DonTrust

Eilen tuli sellainen elokuva kuin House of the dead. Perustui johonkin Segan zombintappo-peliin. Ja oli kuulkaa HUONO. 8D Todella kämäinen, vaikka oli tehty vuonna 2003. Katsoin leffan pikakelauksella, kun en olisi normaalinopeudella viitsinyt aikaani siihen kuluttaa. Huonoin näkemäni leffa vähään aikaan. 8D

Minun suhteeni käärmeisiin on aika niin ja näin. En pidä enkä inhoa. Ovathan ne kauniita. En edes pelkää niitä, mutta jos luonnossa tulisi vastaan niin varmasti juoksisin pois. En ole sentään tyhmä. Siksi minusta onkin kummallista että näen monesti unta käärmeistä. Niitä on aina ihan kaikkialla, pitää aina katsoa TODELLA tarkkaan etten astu niiden päälle. Siellä sitten näykkivät nilkkoja… Kummaa, kummaa. Ei minulla mitään käärmekammoa kuitenkaan ole.
Mutta lemmikiksi en käärmettä ottaisi. Haluaisin mieluummin sellaisen lemmikin, joka vastaa kiintymykseen. Eli vastaukseni tähän kysymykseen on nyt siis "njaa." Mitäpä käärmeistä kun ei käärmeetkään meistä…

Jos voisit, haluaisitko elää ikuisesti? (elämää suurempia kysymyksiä jälleen…)

….Mario tokaisi ottavansa lopputilin ja häipyi pelistä kajareiden kautta. o_o

Tekemäni makaronilaatikko olikin…

HOH! Tuli juuri mieleen yksi lisää…
Nimittäin lapsi-pahikset. Ne ärsyttävät aina! Kai sitä pidetään jotenkin todella yllättävänä ja omaperäisenä ideana, mutta se alkaa jo kyllästyttää. Päätään irti naurava pahispenska ja ylilojaalit aikuis-kätyrit häireevät ja koko asetelma on muutenkin inhottavan kämäinen. Ja ne motiivit. Herraisä. Tuhoan koko maailman, koska olen koko ykdeksän-vuotisen elämäni aikana kokenut niin paljon vääryyttä ja pettymyksiä. Ja nämä pahispenskat ovat myös jotain superneroja, jotka ovat suunnitelleet kaiken etukäteen. Kuka aikuinen suostuu jonkin yhdeksänvuotiaan lapsen kätyriksi? Ja millä perusteella? Ellei kyseessä ole sitten joku armeija ilkeitä lapsia. Siinähän sitä sitten oltaisiin.

Ja Mimeko- en voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi. -.-

…ehdotti minulle iltamyssyä kohteliaasti kumartaen.

Suljin silmäni ja avatessani ne uudestaan edessäni seisoi….

Noh, kun aloittaa uuden manga-sarjan lukemisen niin siinähän oikeastaan käy hiljaista yksinpuhelua itsensä kanssa. Pidänkö tästä, onko juoni tarttuva, onko hahmoissa vetovoimaa, viitsisinkö lukea useampiakin osia ja olisinko valmis maksamaan saadakseni lukea tätä sarjaa. Ensimmäinen osa on yleensä sellainen kokeilu, jolla määritellään josko sarja on omanlainen.
Itse saatan tarvita aika paljon vakuuttelua jotta hyväksyn jonkin sarjan lukemistooni. Saatan lukea sarjan kirjoja pari-kolme, jos olen vähän niin ja näin-kannalla. Joskus jotain sarjaa jaksaa lukea vain, koska toivoo että kyllä se jossain vaiheessa paranee… Esimerkiksi nyt vaikka Inu Yasha. Totesin pitäväni siitä, koska siinä oli hyviä, synkkiä aiheita ja mytologisia hirviöitä ja siksi luin sitä. Mutta sitten alkoivat Inu Yashan ihmissuhdekiemurat ja asiat alkoivat junnata paikoillaan. Luin sarjaa vielä muutaman kirjan verran toivoen, että se paranisi. Lopulta lopetin sen lukemisen kokonaan.
Mutta punnitessani mangan kelpoisuutta katson tiettyjä ominaisuuksia.
Päähenkilö+muut hahmot, eli onko niissä mitään omaperäisyyttä tai persoonallisuutta nimeksikään. Kliseitä on inhottava katsella. On siis tärkeää osata rakentaa hahmot huolella, huitaisemalla ei saada kuin tylsiä tyyppejä.
Juoni on todella tärkeä! Vaikka hahmot olisivat todella hyvät, hyvän juonen puute pilaa koko paketin. Sarjakuvan juoni ja maailma ratkaisee. On tietynlaisia juonikuvioita, jotka itsessään saattavat olla hyviä, mutta jotka eivät sovi minulle. Itse en oikein pidä shoujosta, joten juonikuvio tyttö+poika=rakkaus ja sydänsurut ei oikein iske minuun.
Käsikirjoitus on myös ehdottoman tärkeä. On tylsää lukea repliikkejä, jotka on luettavissa kymmenistä muistakin sarjakuvista. Omaperäisyys on kaiken perusta.
Kun perusasiat ovat kondiksessa, tykästyn sarjaan ja totean sen minulle sopivaksi. Kaikissa sarjoissa on jotain oikkuja joko joissain tai kaikissa yllä mainitsemistani kategorioissa, mutta ei sarjan tarvitse olla täydellinen jotta siitä voi nauttia.

