KonaKonaKaabisteru

Mä en enää muista olisiko kutosen pitänyt tulla vai tuliko se jo.. Mutta menin taas fanficcaamaan.

-Amuse & Call-

4. Yotsuba ja Neko-kun

What do you do
when you’re walking at the park,
and you do find a cat,
can’t bite but that can bark?

Koska Bunkyon sirkustapaukselle löytyi ymmärrettävä syy, tapahtumat päätettiin salata toisilta kaupungeilta. Sillä ymmärrettäväähän se oli, että sitä ei olisi uskottu, sillä se kuulosti sellaiselta mikä saattoi olla mahdollista vain piirretyissä.

Yuletidin kyläkaupungilla oli sateenjälkeinen aurinkoinen päivä. Kirkkaat auringonsäteet valaisivat päivää kaikkialla, muistuttaen edesmenneestä kesästä.

Yotsuba juoksenteli jalkakäytävällä lähellä joenuomaa, kiirehtien innostuneena läheistä puistoa päin. Hänen päiväohjelmassaan oli puistoon meneminen iltapäivisin, sillä siellä pidettiin aina hauskaa ohjelmaa. Ikinä ei voinut tietää mitä oli seuraavaksi ohjelmistossa- ja se juuri häntä innosti.

Äkkiä Yotsuba liukastui tammenterhoon ja kaatui maahan. Sattuihan se, mutta siitä hän tiesi että oltiin puistossa. Yotsuba nosti päänsä maasta ja katsoi muita pieniä lapsia edessään.

"Vai tahtoo vielä yksi pikkulintu mukaan?" ystävällisen näköinen nainen kysyi hymyillen. Hän antoi Yotsuballe veitsen ja ison palan puuta.
"Teemme tänään pajupillejä ja nokkahuiluja. Mutta koska sinulla ei ole aikuista mukanasi nyt, haemme sinulle avustajan."
Nainen meni hakemaan toista aikuista. Yotsuba katsoi isoa puupalasta hämmentyneenä. Pajupillikö siitä pitäisi tulla, vai nokkahuilu? Hän ei osannut päättää.
Kaukaa hän kuuli puhetta, josta erottuivat ystävällisen naisen ääni, ja vielä ystävällisemmän lukiolaistytön ääni. Oli joukossa pari poikaakin.

"Voisitko sinä auttaa häntä?"
"Toki. Voinko ottaa hieman aikaa, Sooma-kun?"
"Kyllä voit. Enköhän minä pysty pitämään kiinni hetken aikaa tätä kissaa hihnassa. Odota meitä sitten ostoskeskuksessa."
"Pidä sinä vain pääsi kiinni, tyhmä rotta! Sinun kanssasi en mene minnekkään!"

Yotsuba näki oranssihiuksisen ja hyvinkin aggressiivisen pojan vaihtavan vihaisia kasvoja hopeahiuksisen, kylmäpäisemmän pojan kanssa. Keskellä ollut tyttö ruskeilla ja melkein pitkillä hiuksilla kulki häntä kohti.

"Tarvitsetko apua?" tyttö kysyi Yotsubalta.
"No voi TOTTA MAAR, miten sun poikaystäväsi osaa karjuu!" Yotsuba päivitteli. Oranssihiuksinen poika käänsi katseensa Yotsubaan.
"Ei, Kyo… Hän ei varmaan tarkoittanut sinua.." tyttö sanoi hieman hajamielisesti, tarkoittaen oranssihiuksista poikaa. Kyo tuli tytön luo vihainen ilme yhä kasvoissaan.
"Mutta tuon tyhmän rotan kanssa en mene minnekkään, Tooru!" hän huusi äkäisesti.
"Tarkoitatko että tahdot jäädä tänne minun ja tämän söpöliinin kanssa?" tyttö kysyi hymisten iloisesti lempiartistinsa Full Moonin "New Futurea".

Pieni hiljaisuus.

"Kumpi tästä täytyy tulla, nokkahuilu vai pajupilli?" Yotsuba kysyi tytöltä vielä ihmetyksissään.

Toorun auttaessa Yotsubaa nikkaroimaan pajuhuilun (Niin he päättivät yhdessä), Kyo alkoi selvästi rauhoittua hopeahiuksisen Yukin mennessä muualle. Mutta kun eräs lapsi kysyi häneltä jotain, ei häneltä herunut mitään muuta kuin vihainen ilme ja silloin se kysynyt lapsi käänsi katseensa pelosta täristen muualle.
"Kyo-kun.. Ethän säikäyttele lapsia, ethän?" Tooru pyysi häneltä.
"Niin just, ne pelästyy! Sinähän osaat karjuu kuin jellona!" Yotsuba sanoi ja alkoi selvästi matkia Kyon vihaista ilmettä.
"Ole sinä siinä hiljaa, senkin ötökkä!" Kyo karjui Yotsuballe.
"Minä tykkään ötököistä, varsinkin kaskaista ja sammakoista!" Yotsuba huusi takaisin. Molemmat aloittivat ilmiselvän silmätaistelun, jolloin Tooru rupesi pelkämään, että siitä kehkeytyisi jotain pahempaa.
"Kyo, Yotsuba.. Pysykää aloillanne hiukan aikaa, haen teille tötteröt, okei?"
Yotsuban kuullessa sanan "tötterö" hän lopetti jellonankesytyksensä siinä samassa. Kyollakaan ei enää ollut syytä kahakkaan ja molemmat jäivät hiljaa paikoilleen.
Mutta Yotsuba halusi vielä kokeilla miten äkäinen "jellona" osasi olla. Joten, hän tökkäsi Kyoa.
"Mitä sinä tökkäät, senkin ötökkä?!" Kyo kysyi kiukkuisesti. Yotsuba vaikeni hiemaksi aikaa. Kyo nurisi jotain ja katsoi sitten jälleen muualle- mutta Yotsuba ei voinut vastustaa kiusausta. Hän tökkäsi Kyoa uudestaan.
Kyo ärsyyntyi siitä ja tökkäsi häntä takaisin. Yotsuba tökkäsi häntä jälleen kerran, jolloin Kyo tökkäsi taas takaisin.Tästä alkoi lapsellinen tökkimiskisa.

Tök.

Tök.

Tök.

Tök-

Tök-

Tök-

Tök-

-Tök-

-Tök-

-Tök!-

-Tök!-

-Tök!-

Josta tulikin hyvin lapsellinen tällikisa. Molemmat huitoivat toisiaan käsillään yrittäen lyödä lähellä olevaa polkua pitkin tepastelevat rouvat jäivät katsomaan lasten tällikisaa.
"Katso noita tappelijoita! Pian he alkavat pyöriä ympyrää jos he tuota jatkavat! Mitäs nyt?" yksi nainen kysyi toiselta.
"Heitä alkaa huimata." toinen nainen vastasi takaisin.

