Forum Replies Created
-
Posts
-
Katselen paljon leffoja, mutta mitään todella sykähdyttävää tulee vastaan todella harvoin. Minulla on todella vaativa maku leffojen suhteen. Kun verrataan kirjoihin, niin elokuvat tuntuvat minusta melkein aina liian lyhyiltä pitääkseen sisällään mitään kovin syväluotaavaa sanomaa. No, viihteeksihän ne ollaan tarkoitettu, mutta monesta leffasta vain jää kaipaamaan jotain.
Suosikkeja:
Sean Conneryn James Bondit
Ensimmäisissä Bondeissa oli vielä kunnon tunnelmaa ja meininkiä ja Sean Conneryn esittämä Bond on persoonallisempi kuin kaikki muut yhteensä. Daniel Craig ei näytä Bondilta sitten yhtään. Bondit ovat viihdyttäviä ja jännittäviä seikkailuita, joista ei kylläkään mitään muuta sen ihmeellisempää löydy. Yksinkertaisesti vain hyvin tehtyjä leffoja.Pan’s Labyrinth
Kerrankin joku oikeasti hyvä fantasialeffa. Niin paljon kuin kliseisestä fantasiasta kaikkine lohikäärmeineen ja velhoineen pidänkin, niin Pan’s Labyrinth oli todella mukavaa vaihtelua. Ko. elokuva sijoittuu Espanjan sisällissodan jälkeisiin vuosiin erääseen armeijan tukikohtaan, mikä on todella erikoinen miljöö fantasialle. Fantasiamaailma ja todellisuus ollaan osattu sekoittaa todella hienosti ja fantasiaolennot ovat persoonallisen näköisiä, ja toisinaan jopa kuvottavia kummajaisia. Päähenkilö on todella samaistuttava tyttö, josta löydän oman itseni kaikessa eskapistisuudessani. Loppu on erikoinen, ja ei siis millään muotoa kliseinen. Tässä elokuvassa on muuten myös häiritsevän raakaa, ja suorastaan sadistista väkivaltaa, mistä K15-ikäraja tuleekin. Pahis on julmimpia, joihin olen koskaan törmännyt.Forrest Gump
Mahtaa olla aika klisee? Tämä on malliesimerkki hyvintehdystä elokuvasta. Forrest Gump on samaan aikaan hauska, koskettava, syvällinen ja jännittävä. Tylsyyttä ei ole havaittavissa missään vaiheessa. Historiaakin käydään läpi ovelalla tavalla. Rakastan Forrestin henkilössä erityisesti hänen suunnatonta hyvyyttään ja sympaatisuuttaan. Voi vain ajatella, että olisipa kaikki muutkin ihmiset samanlaisia, niin asiat olisi hyvin.Leijona kuningas I ja II
Ehdoton suosikkini kaikista Disneyleffoista. Animaatio on silmiähivelevän kaunista, ja juoni on tasapainoinen. Henkilöt ovat ihania, ja kaikki ovat todella mieleenpainuvia. Muistan pelänneeni pienenä Leijona kuningasta katsellessani. Se oli todella hirveä kohta, jossa Mufasa kuoli. Loput oli ihanan onnellisia. Soundtrack on myös hyvä.Kara no Kyoukai: Garden of Sinners
Paras animeleffa (kaikki seitsemän osaa ovat loistavia), jonka olen koskaan nähnyt. Animaation laatu on täydellistä. Henkilöitä on sopivan vähän ja kaikki ovat todella erikoisia. Kara no Kyoukaissa on mielestäni paras naispäähenkilö koskaan. Ei mikään minihameinen vikisijä. Pahikset puolestaan ovat täysiä psykopaatteja. Tarina on hyvin yksinkertainen, mutta silti omalaatuinen. Ja kuten nimestä voi päätellä, niin paikoittain aika synkkää ja raakaa menoa. Soundtrack on parhaita, joita olen koskaan kuullut, ja tunnuskappaleet myös.LOTR-trilogia
Klisee myös, mutta LOTRin ansiosta minulla heräsi palava kiinnostus fantasiakirjallisuuteen. Kirja on luonnollisesti parempi, mutta on leffatkin aika eeppisiä. Jotkut kohtaukset on niin mahtipontisia, että tulee vedet silmiin. Hyvää näyttelyä joitakin poikkeuksia (Orlando Bloom..) lukuun ottamatta, ja käsikirjoitus toimii. Varsinkin ottaen huomioon, että millainen eepos Sormusten Herra on. Leffat ovat todella huolellisesti tehtyjä, ja vaikka erikoistehosteet eivät olekaan enää nykypäivän tasoa, niin se seikka ei pistä silmään mitenkään ikävästi.Huonoja en muista kamalasti. Osaan jo etukäteen arvioida mikä on kelvollista ja mikä ei, mutta ihan silkasta mielenkiinnosta olen joitain huonompia käynyt katsomassa.
