Forum Replies Created
-
Posts
-
Kokeet ohi. Huomenna sitten pitäisi jaksaa vielä vääntäytyä koululle tekemään 3 kuvistyötä.
Anyway, mainitsin jokin aika sitten täällä suomen surkeasta kirja-, leffa- ja sarjakuvavalikoimasta ja siitä miten se vaikeuttaa elämääni aivan valtyavasti (not). No, eilen helsingissä pyöriessä tuli positiivinen yllätys tähän liittyen: Simon Dark sarjakuvia, joista silloin mainitsin, löytyy akateemisesta kirjakaupasta helsingistä, ihan hyllystä! Peräti koko sarja, elikkä kolme pikku sarjakuva-albumia. 15€ kpl… I’m so happy.
Stockallakin tuli taas kierreltyä… kenkävalikoima oli yllättävän ankea, mutta vaatteita kyllä löytyi. Ralph Laurenin kevätmallistoista löytyi paljonkin kivaa, Sandilla oli pari hametta ja nahkatakki, ylipäätään monilla merkeillä oli aika hyvän näköisiä vaatteita.
Kesähatutkin sinne oli saatu esille. Ihan asiallisia, mutta kaikkia vain yhtä kokoa ja pieni tyttö kun olen, ne olivat lähes kaikki aavistuksen liian isoja. Yksi aivan yksinkertainen pillerihattu siellä kumminkin oli jonka käyn varmaan ostamassa.Ja hiuksia on taas leikelty, aika tällaiset ovat, mutta aavistuksen lyhyemmät ja punaiset.
Monninen vai? Kyllähän hänestä tulee hiukan mieleen sen tietyn imagon ylläpitämisen takia kaikkien mainitsema Luffy. Yleisesti shounen sarjojen päähenkilöt, jotka usein tuppaavat olemaan perusluonteeltaan iloisia ja energisiä sekä hiukan naiiveja ja yksinkertaisia, mutteivat kuitenkaan tyhmiä. Vakavuutta ja harkintakykyäkin häneltä käsittääkseni löytyy tarvittaessa (ainakin joskus?), kuten näiltä shounen mättöjen hahmoiltakin. Pitää huolen että oma paikka porukassa säilyy ja saa kyllä epäilemättä ystäviltään myös huvittunutta arvostusta ollessaan oma itsensä. Sanottakoon siis vaikka, että sekoitus Luffya, Narutoa ja Misa Amanea (yllättävän samanlainen, jos vain unohtaa takertuvuuden ja sokean palvonnan).
an&ri: Oii, kirjavaras! Se on kiva kirja… tutustuin alunperin kun äikänmaikka, jolla on melko samanlainen maku kuin minulla, hehkutti tuota.
Kirjat on kyllä mystinen asia… Luokittelen mielessäni lukemani, tai jossakin yhteydessä jollakin tapaa esille tulleet kirjat – olinpa ne lukenut tai en – muutamiin kategorioihin.
On ne huonot kirjat. Huono tarkoittaa luonnollisesti ihan vain yksiselitteisesti huonoa, vaikka aina tietysti löytyy joku, joka pitää minun huonoihin luokittelemiani kirjoja hyvinä. Näitä on kumminkin aika hiton vähän, koska lähes kaikilla kirjoilla on jotakin arvoa. Jopa Twilightilla.
Sitten ovat yhdentekevät kirjat. Suurin osa luetuista/esille tulleista/selailluista kirjoista kuulunee näihin. Ne luetaan, ne ovat pitkästyttäviä, mielenkiihntoisia, hyviä tai erikoisia, mutta koska kirjoja on niin loputon määrä ne unohtuvat ennen pitkää ja uppoavat muihin luettuihin, mutta unohdettuihin kirjoihin. Melkein sääli, koska tähän kategoriaan uppoavat ajan kanssa ne hyvätkin kirjat.