Tooru palasi puistoon kaksi tötteröä kädessään, mutta sai ihmetyksen ja huolen aihetta nähdessään Yotsuban ja Kyon tällikisailun Hän jätti tötteröt läheisille naisille ja yritti keskeyttää taistelun.
"Hei, lopettakaa tuo nyt heti paikalla!" hän pyyteli huolestuneesti.
"Tuo ötökkä sen aloitti!" Kyo huusi tappelun keskeltä. Yotsuba ei malttanut antaa olla.
Tooru otti yhden tötteröistä naisilta ja antoi sen Kyolle, vaikka se vähän vaivalloista olikin. Mutta siinä samassa tappelu oli ohi. Yotsuba nappasi tötterön Kyon kädestä ja alkoi nuolla sitä tyytyväisenä hänen ollessa Kyon ollessa vieressä, näyttäen vieläpä kieltä hänelle Kyo ei voinut tehdä muuta kuin sietää häntä.
"Näytätte aika söpöiltä yhdessä! Onko sinun mukava olla Herra Kissan kanssa, Yotsuba-chan?" Tooru kysyi hymyillen. Yotsuban kuullessa tuon, hän katsoi Kyoon epävarmasti.

"Sinä siis OLET jellona!"

"Ja sinä olet varsinainen luihu ötökkä."

Tötteröitten jälkeen Tooru ja Yotsuba saivat pajuhuilun valmiiksi. Nimestä päätellen se oli pienempi kuin nokkahuilu ja muistutti hieman pajupilliä.
"Kokeile soittaa sillä." Tooru kehotti.
Yotsuba puhalsi pajuhuiluun ja sai aikaan pienen äänen, mutta se ei kuulostanut hyvältä. Hän katsoi huiluun nuristen.
"Anna kun minä näytän-" Tooru sanoi ja otti pajuhuilun Yotsubalta. Sitten hän soitti pienen, kutsuvan sävelen ja siinä samassa pari lintua lensi paikalle. Yotsuba ihmetteli suuresti. Tämänkö pajuhuilu saa aikaan? Hän alkoi pyytää maanittelevasti huilua takaisin ja Tooru ojensi sen hänelle.
Yotsuba yritti matkia Toorun säveltä. No, se meni huonosti, mutta hassua kyllä, sen sijaan että linnut olisivat alkaneet lentää ympärillä, alkoivat kaskaat tipahtaa puistaan. Kyo-paran päälle niitä tipahti yhtä paljon kuin tammenterhoja konsanaan.
"Lopeta se soitto ja vähän äkkiä!" hän komensi.
"Vähän äkkiä? Okei." Yotsuba sanoi takaisin ja soittikin "vähän äkkiä" sävelmänsä loppuun. Nyt se kuulosti hieman selvemmältä, ja melkeinpä mukaansatempaisevalta. Sävelmän loputtua kaskaat kipittivät kuin komennosta takaisin puihinsa.
Naiset ja lapset taputtelivat käsiään.
"Sinä osaat kai tämän avulla kertoa että kesä on loppunut, etkö vain, pikkulintu?" ystävällinen nainen kysyi. Yotsuba kikatti innosta ja katsoi pajuhuiluunsa. Sitten hän soitti jälleen saman sävelmän.

"Nyt kyllä joudumme tästä lähteä, Yotsuba-chan. Mutta tapaamme kai jälleen, sillä tulemme taas käymään täällä ensi viikonloppuna!" Tooru sanoi Yotsuballe heidän läksiessään omille teilleen.Hän nosti Yotsuban syliinsä ja rutisti häntä, niin söpö hän Toorun mielestä oli. Kyo katsoi ärtyneenä muualle. Oli ainakin joku joka veti vertoja tuollaiselle ötökälle, ja se tietenkin oli Yuki.
"Kiitos ja näkemiin! Sullekkin jellona!" Yotsuba vilkutti juostessaan takaisin kohti kotiansa. Kyo huusi hänen peräänsä vielä jotain, mutta Yotsuba ei sitä ehtinyt kuulla. Tyttö halusi nimittäin näyttää isillensä jotain.

Koiwai oli työskennellyt jälleen kerran koneen äärellä ja aikoi nyt ottaa taukoa. Juuri silloin kuului kolme koputusta, josta hän kykeni hyvinkin helposti arvata oven takana oleilijan.

"Tullaan."

Hän avasi oven… ja näki Yotsuban iso hymy kasvoillaan ja tämän vasemmassa kädessään pajuhuilu.
"Kävitkö sinä tekemässä pajupillin?" Koiwai kysyi.
"Ei tämä ole pajupilli!"
"Onko se sitten nokkahuilu?"
"Ei sekään!"
"Mikä sitten?"
"PAJUHUILU! Minä tein tämän Toorun ja jellonan kanssa!" Yotsuba kertoi silmät kirkkaina loistaen. Koiwai ilahtui tästä kovin. Yotsuba se taisi tavata uusia ystäviä.

-Neljännen osan loppu.-

Juujuu, en mä tähän haluu liikaa fanficcejäni tunkea. (-TT-)

Uusi osa crossover-ficistäni, tällä kertaa sekoitettuna erääseen Jim Carreyn tunnettuun elokuvaan!

-Amuse Call-

3.Kuninkaan uudet kuviot

Whatever how we look like outside,
and what we are inside,
always there is the way of intensifying…
our most repressed and innersome self…

"Kolmas Musiikkihuone"

Niin luki huoneen oven yläpuolella olevassa pienessä, mutta koreassa kyltissä. Haruhi katsoi siihen hiljaa, kuullen oven toiselta puolelta merkillisiä ääniä.
"Mitähän siellä mahtaa nyt oikein olla?" hän mietti, avaten oven hitaasti ja… antaen punaisten ruusun terälehtien pyyhältää ohitseen.

"Tervetuloa."

Haruhi sai ihmetellä näkymää, sillä Host Clubin isännät, Tamaki, (istuen sohvassa keskimmäisenä niinkuin aina) Kyoya, Hikaru ja Kaoru, Hani Usa-chan-pehmopupunsa kanssa ja Mori seisoivat siinä, mutta he olivat pukeutuneet sirkusmiehiksi!
Myös heidän ympärillään oleva iso ja upeasti sisustettu huone oli täynnä sirkustavaraa… trampoliineja, tankoja, joita yhdistivät toisiinsa köysi nuorallatanssijaa varten, rinkuloita ja palloja siellä täällä, ja jopa hevosia ja leijonia.
Hikaru ja Kaoru näyttivät ilmiselvästi klovneilta, mutta pellenenät ja muut hassut rihkamat puuttuivat.
Kyoya oli pukeutunut fakiiriksi kun taas Hunny oli pieni taikuri ja Mori leijonankesyttäjänä.
"Takeshi, on niin hauskaa päästä taikomaan ja kesyttämään leijonaa~" Hunny sanoi söpösti.
Tamaki nousi sentään ylös, ja suuntasi läheistä siluettinukkea päin.
"Haruhi! Odotimmekin sinua! Tässä, toimme tämän sinua varten!" hän otti vaaleanpunaisen puvun siluettinukesta, ja se näytti kuuluvan nuorallatanssijalle.
"Voisimme nyt aloittaa sirkuksemme, ja ensimmäisenä numerona olisi sinä, nuorallatanssijana! Isi olisi siitä ylpeäääh… " Tamaki sanoi, unelmoiden samaan aikaa Haruhia nuorallatanssimassa vaikka kuinka korkealla, yhtäkkiä pudoten ja pelastettuna häneltä.Mutta pian pilvi hänen alapuolella petti välittömästi, kun Haruhi hyvin kieltävästi sanoi "Ei kiitos."

