Forum Replies Created
-
Posts
-
Tänään oli ihanan lyhyt koulupäivä, vain yhdeksästä yhteen. En muista, että noin olisi ollut sitten ala-aste aikojen. Muutenkin uusi lukujärjestyksemme on ihan älyttömän rento, melkein joka päivä päästään jo ennen kolmea. Saimme myös viimeisen kemiankurssin pois alta, joten nyt tarvitsee opiskella enää pelkästään fysiikkaa. Tuo tietenkin myös vähensi viikkoista tuntimäärää kahdella tunnilla. Nyt, kun opon tunnitkin loppuivat, on viikkotuntimäärä melko pieni, minkä luulisi auttavan porukkaa keskittymään.
Ihan kummaa sähellystä ne fysiikantunnit kumminkin taas olivat, ei siinä mitään. Opettaja ei saa mitään kuria luokkaan, minkä takia porukka luonnollisesti säheltääkin paljon enemmän, kuin muilla tunneilla. Onneksi on luvassa lyhyt viikko, joten opettajatkin saavat hieman lisää aikoo koota hermonsa.
Aamulla meinasin myöhästyä koulusta, kun chattasin muutaman henkilön kanssa koneella. Olisin paljon mielummin vaikka lintsannut ensimmäisen tunnin ja mennyt kouluun vasta myöhemmin, koska halusin kuulla lisää uutisia Moskovasta. Todella surullista oli, kun kuulin, mitä siellä oli tapahtunut. Haluaisin jutella siitä frendieni kanssa, mutten usko, että ketään kiinnostaa niin paljoa, että siitä kannattaisi yrittää jutella. Täytynee siis taas turvautua internettiin.
Juu, meillä on yksi skanneri, joka on tällä hetkellä huoneessani. Päätin tuossa jokin aikaa sitten opetella käyttämään sitä, sillä halusin muokata kuviani tietokoneella. Nyt skannaankin kuvia melkein joka päivä ja kuvatiedostot täyttyvät kovaa vauhtia.
Omistaako seuraava soittimia? Jos omistaa, niin mitä?
Minäkin olen täältä Helsingistä kotoisin, enkä ainakaan vielä ole koskaan asunut missään muualla.
Muutimme nykyiseen kotiimme n. 6 vuotta sitten, sitä ennen olimme asuneet kahdessa muussa asunnossa (Helsingissä siis nekin). Mukava tämä asuinalueemme, eikä täällä ole ollut kummempia haittatekijöitä. Tällä hetkellä kotimme lähelle rakennetaan uusia taloja, josta koituu hieman melua, muttei siitäkään juuri ole haittaa.
mansikka94 wrote:
En ole ihan varma, mutta taisin MALin kautta löytää erään animen, josta kerran näin pätkän jossain videossa youtubessa.. Siitä on jo vaikka kui kauan, ja olisin jo sillon halunnu tietää mikä se oli, joten jos nyt löysin sen, niin jes C :
Saanko kysyä, mikä kyseinen anime on?
Jotenkin ollut tosi rentoutunut olo tänään. Sain aamulla pelattua Ace Attorney Investigationsin läpi ja olen nyt taas voinut surffata netissä niilläkin keskustelupalstoilla, joille en aiemmin uskaltanut mennä spoilerien pelossa. Hyvin onnistuinkin spoilerien välttelyssä, en spoiliintunut yhdestäkään asiasta koko pelin aikana \o/
Oli muuten hyvä peli, vaikka hieman helpohko olikin.Ärsyttää, kun en ole onnistunut piirtämään juuri mitään pariin viikkoon. Pitäisi ihan oikeasti kohta alkaa suunnitella kuvislukion ennakkotehtävää ja olisi myös ihan kiva, jos kuvistunneilla saisi tehtyä edes jotain tyydyttävää. Kuvisope sanoi olevansa huolissaan siitä, etten ole saanut taiteiltua mitään ja sanoi voivansa antaa neuvoja lukion pääsykokeita varten. Uh, tiedän olevani ihan törkeän epäkiitollinen ja itsekeskeinen mäntti, mutta minua ei ollenkaan kiinnosta saada neuvoja pääsykokeisiin. Jos en pääse sinne ilman neuvoja, niin sitten en ole oikeutettu opiskelemaan kyseisessä lukiossa. En ole missään vaiheessa kysellyt neuvoja, minkä takia avun tuputtaminen ja asioihini puuttuminen vaan ärsyttävät ihan hirveästi.