Twilight
Teiniromanssia ja nättejä vampyyripoikia paperinohuen juonen kera. Non merci. Vampyyrit on muutenkin niin kulutettu aihe.Eragon
Kirjat on ihan mukiinmenevää kliseistä fantasiaa, jota lukee paremman puutteessa, mutta leffa oli yksinkertaisesti lattea ja aiheutti usein suoranaista myötähäpeän tunnetta, niin että sille ei voinut edes nauraa.Shoe wrote:
Ja sitten se raskaustestimainos. Onhan se hyvä, että halutaan auttaa tuollalailla ihmisiä, mutta ei kai niitä nyt telkkarissa tarvitse mainostaa?
Samaa mieltä. Kuvittelisi, että raskaustestiä kaipaileva osaisi sellaisen ihan ominavuin hankkia. Sitten mainostetaan myös monenmoista muuta samankaltaista, jota ei siis tarvitsisi mainostaa ollenkaan. Ja pikkulapset kyselevät, että ’äiti, mitä toi tarkottaa?’ Mainonta tuntuu muuttuvan koko ajan yhä moraalittomammaksi.
DonTrust wrote:
Niin joo, ja kun jossain terveyssidemainoksissa sanotaan lopuksi että "have a happy period!" Ja kukakohan markkuantero tämänkin mainoslauseen on keksinyt? Joku mies ollut huseeraamassa. Ei nimittäin ole sellaista asiaa olemassakaan kuin "happy period."
Naulan kantaan. Tuolle ironialle ei voi muuta kuin nauraa.
Cradle of Filth – Death of love
Eeppinen ja synkähkö kappale, mutta sen synkkyys ei mene angstin puolelle, vaan siinä on sellainen hieno tunnelma. Suurin osa tämän kappaleen virkkeistä on kysymyksiä, joissa lauletaan mm., että where will you be when when they light my pyre? jne. Pidän näistä sanoituksista aika paljon. Nimestä voisi päätellä, että ne olisivat jotain kauheaa angstausta koko ajan, vaikka niin ei siis ole.
vaihtui; Marc Mancina- Diva
Tämä on yksinkertaisesti hieno. Tämän kuunteleminen saa minut aina hyvin kiihdyksiin. Rakastan kun tämä kappale kiihtyy pikkuhiljaa yhä raivokkaammaksi ja raivokkaammaksi. Täytyisi kuunnella lisää tämän tyylistä oopperalaulantaa.Enää en juurikaan An Cafeta kuuntele, mutta aikanaan olin ko. bändistä todella innostunut ja olin An cafen keikallakin ja mukavaahan se oli. Verrattuna moniin muihin söpöileviin japanilaisbändeihin An Cafessa on oikeasti jotain persoonallista, ja mieleenpainuvaa. En myöskään kiistä, etteikö An Cafen pojat osaisi musiikkia tehdä.
An Cafe vain ei enää sovi nykyiseen musiikkimakuuni överiksi vedetyllä pirteydellään ja söpöydellään. An Cafen musiikki itsessään on aika tavanomaista kevyttä rokkia, ja sellainen perusrokki ei nykyään vai iske sitten yhtään. Sen täytyy olla jotain raskaampaa, mahtipontisempaa ja moniulotteisempaa. Aloin myös vieroksumaan An Cafeta, kun siitä alkoi tulla liian mainstreamia. (Olen pahoillani, jos tuo kuulosti elitistiseltä ;))
Sanon hitti, koska en voi sanoa bändiä, josta joskus pidin paljon huonoksi. Kunnioitan An Cafeta, ja se on yksi niistä bändeistä, jotka saivat minut innostumaan musiikista.
Fantasiakirjallisuus? (Olen kysynyt ennenkin, mutta pidän ko. aiheesta niin paljon, että tahdon kysyä uudelleen. Yritä sanoa jotain muutakin kuin, että joo pidin Harry Pottereista eli on hitti).