*******

Kolmas Musiikkihuone
Host Club- Auki.

"Tänään vuorossa prinsessoille oma sirkus, vain meiltä, Host Clubilta. Saamme ällistyttää ja ihastuttaa heitä, katsoen heidän kuvankauniisiin kasvoihin kuin kultaan kaiverretut…" Tamaki vietteli erästä tyttöä.
"Tamaki-kun, ei kai ole olemassa mitään vaarallisia temppuja?" tyttö hänen vierellään kysyi.
"Sinulle… voisin asettaa henkeni kaikkein vaarallisimpaan temppuun, nähdäkseni vain hämmästyneet kasvosi.." Tamaki vastasi, ja oli kuin iso määrä ruusuja taustakuvana oli heidän takanaan.
"Voi, Tamaki-kun…" tyttö ihasteli lumoissaan.

"Te kaksi aioitte hankkia elefantteja tänne?" tytöt ihmettelivät.
"Kyllä vain, mutta ne muka olivat liian se ollut lystiä päästä heidän kanssa ratsastamaan." Kaoru sanoi.
"Mutta etkö muista sitä aikaa, jolloin olimme pieniä ja ratsastit minun reppuselässäni, Kaoru?" Hikaru kysyi.
"Hikaru… voisitko.. tehdä..sen… uudelleen?" Kaoru vastasi takaisin. Tytöt olivat taas ihan lumoissaan.
"KYAAAH~Molemmat muistelee niin söpöjääh! Mikä veljellinen rakkaus!" he kiljuivat.
"Johan on nyt.." Haruhi mietti, katsoen menoa vierestä.
"Siitä sitten puheen ollen, ehkäpä olisinkin hankkinut ne elefantit jos ne olisivat olleet vielä halvempia..
Loppujen lopuksi siitä olisi voinut olla lystiä." Kyoya sanoi, liikuttaen hieman silmälasejaan.
"Ja mihin ne elefantit olisivat menneet? Tännekkö? Johan on nyt." Haruhi virkkoi turhautuneena.

"Voi Hunny, näytät niin söpöltä tuollaisena! Sovit niin hyvin taikuriksi!!" yksi tytöistä sanoi, katsoen kirkkain silmin Hunnyyn.
"Kiitos~ Ja nyt, aion nostaa Usa-chanin tästä hatusta!" Hunny ilmoitti.
Hän otti esiin silinterihatun, laittoi sen keskelle pöytää- ja nosti Usa-chanin hatusta.
"Tadaah!"
Tytöt taputtivat oivasti käsiään. Mori katsoi Hunnyn puuhia leijona lähellään, mutta piti muodon vuoksi ruoskaa.
"Hei, jellona!" Hunny sanoi, mennen katsomaan leijonaa. Sitten hän kuiskasi leijonalle jotain.
Äkkiä leijona avasi kitansa. Hunny pisti päänsä sen sisään, ja huusi tytöille:
"Katsokaa, jos vain kysyy jellonalta että se avaa suunsa, niin se suostuu ilomielin~"
Yksi tytöistä pyörtyi toiseen. Näky oli tietysti uskomattoman söpöä, että se sai kaikki tytöt ihan tolaltaan.
Ovi jälleen avautui ja siitä astui mustaan kaapuun sonnustautunut pimeyttä ja kissoja rakastava poika,
Nekozawa. Käsinukkensa Berezunefu-kissa hän sipsutti Tamakin taakse salaperäisesti.
"Onpa ihana tunnelma… Tamaki-sempai. Voisin jäädä tänne nostattamaan tunnelmaa…pimeän magian antimilla…." hän kuiskasi niin karmivasti että Tamakin sydän hypähti ihan kurkkuun.
"Eieiei, N-N-Nekozawa-s-s-sem-p-pai.. Ei tarvi-i-itse.. Voit pysyä täällä kunhan et tee mitään…"
Nekozawa oli tietysti yksi niistä, joka sai Tamakin änkyttämään, mutta onhan sellaisia asioita lisääkin, saatpa nähdä!

Haruhi istui vain katselemassa muitten tekemisiä, tai viemällä kahvitarjottimia pöytiin. Itse hän oli pukeutunut vaihteeksi miespuolisen trapetsitaiteilijan pukuun. Mutta suurimman osan hänkin joutui viihdyttämään lukiolaistyttöjä, sehän oli varma.
"Haruhi, etkö tahtoisi tulla mukaan?" yksi tytöistä kyseli, sillä häntä ihmetytti miksei Haruhi olisi mennyt vaikka trapetsitemppuja heittelemään.
"Parempi minun katsoa tätä sirkusta.. Loppujen lopuksi tahtoisin nähdä oikean sirkuksen. Miksei tekin voisi nauttia siitä? Ottakaa vain rennosti." Haruhi vastasi, ihan hänen "luonnolliseen" tapaansa, ja se tepsi.
Tytöt punastuivat ja hiljentyivät. Mutta pian hekin jäivät katsomaan sirkushumua joka oli menossa ihan joku, tai jos oikein kunnolla katsoi, jotkut, tirkistelivät salaperäisesti oven raoista. Tuntui siltä että he aikoivat jotain.

"Hitsit, että ärsyttää kun se highpower-moottori ei toiminut, että olisin voinut tulla sinne kerhoon näyttämään uutta pukuani!"
Ouranin lukion käytävillä käveli Host Clubin "manageri", Renge. Jos tiedätte mitä hän "moottorillaan" tarkoitti, voisitte varmasti ymmärtää
hänen ketutuksen.
"He väittivät pitävänsä jonkun sirkuksen…Mahtaisiko minun hevosratsastajan puku sopia minulle?
Vaikka en ole ikinä ratsastanut hevosilla.." Renge mietti, katsoen sinivalkoiseen prinsessamaiseen yhtäkkiä äkkäsi kolme poikaa tirkistelemässä Host Clubin oven raosta.
Mitä tyyppejä nämä mahtaisi olla, ehkäpä pahamielisiä vakoojia vai pervessejä? Jos hän saisi heidät itse kiinni teosta, Host Club antaisi varmasti isot kehut.. Kyoya myös? Renge ei voinut vastustaa unelmaa.
Hän meni kävelemään varustautuneena koululaukullaan, ja aikoi juuri huitaista keskimmäistä ja isoimpaa päähän, kun keskimmäinen meni ovesta sisään. Renge melkein kompastui kahteen pienempään.
Poika, tomaatteja muistuttavilla hiuksilla väritykseltään, tuli kasvot punaisena huoneeseen.
"Kas, sehän on vain poika. Mitä halu-" Hikaru kysyi hieman jörönä, mutta hän ei ehtinyt sanoa lausettaansa loppuun, sillä yhtäkkiä poika huusi ihan täyttä kurkkua:

"Siis niinku mitä te teette?!"