Tämän päivän fysiikan kaksoistunti oli taas niin herttaista sähellystä, että aww. Opettajalta meni hermo useampaankin otteeseen, mutta raukkaparka yritti pysyä asiallisena ja opettaa loppuun asti. Toivon todella, ettei hänkin saa hermoromahdusta samalla lailla, kuin muutama muu opettaja on saanut. Se on kyllä niin sääli, kun oppilaat käyttäytyvät, kuin opettajia ei olisikaan. Joskus tekisi mieli ihan puuttua asiaan, sillä toisinaan opettajat ovat ihan romahduksen partaalla, enkä usko, että hekään pystyvät kestämään tuota kaikkea päivästä toiseen. Mietin toisinaan, ovatko luokkalaiset vaan niin naiiveja, kun eivät huomaa, että opettajaa todella sattuu heidän käytöksensä. Ylipäätään vaikuttaa, etteivät muutamat nimeltämainitsemattomat henkilöt koe minkäänlaista empatiaa opettajia kohtaan. Onkohan se sitten vain yleinen tapa suhtautua maailmaan..?
Ajattelin ehkä vuotta vanhemmaksi, mutta olenkin aina ollut huono määrittämään henkilöiden ikiä pelkkien viestien perusteella. Eli en nyt varsinaisesti yllättynyt, vaikka hieman hutiin menikin.
Minullakin on syntymäpäivät heinäkuussa ja silloin täytän 16. Nyt olen kumminkin vasta 15 vuotinen.
Neko5 kyseli mielipiteitä taidekirjoista, mutta kun olen hidas viestien kirjoittaja, enkä yhden lauseen viestejä voita, niin vastaan nyt sitten tänne.
Ajatuksena taidekirjat ovat todella mahtavia, mutta toteutus vaihtelee kirjoittain. Suurin osa niistä on ihan laadukkaita, mutta välillä sorrutaan liian mahtipontisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi joissain taidekirjoissa, joita olen selannut, on ahdettu sivut täyteen kuvia niin, että yhdellä sivulla voi olla peräti kymmenenkin kuvaa, jolloin ne jäävät armottoman pieniksi. Tavallisesti paras ratkaisu onkin laittaa yksi kuva/sivu. Jos kuvat sopivat väreiltään, tunnelmaltaan, muodoiltaan jne. toisiinsa, niitä voi tietenkin laittaa sivulle vaikka 4 tai enemmänkin. Näin kirjaa on miellyttävä selata, eikä liian pieniä kuvia tarvitse tihrustaa.
Asia on tietenkin eri hahmoprofiilien, luonnosten yms. kanssa, jolloin sivun asettelun voi tehdä paljon luovemminkin. Juuri hahmoprofiilien kannalta on hyvä, jos samalla sivulla on hahmosta kuvat edestä, takaa, sivulta, lähikuva jne. Näin niitä on helppo käyttää refrenssi kuvina vaikkapa fan arttia tai cosplayta varten. Tärkeintä on vain se, että kuvat erottuvat helposti toisistaan, eivätkä tee sivusta liian sekaisen näköistä. Tosin, sekainenkin voi näyttää hyvältä, jos sen osaa tehdä oikein.
Toinen huono asia, joka useissa taidekirjoissa esiintyy on vaakasuunnassa olevat kokoaukeaman kuvat. Se voidaan toteuttaa suht onnistuneesti tietynlaisella taittotekniikalla, mutta yleensä se vain ei näytä hyvältä. On harmillista, kun kaunista kuvaa ei näy kokonaan, koska osa siitä on taitoksen välissä. Jostain kumman syystä juuri siinä taitoksen kohdalla on yleensä joku hahmo. Sattumaa?
Aina on mukavaa, mitä enemmän taidekirjoissa on ennenjulkaisemattomia kuvia. Kirjan osto tuntuu yleensä turhalta, jos kaikki tai melkein kaikki kuvat on jo kertaalleen nähnyt mangapokkaria lukiessa. Tietenkin on kivaa myös nähdä värillisinä niitä kuvia, joita on mustavalkoisena nähnyt pokkareissa, mutta uusia kuvia vaan on niin kiva odotella.
Kaiken kaikkiaan, pidän siis taidekirjoista todella paljon. En tiedä, onko niiden ostaminen nyt mikään välttämättömyys ja onko niistä muuta hyötyä, kuin kauniiden kuvien katseleminen, mutta koska olen materialisti, katson niitä paljon mielummin omissa käsissä kuin internetissä.
Varmaankin vaihtuu, sillä sarja on valitettavasti edennyt ihan tolkuttoman hitaasti, enkä usko, että suurta muutosta tapahtuu. Tietenkin, jos tahti nyt hieman muuttuisi ja jaksoissa olisi enemmän sisältöä, voisi tätäkin katsoa.