Poikkeuksena ovat toki poikkeuksellisen upeat, erinomaiset kirjat. Niissä on jotakin niin hyvää, niin upeaa että ne muistaa kaikkien hyvien ja keskinkertaisten keskeltä vaikka kuinka kauan.
Suosikki kategoriani on kuitenkin kiehtovat kirjat. Minulla kun on paha tapa tarkastella kaikkea pikemminkin ilmiönä kuin yksittäisenä teoksena, joten minuun tekevät vaikutuksen kirjat, jotka ovat oikeastikkin osa jotakin ilmiötä tai kytkevät itsensä maailmaan. Ehkä siksi jo karkeasti sanottuna nykykirjallisuus ja nykyaikaiset elokuvat kiehtovat, ne kun tursuavat itsensä maailmaan ja muihin teoksiin liittävää intertekstuallisuutta. Tulee sellainen kiva verkko. Kokonaisuus, joka ei kumminkaan ole ikinä valmis vaan laajenee laajenemistaanRock Neko wrote:
Inu-Mimi wrote:
Limited Special Collectors Ultimate Extended Director’s Cut Widescreen Final Gold Edition -boksi
+ Blu-ray & 3D.
Ah, I just love these. Kaiken maailman ihme leffabokseja tai collectors editioneja mistä tahansa naurettavilla pikku lisillä sitten viime julkaisun, ja hintaa lisää vain 50€! Olen ihastunut noihin. En osta niitä about ikinä (LOTRin pidennetytkin vielä puuttuvat vaikka olen ne toki nähnyt), mutta minusta mokoma rahastus idea on valtavan kiehtova ja erityisesti herttainen. Fanit tykkää (ja niiden lompakko ei).
Cadmium wrote:
–Vali vali vali : D Potterista voisin jauhaa tuntikausia, eikä kukaan halua kuunnella sitä, joten annetaan olla.–
…Potterista VOISI jauhaa tuntikausia. Kaverit ja muut usein olettavat etten niistä pitäisi, jolloin pääsen luennoimaan ko. kirjasarjan (paitsi viimeisen osan, that was just horrible) hienoudesta. Leffoista en tosin ole vielä onnistunut muodostamaan mielipidettäni: niistä puuttuu paljon, niissä on paljon surkeita toteutuksia, takkuilevaa tekniikkaa, naurettavia repliikkejä ja ala-arvoisia näyttelijöitä, mutta myös upeasti toteutettuja kohtauksia, hienoa tekniikkaa, hienoa puvustusta, hyvää fiilistä ja mahtavia näyttelijöitäkin löytyy. Liikaa ääripäitä yhden leffasarjan sisällä.
räsynukke wrote:
Whistle wrote:
Ittelleni osui Jacob tuossa dA:n aprillijäynässä. Se on oikeestaan aika kiva.
Samaa mieltä.: D "’Cus REAL men don’t SPARKLE." Viime aikoina on nuo sparkle!vampire-vitsit uponnut niin hyvin, että tuotakin on pakko rakastaa. Ja Jacob ob paljon parempi hahmo kuin Edward *murhaava katse omaan Edward-avaan*.
Kappas, minullekin sattui Jacob ava… ja minuunkin nuo sparkle vitsit ja ylipäätään twilightia dissaavat sarjakuvat uppoavat. Ja minusta Jacob on hemmetin pälli hahmo, aivan yhtä surkuhupaisa kuin Ed Kulli tai sarja itsessäänkin.
Ahaha olen peräti saanut lisättyä dA:han uusia töitä ihan kohtuullisesti tänä vuonna.
Tulee muuten nykyään paikoitellen sangatsun foorumia katsellessa ihan mieleen se vanha "foorumi", joidenkin käyttäjien/joidenkin keskustelujen meno on ihan samanlaista.