Seuraava voisikin vastata tähän kysymykseen: uskotko että maailmanrauha saavutetaan? Miksi/ miksi ei?

No minua taas ketuttavat kauniit pojat. Monessa sarjassa on niin ylimaallisen täydellisen näköisiä siloposkia niin paljon että alkaa yököttää. Varsinkin jos niitä on yhdessä ja samassa sarjassa useampia. Ja nämä maitopojat ovat sitten niitä, joihin joka siunaaman tyttö kyseisessä sarjassa ihastuu ja parhaimmillaan siitä syntyy kyyneleitä ja mustasukkaista kilpailua. Tai päinvastoin ihmeellisen täydelliset tytöt, joihin kaikki pojat lankeavat.

Itkeminen. Joka paikassa. Kaikki itkee. Se ei häiritse, jos se on raa’an todenmukaista (räkä valuu ja naama vääntyy), mutta jos kyseessä on romantisoitua itkua, jossa kyyneleet valuvat kastehelmien lailla silmäkulmasta pitkin kauniin haikean näköisiä kasvoja… tekee mieli juosta ja kauas. Samassa sarjassa kuin yltiömäinen punastelu.

Ujo-hahmo kiintiö. Lähes joka sarjassa. Aina on yksi tyyppi, tyttö tai poika, joka on niin auttamattoman ujo, ettei uskalla mitään tehdä tai sanoa. Hahmon tilalla voisi olla yhtä hyvin hattunaulakko, eikä kukaan huomaisi eroa.

Rynnäs-Reetat. Eihän se nyt nainen voi olla, jos sillä ei ole salattuja selkäkipuja ylikasvaneen rinnanympärystön takia. Itse en jotenkin ymmärrä Muumimamman jättikurpitsan kokoisten rintojen ideaa mangassa. Varsinkaan jos kyseessä on shonen. Ihan totta hei, ne on todella pahasti tiellä tapellessa! Eikä sellaisilla kuulkaa liikuta kovin ketterästi, juokseminenkin on ongelmallista.

No voisin antaa pientä buustia juonen kehittelylle.
Siis perusasiat pitää miettiä ensin ja sopia keskenään.

–Millaista sarjakuvaa ollaan tekemässä? Huumoria, romantiikkaa, kauhua yms.? Tämä pitää ehdottomasti tietää jotta ollaan samalla aaltopituudella juonen kanssa.
–Kuka– päähenkilö(t): tyttö/ poika, perhe, kavereita..?
–Mitä tapahtuu? Mitä päähenkilö siis tekee? On päärynänpoimija tai jahtaa jotain superrikollista tai on sielujen kerääjä, jne. Mihin siis juoni perustuu?
–Missä tapahtuu? Kaupungissa? Maatilalla? Koulussa (mielellään kannattaa välttää koulu-aihetta. Se tuppaa olemaan aika kulunut.)? Sillan alla? Vai jossain kuvitteellisessa maailmassa?
–Milloin tapahtuu. Viime vuosisadalla? Vuonna 3000?

Nämä ovat ne perusasiat, jotka kannattaa miettiä tarinaa tehdessä. Olisi varmaan hyvä, jos tarinan kirjoittajat heittäisivät ehdotuksia näihin kategorioihin muiden nähtäväksi, niin ei olla sitten tekemässä sikaa säkissä. Voitte vaikka copy pastettaa tämän listan ja täyttää oman ehdotuksenne mukaan päähenkilöt, juonen yms. Ehdotus vain. :3

Ja saanen sanoa oman mielipiteeni näistä viimeiseksi ehdotetuista aiheista….
Mielellään ei koulua. Missään muodossa. Pitkään sarjakuvia lukeneena voin sanoa että koulu-miljöö on niin perus-juttu että en itse lähtisi tekemään.
Ja toiseksi tämä lentokone-juttu. Hyvä idea, mutta piirtäjän kannalta painajainen. Vaatii aivan mielettömästi taustatyötä ja hermoja osata piirtää kone sisä- ja ulkopuolelta. Ehkä turhan vaativa. Ainakin näin ensimmäiseksi yhteis-sarjikseksi.