Kaikki haukkoivat henkeään. Varsinkin tytöt ja kaksi pientä poikaa Rengen lähellä, jotka alkoivatkin pitämään hänen jaloistaan kiinni. Kukaan ei ikinä kuulleet jonkun puhuvan noin rumasti.
"Mitä te oikein luulette tekevänne?! Tätäkö kutsutte sirkukseksi?!" poika tiedusteli tiukkana.
Pitkä hiljaisuus täytti koko huoneen.
"Hei sinä, taikuripoika." poika huusi Hunnylle, ja kävellen ottamaan hänen silinterihattunsa, hän nosti Usa-chanin sieltä.
"Etkö edes tiennyt että jänikset hatussa ovat kulunut juttu?Jäniksiä kun on alkanut kadota melkein sukupuuttoon, kun niitä napataan vain asumaan hatuissa! Kukaan ei jaksa edes suosia mitään muita taikatemppuja! Mitä stereotypiaa!" poika selitti kovana.
Hunny tärisi pelosta hyvin kovaa.
"Ja tuo temppu mitä teit "jellonallesi", kuuluisi vaikka sille Babe-possulle." poika lisäsi suuttuneena.
"Takeshii, tuo karjui minulle!! Hunny juoksi nyyhkyttäen Morin turviin. Poika käänsi hänen katseensa nyt kaksosiin.
Ja te kaksi, klovnit eivät niin lapsekkaasti puhu maireita toisilleen kuin mitkäkin homot!" hän sanoi.
Kaksoset jäivät vähän ihmettelemään. Kyoyalle poika huusi:
"Ja sinä fakiiri, sinua en ole nähnyt tippaakaan piikkisängyssä! Olet varmasti täysi pelkuri!"
Tämä oli Rengelle jo viimeinen pisara.Hän ei sallinut kenenkään puhua Kyoyalle noin häpäisevästi. (Sillä Renge ilmeisesti oli Kyoyan suuri fani.)
Ottaen jälleen koululaukkunsa, hän nuiji poikaa sillä päähän ja niskaan monta kertaa. Pikku-pojista punatukkainen ja nimeltä Kotsuke, lyhyesti Kotsu, juoksi Rengeä päin yrittäen hänet pois pojan luolta.Hän otti esiin ison puukepin, pyöritti sitä monta kierrosta ja osoitti sillä Rengeä.
"Sä et kuule koske Daichiin tai saat kuulla kunnias ruma noita!" Kotsu uhkasi, mutta Kyoya otti puukepin häneltä ja poikkaisi sen kahtia. Kotsu järkyttyi tyystin.
"Kuulkaa nyt te pojat, mikä asia teilläkin on tänne tulla karjumaan meidän kerhoomme?" hän kysyi diploomaattisesti. Rengen silmät loistivat ihailua hänen katsoessaan kuinka hän yritti tasoittaa tilannetta."Teillä kun ei ole hajuakaan oikeasta sirkuksesta! Jos aiotte pitää sirkuksen, ottakaa ensin mallia oikeasta sellaisesta! Tulkaa vaikka meidän sirkukseen ilmaiseksi täksi päiväksi! Saatte kokea minkälainen oikea sirkus on!" Daichi ilmoitti, osoittaen Tamakiin. Sitten hän poistui huoneesta Kotsun ja toisen pojan, mustatukkaisen silmälasia pitelevän Tony-Lyonin kanssa.
Kaikki jäivät hiljaa katsomaan lähtöä. Renge puri huultaan, kun Tamaki taas huokaisi syvään.
"Jaha, vai tuollaisia ajatuksia. Minua ei kyllä huvita tulla mokomaan sirkukseen. Saisivat näyttää edes vähän kunnioitusta."
"Huomasin tänä päivänä sirkusilmoituksen, ja olisin halunnut tulla pääsymaksu oli minun mielestä liian kallis. Kyllä minua kiehtoisi nähdä "oikea" sirkus." Haruhi virkkoi mietiskellen.
Siitä Tamaki sai idean. Kysyen uudelleen tahtoiko hän mennä oikeasti, Haruhi suostui muitta mutkitta.
"Hyvä on, katsotaan jos he tosiaan voivat ällistyttää meidät heidän "oikealla" sirkuksellaan!" Tamaki ilmoitti.
Sovittiin siis että kaikki Host Clubin jäsenet (Ja myös Nekozawa, joka lähellä vain sattui olemaan) tulisivat kahdeksan aikoihin kolmanteen musiikkihuoneeseen odottamaan. Kyoya oli kyllä vain siitä hyvillään että sirkukseen meno oli ihan ilmainen.
"Mieti vain Haruhi kun katsomme yhdessä heidän heitellessä hengenvaarallisia temppuja… Jos pelottaa, voit aina antaa Isin pitää sinua sylissäsi ihan sen varaltaa~" Tamaki loruili ihan haaveittensa mailla.
"Ja jälleen kerran, ei kiitos." Haruhi kieltäytyi hyvin tiukasti.

Lukion jälkeen Tamaki astui limusiiniinsa, ja se ajoi sitten tiehensä Bunkyon toiselle puolelle.
"Vai että täytyy löytää jokin Japanin historiaan liittyvä esine.. Olen niin innoissani! Minkähän löydön saattaisi tehdä?"
Sillä Tamaki piti hyvin paljon japanilaisesta historiasta, ehkä varmaan sen takia että hän oli puoliksi ranskalainen ja tarvitsi tietää toisen kotimaansa kiehtovista ajoista.
Limusiini ajoi vuoristotiellä, jonka ympärillä oli hieman metsää ja aroa, kun Tamaki huomasi läheisellä joella pienen, puisen ja ränsistyneen kojun, jota piti vanha mies apinan kanssa. Hän pyysi kuljettajaa pysähtymään siihen.
Limusiini pysähtyi kojun lähelle, ja Tamaki nousi siitä kojun eteen.
"Vai siinä tullaan noin koreasti! Tahtoisitko yrittää avata tämän lippaan, jonka löysin joelta? Saat siinä olevan sisällön ihan ilmaiseksi." vanha mies kyseli. Tamaki mietti, mitä lippaassa mahtoi olla, sillä lipas näytti helposti rikottavalta.
Hän ei tuhlannutkaan aikaa, vaan otti lippaan, heitti sen ilmaan ja huusi "Tama-chan Kicku!"
Potku lähti lippaan läpi ja se meni rikki. Esine, joka putkahti ulos sieltä, olikin puinen ja tummanvihreä naamio.
"Aika ihme löytö poikaseni.. Saat tietysti pitää tuon!" vanhus myhäili kuin Rölli.
Tamaki nosti naamion maasta ja nousi takaisin limoonsa. Limusiinissa ollessaan hän tarkasteli naamiota joka puolelta. Hänelle se ei näyttänyt ihmeelliseltä. Pikemmin joltain puuveistokselta.

Sinä iltana sitten kokoonnuttiin niinkuin osa ehtivät olla valmiita, paitsi Tamaki. Hän vain katsoi naamiota ja ihmetteli sitä enemmän.
"Ilmaiset asiat voivat mennä helposti nenän edestä Isi." Kyoya huomautti hänelle, ja siltä tuntui kun hän olisi hoputtanut Tamakia.
"Joojoo Äiskä, yritän tässä löytää mustan smokkipukuni." Tamaki sanoi takaisin. Kyoya meni sitten mukisematta pois kolmannesta musiikkihuoneesta. Monet odottivat jo alhaalla. Oli kylmä ilta, joten he pitivät takkia varmuuden vuoksi.