Sarjasta on jo keskustelu täällä mangasarjat osiossa:
Vampire KnightKunnollisen aloitusviestin kirjoittamisen lisäksi kannattaa siis myös tarkistaa, onko aiheelle jo olemassa keskustelua : ) Ei niitä tarkistettavia sivuja kuitenkaan kovin montaa ole ja haku-toimintokin löytyy.
Inu-Mimi wrote:
— Ei muuten ole häävi kirja, monen sivun luetteloita asioista joita Dorian keräili täyttääksen tyhjän ja pinnallisen elämänsä, Lordi Henry on Oscar Wilden self-insert monologeineen Englannin rappiosta jota riittää tauotta sivutolkulla sekä tietysti pakollinen homo taustateema, kuinka kaunis Dorian onkaan, miten monta adjektiivia saan sovitettuakaan tälle sivulle, ah.
Juoni jää niin taustalle koko ajan.Käsittääkseni aika osuva kuvaus, mutta minä pidän siitä. Tuo kaikki tekee kirjasta herttaisen ja hupsun, ja toisaalta minulle puolet lukukokemuksesta on aina teos ilmiönä: Se miten siihen on aikoinaa suhtautuduttu, miten siihen nykyään suhtaudutaan, millaiset ihmiset sitä lukevat, mitä se on poikinut, millaisia teemoja… Siispä tuokin miellyttää.
Ylipäätään romantiikan ajan kirjallisuus on usein varsin viihdyttävää kunhan vain suhtaudun siihen oikein (=en liian tosissani). Frankensteinin sain sattumalta juuri luettua ensimmäistä kertaa, ja yksi katkelma siellä kyllä oli, joka kiinnitti huomioni… muutaman kappaleen pituinen pätkä Frankensteinin kolmesti kirotuista käsistä etc. Williamin murhan ja Justinen tuomion jälkeen.
Ja minä muuten pidän liköörikonvehdeista.
Cadmium wrote:
mimeko: meinaatko tuota Dorian Grayta suomenkielisenä? Viime viikolla bongasin kaverini lukemassa sitä, kovakantisena ja kirjastosta lainattuna. Se on kai osa jotain uutta sarjaa, Keskiyön kirjastoa, jossa julkaistaan erilaisia kauhuklassikoita uudestaan, Frankenstein sekä Tohtori Jekyll ja herra Hyde näin esimerkkeinä.Yes, tuopa juuri. Keskiyön kirjaston takia minua kyrsiikin eniten: se julkaisu kelpaisi aivan hyvin, mutta edes sitä en vielä ole bongannut näistä lähi kirjakaupoistani, ilmeisesti eivät tilanneet kovin suurta erää or something. Ja kun kumminkin pääkaupunkiseudulla asuu, niin ei raaskisi alkaa tuollaista tilaamaan.
KK Bram Stokerin Dracula löytyykin jo hyllystä, nyt tosin lainassa tutulla, ja yhdessä Suomalaisessa kun on loppuunmyynti niin piti/pitää (en ole varma onko se jo ohi…) ostaa KK frankensteinkin kun oli alle kympillä.Inu-Mimi: Hiiriä ja ihmisiä. Joutunen tosiaan perumaan sanani osittain: Seriously, eihän niitä klassikoitakaan meinaa löytyy nyt kun ajattelee. Itse tahtoisin kovasti Dorian Grayn muotokuvan kunnollisena, kovakantisena, ja varmaan se valikoimiin kuuluu periaatteessa monessa paikassa, mutta enpä ole vielä löytänyt…
Inu-Mimi wrote:Tämä on muuten kumma juttu. Hupsua myös se, miten "sokerin aiheuttamasta hyperaktiivisuudesta" kärsivät lapsoset ovat myös itse 100% varmoja, että se sokeri tosiaan saa heidän käytöksensä aivan sekopäiseksi.
Tulee ihan mieleen se, miten tosi kovat pikku yläasteelaiset on omien sanojensa mukaan ähähä niin v*tun kännissä äxdee ihquu, kun ovat vähän siideria maistelleet. Tai parhaimmillaan jotaintäysin alkoholitonta, mutta uskoivat siinä olevan jotain joten ovat sitten kumminkin "niin v*tun kännissä".
