Felix

Ihan liikaa. Helposti yli tonni, eikä sekään taida riittää, animet tuntuu vievän rahaa mielettömästi (jos kertaostoksia ajattelee, hui), mutta mangat ovat kyllä ihan oma lukunsa. Mutta niin. Liikaa.

Mitä ostit viimeksi?

Conin kautta hyllyyn päätyi sekä ykkös- että kakkospokkari. Niitä lukiessani en voinut muuta kuin ihmetellä sitä suurta hypetystä, joka ko. sarjan ympärillä pyörii. Luulin ihmisten hehkutuksesta, että sarja olisi elämää suurempi, mutta ei se ollutkaan. Aika perusmätöltä tässä vaiheessa tuntuu, mutta siltä se myös Naruton kanssa tuntui ja menin onnistuneesti koukkuuntumaan siihen.
Taidan siis odotella rauhassa paria seuraavaa osaa ja tuomita vasta sitten. :”3

Ryuzakichan wrote:

Lähes kahden vuoden keräilyn jälkeen hyllyyn on kertynyt laskelmieni mukaan 183 mangaa joista olen erityisen ylpeä 😀

Uargh, miten te saatte noin paljon kerättyä niin vähässä ajassa? O___Ö
Itselläni jo kuusi vuotta "keräilyä" takana, ja "vain" 162 pokkaria löytyy hyllystä. Taidan olla nirso ja/tai pihi (tai oikeastaan en välitä niistä kilometrisarjoista <3), mutta en pääsisi ikinä tuohon määrään noin lyhyessä ajassa. 8”O

Mp3-soittimeni, eli kahdeksan gigainen iPod Touchini, joka tuntuu olevan kaikki kaikessa. Kännykkää en enää niin hirveästi käytä, enkä kehtaa myöntää, että monta vuotta vanha pöytäkoneeni on rakas, joten iPod se olkoon.

Mihin maahan/kaupunkiin haluaisit matkustaa?
ja MIKSI

Kymmentä en saa kirveelläkään revittyä, mutta katsotaan, montako osaan listata ~

Järjestys on aivan tämän hetkisen fiiliksen mukaan.

01. Fullmetal Alchemist
Niin. Kaikki alkemia, viisasten kivet yms. on aina kiinnostaneet (shonenmätöstä puhumattakaan), joten luonnollisesti tämä on mun sarjani. Juoni ei jätä kylmäksi, rakastan sitä veljesten välistä suhdetta, joka välittyy pokkareita lukiessa, se on jotain mahtavuutta. Piirtotyyli on mukava, huumoria löytyy (tai sitten oma huumorintajuni on köyhä, sillä nauran aina niille Edin räyhäyksille) ja hahmot on… no, ihania. :”DD
Lyhyesti sanottuna mulle täydellinen manga.

02. D. Gray-Man
Lisää shonenia! Pidän erikoisesta juonesta, vaikka sarjaan tutustuessani monimutkaiset juonikuviot menivät täysin korvien ohi. Pakko peräänkuuluttaa jälleen hahmojen perään, joiden erilaiset luonteet tekevät sarjasta mukavan luettavan. Piirtotyyli on jotain aivan omaa luokkaansa, pakko nostaa hattua. Kolmentoista pokkarin jälkeen ei voi muuta kuin kehua mahtavaksi.

03. Code Geass
Uusin tuttavuus, Animeconista tuli ostettua kolme pokkaria Vallankumouksen Lelouchia, ja niinhän siinä kävi, että koukkuun jäätiin. Muistuttaa hieman Death Notea (jos miinustetaan kaikki shinigamit, oudot vihkot ym. outoudet), mutta CG hakkaa DN:n mennen tullen (ja nyt saan satojen vihat niskaan). Rakastan kaikkea armeijahärpäkettä, ja sen pienen härpäkkeen, jonka ko. sarjasta löysin, takia nappasinkin pokkarit mukaani. Juoni on mahtava, maiden välisistä konflikteista on aina hauska lukea mangaa. Hahmot ovat mukavia, Lelouch muistuttaa Lightiä yllättävän paljon.

04. Hellsing
Verta, väkivaltaa ja vampyyreita – mitä muuta kunnon sarja kaipaakaan? Lisää vielä natsit ja ihmissudet, niin tulee täydellistä jälkeä. Pääosin sitä kunnon shonenmättöä, juoni on vähän taka-alalla, mutta ei se menoa tunnu haittaavan, päinvastoin; verta lentää riittämiin (sitäpaitsi ne isot aseet ovat hienoja) ja Felix nauttii. Piirtotyyliin oli aluksi hyvin vaikea tottua, sillä ne luonnottoman pitkät nenät aiheuttivat naurua laittoman paljon, mutta aikaa myöten siihen rupesi tottumaan, eikä ne nenät niin hirveältä näytä.