Tamaki löysi smokkipukunsa nopeasti, mutta hänen silmänsä osuivat jälleen pöydällä lojuneeseen naamioon. Monet kysyivät mikä se oli, mutta Tamaki ei raaskinut sinä iltana selittää. Hän otti naamion käteensä ja tarkasteli sitä uudelleen.
Tamaki heilutti naamiota naamansa edessä tylsänä, silmäillen siihen tuimasti.
"Tälläkö on jotain tehtävää Japanin historian kanssa? Tämähän näyttää ihan viikinkien veistämältä puunaamiolta…" hän virkkoi itsekseen. Naamion hän työnsi mukinoimatta naamaansa…

Z~iii~iiii..
Ja otti sen välittömästi pois. Pieni vilahdus vihreää leijui ilmassa.

Plo~p-
"Ah!"

Hän katsoi siihen kummeksuen.Hän ei voinut ihan tietää oliko se edes totta… mutta tuntui siltä kuin naamio oli liimautunut häneen!

On vain ainoa tapa siitä ottaa selvää.

"Nythän ei ole naamiaiset… mutta voiko se estää minua…?"

Yhtäkkiä naamio kiilsi hypnoottisesti. Tunnelma oli kuin valmiiksi luotu; Ilta, joka oli niin sininen, että ei voisi arvata minkään epätavallisen tapahtuvan, tyhjä huone pullollaan sirkustavaraa ja tietysti naamion outo salaperä kuljetti naamion hitaasti kasvoonsa.
Yhtäkkiä naamio jäi kiinni kumimaisesti hänen kasvoonsa, ja alkoi kasvaa hänen takaraivoaansa päin.

Vihreää vilahti vain enemmän huoneessa, kun naamio liikkui Tamakin hiuksissa ja jäi tiukasti hänen niskaansa.

Ja siinä samassa korviaraastava ja kauhistunut kirkaisu täytti koko huoneen.

Huuto kuului Tamakin ystävien korviin heidän odotellessa häntä ulkona Ouranin Akatemian lähteen äärellä.Kylmät väreet kulkivat heidän selkäpiitään.No, melkein kaikkien.
"Mikä tuo oli?!" Haruhi kummasteli säikähtäneenä.
"Takeshi.. minua.. pelottaaa.." Hunny änkytti, täristen Moria vasten. Mori otti hänet nopeasti syliin.
Kaikille nousi sellainen aavistus että JOTAIN tulisi nyt tapahtumaan. Ja niin tapahtuikin.
Sillä kirkaisun jälkeen, Tamaki kiertyi sivusuuntaan, ja sitten alkoi pyöriä vinhasti kuin pillastunut hurrikaani.
Läheinen leijona nappasi peloissaan käpälillään läheisen verhon, ja heitti sen häkkinsä yläpuolelle, jotta se ei voisi nähdä mitä tapahtuisi seuraavaksi. Musta ihmishurrikaani kieppui siellä täällä,hyppien roikkuvista renkaista läpi, kaataen pöytiä ja muuta örremyrskyn jälkeen siitä astui esiin melkein Tamakia muistuttava hahmo, jolla oli hyvin vihreä pää, keltaiset ei-plastiset hiukset ja koko ajan irvistävät "larzer tän normal"-hampaat.

"Voi ISsssss…Mojen Isä!" sanoi irvistävä mies. "Tarttikin tässssä uutta issskulauset-taaah! Edellisen iskulause kun ei ole munlaisen Kuningaan makuun." hän lisäsi.
Mustapukuinen mies silmäili sinne tänne kulkien Michael Jacksonin tanssitapaan, huomaten tärisevän leijonanhäkin. Hän kulki sen luo ja muutti leijonan karhuksi.

"Noniin, minun makuuni. Mitä Hunny sanoo tästäh?" hän sanoi brittiläiseen aksenttiin.
Hän käveli Kyoyan metallisen arkistokaapin luo, ja otti esiin tyhjästä käsiporan.
"Eikä, Äiskä suuttuis." hän mietiskeli ääneen ja nakkasi poran läheisen hevosen niskaan. Hevonen hirnui ja uikahti hän otti esiin punaisen puuvasaran, ja löi vimmatusti ja äänekkäästi ä lensi asiapapereita ja kansioita, mutta silti mies ei tainnut löytää haluamaansa.
Kunnes, hän avasikin romuisen arkistokaapin alimman lipaston ihan tavallisesti.
"Vuups, en tainnut tietää että tää ei ollutkaan lukittu. Simpuran Äiskä!" mies murisi.
Hän tarkasti sen sisältöä kansio toisensa jälkeen, ja sitten näytti löytäneen etsimänsä.
Ottaen maahan pudonneen valokuvan Haruhista yläasteen koulupuvussa, hän luikautti:

"Oota vaan Harr-ruhi!! Isi aikoo tulla tänään kotiin! Mutta ensin… "

Hän kostutti sormensa, koski niillä pukunsa helmaa, jolloin pieni savu helmahti ylös TSSH~:äänen kera, ja sitten viiletti huoneesta pois pää kolmantena jalkana…ilmaan jäänyt puku siuhahtaen perään piirrettymäisesti.

Alhaalla odottaneet jäivät hiljaa katsomaan mitä akatemialla tapahtui. Ääniä he eivät ikävä kyllä kuulleet, mutta ihmettelivät mitä Tamakilla kesti niin kauan.
"Voisin varmaan kuvitella hänen viettävän hauskaa siellä omien haaveittensa kanssa. Kaoru, viedään Haruhi kahdestaan sirkukseen! Järjestetään hänen törkyisyydelleen vähän opetusta vastuuntunnosta.."
Hikaru virnisteli pirullisesti ja Kaoru oli heti menossa mukana, kun kummatkin ottivat Haruhin käsistä kiinni. Mutta juuri kun kaksoset olivat viemässä Haruhia limusiiniin, akatemian ovet avautuivat ja jokin säntäsi mustana salamana ottamaan Haruhin syliin.
"Ja puhuttuna vastuuntunnosta, teidän äitinne on.. varmasti ihan banaanissa kun joutuu pitämään teidänlaisista siamimielisistä huolta. Ärsyttävää että se vastuu meni minulle.. Tuleekohan minusta jakotautinen?" mies sanoi, elehtien dramaattisesti.

Pieni hiljaisuus ja heinäsirkan sirkutusta.

"……"

Joka rikkoutui kaksosten kummatkin kierivät maassa nauraen hurjasti kuin hullut.
"Mailord, oletko pimahtanut täysin?" Kaoru hengähti ennen kuin alkoi hekottamaan uudestaan.
Mies nosti itsevarmasti toista kulmakarvaansa.
"Veikö kissa kielen, veljet?" hän lausahti kysyvään ääneen.
Nauru yhtäkkiä loppui siihen, sillä kaksoset huomasivat, että heidän kieliä eivät näkyneet suissaan.

Järkytys.

Järkytys.

Järkytys.

Järkytys.

Kissa saappaissa kipittäen Tamakin luo kaksi kieltä käpälissään ja ojentaen ne hänelle.

Järkytys!

"Kiitti vaan Kisu. Juokse sitten Limburgiin nakertelemaan limpurkinjuustohampurilaista, jos huvittaa." Tamaki kehotti.