A-ha-hah!
Kohta alkaa tosissaan kyrsiä suomen kirjavalikoima. Aina silloin tällöin jostain nousee esille jokin mielenkiintoinen teos, mutta 90% tapauksista sitä ei löydy kirjastoista suomeksi eikä englanniksi,kuten ei myöskään kirjakauppojen vakivalikoimasta. Ihan parhaassa tapauksessa sen voi jonkin liikkeen kautta tilata, mutta hinta nousisikin sitten niin röyhkeäksi, ettei minulla olisi pitemmän päälle varaakaan hankkia niitä kaikkia kiskurihintaan karmeilla postikuluilla.
Tämä romaanien ja vastaavien kohdalla.
Toinen ongelmani ovat hakuteokset, tietokirjat. Pidän kovasti jonkin asian tutkimiseen syventymisestä kirjojen parissa ja kuten yksittäisten romaanienkin kanssa, aina välillä nousee mieleen aihepiirejä/myyttejä/myyttisiä hahmoja/taruja/you name it, joihin tahtoisin tutustua. Noh, englanninkielisenä löydän netistä useidenkin mielenkiintoiselta vaikuttavien teosten nimiä, ehkä itse teoksetkin ovat jopa saatavilla jossakin amerikkalaisessa nettikaupassa, mutta löytyykö niitä suomesta? ehei, ei tietenkään.
Nyt on taas yksi aihepiiri noussut mielenkiintoiseksi, kutkuttavaksi, muttatähän mennessä olen löytänyt tasan yhden sitä selkeästi sivuavan teoksen, joka on suomestakin saatavilla. Ei kyllä suomeksi, mutta englanti on aivan yhtä hyvä vaihtoehto. Parempikin kai, koska se on alkuperäiskieli. Ja missä tämä teos on? Hitto vie, yksi kappale Tikkurilan kirjaston lainaamattomissa hakuteoksissa. (ei siinä mitään, kunhan on aikaa hyppään bussiin ja junaan ja toiseen junaan ja painun tutkimaan) :’D Oikeastaan suorastaan huvittavaa, ellei se olisi pitemmän päälle ja moneen kertaan koettuna niin turhauttavaa.Pikkujuttu oikeasti, mutta onhan se hupsua, että on niin vaikeaa saada käsiinsä ihan tavallisia kirjoja. Toisaalta suomen valikoimasta nyt tuntuu aina välillä olevan lähes mahdotonta löytää edes mitään yli 3 vuotta vanhaa teosta, ellei se ole klassikko. Äidinkielen opettaja jakaa turhautumiseni :’D
Banzai: Ihan kiva, mutta parempi jos kuitenkin pysytään ihan säännöissä. Tässä on vain yksi kisa kerrallaan käynnissä, kun ei osallistujia muutenkaan ole mitenkään valtavaa määrää, ja seuraavan aiheen määrää aina edellisen voittaja, ei joku sattumanvarainen neropatti kesken toisen kisan.
Jos tuon aiheen tahdot, niin kannattaa pikemminkin osallistua ja yrittää voittaa, tai läehttää yksäriä voittajalle, tämä voi hyvinkin suostua jonkun toisenkin keksimään aiheeseen seuraavaa kisaa varten.
