Dents

Sangatsulaiset Japanissa – Pakoretki

Lukittu ovi esti pääsyn ulos, ja sitä ei saatu murrettua. Ainoan tavan saada ovi auki tiesi Pig Boss, eikä hän suostuisi kertomaan mitään. Boss kovetti ihonsa kokonaan metalliseksi, ja hymyili miljoonan dollarin hymyä. ”Selvä, tyttö hyvä… taidan sulattaa sinut ja myydä konvehdeiksi! Suklaa on aina ollut herkkuani…” Boss virnisti, ja huitaisi lyönnin Chocolateen. ChocolateMonster torjui yhdellä suklaisella kädellään iskun, ja toinen käsi syöksähti päin Bossin vatsaa. Jotenkin vaiston varassa Boss väisti, ja isku ainoastaan repi hänen pukunsa auki. ”Ei sen olis ees tarvinnu väistää…” Dents mutisi, kun Pig Boss lensi kauemmas. Boss näytti kuitenkin varsin tuskaiselta, ja kun hän repi takkinsa pois, näkyi hänen rautaisessa vatsassaan paha rispaantuma, josta tihkui pieniä pisaroita… verta. ”Kuinka tuo onnistui?” huudahti Devilman. ChocolateMonster palautti itsensä taisteluasentoon. ”Olen hionut voimani täydelliseksi…” hän hymähti ja veti toisen kätensä taakse, jolloin sen suklaa alkoi kuplia. ’Mitä nyt?’ mietti Pig Boss. ChocolateMonster löi nyrkkinsä eteen, ja suklainen nyrkki suureni vauhdin kiihtyessä. ”SURKAUS!” karjaisi ChocolateMonster, ja nyrkin mukana lensi seinästä läpi myös Pig Boss. Auringonvalo tulvi sisään, ja seinän palaset hautasivat kieron johtajan alleen. ”Surkaus…?!” Fieri ihmetteli. ”Tiedättehän? Suklaa + Purkaus = Surkaus!” Chocolate sanoi, ja heilutteli käsiään. ’Laimeinta ikinä…’ ajattelivat kaikki. Kun DonTrust oli sulattanut adamantium-köyden Antti-sedän ympäriltä, lähtivät he nopeaan pakoon. Pysähtyä he eivät saisi, sillä Bossilla oli varmasti melkoinen armeija gorilloita apunaan.

”Oivoivoivoi…” mutisi eräs nainen Habbo Hotellin sisällä. Naisella oli harmaa toimistotyöläisen takki, valkoinen kauluspaita, musta kravatti, harmaa hame ja mustat sukkahousut. Hänen hiuksensa olivat blondit ja pitkät, ja kiinni nutturalla. Hän nosti siroja silmälasejaan, ja vilkaisi kivikasaan. ”Huhuu, johtaja?” nainen huhuili, ja pian kivien välistä alkoi työntyä nestemäistä metallia, joka kiinteytyi ja muodosti taas omana, pienenä itsenään olevan Pig Bossin. Boss piteli verta vuotavaa vatsaansa, mutta pahimmat vauriot hän oli onnistunut välttämään muuttumalla juuri ennen seinään osumista adamantium -patsaaksi. ”Trisha… ei sinun tarvitse minua kutsua johtajaksi, olen myös miesystäväsi…” Boss totesi hikoillen. ”Kuten haluatte, herra johtaja-kultaseni.” totesi Trishaksi kutsuttu sihteeri. ”Kuulin rytinää ja näin joukon ihmisiä pakenevan, usutanko gorillat heidän peräänsä?” Trisha kysyi, antaen Bossille uuden kauluspaidan, kravatin ja takin. Boss veti ne ylleen silmänräpäyksessä. ”Kutsu… ja mene itsekin heidän peräänsä. Minun pitää soittaa puhelu.” hän vastasi, ja lähti kävelemään yläkertaan portaita pitkin. Trisha nyökkäsi, ja tarttui takkiinsa. Sekunnin kuluttua hänen hiuksensa olivat auki ja ylettyivät olkäpäille, hänellä oli musta toppi, farkut ja pitkät, polveen yltävät nahkasaappaat. Kädessä hän piteli nukutuskivääriä, joka muistutti päällisin puolin tarkka-ampujan asetta kiikaritähtäimellä. Olkapäässä oli vihreä tatuointi, jossa kaksi miestä kätteli toisiaan, pitäen puukkoa selän takana.