Kova laki?
Veikkaus osui ihan oikeaan, ei haeta kivilajeja vaan märkiä kiviä. Olisi hieman liian ilkeää alkaa kysellä tiettyjä kivilajeja, mutta voisihan tuotakin tietysti harkita.
Eli seuraava kysymysvuoro menee siis Fairymanialle.
Otetaas nyt vähän helpompi tähän väliin. Vaatii keskinkertaista yleistietoa.
Elikkäs, millaisia kiviä on Päijänteessä eniten?
Siis Prinssi A:lla on musta hattu.
Prinssi B:llä on musta hattu
Sinä olet Prinssi C ja sinulla on musta hattu.Kukaan ei sano mitään, sillä jos kaikilla on musta hattu, on mahdoton tietää oman hatun väri.
Jos sinulla, C:llä, olisi valkoinen hattu, prinssi A näkisi B:n mustan hatun eikä sanoisi mitään, sillä hänellä itsellään voisi olla musta tai valkoinen. B huomaisi, ettei A sano mitään ja päättelisi, että hänellä itsellään on musta hattu, sillä jos hänellä olisi valkoinen hattu, silloin A olisi jo päätellyt itsellään olevan musta hattu.
Mutta koska kaikki kolme ovat tuppisuina, voimme päätellä, että prinssi C:llä on musta hattu.
Saikohan tuosta mitään selkoa…
Alice19 wrote:
Kuroii wrote:
Tänään sitten katsomaan tuo Liisa Ihmemaassa.
Sama juttu. Mennään viettämään kaverin synttäreitä leffaan.
Kertokaa ihmeessä myöhemmin, oliko hyvä leffa. On kiva kuulla mahdollisimman monen mielipide!
Itse istun scannerin ääressä, kun pitää scannata kirjaa varten n. 54 kuvaa. Ihastuttavaa. En aiemmin ollut scanneria käyttänyt kovinkaan usein, mutta nyt tulee kyllä käytettyä muutaman kuukauden edestä. Myöhemmin lähden varmaan kaupungille kävelemään, mutta leffaan ei jaksa mennä. Sinänsä sääli, olisi kiva nähdä tuo Liisa Ihmemaassa, mutta eiköhän sen kerkeä joku toinenkin päivä käydä katsomassa. Pitää yrittää saada houkuteltua joku frendi mukaan, kun en pidä leffojen yksin katsomisesta.
Tänään aiemmin silmiin osui varsinainen kaunokainen, nimittäin Baccanon taidekirja. Olin aiemmin nähnyt vain kansikuvan, mutta onnistuin nyt löytämään netistä muutaman kuvan myös kirjan sisällöstä. Täytynee varmaan tauottaa rahan säästöä hieman, sillä olen materialisti ja tuo kirja on kyllä ihan pakko saada.
Ihanaa, nyt on saatu yhteishaku hoidettua pois alta ja sitä on enää turha murehtia. Jotkut luokkalaiset tekivät sen jo viime viikolla ja nyt on sitten yritetty perua viimeviikkoisia valintoja.
Tänään oli vain kahdeksasta kahteen koulua, eli suhteellisen lyhyt päivä. Läksyjä tehdessä tuli kyllä hakattua päätä seinään, kun yhden tehtävän tekoon kului yli 45 minuuttia. Aloin näet käyttämään uutta laskintani, mutta se osoittautuikin paljon monimutkaisemmaksi, kuin olin kuvitellut. No, opinhan käyttämään sitä ihan kiitettävästi ja hyvällä tuurilla muistan vielä huomennakin, miten sillä lasketaan.
Olen ajatellut, että olisi kiva alkaa kerätä jotain uutta mangasarjaa. Tekeehän raha nytkin hieman tiukkaa, mutta kirjahyllyyn olisi kiva saada joitain uusia sarjoja. Vaihtoehtoina ovat Monster, Gantz ja Great Teacher Onizuka. Sitten olisi muutama sarja, joita ei ole englanniksi valitettavasti vielä saatavilla. Katson teitä, Baccano ja Bokurano.
