä tavaraa. Sitten pitää laittaa hintalaput (metka homma muuten), ja viedä tavarat hyllyille. Paperiakin olen muuten silpunnut melkoisen määrän, siihen hommaan minut laitetaan kun ei ole pitkään aikaan ollut mitään muutakaan tekemistä. Jee.

Tein äsken tosi hyvää pirtelöä~~ Maitoa, mansikoita ja jotain rändömiä metsämarjajugurttia. Jotenkin aina kun teen pirtelöä, niin sitä tulee juuri sen verran että mahtuu yhteen mukiin.

Mitäs muuta. Olen lukenut manhwaa "He’s dedicated to Roses". Kyllä minäkin kaiken seinenin jälkeen haluan lukea jotain sohjoa, ja tuo ei sentään ole ihan siitä huonoimmasta päästä.

Siellä kirjakaupassa ollessani, ja kirjoja katsellessani löysin muuten kirjan jossa oli Suomen harvinaisimpia nimiä. Olinkin tässä jo ihan oikeasti miettinyt että olisikohan sallittua antaa lapselle nimeksi Gia (älyttömän khuul nimi, One piece viittauksella tai ilman). Mutta että joku on oikeasti antanut lapselleen nimeksi Homo…hmm…sekin sieltä löytyi. Noahkin olisi hieno nimi. Hmmh, mutta miltäköhän lapsesta tuntuisi tulla nimetyksi jonkun mangan mukaan?