Antti-setä opasti ihmisiä, ja pian he olivat hiukan tyyriimmällä hotellilla, mutta Antti-setä muistikin hotellin johtajan olevan hänen vanha tuttunsa, ja he pääsivät sisään ilmaiseksi, ja saivat vielä ateriat kaupan päälle. Sangatsulaiset olivat nyt ruokapöydässä, odottaen muhkeita annoksiaan. ”Tästä vain puuttuis se, että sisään ryntäisi armeijallinen Pig Bossin gorilloja.” Banzai naurahti, ja Narusaku läppäisi kätensä naamalle. Kuten mainittua, hotellin ovi avautui, ja sisään marssi kaksitoista mustaturkkista gorillaa, joilla oli puvut ja konepistoolit roikkumassa olalla. Virkailija katsoi heitä kummeksuen. ”Asiakkaita…?” hän kysyi, mutta gorillojen pomo vain pudisti päätään, ja näytti kysyvästi kuvaa ChocolateMonsterista. Virkailija tajusi, että gorillat olivat kovistelemassa jotakuta, eikä suostunut paljastamaan missä tyttö oli. Gorilla viittoi toisen gorillan luokseen, ja tämä laittoi tiskiin salkun, joka oli täynnä rahaa. ”…etsimänne henkilö on ravintolassa.” totesi virkailija, ja kävi käsiksi rahoihin. Gorillat nyökkäsivät, ja iskivät laukun kiinni virkailijan sormille. Mies rääkäisi kivusta, ja jäi huutamaan kun gorillat lähtivät siirtymään ravintolaan. Ravintolassa Sangatsulaiset olivat juuri päässeet aterioidensa kimppuun, kun yllättäen koko ravintolan väki oli kadonnut heitä lukuun ottamatta. ”Mihin hän…” Blackbeard kummasteli, ja huomasi sitten gorillarivin oven edessä. Antti-setä tiesi heti, että nyt piti häipyä, ja heilautti käsiään kääntäen gorillat ympäri. Ainoastaan keskimmäinen jäi pystyyn, ja alkoi tulittaa konepistoolillaan. Antti-setä käänsi pöydän ympäri, ja luodit eivät läpäisseet raskasta metallipöytää. Aya potkaisi kaikin voimin pöytää, jolloin se lensi suoraan gorillaan ja jätti tämän sen alle. ”Minä hoitelen loput!” ChocolateMonster sanoi ja alkoi muodostaa käsiinsä suklaakerrosta, mutta kerros vain rapisi pois. ”Äh, varastot tyhjinä…” hän tuhahti, ja pako alkoi taas. Takaovi toimi pakoreittinä, ja paetessaan höyryävien sukkamehupatojen vierestä Sangatsulaiset huomasivat, että gorillat alkoivat nousta. Sangatsulaiset saapuivat verkkoaidoitetulle takapihalle, ja DonTrust alkoi halkoa lasereillaan aitaa. Gorillat rynnivät saman sukkamehukeittiön läpi, ja Antti-setä käänsi oven ympäri hidastaakseen heitä.