05. Naruto
Noh, pakko se on nyt kuitenkin mainita, vaikka aluksi päätin, että sijoitta se tulee jäämään. Suurimmaksi osaksi tällä paikalla Kakashin takia (voi kyllä, luen sarjaa pelkästään Kakashin takia, mielenvikaistako?), mutta ei se juoni niin paha ole. Kai. Melkein kaikki hahmot (Naruto, Sasuke, Sakura jne. jne.) vain ärsyttävät, ja hemmetisti ärsyttävätkin. Silti vitosena keikkuu, se ninjailu on yllättävän hauskaa luettavaa (vaikka ne kaikki iskujen/liikkeiden/härpäkkeiden nimien perässä en pysy), vaikka ennen sarjaan tutustumista toisin ajattelin.

06. Death Note
Ensimmäiset seitsemän pokkaria olivat mahtavia, juoni kukoisti, hahmot olivat loistavia, mutta suurinpiirtein L:n kuoleman aikoihin juoni heitti häränpyllyä. Viisi seuraavaa pokkaria olivat itselleni melkoista pakkopullaa, kun juoni tuntui toistavan itseänsä yhä uudestaan ja uudestaan. Ainoa valonpilkahdus taisi olla Near, joka vakiintui ko. sarjan lempihahmokseni. Piirtotyylistä pidin jälleen kerran, mukavan sulavaa (tosin kaikki näyttivät paremmilta animessa), mutta jos se juoni olisi pysynyt samantasoisena alusta loppuun, sarja olisi ehdottomasti korkeammalla arvoasteikossani.

07. Bleach
Kai tämäkin on nyt mainittava, kun Narutokin hilluu tuolla. Ne muutamat pokkarit luettu suomeksi, ja uskaltaisin tässä vaiheessa odottaa sarjalta suhteellisen paljon, vaikka se hirveä hypetys meni täysin ohi; lukemisen jälkeen tuli fiilis "tässäkö tää nyt oli?". Tässä vaiheessa tuntuu hieman tusinatavaralta, olisi jäänyt kyllä hyllylle, jos ei kaveri olisi mainostanut shonenin määrää. Piirtotyylikään ei iske hirveästi, mutta jäädään innokkaasti seuraamaan, jos tästä oikeasti kehittyisi jotain.

08. Yu-Gi-Oh!
Sanokaa mitä sanotte, mutta mä nautin siitä korttipeleilystä! Kuitenkin melko perushuttua, tosin nautittavaa sellaista. Kunnon juonen olen erottanut vasta viimeisimmissä pokkareissa (ei kukaan sitä korteilla leikkimistä voi juoneksi kutsua, vai?), ja sekin on yllättävän tylsä. Toimii ns. juonettomana paremmin, en voi olla ylistämättä sitä korttipeliä liikaa. Ensimmäisten pokkareiden piirtotyyli sai melkein jättämään sarjan kesken (nehän oli melkein nenättömiä!), mutta loppua kohden jälki on selvästi parantunut.

Ja nyt sormet kramppaavat siihen malliin, että pakko lopettaa! Ei niitä olisi varmaan tuon enempää löytynyt, paitsi jos olisi pitänyt siirtyä shojon puolelle. Tuli vähän tylsä lista, sillä jokainen sarja noista kahdeksasta on enemmän tai vähemmän shonenia, mutta näillä mennään.
Pitää palailla asiaan, jos uusia mahtavuuksia sattuu löytymään. ~

Mulla on yllättävän usein tylsää, joten silloin, kun tylsyys iskee, teen sitä, mitä vihaan: yritän kirjoittaa keskeneräisiä ficcejä loppuun, jotka ovat homehtumassa syvällä kansion syövereissä. En vihaa mitään niin paljon, kuin kuukausia sitten kirjoitettuja, nyt jo keskeneräisiä ficcejä, joihin loppua pitäisi kehitellä (ja nämä keskeneräiset sattuvat melkein aina olemaan oneshotteja, yllätys?); mä kun tahdon kirjoittaa ne joko yhdeltä istumalta loppuun, tai sitten en ollenkaan. Tunnit vierähtävät yllättävän nopeasti, kun tuskailen Wordin parissa. :”’3

Toinen mahtava ajantappo on Vapaakenttä-maratoni. Musiikki vaan soimaan ja hups – löydän itseni aina puolikuolleena, kun Vapaakenttää on tullut pelattua monta tuntia (ennätys viisi tuntia putkeen, no-life?). Ennen olin ko. pelissä aivan pska, mutta nykyään homma luonnistuu paljon paremmin. :”’DDD

[url=http://img41.imageshack.us/i/taustakuva2.png/][/url]
Hii, taustakuva tuli vaihdettua. Hyvin epätavallinen tausta mulle, yleensä pidän työpöydällä sellaista otusta, jossa on jonkun sarjan hahmoja tms. Kuitenkin nähtyäni tuon kuvan rakastuin siihen, ja se oli pakko heittää taustaksi. Onko se ihana vai ihana?

Ouh, jos nyt nopeasti laskeskelen, niin neljään kirjoittelen jollakin tapaa aktiivisesti, ja yhtä seurailen ns. sivusta.

Lempilaulusi?