Blackbeard

Viisi osaa löytyy hyllystä, mutta sitten piti pudottaa ostoslistalta. Tosin nyt kun on selvää, että se loppuu ennenmin tai myöhemmin lähitulevaisuudessa, voisin ostaa lisää osia pikku hiljaa omaan hyllyyn. Erinomainen shonen, onnistuu pysymään selkeästi genressään ilman mitään kliseisiä taisteluturnauksia tai elementtitaikoja. Äärimmäis tiivis ja uniikki juoni, kirjoja ei millään raskisi läskea käsistään. Myös Arakawan melko omaperäinen piirrostyyli on piristävä.

Seuraavaksi; Air Gear?

Hmm, ctrl + z on minulle niin itsestään selvyys, etten ole tullut ajatelleeksi, että jollekin se voi olla uusi juttu.

Kävin kirjastossa, lainasin Terry Pratchetin Mortin. Olen jo pitkän aikaa kaavaillut Kiekkomaailma kronikkojen Kuolema-kirjojen lukemista. Vaikuttaa taatulta Prachetilta, puhdasta hulvattomuutta.

Uuden OP:n kansi oli hieno, teki mieli itsekin karjaista. Nyt sain muuten kirjahyllyn eturivin täyteen OP:ta. Jei…

Tein myös itselleni sigin. Vanha alkoi ärsyttää, en enään edes fanita kovinkaan intohimoisesti yhtäkään niistä sen sarjoista. HxHn uusia lukuja sen sijaan odotan kärsimättömänä. Tosin vähän jäi häirtisemään tuo nyt oikealla jäävä tyhjä alue, se päistaa läpi aika vahvasti.

Taas tuli ihan tyhjänpäiväinen viesti. Duh, ja niin sankarillisesti puhuin keskustelun tason laskemisesta. Big hooray for hypocrisy!

shiRO wrote:

Kohtuullisen vähän ehti tapahtua, mutta jotenkin typerää, että Valkoparta odotteli näin pitkään hyökkäyksensä kanssa. Miksei hän voinut hyökätä heti alkuun, kun näin oltaisiin voitu säästyä enemmiltä miestappioiltakin.

Hänelle oli äärimmäisen tärkeää säilyttää ’kuolemattoman’ imagonsa mahdollisimman pitkään, se on taistelun kannalta tärkeä valtti. Kaiken lisäksi, hänen huonontunut terveytensä ei välttämättä olisi antanut hänen jaksaa taistelukentällä alusta asti, ja jos hän olisi väsynyt tai jopa kuollut jo taistelun alkupuolella, henkinen tappio (merivoimille voitto) olisi jo ratkaissut pelin. Kaiken lisäksi hän tuntuu olevan ainoa, jolla riittävät rahkeet koko porukan komentamiseen, jos jonkun muun olisi pitänyt astua päällikön paikalle homma ei toimisi. Sitä paitsi, nyt kun hänellä ei ole enään mitään menetettävää, hän on kaikkein vaarallisimmillaan, vaikka haava häntä heikentääkin.

No joo, aika tuollainen stantardi luku. Mitään hirveän erikoista ei tapahtunut, kunhan Sengoku osoitti, ettei vielä ole kaikkia korttejaan pelannut, ja että Oarsin turhalta tuntunut rynnäkkö ei ehkä ollutkaan ihan niin turha. Tämä sota kaipaa nyt kipeästi muutamaa intensiivistä ja yksityiskohtaista kaksinkamppailua.

Ei hitsit, mulla on aika ristiriitaiset tuntemukset tuon openingin suhteen. Toisaalta biisi oli ihan kiva, mutta toidaalta se kuulosti enemmän romance/shoujo sarjan tunnarilta. Ensimmäinen osa jossa oli käytetty mangan kansisivuja oli ihana, joskin ne shokki ilmeet oli turhan liioiteltuja. Ihan niin kuin Luffy olisi tuollaisesta havainnoista järkyttynyt, päin vastoin. Tähtisilmät ja kilpparista lemmikki tai sapuskaa.