Kun DonTrust sai aidan halki ja kaikki karkasivat, gorillat hoksasivat ampua oven tuusannuuskaksi. Gorillalauma ryntäsi takapihan poikki, ja Sangatsulaiset ryntäsivät suurelle jalkapallokentälle, joka tosin oli täysin tyhjä. Gorillat seurasivat yhä perässä, ja luodit suhahtelivat juuri ja juuri ohi. Suklaalevyn jäljelle jäänyt puolisko katosi Chocolaten suuhun, ja tyttö kääntyi gorilloihin päin. Hän kehitti käsiinsä suklaapinnan, ja alkoi valmistella Surkausta. Samassa kuitenkin lensivät gorillat ilmaan, samoin kun kaikki muukin irtonainen asia lähistöllä. Ainoastaan Antti-setä sai käännettyä itsensä ilmassa ympäri, ja vilkaisi kattojen yllä nousevaa dinosauruksen päätä. ”Godzilla! Luulin, että ne ovat kuolleet sukupuuttoon!” hän ihmetteli valtavaa oliota. Kukaan ei huomannut, että muutaman sadan metrin päässä Pig Boss lähestyi heitä. ”Coil… kun tarkoitin avustusta, en meinannut, että kutsut paikalle Godzillan! Tarkoitin jotain pienempää, vaikka kamaitachia!” Boss huusi Godzillan ohittavalle helikopterille. Sangatsulaiset huomasivat vasta nyt Bossin ja kopterin, jossa istui varjoisa siluetti, josta ei saanut selvää, kuka siellä istui. ”Sinä tiedät minut, Piggie – kolikko päättää, en minä!” kuului kopterin radiosta. Godzilla alkoi lähestyä jalkapallokenttää, ja Sangatsulaiset huomasivat, että nyt he olivat ansassa. Jos he lähtisivät kaupunkiin, heidät hoitelisi pilvenpiirtäjän kokoinen muovilelun ja T-rexin yhdistelmä. Jos puistoon, gorillat ampuisivat heidät. Jos taas pidemmälle, joko Boss ottaisi heidät taas vangeiksi tai kopterin tykkituli tekisi heistä selvää jälkeä. ”Tän piti olla kiva loma, mutta meitä vainoaa kaikki, ensin se knallipää yritti tappaa, ja nyt tämä! Mitä ihmettä tapahtuu?! ” YaoiCrazy huusi.
Chocolate peittyi suklaaseen, ja iski kätensä gorilloihin. Gorillat lensivät kaikki sivuun, ja Antti-setä käänsi helikopterin ympäri. Kopteri rysähti maahan ja kieri sivuun, suoraan Pig Bossin päälle. ”Hei, te onnistuitte!” Dents huusi, mutta Antti-setä pudisti päätään. ”Godzilla tulee, ja me olemme pian sen iltapala…” Antti-setä tokaisi, mutta sitten valtava varjo peitti Sangatsulaiset alleen. Siinä, missä seisoi äsken Chocolate, seisoi nyt Godzillan kokoinen suklainen hydra. Hydralla oli kolme päätä, ja rintakehässä naamion kohta, josta näkyivät ChocolateMonsterin silmät ja suu. ”Minä hoitelen hirviön, paetkaa te!” ChocolateMonster huusi hirviön sisältä, ja Hydra lähti kohti Godzillaa. ”Ei me voida jättää Chocoa!” Aya huusi, mutta heidän oli lähdettävä. ”Mä tulen kyllä perästä!” Chocolate huusi vielä, ja sitten alkoi kahden hirviön eeppinen taisto. Helikopterin alta kömpi esiin Pig Boss, joka oli selvinnyt taas muuttumalla adamantiumiksi. ”Coil näköjään pyörtyi…” Pig mutisi viitaten kopterissa olleeseen mieheen. ”Ottakaa ne kiinni!” karjui mies gorilloilleen, ja nämä lähtivät heti Sangatsulaisten perään. Antti-setä kääntyi gorilloihin, ja laittoi kätensä päällekkäin, niin että rakoa oli noin viitisen senttiä, ja koukisti sormet, alkaen vetää käsiä etäälle toisistaan. Gorillat latasivat konepistoolinsa, ja olisivat pian ampumisetäisyydellä. ”Tule jo!” Southpaw karjui miehelle. Antti-setä vetäisi kädet toisistaan kauemmas, ja pian kääntyi koko gorilloiden alla oleva maa nurin, jolloin