Shoe wrote:
Minusta tuo antaa sellaisen kuvan, että miehet ovat pelkkiä kuolaavia pervoja ja naiset yleisiä helpotusta tarjoavia ilotyttöjä. Niin siis mangassa, en sano, että tosielämässä olisi näin..
Totta. Tuollaiset henkilöt ja sarjat ollaan vartavasten suunniteltu japanilaisille otakumiehille, joiden on tosi elämässä mahdonta saada koskaan oikeata tyttöystävää, ja jotka eivät todellisille naisille edes uskaltaisi puhua. Tämä toisaalta kuitenkin mustamaalaa niitä miehiä, jotka eivät ole kuolaavia pervoja 😉 Kaipa se fanipalvelu sitten kasvattaa sarjojen myyntiä, niin halpamaiselta kuin se tuntuukin. Sama pätee mm. animetytöistä tehtyihin figuureihin.
DonTrust wrote:
No minua taas ketuttavat kauniit pojat. Monessa sarjassa on niin ylimaallisen täydellisen näköisiä siloposkia niin paljon että alkaa yököttää. Varsinkin jos niitä on yhdessä ja samassa sarjassa useampia. Ja nämä maitopojat ovat sitten niitä, joihin joka siunaaman tyttö kyseisessä sarjassa ihastuu ja parhaimmillaan siitä syntyy kyyneleitä ja mustasukkaista kilpailua.
Samaa mieltä. Monesti nämä kaunispojat käyttäytyvätkin usein kuin mitkäkin tytöt. Minun mielestäni rumaan tai tavallisen näköiseen hahmoon on paljon helpompi samaistua, kuin johonkin ylimaallisen kauniiseen satuprinssiin tai prinsessaan. Nuo bishi hahmot ovat kotoisin aivan toisesta ulottuvuudesta, kuin oikeat ihmiset, ja se tekee niistä niin epäuskottavan ja muovisen oloisia.
Minun mielestäni käsite ’maailmanrauha’ on täysin utopistinen ja absurdi. (Köh, köh, käytän paljon sivistyssanoja) Jotta maailman rauha olisi tavoitettavissa jokaisella ihmisellä täytyisi vähintäänkin olla sataprosenttisen samanlainen moraali ja elämänarvot. Se, mikä meistä on oikein on monen muun mielestä väärin. Tälläisiltä arvojen yhteentörmäyksiltä on mahdotonta välttyä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii uskonnot. Minun mielestäni kulttuurien monimuotoisuus on hyvä asia, ja se rikastuttaa maailmaa. Jos kaikki ihmiset olisivat ’samaan muottiin valettuja’, niin voisi olla aika tylsää.
Toinen edellytys maailman rauhalle olisi, että jokaisen ihmisen täytyisi olla täydellinen ja totella sääntöjä täydellisesti. Ja kaikkihan tietää, ettei täydellistä ihmistä ole olemassakaan. Ihminen on erehtyväinen, ja väärinkäsityksiä seuraa, vaikka kukaan ei olisi mitään pahaa tarkoittanutkaan.
Suurin osa länsimaisen sivistyksen piiriin kuuluvista ihmisistä (ikävän jaotteleva termi, tiedän) tietää varmasti, että mikä on oikein ja mikä väärin. Et saa tappaa, et saa varastaa. Näiden asioiden tiedostaminen on kuitenkin täysin eri asia, kuin niiden noudattaminen. Jokaista ihmistä ajaa omat itsekkäät ja ahneet päämäärät, joista usein koituu muille haittaa. Pienessä mittakaavassa tuollainen ei merkitse mitään, mutta sodat alkavat juuri tuollaisista asioista. Itsekkäiden mielihalujensa ajamana ihminen sokeutuu kaikelta muulta, eikä seurauksia osata ajatella. Mielestäni ahneus on suurin syöpä koko maailmassa, eikä siitä koskaan tulla paranemaan.
Tiivistettynä maailmanrauha on utopistinen kuvitelma, johon uskomista en pidä täysjärkisen ihmisen asiana.
Onko sinulla paljon ennakkoluuloja? Keitä/mitä kohtaan? Miksi?
Päähenkilö on suurimmassa osassa sarjoista, joita olen lukenut/katsonut käsittämättömän ärsyttävä. Hänelle tapahtuu kaikkea jännää ja hän on kaiken keskipiste. Päähenkilön on angstattava, että ’voi, miksi minulle piti käydä näin? Ja kaikki on minun syytäni!’ Vähemmästäkin saa tarpeekseen. Päähenkilö on aina myös uhrautuvainen, ja omaa muka niin traagisen menneisyyden, joka todellisuudessa on korni ja tekemällä tehty. Shota-pojat (käytän sitä nimitystä kaikista valtava silmäisistä pikkupojista ihan vaan periaatteen vuoksi) päähenkilöinä pitäisi muuten kieltää lailla.
