Devilman

Jos voi vielä yhden ottaa, niin sehän on tietty
116. Hisoka (Hunter x Hunter)

No, entäs jos sivuhahmoiksi luokiteltaisi juuri sellaiset kuin OP:n Gaimon, jotka nähdään kerran tai pari, ja joilla ei juuri ole vaikutusta tarinaan? Päähahmoiksi voisi tosin laskea sellaiset hahmot, jotka ovat jossain vaiheessa olleet tärkeitä, mutta jääneet sitten pois, niin kuin Vivi OP:ssä.

Kuroii wrote:

OMFG. Koulussa yks meidän luokkalainen poika luki Nanaa!

Katohan, on niitä siis muitakin kuin minä. Vaikken olekaan kaikkein shoujomyönteisin ihminen, niin Nana on ihan oikeasti hyvä sarja.

Huomenna pääsee Tampereelle törsäämään. Opintotuesta riittää vähän käyttövaroihinkin, ja löysinkin jo hyvän kohteen, Saint Seiyan osat 19-28, eli Hades-saaga. Ne sitten noudan huomenna Fantsusta niin on kahta kirjaa lukuunottamatta tämäkin klassikko kokonaan hyllyssä.

Opinnot Virroilla on lähteneet mukavasti käyntiin, mielenkiintoinen ala ja hyviä tyyppejä opiskelutovereina. Aletaan puuhaamaan ekoja lyhäreitä, kun ensi viikolla opetellaan viimein kameroiden käyttöä. Pitää pienissä ryhmissä filmata mykkäelokuva, joka antaa katsojalle jonkinlaisen elämyksen. Tai jotain. Anyhoo, päästään lopultakin asiaan.

Niinpä, Hancock oli minustakin lähinnä huvittava, "ylhäisyys ylenkatsoo ylettömästi" ja muut yliampuvat kuninkaallismaneerit tekivät hänestä hauskalla tavalla ylimielisen.

Hancock sen paremmin kuin Vivikään eivät minusta ole ollenkaan ärsyttäviä. Hancockhan taisi Luffyyn pihkaannuttuaan oppia vähän nöyremmäksi (ei enää sanonut itsestään "me", vaan "minä"). Ja Vivi sentään osoitti uskomatonta luonteenlujuutta, tahdonvoimaa ja vastuuntuntoa, vaikkeivät voimansa olleet kummoiset. Taistelija Vivin ei tarvitse olla, koska hän johtaja, ja erinomainen sellainen.

Eikä mitä, viimeinen matsihan on Luffyn ja Gaimonin välillä. Gaimon ilmestyy jostain arkustaan vapautuneena ja paljastuu legendaariseksi merirosvoksi, jonka laivalla Gold Roger oli nuorena apupoikana.

erakko wrote:

Yksi asia tosin jäi mietityttämään: miksihän Hancock (hihhih) puhuu itsestään monikkomuodossa? Joissain väleissähän se meni ihan loogisesti, mutta esim. "Aivan niin! Sillä me olemme kaunis!!" särähti korvassa. Jos itse olisin ollut yksi niistä merivoimien sotilaista niin olisin kyllä nauranut ihastelun sijaan 😀

Eikös tuo itsensä teitittely ole kuninkaallisten tapa puhua itsestään, ainakin sarjakuvissa.

Jugger wrote:

Neko5 wrote:

Ei taas lisää BL:ää >___> Miksei käännetä lisää vaikka random shonen-sarjoja….

Ilmeisesti se vaan on niin et naiset on manga suur kuluttajia suomesa ei voi mitään.

Niin, onhan se vähän ihme juttu, että Suomessa ainoana maailman maana shoujo myy shounenia paremmin. Ainakin siltä välillä tuntuu. Totta kai sen ymmärtää, ettei nyt jatkuville pitkille sarjoille (Jumpin mahtikolmikko) haluta liikaa kilpailua, etteivät niiden myyntiluvut kärsi. Mutta kun niiden pitää vain jatkua loputtomiin saakka (One Piecen tapauksessa hyvä, muiden ei niinkään), niin uusia tulee harvoin tilalle.

Joo tuleehan metallia kuunneltua aika lailla nykyään. Joihinkin yksittäisiin kappaleisiin (esim. Disturbedin Meaning of Life) miellyin jo ajat sitten, mutta sitten löysin Slayerin. Ostin sen enempiä ajattelematta albumin World Painted Blood, koska ajattelin sitä kaupassa muutamaan kertaan katseltuani, että saattaisin hyvinkin pitää siitä. Se oli vain sellainen selittämätön tunne. Hyvä, että tein sen heräteostoksen, koska levy oli aivan mahtava, omia suosikkiraitojani ovat Hate Worldwide ja Snuff.

Muitakin kuin World Painted Bloodin kappaleita tuli sitten kuunneltua ja lopulta hommasin Reign in Bloodin, joka oli vielä parempi. Angel of Death, Raining Blood ja Criminally Insane nousivat heti suosikeiksini ja lisää ilkeintä, päällekäyvintä ja nerokkainta metallia oli saatava. Kokoelma karttui South of Heavenin ja Seasons in the Abyssin verran. Lisää täytyy toki hommata, eniten kiinnostaisivat ne ihan ensimmäiset, Reign in Bloodia edeltävät levyt, joita ei tietenkään mistää löydä, ainakaan kohtuuhintaan. Pitää silti jatkaa etsimistä.