gorillat lensivät täysin mukkelis makkelis. ”Ette mene minnekkään!” huusi metallisen käärmeen muodon ottanut Pig Boss, mutta hänkin kääntyi ympäri kiitos Antti-sedän. Antti-setä lysähti polvilleen, ja piteli olkapäitään. Blackbeard ja Devilman ryntäsivät apuun, ja alkoivat taluttaa häntä pois. ”Ei pitäisi kääntää näin usein…” mies tuhahti. Suklainen Hydra menetti kaksi päätään kiitos Godzillan oranssin säteen, ja hirviö oli romahduskunnossa. ”Viimeinen valttini…” Chocolate totesi, ja vilkaisi vieressä olevaa voimalaitosta, joka antoi pelisaleille virtaa. Chocolate syöksähti Hydran rintakehästä suoraan kohti Godzillaa, ja suklaa kerääntyi hänen oikeaan käteensä valtavaksi nyrkiksi. Godzilla ei voinut väistää, ja isku heitti sen suoraan voimalaitokseen. Sähköisku ei riittänyt surmaamaan otusta, mutta sähköt se pelihalleista katkaisi ja tyrmäsi Godzillan ehkä päivienkin ajaksi. Chocolate muutti jäljellä olevan suklaan nesteeksi, ja kierähti ilmassa, laskeutuen pehmeästi muutettuaan nestemäisen suklaan köysiksi. Chocolate lysähti polvilleen, ja huohotti. ”Selvisin…” hän sanoi, ja alkoi nauraa vaivaantuneesti. ”Täytyy ottaa muutkin kiinni…” totesi hän vielä, ja lähti linkuttamaan puistoa kohti. Sitten hän kuitenkin kaatui maahan, niskassaan pieni, hädintuskin nähtävissä oleva neula, jossa oli pitkä, punainen sulka. Kuudensadan metrin päässä Trisha hymyili onnistuneelle laukaukselle, ja laski kiväärinsä.

Puistossa maahan rysähtäneen helikopterin ovi lensi auki, ja sisältä asteli vahingoittumaton mies, jolla oli keltaiset, taakse vahatut hiukset, mustat aurinkolasit, musta kauluspaita ruusukuvioilla jonka ylimmät napit olivat auki ja ruskeat farkut. Kaulassa hänellä roikkui kultainen kaulakoru, jossa oli kultainen, lehdillä kuvioitu kolikon muotoinen medaljongi. Mies huokaisi ja kävi vartalonsa läpi vammojen varalta. Niitä ei ollut, ja mies käveli poispäin helikopterista tajuttoman ChocolateMonsterin luokse. ”Noniin, saatiinpas sinut aisoihin. Varsin kiintoisat voimat sinulla…” mies hymyili, ja hänen viereensä laskeutui toinen helikopteri, täysin samanlainen kuin äsken romuttunut. Sieltä saapui kaksi pukumiestä, jotka tarttuivat tyttöön ja raahasivat kopteriin. ”Crocodile…Coil…” kuului ääni Coilin takaa. Siellä seisoi Pig Boss, joka oli kärsineen näköinen. ”Piggie!” huudahti Crocodile Coiliksi kutsuttu mies. Pig Boss irvisti. ”En pidä kutsumanimestäni… ja voisitko selittää, miksi viet minun saalistani omaan kopteriisi?” hän tuhahti. Coil hymyili, ja sytytti ison sikarin. ”Miksi? No siksi, koska minun Godzillani sai tytön väsymään, jolloin tarkka-ampujasi kykeni tainnuttamaan sen. Suonissa kulkeva suklaa olisi estänyt nukutusnuolen myrkkyä leviämästä.” Coil sanoi ja puhalsi ison savupilven. ”Jos on valittamista, tule herrojen kokoukseen.” Coil hymyili, ja asteli kopteriin. Kopteri lähti nousemaan. ”Ja taatusti tulen! Aion tulla täysiveriseksi jäseneksi! Ja mitä teet tajuttomalle sauruksellesi?!” Boss huusi Coilin perään. ”Vie vaikka eläintarhaan! Tai mene sirkukseen! Siis sinä, et Godzilla. Mieluiten esityksen vetonaulaksi!” Coil sanoi vielä, ja heitti sitten loppuun polttamansa sikarin jämät ja tuhkat suoraan kopterista Pig Bossin naamalle. Kopteri nousi taivaalle ja katosi kattojen taakse.

