Laorlan

Juu, Air Gearia löytyvät kirjat 1-14 englanniksi ja numero 11 myös ranskaksi. Aloin keräämään sarjaa sen seitsemännen osan ilmestyttyä englanniksi.

Air Gearia kerään lähes vain siksi, koska Oh! Great on niin hyvä piirtäjä. Sarjan juoni on suhteellisen heikko, mutta upea taide korvaa kaikki ongelmat mennen tullen.

Seuraavalla Yakitate!! Japania?

FuzzyFerret wrote:

Laorlan wrote:

Täytyy toivoa, että KH Birth by Sleep on juonellisesti parempi peli. Trailereiden ja haastatteluiden perusteella voi kyllä sanoa, että se tulee olemaan mitä todennäköisimmin todella loistava peli. Grafiikat näyttävät hyviltä ja hahmot persoonallisilta, joten toivotaan parasta.

Eikös Birth by Sleep olekkin ainoastaan PSP:lle? Jos se näin on, en voi valitettavasti pelata sitä, mikä taas on hyvin sääli..

Joo, Birth by Sleep (BbS) on vain PSP:lle. En itsekään omista vielä PSP:tä, mutta ajattelin ostaa sen seuraavan puolenvuoden aikana, jos saan kerättyä tarpeeksi rahaa.

Minäkin sain pelattua KH 358/2 days:in läpi tuossa muutama viikko sitten. Oli ihan antoisa peli, mutta juonellisesti ei mitenkään mullistava. Hahmoihin ei syvennytty tarpeeksi (jollei lasketa Roxasia) ja siksi sivuhahmot jäivät ihan taustalle.

Täytyy toivoa, että KH Birth by Sleep on juonellisesti parempi peli. Trailereiden ja haastatteluiden perusteella voi kyllä sanoa, että se tulee olemaan mitä todennäköisimmin todella loistava peli. Grafiikat näyttävät hyviltä ja hahmot persoonallisilta, joten toivotaan parasta.

Eilen käytin pari tuntia päivästäni siihen, että järjestin pokkarini uuteen järjestykseen hyllyihin ja listasin ne tietokoneelleni. Laskujen mukaan niitä on nyt 399, eli yhtä vaille neljäsataa. En siis laskenut mukaan manhwa- tai pseudomangapokkareita, enkä myöskään lehtiä.

Näistä pokkareista 137 on suomenkielisiä, 248 englanninkielisiä ja loput muita kieliä.

Viimeaikoina en ole ostanut mangaa juuri yhtään, sillä en ole saanut kerätyksi tarpeeksi rahaa. Ajattelin kumminkin nyt joulun jälkeen mennä ostamaan ihan hyväntuulisuuttani ainakin 10 uutta pokkaria \o/

Kuten monilla muillakin, meilläkin loppui tänään koulu ja alkoi joululoma. Joulujuhla oli ihan kummaa säätöä, eikä kukaan oikein tuntunut tietävän, mitä oltiin tekemässä. Juhla kesti vain n. puolituntia ja sen jälkeen piti kävellä koulumme toiseen rakennukseen todistustenjakoon. Ihan OK todistus tuli, samanlainen kuin edellisinäkin vuosina. Pari seiskaa, pari kahdeksikkoa, kuvataiteesta kymppi ja loput ysejä. Keskiarvoa en edes viitsinyt laskea, sillä emme saaneet kaikista aineista vielä numeroita esim. fysiikasta. Olen ihan tyytyväinen koulumenestykseeni, sillä todistuksen mukaan poissaolotunteja on syksyltä kertynyt yli 160.

Nyt kumminkin alkoi onneksi loma ja koko huominen päivä kuluuki todennäköisesti nukkuessa. Pitäisi varmaan duunata jonkinsorttista piirustusta huomenna, kun on tullut valiteltua, ettei aikaa ole riittävästi, mutta kyllähän sitä levätäkin täytyy \o\

Täytyy nyt heti ensialkuun sanoa, että luin koko viestisi Tori ja se oli minusta täynnä asiaa. En välttämättä jaa kanssasi täysin samaa näkökantaa, mutta viestisi lukeminen oli erittäin antoisaa. Toivon todella, että ihmiset lukevat tekstisi ihan ajatuksen kanssa, sillä se mitä todennäköisemmin avaa useammankin silmät.

Mutta nyt itse asiaan. En ole itse viillellyt koskaan ja toivonmukaan näin ei tule koskaan tapahtumaan. Tässä kohtaa voinen tehdä selväksi, etten koe viiltelyä "lapselliseksi" tai "emopellejen angstiksi", vaan ihmisten pakenemiseksi todellisuudesta. Jokaisella on varmaankin omat syynsä, miksi viiltelee, mutta peruspiirteenä kaikilla on se, että ongelmien kohtaamisen sijasta satuttaa itseään. Monet ahdistuneet ja masentuneet ihmiset eivät saa tarvitsemaansa apua. Eivät edes silloin, kun hajoamispiste on jo niin lähellä, että itsensä satuttaminen tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Tämä on surullista, mutta realistista.

Ymmärrän, ettei olotilaansa ja ajatusmaailmaansa voi "kontrolloida" niin helposti, kuin luulisi. Välillä saattaa olla hetkiä, jolloin tuntee rakastavansa elämää ja sitten yhtäkkiä alkaa arveluttamaan onko missään mitään järkeä. Sitä ei voi ymmärtää, jollei ole sitä itse kokenut, mutta asialle nauraminen ja typeräksi väittäminen eivät auta ketään. Ja tuo tuollainen "jollakulla toisella menee vielä huonommin"-puhekaan ei juuri auta mitään. Se vain saa masentuneen yksilön tuntemaan itsensä itsekkääksi ja lisää syylisyyttä siitä, ettei tällä ole oikeutta olla surullinen, sillä muilla menee vieläkin huonommin.

Tietenkin näitä viiltelijöitä on useanlaisia, mutta karkeasti heidät voisi jakaa kahteen ryhmään.
Ensinnäkin ne, jotka kaipaavat huomiota syystä taikka toisesta ja toivovat viiltelyllä saavansa sitä. Tämä on minusta tosi surullista ja toivon, että nämä henkilöt voisivat jollain muulla tavalla saada sen mitä ovat vailla.
Toinen ryhmä koostuu taas niistä, jotka eivät tahdo viillosjälkien näkyvän. Nämä ihmiset todella tarvitsisivat kaiken mahdollisen avun, sillä heidän ongelmansa ovat usein aitoja ja kaikkea muuta, kuin huomion kerjäämistä.

Kaiken kaikkiaan en pidä viiltelyä hyvänä asiana, mutta ymmärrän, että jotkut yksilöt pitävät sitä ratkaisuna ongelmiin. Varsinkin silloin, kun masennus on sumentanut harkintakyvyn, eikä oikeiden päätösten teko tunnu auttavan mitään.

Toivottavasti en mennyt liian usein sivuraiteille ja pysyin kutakuinkin aiheessa. Pahoittelen vielä sitä, jos tekstini jotakuta loukkaa tai tuottaa muuta mielipahaa. Se ei ollut suinkaan tarkoitus, enkä tietoisesti viitannut tekstissäni keihinään tiettyihin henkilöihin.