Jälkiosa spoilasi reippaalla kädellä. Selväksi tuli, ettei Acea ainakaan ID:stä pelasteta. Lisäksi näytettiin kaikki ID:n tavattavat hahmot, joista varsinkin yksi on massiivinen yllätys. Muut oikeastaan itsestään selviä, mutta yhtä ei odota ID:ssä näkevänsä. En nyt mainitse nimeä, koska hän menee niin pikaisesti ohi, että joltakin saattoi omaksi onnekseen jäädä huomaamatta. Ja muutenkin biisin jei jei tunnelmointi ei ihan pukenut ID:n synkkää fiilistä, puhumattakaan koko maailman kohtaloa ravistelevasta sodasta. Tosin Hannybalin heil ’Jeeeiii!’ oli hauska.^^

Nyt taidan sitten minä vuorostani sairastaa possunuhaa. Oikeasti pelotti ajaa pimeäajo, kun oli niin heikko olo. Tosin heti kun sain juustopurilaisen nassuun, olo parani kummasti. Vaikka purilainen aika pahaa olikin. Nyt on kakkosvaihe suoritettu, heti kun pystyy niin käymään poliisin juttusilla, että saan sen oikean kortin. Kokonaisuudessaan tämä rahastus teetti 295e. Ja se on muuten olevinaan halpa. Yksikin oli tullut Helsingistä asti tänne ajamaan.

Luin päivällä Pluton ekan luvun, ja vaikuttti ehdalta Urasawalta. Tosin tänään en taida jaksaa lukea enempää, taiden mennä heti pehkuihin kun saan syötyä.

Piti sanoa jotain muuta fiksua, mutta unohdin. Liittyi varmaan etunimiin.

Tästä kyllä näkee, että tekijä on nuori ja harrastus vasta aloitettu. Yksi jos toinenkin asia on vinossa. Ensin voisin arvata, että Katy Coopen piirrosopas löytyy hyllystä? Toki tälläiset oppikirjat ovat oikein käteviä aivan aloittelevalle piirtäjälle, mutta kannattaa muistaa, että kirjailijan sana ei aina ole laki. Kannattaa jo myös alusta asti soveltaa, kokeilla omia juttuja ja kehittää sitä persoonallista tyyliään, turhan identtiseen kopiointiin ei kanna lähteä. Toki sekin opettaa, mutta jos käytännössä aikoo sarjakuvaa piirtää, niin on laiha lohtu että osaa kopioida hyvin, mutta ei oikein soveltaa itse.

Ensin on hahmon suunta. Mihin se oikein katsoo? Koska en todellakaan osaa sanoa, onko kyseessä suoraan edestä, vai hienosti viistosta kuvattu pärstä. Silmät ja nenä suosivat jälkimmäistä näkemystä, mutta leuka on aivan saman lailla kuin olisi suoraan edestä kuvattaessa. Leuan kärkipisteenhän olisi tarkoitus kulmasta riippumatta olla suurinpiirtein samassa linjassa suun keskiosan ja nenän kanssa. Tässä se osuu aika keskelle hahmon vasenta silmää. Leuan pitäisi myös ’työntyä’ ulos päin, varsinkin tuollaisessa kulmassa. nyt se on tuollainen epämääräinen viiva kaulassa.

Tussiviivan piirtämisessä pitää kanssa tsempata. Nyt viivojen päät ovat pyöreitä ja niin kuin ’töks’. Hiuksissa ja silmissäkin viiva yleensä ohunee päähän päin. Silmissä on kanssa parantamisen varaa. Pupillit ovat niin pienet viirut, että nuo silmät voisivat melkein yhtä hyvin seistä tyylitelly kissan päässä.

Kaula on tyylin nähden hitusen paksuhko, ja hartiat muodottamat ja ehkä hieman kapeat. Ja paita ei todellakaan laskostu hartiolla tuolla tavalla. Kannataa katsoa vaikka mallista, ihan jopa peilistä miten laskostukset menevät oikeasti, ei niin että heitetään vaan kirjassa nähtyjä yksityiskohtia sinne tänne. Paidan vinot kirjaimet entisestään hämmentävät, mistä perspektiivistä puhutaan.