Sangatsulaiset Japanissa – Virtuaalisia kylpyjä ja rautapätkä

Sangatsu-klubin jäsenet olivat saapuneet pitkän matkan jälkeen Japaniin, ja he asettuivat asumaan Habbo Hoteliin – väliaikaisesti. Sänkyjä ei ollut, sillä automaateista saatavat sohvat ja vuoteet olivat virtuaalitavaraa. Koska Sangatsulaiset eivät olleet pikselisiä tietokonepelihahmoja, he vain putosivat huonekalujen läpi. ”Etitään joku toinen paikka… mulla on muutama euro.” ehdotti ChocolateMonster. Antti-setä pudisti päätään viitaten siihen, että Japanin jenejä rahallisesti lähempänä olisivat eurojen sijasta punaiset jutut. ”Miten me syömme? On nälkä.” Vegito sanoi. ”Ovathan minulla EVÄT!” Narusaku karjaisi. Hän vetäisi rasiallisen kuivattuja kalan eviä. Hetken aikaa kuului vain hiljaista omnomnomitusta, kun evät menivät parempiin suihin.
Sangatsulaiset päättivät virkistää itseään hotellin uima-altaalla. Dents pani merkille, että hotellin asukkaat olivat pikselöityneet (luultavasti sen takia, että olivat vakinaisia asukkaita) tai olivat videopelihahmoja. Sangatsulaiset asettuivat uima-altaalle. ”Olen odottanut tätä…” Eerol virnisti ja lähti juoksemaan kohti allasta. Poika ponnahti laudalta kuin ammuttuna, ja rysähti altaan pohjalle liiskaantuen kuin Repe Sorsa konsanaan. ”Mitä? Tossahan on vettä vaikka muille jakaa!” nurisi Aya. Hetken tarkastelun jälkeen tuli Blackbeard siihen tulokseen, että allas on tyhjä. ”No voi sun sipulikuningas!” Devilman rääkyi ja marssi johtajan puheille. Johtaja oli hermostuneen näköinen pieni mies, jolla oli pienet viikset ja pienet aivot. ”Hotellinne on kuin Stephanie Meyerin eepos konsanaan – paljon kuorta mutta sisältöä ei lainkaan!” mies karjui johtajalle. ”Ymmärrän yskän, mutta hotellimme on…” johtaja aloitti, mutta Devilman ei kuunnellut. ”Me häivymme!” hän huusi, ja syöksyi ovea kohti – tosin törmäten siihen. Ovi ei auennut. ”Lukossa? Kuka kanalja…?” Rock Neko kysyi. Johtaja virnisti hermostuneesti. ”Habbo Hotelliin rekisteröityneet eivät enää lähde täältä. Te olette nyt minun.” mies virnisti. Eerol nosti miehen ilmaan ja paiskasi tämän seinää vasten. ”Avaat oven tai lausun runon!”. Johtaja virnisti taas ja riuhtoi itsensä irti. ”Ette lähde täältä. Tehkää olonne kotoisaksi!” hän hymähti, ja nosti pistoolia. ”Tai joudun käyttämään tätä.” hän tokaisi vielä. Nopeasti pistooli oli kuitenkin kääntynyt ympäri, kiitos Antti-sedän. Johtaja vilkaisi yllättyneenä lattialla lojuvaa nurin kurin käännettyä asetta. ”Yllättävää, herra…?” johtaja kummasteli. Antti-setä tuhahti. ”Nimeäni en kanaljalle kerro.” hän tuhahti. Johtaja hymyili ja poistui. ”Minulla on keino…” ChocolateMonster ehdotti. Kaikki kääntyivät kiinnostuneena hänen puoleensa. ”Mutta tarvitsen yhden levyllisen oikeaa LISÄÄ TÄHÄN SUKLAAVALMISTAJAN JONKINLAINEN TUOTE JOKA ON LEVYN MUODOSSA JA KÄÄRITTY SINISEEN PAPERIIN.”