En ole pitkään aikaan ostanut pokkareita, kun olen säästänyt rahaa, enkä ole tällä hetkellä kiinnostunut ostamaan mitään seuraamiani sarjoja. Ainoat kirjat sarjoista joita kerään, jotka kiinnostaisi ostaa tällä hetkellä ovat Yakitate!! Japan 21 ja Hikaru no Go 18. Olen kyllä ihan tosissani miettinyt, miksei kukaan tuttuni lue Yakitatea. Vaikuttaa, ettei monikaan edes ole kuullut siitä, mikä on sääli, sillä se on ihan älyttömän hauska ja absurdi sarja.
mimeko wrote:
Kirppu11 wrote:
Suurin osa Helsinkiläisiltä vaikutti hirveiltä yrmyiltä, ja puoletkaan ei vastannut kysyessä suuntaa. (en nyt siis tarkoita, että helsinkiläiset olis jotenkin ärsyttäviä tms mutta tuli vaan sellanen olo.)
Minä voisin yleistää tuon keskimäärin pääkaupunkiseudulla asuviin, ja sitten vielä keskimäärin suomalaisiin. Vaikka itsekkin olen pääkaupunkiseutulainen ja siellä Helsingissäkin tulee käytyä ainakin viikoittain – ihmiset ovat angstisia pikku lieroja jotka eivät kykene edes esittämään kohteliasta tuntemattoman kysyessä jotakin tai tuntemattoman alkaessa juttelemaan bussipysäkillä etc. ihan vain hyvien tapojen nimissä. Vaan on niitä poikkeuksiakin, onneksi, aika paljonkin.
Olen samaa mieltä siitä, että poikkeuksiakin on aika paljon. Muistan, kun olin pyörätuolissa ja kaupungilla liikkuminen oli vaikeaa. Olin varma, ettei kukaan huomioisi minua vaan joutuisin epätoivoisesti tönimään ovia yrittäessäni siirtyä tilasta toiseen, muuta yllätyin positiivisesti. Ihmiset olivat todella mukavia ja huomaavaisia; sain apua kynnysten ylityksissä, ovista kulkemisessa ja ties missä. Ihmiset tuntuivat melkein odottavan, että kelasin itseni tarpeeksi lähelle ovia ja heti kun olin niiden edessä joku juoksi auttamaan minua. Muutaman kerran juutuin pyörieni takia katukivetykseen, mutta silloinkin sain melkein heti apua. Viimeistään silloin, kun sitä pyysin. Käsitykseni helsinkiläisistä, suomalaisista ja ihmisistä ylipäätään muuttui silloin suuresti ja olen vieläkin sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, ettei minua, täysin tuntematonta tyttöstä, jätetty yksin pulaan.
Nykyään en tietenkään tarvitse juuri mitään apua, kun kävelen taas. Siltikin ihmiset avaavat ovia, kun kuljen heidän takanaan. Huomauttavat, jos pudotan jotain, enkä sitä itse huomaa. Kiittävät, jos teen jonkin ystävällisen eleen. Esimerkkejä on lukuisia ja niitä esiintyy ihan jokapäiväisessä elämässä. Tietenkään kaikkia ei voi miellyttää ja aina tapaa ärtyneitä, väsyneitä tai muuten vain huonotuulisia ihmisiä. Tärkeintä on vain muistaa, että nämä tuntemattomat ihmiset käyttäytyvät näin omien syidensä takia, eivätkä suinkaan tarkoita kellekkään mitään henkilökohtaista ilkeillessään. Toivottavasti.
Ja kyllähän yrmyjä ihmisiä tulee paljon vastaan. Valtaosa ihmisistä, jotka Helsingissä kulkevat, kävelevät puhumatta ja hiljaisina. Monet mulkoilevat alakuloisesti tai tympääntyneen näköisinä, ihan itse tiedostamattaan sitä. Itsekin varmaan näytän joskus siltä, että vihaan koko universumia, vaikka oikeasti pohdin, pitääkö seuraavasta kadunkulmasta kääntyä vasempaan vai oikeaan.
Kuinka kauan nämä kaksi leijonaa joutuvat syömään tuolla yhdellä kilolla lihaa? Jos mistään ei kerran saada lisää lihaa, niin eivätköhän ne kummatkin leijonat ennenpitkää kuole nälkään riippumatta siitä, ovatko ne uroksia, naaraita tai pentuja.
Vastaukseni on siis, että jossain vaiheessa kumpikin leijona tulee olemaan nälissään ja kuolemaan nälkään.
Juu, kyllä Game Boy Advance tuolta laatikosta löytyy. Ostin sen veljeltä silloin muutamia vuosia sitten, kun Advance SP:t tulivat myyntiin. Nykyään sillä ei pahemmin tule pelattua, koska näyttöön ei saa valoja ja pelaaminen tapahtuu yleensä illalla, kun on jo tullut pimeää.
Seuraava: Game Boy Color (pelikonsolilinjalla jatketaan)
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