Fanipalvelu on tosiaankin rasittavaa. Hyvä fanipalvelu nostaa hymyn huulille, ja sopivassa suhteessa elävöittää tarinaa. Suurin osa fanipalvelusta on kuitenkin sitä huonoa. Miksi suurimman osan naishenkilöistä on pukeuduttava vähintäänkin hävyttömän lyhyeen minihameeseen, ja punastella ja vikistä koko ajan? Naisille suunnattu fanipalvelu on myös ärsyttävää, mutta siitä tekee siedettävää se, kun se ei ole inhottavan sovinistista, toisin kuin miehille suunnattu vastineensa.
Tästä päästäänkin siihen, että inhoan sitä, kun esim. Fukushiman ja Tanemuran sarjoissa tytöt tuntuvat olevan täysin pojista riippuvaisia, ja he löytävät itsensä ja voimansa poikien välityksellä. Sitten ne ovat tyyliin vielä jotain yläasteikäisiä, jotka ovat minusta vielä pelkkiä lapsia. Siitä huolimatta kaikki pojat aina roikkuvat näiden tyttöjen perässä. (Onneksi CLAMPilla ei ole näin.)
En pidä joka paikassa toistuvista hahmotyypeistä. Joka toisessa sarjassa on aina se kiintiö-tsunderensa ja danderensa ihan vain sen takia, kun ko. elementtien ollaan huomattu (aikuisten otakumiesten keskuudessa) olevan suosittuja. Tuntuu usein siltä, kuin olisi sama hahmo, jonka hahmodesigniä oltaisiin vain vaihdettu. C’mon! Keksikää välillä jotain uutta!
Todella monessa sarjassa on vaikutteita viktoriaanisesta Englannista. On se sinänsä ihan jees, mutta välillä voisi olla jotain muutakin. (Allekirjoittanut haluaisi lukea keskiajasta kertovaa mangaa)
Tämä on itseasiassa aika vaikea kysymys. Voisin periaatteessa matkustaa ihan minne vaan. Matkustamisesta saa aina uusia kokemuksia, ja maailman kuva laajenee.
En haluaisi matkustaa mielelläni Venäjään. Minua on aina jotenkin ahdistanut Venäjän valtava koko, ja sen monenlaiset ongelmat. Venäjä on hyvin köyhä maa (köyhään maahan matkustaminen ole minulle sinänsä ongelma) ja luulen, että Neuvostoliiton aikaansaannokset ja normit ovat siellä monessa paikoin selvästi nähtävissä. Venäläisistä ihmisistä (osittain ennakkoluuloani) on aina välittynyt minulle hyvin kylmä ja kopea mielikuva. Heidän kulttuurinsakaan ei oikeastaan kiinnosta minua.
Mikä asia on mielestäsi periaatteessa hieno, mutta jonka hienoutta sinä vain et ymmärrä? Ja miksi?
Uusi kausi on taas alkanut, ja muutama katsottava sarja on löytynyt:
Arakawa Under the Bridge
Silmääni pisti ANN:ssa ensimmäisenä Maaya Sakamoton nimi, ja rakastan hänen ääntään niin suuresti, että jo senkin takia täytyy katsoa. Tämä on kyllä aika hämärä sarja. Tässä ei ole mitään päätä eikä häntää, mutta muuten todella sympaattisen oloinen.Angel Beats
Ykkösjakso ei vaikuttanut hyvältä, mutta onneksi kakkos jakso korjasi tilanteen. Päähenkilö tyttö on ihan Haruhin kopio. Opening on ihana, ja samaten sen animaatio. Oli positiivinen juttu, kun tässä ei ollut sellaista haaremimeininkiä, toisin kuin monissa muissa samankaltaisissa sarjoissa tuntuu olevan. Fanipalvelu on ollut tähän mennessä ainakin todella viihdyttävää.Uragiri wa boku no namae wo shitteru
Hei haloo, ei kukaan oikeasti voi tätä sarjaa loistavana pitää. Iso kasa bishejä ja kaikilla on joku tosi tunnettu seiyuu. Pakko nyt mainita, että vaikka Souichiro Hoshi muuten hyvä seiyuu onkin, niin en voi sietää hänen uke-sössötys ääntänsä. Juoni on kaikenlaisine fansaabisu koukkuineen aikamoinen kliseekimpale, ainakin näin yhden jakson perusteella.Pokemon :3
Juniorilla näytetään vanhoja Pokemon jaksoja, joten pakkohan niitä on katsella. On kyllä aika eeppistä menoa.Varmaan jalkapallo. Futis on hyvin rento peli, ja kun sitä pelaa oikeassa seurassa, niin ei ole väliä, että onko hyvä vai ei. Säännöt ovat yksinkertaiset, eikä ole tarvis osata mitään ihme kikkoja voidakseen pelata sitä kunnolla.