Arvostan siis, jos ihmiset viitsivät olla osallistumatta tuohon Banzain neronleimaukseen, vaan mieluummin halutessaan piirtävät Satoun antamaan aiheeseen.En ole koskaan cosplayannut koska suoraan sanottuna se ei kummemmin kiinnosta, mutta pidän kyllä kovasti asujen suunnittelu osuudesta ja sen miettimisestä, miten jonkin puvun saisi toteutettua. Nyt sitten tuli se lievä inspiraatio – Angel Sanctuarin Belialia voisi olla ihan mielenkiintoista cosplayata. Olen kuitenkin tykästynyt nähin punaisiin hiuksiini, joten ei tarvisi kuin leikata reilu viisi senttiä ja kasvattaa otsista pitemmäksi. Ulkonäössä on oikein meikattuna sopivaa (naisellista)androgyyniyttä ja ruumiinrakenne siro. Hahmon vatteet ovat pääasiassa mustia mikä minulle sopii, ja hattuvalikoimani on sen verran laaja, että eiköhän niistä jokin jotakin ko. hahmon hattua vastaava löytyisi. It could be fun.
Toisaalta enemmistö kavereistani ei ole mitenkään kummemmin mangasta, cosplaysta etc. kiinnostuneita joten ei sitä välttämättä itsekseen jaksaisi cossata kun conitkin ovat enimmäkseen varsin puuduttavia.
Ja nyt sitten piirtelen jo toista Satayne fanarttia, joku sairaus ehkä?..
Jossain vaiheessa jo mainitsinkin pitäväni Ilosovic Staynea (Burtonin Alice in Wonderlandista) hemmetin hyvänä hahmoa, ja tuli sitten tehtyä mokomasta fanarttia tänään kuvaamataidontunnilla symbolismi työtä suunnitellessa… Joten mainostan häpeämättömästi, siltä varalta että jotakuta kiinnostaisi nähdä lopputulos.
Värit OVAT kyllä liian haaleat, vesivärien käyttöni vaatii vielä treeniä, mutta muuten pidän tuota oikeastaan suht onnistuneena. Pidän itse siitä miten sain kasvonpiirteet esille (jotain burtonin luonnoksen ja Crispin Glover – Staynen välimaastosta). Pitäisi tosin opetella skannaamaan vesiväri- ja puuväritöitä paremmin, nyt niistä tulee turhan rakeisia.
//EDIT ja dA:stahan löytyy vaikka kuinka pirun hauskoja Stayne sarjakuvia. Viimeisimpänä tuli vastaan tämä. Eivät yleensä teknisesti parhaita, mutta sillä ei kyllä suoraan sanottuna kummemmin väliä kunhan komiikka toimii. Kun tuo vielä sattui olemaan hauskimpia kohtauksia elokuvassakin.. and that’s pretty much the way I saw it.
Jees, Ni-chan sitten meni ja perusti tälle keskustelun. : )
Kävin katsomassa elokuvan tuossa viime perjantaina kun se elokuvateattereihin tuli suomessa, ja voisinpa sanoa että pidin siitä.
Alkuperäisteokset (Alice’s Adventures in Wonderland ja Through the Looking-Glass, and What Alice Found There) ovat minulle enemmän tai vähemmän tuttuja ja Liisan Seikkailut Ihmemaassa minulta itseltänikin löytyy suomeksi kirjahyllystä. Myös Disneyn versio on nähty. Eivät kuulu mitenkään suosikki satukirjoihini, mutta kuten monet muutkin asiat, on tämä minusta oikein kiinnostava aihepiiri ilmiönä ja myös esimerkiksi hahmojen, runojen ja symboliikan osalta. Olioiden ja elementtien tunteminen auttoi elokuvasta nauttimisessa, mutta koska juoni ei ole Lewis Carrollin teoksesta ei sen/niiden tunteminenkaan ole mitenkään välttämätöntä elokuvan katsomisen kannalta – se vain tuo siihen lisää.
Juoni oli "uusi" Alice elokuvassa, mutta kliseinenhän se oli alusta loppuun. Minusta se on kuitenkin satuleffassa täysin anteeksiannettavaa, ja osittain vain hahmosta ja kohtauksesta toiseen hyppivän tuntuinen kerronta toimii oikein kivasti ottaen huomioon, millainen tilkkutäkki Liisa Ihmemaassa alunperinkin on kerronnan osalta (Tämän vuoksi se ei Disneyn versiossakaan haitannut, pitää vain osata suhtautua oikealla tavalla).