Kisun hyppiessä ja pomppiessa sekopäisesti Bunkyon pimeille kaduille ja huutaen "Woo-hoo! Woo-hoo! Woo-hoo! Hoo-hoo! Wo-ho-hoo!" kuin Repe Sorsa konsanaan, Tamaki kääntyi takaisin kaksosten puoleen.
"I-ä ee-e-iä?!" Hikaru ihmetteli ällistyneenä. Äänistä kuullen hän oli sanonut, "Mitä?!"
"a-a e a-a!!" Kaoru vaati järkyttyneesti.Hän taas yritti sanoa: "Anna ne takas!"
"Mitä? En ymmärrä mitä olette olkoon menneksi." Tamaki puuskahti turhautuneena.
Hän viiletti kaksosten eteen, otti esiin poraa ja ruuvimeisseliä muistuttavan koneen, jossa luki "Kielenasennusveko-vekotin, Pähkähullu Professori Sherman Plumpin eräitä epäonnistuneita " ja asensi kielet takaisin, venyttäen niitä ainakin kolmen metrin päähän (kaksos-parkojen pitäessä läheisistä tolpista kiinni) ja sitten sinkauttaen ne takaisin heidän avonaisiin suihin.

SNAP!!!

Kaksoset jäivät pyörimään ilmaan kuin rullaverhot ja sitten leijuivat litteinä maahan. Kirjaimellisesti.
"Weasleyn Kaksosista taisivat tulla pannarii!" Tamaki päivitteli laittaessaan heidän päälleen luumuhilloa.
Muut katsoivat vierestä tapahtumaa vain enemmän järkyttyneinä.Hunny piti Morista kiinni vielä tiukemmin, Kyoya ja Haruhi katsoivat taas näkymää kuin vastakaiverretut patsaat. Nekozawa ei edes huomannut että Berezunefu tipahti hänen kädestään maahan..Näkymä kun oli hänelle niin outo, varsinkin -parka taas oli pyörtynyt hänen syliinsä.
Kukaan ei tiennyt mitä Tamakiin on mennyt ja miksi hänestä on tullut niin toinen henkilö yhden illan aikana, kaiken kukkuraksi maustettuna piirrettymäisillä jekuilla ja huulinheitoilla.
"Tamaki… Minä en tiedä mitä olet oikein tekemässä, mutta…. En pidä siitä yhtään!!" Haruhi huusi katkerasti.
"Ei mitään tyttäreni, Isi on vain mennyt vähän.. Ismoks? Tamaki vastasi välinpitämättömästi.
Hän venytti kätensä Haruhin ympärille ja sitten lensi siihen suuntaan. Hän otti Haruhin syliinsä vietellen.
"Ja nyt tyttäreni, voimme mennä sirkukseen näyttämään niille Tetsinam-nameille mikä on OIKEAA TAIKUUTTA! Mutta ensin.. " hän ilmoitteli mikkiinsä puhuen.
Kaksoset eivät kuitenkaan luovuttaneet. He luikertelivat kuin madot Tamakin lähelle ja yrittivät ottaa hänestä kiinni.
"Ensin mitä?" Hikaru ja Kaoru sanoivat yhteen ääneen.
Tamaki tuijotti liikkuviin pannareihin tuimasti.
"Simpurah. Ja juuri kun luulin että venyvät sentit eivät osaa luikertaa."
Sitten hän otti Hikarusta kiinni ja alkoi taitella häntä lennokiksi.
"Hiuston, meillä on tupla-ongelma!" Tamaki huusi ja heitti Hikaru-paran hyvin kovaa kaksosen huoliessa ja huutaessa toisen perään kuuluikin kaukaa sinisellä taivaalla:

PING.
"Mä kerron sitten miltä pitsa maistui!" Tamaki huusi vilkuttaen lennokin perään.
"Sinä senkin.." Kaoru aikoi juuri hyökätä litteydestä huolimatta Tamakiin, mutta siitä ei ollut apua. Tamaki sen sijaan taitti hänet helikopteriksi.
"Hei Fred, unohdit Georgen!" hän luikautti ja sanoi sitten "ÄRRN ÄRRNN" imitoiden moottorisahan starttiääntä ihankuin HeliKaorun starttiääneksi. Ja niin kävi. Kaoru nyt sai vuorostaan propelloida ilmaan.

PING.

"Pääsinpäs noista paperiarkeista ä ärsyttäviä kuin haukkuvat ja ei-purevat kirjat. Mihinkäs siis jäätiin??"

************

Tejinamien sirkuksessa oltiin juuri menoillaan "Viidakkopoika Kotsun" numero. Kotsu lensi siellä täällä liianillaan ja temppuili apinoitten kanssa jonglöörin tavoin. Joskus hän heitti apinoita, ja sitten apinat heittivät häntä kuin palloa.
"Kotsu on meidän ihana vetonaula.. Eikö vain Richiko? Bunkyo on ihan haltioissaan." Tirehtööri ja perheenisä Ziputen kehui, katsoen viidakkopojan hurjastellessa yleisöä ja hieroen hyvin sileä kaksihaaraista partaansa..
"Älä kuitenkaan unohda Lyonin ja Daichin rooleja tässä sirkuksessa, kulti. Hekin ovat osa tätä, niinkuin meidän perhe on." Eläimenkesyttäjä Richiko huomautti lempeästi.
Pian tulikin Lyonin, miekkataiteilijapojan vuoro. Hän heitti arabilaisia miekkoja puiseen seinään Kotsun yrittäessä väistää niitä. Monet jännittivät yleisössä, sen haihtuessa pian ilmaan, kun Kotsu selviytyi asiasta leikiten. Annettiin sitten raikuvat aploodit ja Daichi alkoi kävellä esiintymispaikalle taikurinumeroaansa varten.
Yhtäkkiä paikalle pyöri musta hurrikaani ja siitä sitten paljastui Tamaki ja Haruhi yrittämässä rimpuilla hänen käsistään.

"Anteeksi että häiritsen. Haluaisin vain pitää muutaman puheen tälle TACORAVINTOLALLE."

Koko yleisö haukkoi henkeään.

"jA SEN YLLÄPITÄVILLE SAASTOILLE."

Ziputen ärsyyntyi, mutta päätti pitää päänsä kylmänä. Hän marssi irvistelijän luo.
"Ja mitä haluat sanoa? Onko sinulla jotain meitä vastaan?" Ziputen kysyi vaativasti.
"Ítse asiassa kyllä vaan tirehtööriseni."
Hän heitti Haruhin läheiseen liaaniin ja sitten hän katsoi omaa kultaista taskukelloaan.