The Vegito avasi johtajan huoneen oven. Kiitos Ayan, johtaja oli saatu houkuteltua huoneestaan ulos. Aya oli huijannut, että joku olisi paennut ikkunasta – johtaja ei sellaista suvainnut, ja lähti perään. Vegito asteli tunkkaiseen toimistoon, jonka seinillä oli hölmöä ”taidetta”, lahjonnalla ja kiristyksellä ansaittuja pokaaleja ynnä muuta. Johtajan työpöydällä lojui sekailainen kokoelma papereita, eräänlaisia mulletoi.comista saatuja tavaroita ja karamellipapereita. Vegito alkoi käydä hyllyjä läpi. ”Pakkohan täällä on suklaata olla…” poika mutisi. Lopulta löytyikin kokonainen suklaalevy. ”Ongelmia, herra Vegito?” kuului kauempaa. Vegito nosti päänsä ylös ja huomasi johtajan, joka oli palannut ja roikotti Ayaa niskasta. ”Toverisi harrastaa jekkuilua, ja sinä rosvoilua. Olettepas sekalainen poppoo.” mies hymyili. Vegito virnisti hermostuneena ja otti taisteluasennon. ”Kuka muuten olette…?” Vegito tuhahti. Johtaja tyrkkäsi Ayan sivuun ja tyttö jä polvilleen maahan, pidellen kyljestään kiinni. Johtaja hymyili leveästi, ja otti hupaisan näköisen taisteluasennon. ”Kuulet, jos saat osumankin perille” johtaja hymähti. Vegito tajusi että taistelu olisi välttämätön, ja iski nyrkillä eteensä. Johtaja tarttui nyrkkiin, ja väänsi sitä niin että lopulta Vegito oli polvillaan, käsi väännettynä selän taakse. ”Se siitä.” johtaja hymyili, kunnes yllättäen johtaja sai Ayan potkusta päähänsä, ja lennähti kauemmas. Vegito tarttui johtajasta ja viskasi tämän judoheitolla kauemmas, jolloin pikkumies jäi lojumaan nurkkaan. ”Nyt voi sanoa ’se siitä’.” Aya tokaisi. Johtaja kuitenkin nousi ilme vihaisen ja innostuneen sekoitus naamallaan. ”Miten… minun potkuni tyrmää AINA!” Aya huudahti. Johtaja hymyili, ja hänen päässään oleva potkusta ja heitosta tullut kuhmujen kirjo katosi yhtäkkiä metallisessa välähdyksessä. ”Onnittelut. Saitte iskunne perille. Saatte siis kuulla nimeni…” johtaja sanoi ja alkoi nauraa bassonaurua. Vegiton ja Ayan ilmeet muuttuivat hämmästyneiksi, kun johtajan iho muuttui metalliseksi, ja hänen ruumiinsa näytti kuin se olisi ollut juoksevaa, nestemäistä metallia.