Hahmot olivat pääpiirteittäin mieleisiäni. Siis pääpiirteittäin. Olihan se koko leffan ajan pääroolitselleen kärkkyvä Hatter ihan viihdyttävä hahmo, mutta minulle kyllä vähän pettymys. Hatter oli niin vahvasti vain outolintu pretty boy – ei oikeastaan meikkiä lukuunottamatta paljoa sen kummempi kuin Depp "normaaleissa" rooleissaankaan, joten esimerkiksi Maaniskuun Rusakkoon verrattuna hahmo tuntui minusta herttaiselta, mutta turhan laimealta.
Liisa itse olin mukavan aikuistunut versio, ja sopivan epäilevä jotta se toi hahmoon vähän realistisuutta.
Red Queen oli luonteen puolesta mielenkiintoisesti toteutettu, hän tuntui jollakin erikoisella tavalla kovin realistiselta ja sehän minua aina miellyttää. Sekä tietysti nimi, Iracebeth.
Irvikissa, White Rabbit, White Queen ja muut olivat myös kivasti toteutettuja, vaikkakaan eivät tehneet niin kamalan suurta vaikutusta kenties "sweet hat" kohtauksia lukuunottamatta.
Hahmojen puolelta näistä poikkeuksellisen mieleisistä on vielä viimeisenä mainittava Knave of hearts/ Ilosovic Stayne. Äärimmäisen seksikäs(tämä kyllä nostaa leffan pisteitä minun silmissäni, pakko myöntää) hahmo, niin luonteen kuin ulkonäönkin osalta.Se hehkutettu satumaailma oli kyllä minustakin hienosti luotu, vaikka 3Dtä olisi voinut hyödyntää enemmänkin ja esimerkiksi luonto olisi voinut näyttää jotenkin… elävämmältä. Kaunista kaikeltavaa yhtäkaikki, tuki hyvin tunnelmaa ja oli myös uskollinen Burtonin tyylille. "Burton kliseet" löytyi, mutta vielä en ole niihin kyllästynyt joten pidin tästä kyllä. Dialogi minusta ontui vähän enemmänkin kuin vähän, mutta kuten sanottu itse odotinkin tästä vain kiehtovaa satuleffaa jossa on kummia hahmoja ja kumma maailma, en niinkään sitä upeaa dialogia.
Loppu "oikean" maailman puolella oli tosin suhteellisen Plääh, en pitänyt siitä ollenkaan, ja myöskään Hatterin tanssi elokuvan viimeisissä kohtauksissa ei ollut mieleeni. Tuli sellainen lyhyt "WTF, Shrekkiäkö minä olen katsomassa?" – hetki, mitä en todellakaan olisi kaivannut.
Mutta pääpiirteittäin pidin: Eiköhän tämä minulta saisi neljä tähteä.
Kuroii wrote:
Juuu, oli se Liisa Ihmemaassa ihan huippu! Jos ei oteta huomioon sitä, että vähän ennen loppua taistelu oli aika kliseinen. Hahaa, nauroin aika monta kertaa :’D Paras tyyppi oli se joka oli sen punaisen kuningattaren apuri. u___u siis se. ~
Knave of Hearts, elikkä Stayne Ilosovic, siis? Lienee suosikkini tuosta, äärimmäisen seksikäs hahmo silleen jännästi.
Minuakin välillä lievästi pänni kliseisyys vähän siellä ja täällä, dialogikin oli mitä oli, mutta satuihin löyhästikkin perustuvissa elokuvissa en vain yksinkertaisesti anna sen häiritä itseäni, pidän sitä jossain määrin lajityypille kuuoluvana ominaisuutena, jolloin olennaista on vain, onko ne kliseet hyvin toteutettu : ) Jos on, niin minulta ainakin saa pisteet huolimatta siitä miten kuluneita ne ovat.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