No kattopas tota! 2 sekuntia ennen kuin vedän kalsarit naamaasi ja liukastut banaaninkuoreen." Tamaki sanoi.
Sitten, viskaten taskukellonsa yleisössä olleeseen Regutan päähän*, ottaen jälleen mikkinsä, hän huusi "Gochiga, get banana, hey monkey, get funky!" ja yhtäkkiä otti tyhjästä tulleelta apinalta banaanin, syöden sen yhdessä hujauksessa ja heitti banaaninkuoren veti tirehtöörin kalsarit tirehtöörin naamaan ja antoi Ziputenin liukastua banaaninkuoteen ja lentää suoraan hattuun.
Tamaki käveli jälleen Michael Jacksonin tanssitapaan hatun luo ja laittoi kätensä sen sisään.
"Ja nyt saanko esittää.." hän sanoi ja otti hatusta… David Hasselhoffin.
"Ei tää…"
Yleisö ihmetteli ihan äimän käkenä.
Sulloen tyypin takaisin hattuun, hän nosti jotain taas, ja sitten saikin Miku Hatsunen.
"Ja milloin hänen kuului tulla tänne?!"
Tamaki sulloi Vocaloidin ihmetellen hattuun, Vocaloid-fanit pyörtyen sillä aikaa yleisössä kuin dominorivi, alkaen penkoa silinterihattua, saaden ensimmäisimmäksi Mehukatin, Herra Sentin, Fat Albertin, Ozzy Osbournen, Doraemonin…

**********

Kun Bunkyolla olevassa sirkuksessa oli hervoton hälinä ja pulina menoillaan, joku meni sirkuksessa soittamaan läheiselle poliisille. Mutta sellaista ei sitten saatu, sillä Bunkyon poliiseilla oli menoillaan vapaapäivä. Ja niin jouduttiin tyytymään Tejinamien läheisiin serkkuhin.

Kasukaben kaupungin poliisitoimistolla oltiin päästämässä poliiseja vapaapä Yui Narumi istui toimistotuolissaan, odottaen että hänellekkin annettaisiin hyvät uutiset, ja venytteli ajan kuluksi. Haaveita lensi myös siellä täällä hänen mielessään…

Mutta silloin puhelin alkoi soida.

"Haloo, Kasukaben Poliisitoimisto."

"Tämä on hätätilanne! Bunkyon sirkuksella on jokin vihreä tyyppi joka tekee nyt ihan mitä sattuu!Hän nostaa… Mitä hemmettiä? Ottiko hän nyt RICKIN?! Ei voi olla, veti nyt sieltä Loituma-tytön… "

Yui pyöritti silmiään. Oliko joku psykiatriaa tarvitseva soittanut hänelle?

"No, senhän pitäisi kuulua varmaan sirkuksen ohjelmaan.. Tai sinun täytyy hakeutua lääkä!"

"Muttakun-"

Klick!

Yui laittoi luurin kiinni ja jatkoi haaveiluaansa.
"Mitä ihmettä, puhuvat niistä internet-meemeistä mistä Konata kertoi minulle..Yrittikös ne Rickrollaa minut tai jotain?"

Mutta takaisin Bunkyoon.
Siellä olevassa sirkuksessa Tamaki veteli kaikkea asioita silinterihatusta mitä sattui.
"Longcat………………………………………………… Hemmetin pitkä tää kisu. Mehukatti… Oggy… Tiku, Tikku, Taku, Takku…"Tamaki luetteli samaan aikaan kun hän otti henkilöitä mitä sattui. Sitten hän sai käsiinsä Roger Rabbitin.
"Tämähän on jo kulunut juttu. Kuka jaksaa jäniksiä nostaa hatusta?" Tamaki murahti, sulloen Rogerin takaisin hattuun.
"Okei, tämä saa riittää…" Joku murisi silinterihatusta.
Silloin sieltä hyppäsi muumi, jolla oli kaksihaarainen otti silinterihattunsa takaisin Tamakilta.
"Nyt mittani on täysi! Tahdon että häivyt täältä tyhmine taikatemppuinesi!" muumi sanoi.
"Ajjaha? Ja annan sinun jäädä parrakkaaksi Muumipapaksi? Voisin kuuvitella.. Kerrassaan MAHHHHDOLLISTA!" Tamaki huusi ja sitten veti muumin partaa ja sinkautti sen takaisin siihen.
Muumi pyöri ilmassa ja sitten tömähti maahan.
"Toivon että lempivärisi on punainen, koska sellainen on naamasi ihan kohta! Voi ISssss-mojen Isä! "
Muumi nousi ylös ja penkoi silinterihattuaan. Sieltä se veti ison metallisen vasaran.
"Tämän oston jälkeen ei ole tullut tätä käytettyä vuosiin. Nyt se tulee tarpeeseen." se mietti ääneen.
Tamakin reaktio oli tässä tapauksessa piirrettymäisesti silmäkuopistaan pullahtaneet jättisilmät ja leuat maassa.

"AAAHH!!!!"

GONG!

Muumi löi sitten Tamakin siihen paikkaan, ja kaikki haukkoivat henkeään kauan. Vasaran muumi sulloi takaisin hattuunsa, katsoen pannukakuksi ja lautasen muotoiseksi tullutta Tamakia.
"Ja tuota sitä sitten saa, kun alkaa sirkuksiani ruinaamaan. Varsinkin minun."
Yhtäkkiä Tamaki lensi ylös kuin jousi, ääniefekti "BOJJOING" oli myöskin hassusti kuultavana. Hän hyppi ja pomppi jouseksi muotoutuneena sinne tänne.
"Kato, Haruhi! Isis osaa hypellä, loikata, pompata, harppaa, hypähtää ja ponnahtaa taas ilmaan!" Tamaki huuteli Haruhille.
Haruhi ottikin merkille, että Tamakin takana oli ihankuin jokin viiva, josta näki että vihreä naama loppui Lyonsiin ja Kotsuun ja miettien muutaman aikaa, hän sai idean.
"Hei, te kolme, taikuripoju, miekkapoju ja viidakkopoju!" Haruhi huusi heille. Kaikki kolme käänsivät kasvonsa häneen.
"Tulkaa tänne, minulla on idea!"
Kotsu, Daichi ja Lyon juoksivat kiiresti hänen luokse ja kuuntelivat sitten hänen suunnitelmansa. Suunnitelma kuulosti oudolta heille, sillä pojat eivät edes tienneet mistä oli kyse, mutta siitä huolimatta pojat päätivät tarttua toimeen.
Hyvään aikaan Hitachiinin kaksoset ehtivät tulla paikalle, tullen merilevien kera, sillä he tipahtivat mereen.
"Hikaru, Kaoru! Oletteko kunnossa?" Haruhi kysyi huolestuneena. Pojat sanoivat että heillä ei ole mitään hätää, sillä kummatkin tahtoivat toistensa lämpöä ja kosketusta heti päästessään mereltä. Haruhi nosti toista kulmakarvaansa hikipisara niskassaan. Mutta aikaa ei ollut hukattavana.
Hän kertoi ideansa pikemmiten heillekkin ja kaksosetkin olivat siihen heti.