CD?
Jaa-a, istun kyyryssä tietokoneella todella paljon, että ei joku yksi koe paljoa merkitse, tosin joskus hissan kokeet ovat olleet aika rankkoja, kun täytyy yhteen menoon kirjoittaa kaksi oppituntia.
Mitä mieltä olet omaan sukupuoleesi kohdistuvista stereotypioista? (Arvostan sitä ihmistä kyllä suuresti, joka antaa minulle tyydyttävän vastauksen tähän)
Toisinaan olen vaivautunut kasvattamaan kynteni todella pitkiksi ja viilaamaankin niitä huolella, ja ne ovat kyllä olleet mielestäni ihan hienon näköiset. (Kuin mitkäkin petolinnun kynnet) Rakennekynsiä en koskaan vaivautuisi hankkimaan. Kynnet eivät kuitenkaan saa olla liian pitkät. Jo vähänkin pidemmät kynnet vaikeuttavat arkipäiväisiä toimia käsittämättömästi, mutta sille ei oikein mahda mitään. Hyvin hoidettuina ja kun ne eivät ole liian pitkät, niin pitkät kynnet ovat hitti.
Shoujo-manga? (jos et pidä niin koita perustella muullakin tapaa, kuin että Arina Tanemuran sarjat ei iskeneet, ja kaikki muukin shoujo on ihan samanlaista sontaa jne.)
Huti. Onhan se kivaa jos voi voittaa pelissä rahaa, mutta on aivan yhtä suuri todennäköisyys hävitä. Lopulta uhkapelaamiseen jää koukkuun ja alkaa pelaamaan kokoajan yhä isommista summista. Loppujen lopuksi uhkapeleissä on aina kyse nimenomaan tuurista, ja jossain vaiheessa häviää väkisinkin.
jenkkiläinen pop-musiikki?
Hmm, minäkin päivitän mielipidettäni hevistä. Sen jälkeen kun aloin vieraantumaan japanilaisesta musiikista olen pikku hiljaa siirtynyt aina enemmän ja enemmän metallin puolelle. Metallibändeistä on minusta jotenkin paljon helpompaa löytää persoonallista musiikkia, ja hyviä sanoituksia. Metallissa on ihanaa myös sille ominainen mahtipontisuus ja joissain kappaleissa ihanan eeppinen tunnelma. Pidän kaikista eniten sinfonisesta metallista ja powermetallista. Myös folk metal on toisiaan ihan okei. Makuni on kuitenkin hyvin valikoiva, ja vierastan esim. sata prosenttista örinää (muiden elementtien seassa se tosin menettelee).
Bändejä joita iPodistani löytyy (joitakin kuuntelen kovasti ja joiltakin vain muutamaa kappaletta) ovat mm. Nightwish, Blind Guardian, Rhapsody, Sonata Arctica, Epica, Summoning, Cradle of Filth ja Eluveitie.-täytyis jaksaa lukea kirjoja äikän esitelmää varten, mutta nyt huvittais lukea enemmän juuri muita parempia kirjoja.
-huono fanipalvelu animessa ärsyttää
-luokkani kestämättömän huomion kipeät ihmiset. Inhoan sitä kun on pakko koko ajan esittää olevansa jotain muka niin hauskaa. Miksei hitto (eihän se kirosana ole) soikoon voisi joskus vain keskittyä tunnilla?
-kaipaan uutta hyvää musiikkia, minulla on sellainen outo periaate, etten voi synkronoida iPodia, ellei iTunesissa ole yhtään uutta kappaletta
-ei ole yhtään rahaa. Haluaisin ostaa kirjoja Antikasta, ja ne on kalliita ja vielä postikulut päälle niin ihan kiitettävä hinta siitä syntyy
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