”Nimeni on Pig Boss, ja söin vuosia sitten omituisen marjan. Nyt olen adamantium- mies.” hän sanoi, ja metalli kiinteytyi. Aya virnisti. ”Iho kuin Wolverinen luu… hupaisaa!” hän tuhahti ja syöksähti vastustajaa päin iskien nopean potkusarjan, mutta satutti vain omat jalkansa. ”Maailman vahvinta metallia ei potkuilla hajoteta!” Pig Boss naurahti ja iski nyrkkinsä Ayan vatsaan, ja viimeksi mainittu lysähti maahan ilmat pihalla. Vegitonkin hyökkäys osoittautui turhaksi, ja pian Pig Boss oli nostanut pituuttaan muuttamalla itsensä metalliksi, ja roikotti Vegitoa ilmassa. ”Parasta vain, että tyrmään sinut. Ainakin nukut pari päivää, ja siinä vaiheessa olette kaikki juurtuneet Habbo Hoteliin.” mies hymähti. Samassa kuitenkin Pig Boss lensi ympäri, ja tipahti maahan hajoten hetken ajaksi sulaksi adamantiumiksi. Antti-setä juoksi huoneeseen, ja nappasi Vegiton sekä Ayan olkapäilleen. Suklaalevynkin hän nappasi, ja lähti juoksemaan. ”Perhana…perhana!” hän huudahteli, juosten kohti käytävää. Hän ei sinne ehtinyt, sillä johtaja oli kampannut hänet adamantium -kädellään. Aya ja Vegito putosivat maahan, ja suklaalevy lensi Vegitolle. ”Paetkaa!” Antti-setä huusi ja ryhtyi taisteluun Pig Bossia vastaan. Vegito ja Aya loikkasivat kaiteita pitkin alas, ja he näkivät vielä juostessaan kuinka Pig Boss oli muuttunut sulaksi metalliksi ja kietoutui Antti-sedän ympärille. Aya liukui kaidetta pitkin alakerrassa olevien luokse, ja Vegito heitti hänelle suklaan. Aya taas heitti sen Chocolatelle. ”Syö se!” kaikki kiljuivat, ja ChocolateMonster alkoi syödä suklaata. ”Joko?!” YaoiCrazy huusi. ”Ei vielä, ainakin puolet pitää syödä!” Chocolate mutisi ja natusti paloja.

Hissin ovi aukesi, ja sieltä asteli hujopiksi itsensä muuntanut Pig Boss. Antti-setä roikkui perässä, johtaja oli muuttanut sormensa metalliköydeksi ja roikotti nyt kääntäjää mukanaan. Pig Boss katkaisi köyden ja jätti Antti-sedän maahan. ”Suunnittelette siis lähtöä?” Boss hymähti ja muutti kätensä teräväksi aseeksi. ”En salli sitä.” hän tuhahti, ja lähti syöksyyn pelokkaita Sangatsulaisia kohti. ”Ei, en ole saanut syötyä vielä!” Chocolate huusi mutustuksensa alta. DonTrust painoi tatuointejaan ja loi eteen suojakentän lasereidensa avulla, mutta se ei kestäisi kauan johtajan rynniessä sitä kohti nestemäisenä adamantium-aaltona. ”En… jaksa pidätellä sitä kauaa…” DonTrust inisi. Lopulta kenttä murtui, mutta samassa suklainen nyrkki iski Pig Bossin sivuun. Kaikki kääntyivät ChocolateMonsteriin päin. Tämän kädet olivat paksun suklaakerroksen peitossa, ja nyrkkien tilalla oli kaksi piikikästä suklaanuijaa. ”Vau! Ovatko kaikki nyt joitain supersankareita?” Narusaku kiljaisi. ChocolateMonster hymyili ja loi naamalleen suklaisen maskin. ”Söin vuosia sitten marjan, ja huomasin kykeneväni tuottamaan suklaata ja muuttamaan ruumiini sellaiseksi, kunhan pidän ruumiini suklaasäilöt täynnä.” hän selitti, ja katsahti itseään kokoavaan Pig Bossiin päin. ”Te ette lähde minnekään…” Boss murahti ja nousi. ”Sehän nähdään!” tokaisi ChocolateMonster, ja asettui Bossia vastaan.