Tamakin hyppiessä ja pomppiessa siellä täällä ja tuottaen vain enemmän vahinkoa sirkukseen, kaikki olivat juoksemassa sirkuksesta pois. Mutta juuri kun ensimmäinen aikoi juosta hätäovesta ulos, hänet tyrmäsi tiiliseinä toisella puolella. Siihen vielä oltiin kirjoitettu graffitilla: "Tässä ei ole ovea, eikös oo uskomatonta?!"
"Kulti! Miten saamme sinut takaisin?" Richiko nyyhkytti muumin lähellä.
"En vain tiedä… se on toi vihreänaamainen tyyppi joka on syypää tällaiseen!!" Muumi karjui.
Äkkiä liiani lensi pitkin sirkusta. Kotsu Ja Kaoru nappasi liianista kiinni pitäen jousimaisen Tamakin ilmasta käsiinsä ja heitti hänet Daichille. Daichi nappasi Tamakin silinterihatullaan, melkein kompastuen ja Hikaru tuli pitämään hänen hatusta törröttävistä jaloistaan kiinni.
Kummatkin tuulettivat Tamakin kuin maton ja hän muuttui entiselleen muodossaan, mutta silloin alkoi Lyon heittämään arabialaismiekkoja häneen. Tamakilla pullahti taas silmät ulos ja hän säikähtäneenä huusi "Ayuugaah!", viilettäen pää taas kolmantena jalkana läheiseen puiseen seinään. Hän painautui puuseinää vasten, ja väisti veitset seinään jääneet miekat hyvin täpärällä.Yksi jäi lähelle hänen kurkkuaan.
Silloin Haruhi säntäsi paikalle, otti Tamakin niskasta kiinni ja alkoi repiä Tamakin niskassa kumimaisen osan pois.
Ja siinä samassa Tamakin vartalon ympärillä alkoi tulla pientä pyörremyrskyä. Muumi alkoikin muuttua takaisin Ziputeniksi ja tiiliseinä ovella katosi. Richiko halasi Ziputenia tiukasti.
Naamio sitten tippui Tamakin naamasta maahan, ja hän myös.
Kaikki yllättyivät. Varsinkin Haruhi.

"Arvasin että sinä se olit tämän kaiken takana." hän sanoi.
Tamaki, joka oli nyt aivan entisellään, katsoi häneen järkyttyneenä.
"Mutta Haruhi… Ei se ollut minä!"
"Niinkö? Sait näin paljon aikaan. En ikinä säälinyt kaksosia niin paljon kuin nyt, ja tätä sirkusta."
"Haruhi, anna anteeksi-"
"Anteeksi?! Katso tässä muita, älä minua!"
Tamaki kääntyi loppuväen puoleen. Kaikki katsoivat häneen vihaisesti. Ziputen oli ottanut kaiken varalta vasaransa taas esiin.
"Minä… miten sen voisin selittää… " Tamaki änkytti, yrittäen miettiä sanoja.

"Minä, en halunnut tarkoittaa tätä teille niin pahasti. Tarkoitan nyt teitä kaikkia, myös teitä, kaksoset.
Mutta syyni siihen miksi sain näin paljon aikaan on että.."
Tamaki nosti naamion maasta ja näytti sitä ihmisille.
"Tämä naamio.. Olen jotenkin ymmärtänyt että se tuo sisäiset unelmani ja minun sisäänpuristetun itseni esiin isompana kuin koskaan. Se kuitenkin on osa minua. Ja siksi haluankin sanoa että…

Antakaa anteeksi. "

He katsoivat häneen hiljaa, mutta heltyivät hänen sanoistaan. Ja pian yleisö ja kaksosetkin ottivat anteeksipyynnön vaivatta. Kaikki nyökkäsivät hänelle myöntävästi, antaen hänen tuntea itsensä aivan ylpeäksi ja tyytyväiseksi.
Kotsu ja Lyon katsoivat kuitenkin Daichiin sellaisella katseella että hänenkin olisi joutunut tehdä Daichi mietti hetken.
"Tamaki, tunnen myöskin syyllisyyttä tähän.. Minun ei olisi pitänyt tulla häiritsemään ja tuomitsemaan teitä siellä kerhossa niinturhaan.
Pyydän anteeksi hyvin paljon."
Tamaki kulki hänen luokse hitaasti ja puristi hänen kättään, leveä ei-irvistelevä hymy kasvoissaan.Lähellä olleet tytöt eivät voineet olla ihastelematta.
Äkkiä Haruhi kuitenkin otti naamion Tamakin kädestä.
"Ja tämä voodoo-naamio saa mennä."
"Haruhi, ei." Tamaki esteli. Haruhi katsoi häneen ihmetellen.
"Tämä vastuu naamiosta ei ole sinun käsissäsi, vaan minun. On parhainta että minä hankkiutuisin siitä eroon itse." Tamaki sanoi.
"Sillä en tahtoisi että sinulle kävisi jotain."
"Ja ei kellekkään muulle." Haruhi lisäsi.
Muut nyökkäsivät uudelleen, ja Haruhi ojensi vihreän puunaamion takaisin Tamakille.
"Tamaki-sempai, olen tyytyväinen kai enemmän vakuuttunut siitä." Haruhi sanoi kehuvasti.
Tamakilla syttyi ilotulituksia päässään. Haruhi oli tyytyväinen häneen, tyytyväinen! Hänen teki mieli tanssia polkkaa siinä samassa, kun silloin loppuporukka Host Clubista tulivat paikalle sirkukseen.
"Tamaki.." Kyoya yritti aloittaa, mutta Haruhi ja Tamaki selitti asian pikaisesti. Rauha oli taas maassa.
"Se siis selittää kaiken. Varmaan senkin myös että kolmannessa musiikkihuoneessa oli karhu, eikä jellona!" Hunny nurisi.
"Vai niinkö.. Mutta pidä mielessä että anteeksipyyntö ei maksa rahavelkoja huoneestamme, ja tästä sirkuksesta. Joudumme ottamaan osan Haruhin velkamaksuista." Kyoya huomautti diplomaattiseen tapaansa.
"ETTÄ MITÄH?!" Haruhi huusi vihaisena. Tamaki se vasta kauhistuikin kuulemaansa.
"Haruhi, olen kamalan pahoillani! Tässä, ota vaikka muutama lippu uuteen sirkukseen!" Tamaki aneli häneltä, koskien hänen molempiin poskiinsa,mutta turhaan. Haruhi katsoi muualle, selvä merkki torjunnasta.
"Tiedätkö mitä?Olen jo nähnyt sitä ihan tarpeekseni." Haruhi sanoi, kävellen takaisin läheiseen limusiiniin.
Tamaki juoksi Haruhin perään muitten nauraessa makeasti. Mutta sellainen hän vaan on!

-Kolmannen osan loppu.-

Ylläpidon huomautus: Editoin viestiäsi. Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel

Sarutobi_Sasuke wrote:

Ton nyt voittaa vain alkemisti:
http://i130.photobucket.com/albums/p275 … MADURA.jpg

Ja sitten hänet voittaa tämä tyttökaksikko:
http://fc63.deviantart.com/fs41/f/2009/ … ster98.jpg

Valkoinenhai wrote:

Mikäs bussi tuonne Teknilliselle oikein kulkevat? Kuulin, että jokin bussi menisi sinne melko suoraan Tampereen juna-asemalta.

Muistaakseni 13 ja vielä yksi bussi, jota en muista- täältä voisit katsoa lisää:
http://2009.tracon.fi/etusivu

Magnetronilla
(Azumangaa!)

Kagura-chan:Piirräppä Konata ja Tomo juomassa salaa pirtelöä, kun Hitachinit yrittävät yllättää heidät.
Eiih, taas mun TAUUKKIT crossoveriit..
Jos et ylläolevaan pysty, piirrä vaikka se söpö poika Mermaid Melodysta!

Mä menin tälläistä tekemään Photoshopilla, jonkunlaisen logon mun fanficille:
http://kirbster98.deviantart.com/art/Ma … -109008521
Fanficciä voi lukee täällä:
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic … #msg152115

Innoissaan