Pään muoto on kyllä kohdallaan, ja hiuksetkin aika suorassa. Kasvot vaan menevät ristiin pään asennon kanssa. Värityksestä en osaa paljon sanoa, mutta minun silmääni hiukset näyttävät oikein hyviltä, pari kiilto kohtaa vain vähän epäilyttää. Eikös myös kasvoissa varjo ole poskipään alapuolella, ei sen kohdalla? Kaulan varjokaan ei mene ihan yksiin leukalinjan kanssa. Tussin loppuminen näkyy paidasta, mutta pidä silti värittäessä tietty suunta, älä ihan sikin sokin vedä, se näyttää rumalta. Toki erinlaisia pintoja voi kuvata myös sekaisella vedolla.Tasaisen pinnan saamiseksi kuitenkin ehkä yksi suunta, ja sitten vielä toinen vastakkaissuuntainen kerros.

Vähän hirvitti neuvoa näin aloittelevaa taiteilijaa, kun en itsekään ole mikään mestari, varsinkaan kritiikin antamisessa. Muuta saavat ihmeessä korjata, jos puhuin ihan reikiä päähäni. Ettei vaan muodostu alottelijalle vääriä käsityksiä.

Ja minun teokseni;

http://riksa90.deviantart.com/art/Old-Drunk-137849005

Uu, uu! Älynväläys. Miten kukaan voi tietää mitä miehen unessa tapahtui, jos hän kerran kuoli?

Flow on paisumassa niin eeppisiin mittasuhteisiin alkeellisista piirrostaidoistani huolimatta, joten se lepää hyllyllä toistaiseksi, jo olen pohtinut uutta ideaa.

Projekti on toistaiseksi nimetön, mutta lähtöasetelma on suurin piirtein tämä: Tsäk on 17-vuotias koululainen, joka erinäisten surkeiden sattumusten vuoksi opiskelee itseään kaksi vuotta nuorempien kanssa samalla luokalla. Tsäk on pissaliisoille ja hokihokeille täyttä tapettia, ja muutenkin velton ja hieman pelkurimaisen asenteensa vuoksi ei juuri sosialisoi kenenkään kanssa. Hänellä on puhevälit ainoastaan luokan "hikipinkoon". Tsäk asuu omassa asunnossa, huoltajansa eli enonsa suostumuksesta. Hän työskentelee koulun jälkeen wanhan italialaispizzerian lähettipoikana.

Eräänä päivänä alkaa kuitenkin tapahtua. Hän vapauttaa työpaikallaan vanhan mafioson hengen murha-aseena käytetystä pizzaleikkurista. Henkimaailman uusien tasa-arvo sopimusten vuoksi, nykyisin myös kummitukset saavat sopia eläväisten kanssa suojelusenkeli-sopimuksen. Mobi (mafioson kummitus), taivuttaa Tsäkin allekirjoittamaan tämän sopimuksen. Pian Tsäkin elämä saa kaaottisia käänteitä, kun Mobi alkaa pyörittämään hämäräperäisiä bisneksiaan Tsäkin yksiössä. Nurkissa pyörivät niin demonit, peikot kuin zombietkin. Tämän sekaannuksen aiheuttamat ongelmat johtavat Tsäkin menettämään työnsä. Niimpä Mobi tunnollisena suojelusenkelinä ottaa Tsäkin virallisesti juoksupojakseen.

Hommaa sotkee entisestään se, että äkkiä myös luokan tytöt (ja pojat) alkavat kiinnostua Tsäkistä. Tai pikemminkin hänen kanssaan kaveeraamisen eduista. Hänellähän on oma huoneisto, ja pian myös ikää 18-vuotta. Tiedätte kyllä mitä se tarkoittaa. Homma ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Tsäkin jääkaappikin on muuttunut ulottuvuuksien väliseksi portiksi. Seuraa tietysti kaaosta ja hauskoja tilanteita, kun Tsäk pyrkii vaikuttamaan täysin normaalilta teinipojalta.

Rakenteen on tarkoitus olla episodimainen, ja genrenä on pääpainotteisesti huumori, mutta myös fantasia ja toiminta. Jatkuva juonikaari sitten rakentuu jos on rakentuakseen, varsinaisesti ei kuitenkaan ole tarkoitus että maailmankaikkeuden kohtalo keikkuisi tumpelon ja hänen kummituksensa harteilla. Vaikka se aika kutkuttava ajatus onkin.