mimeko

Aikaisemmin meinitsin jo joitakin, tässä vielä yksi suursuosikki. Kopion suurimman osan viestistä kyseiselle sarjalle perustamani keskustelun aloitus (ja ainoasta) viestistäni.

MPD Psycho/Tajū-Jinkaku Tantei Saiko (多重人格探偵サイコ)
kirjailijana Eiji Otsuka ja Piirtäjänä Sho-u Tajima

MPD Psycho kertoo etsivästä joka kärsii "multiple personality disorder"ista, eli Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Etsivä tutkii julmia murhia, joista alkaa vähitellen sarjan edetessä muodostua monimutkainen "palapeli" johon päähenkilö – sivupersoonineen – on myös ajautunut mukaan jo kauan sitten… Ennen pitkää löytyy myös yhteyksiä hänen ja salaperäisen Gakuso organisaation väliltä.

Enempää en lähde kertomaan sarjasta, sillä se sisältäisi jo liikaa juonipaljastuksia – ihan sen takia, jos joku täältä innostuisi lukemaan… Taide on varsin persoonallista ja ehdottomasti ainakin minun makuuni. Sarja on K-18 ja hyvästä syystä, eli en ainakaan kaikkein nuorimmille siihen tutustumistakaan suosittele – sisältää paljon väkivaltaa, verta, ihmisten suolistusta, aivoja, seksuaalista kieroutuneisuutta, muuten vain kieroutuneisuutta ja vaikka mitä muuta kivaa – mutta niin hienosti ja sairaasti kuvattuna, etten pysty sitä vastustamaankaan… Pääsyitä nuo edellä mainitut ja lisäksi sarjassa on upeita hahmoja – hyvin suuniteltuja, osa hyvän näköisiä ja 100% mielenkiintoisia, joista haluaa lukea lisää.

Ja kukapa ei rakastaisi persoonallisuushäiriöstä kärsivää psykopaattia(shinji nishizono)?

Etsura wrote:

Aika monet mainitsivat siitä, että anime ei mitenkään erityisesti järkyttänyt, mutta koiran julma tappaminen kylläkin. Voisiko liittyä siihen, että oikeastaan melkein jokaisessa Suomessa tunnetussa animesarjassa on jonkin sortin väkivaltaa, joka tosin kohdistuu ihmisiin. Eipä ole tullut totuttua katsomaan eläinrääkkäyspiirrettyjä 😉

heh, veikkaisin että tästähän siinä on karkeasti kyse. ihmisini kohdistuvaan väkivaltaan kun ehtii massamedioidenkin kautta jo turtua, mutta kun väkivalta kohdistuu eläimiin, on se jotenkin ravisuttavampaa… Itse pidin kyseisestä kohdasta. En tietenkään siksi että se olisi jotenkin kiva tapa kohdella eläimiä, vaan siinä oli mielestäni saatu tunne välitettyä hyvin ja se oli yksinkertaisesti kaunis ja julma. Tämänkaltaiset, surullisemmat kohdat ja animet ovat usein mieleeni.

Neko5 wrote:

Anime on hyvä, mutta mangassa on liikaa tekstiä. Tyhmää kun Death Notea aettiin suomentaa. Se menee aivan pilalle. Esim. "Minä olen L" on niin idioottia suomeksi.
Lempihahmot on: L ja Light
En pidä Mellosta liian hullu

Taasko? heh, sehän on osa tuollaisia sarjoja että sitä tekstiä on : P jos ei tekstiä jaksa niin sitten on parempi pitäytyä vaikka shounen mätössä ; )

Eihän se sarja siitä kärsi, että se käännetään suomeksi! jos et pidä, niin älä lue: ja tuo "minä olen L" oli kyllä huono esimerkki minusta, suomi on kuitenkin hyvä kieli… vaikka periaatteessa olen samaa mieltä, että useat mangat ovat parempia esimerkiksi englanniksi. Ja ainahan laatu kärsii käännöksessä, sitä ei voi välttää.

Mello on herttainen hahmo, yksi suosikkejani, ehdottomasti! ihana polkkahiuksineen ja nahkahousuineen :’D sarjan pornoin hahmo.

Livvy: itse käytän värittämiseen – myös mustavalkoisten – lyijykynän ja mustien tussien lisäksi noita edellä mainitsemiani Copicceja ja vesivärejä. Copicit ovat juuri niitä joita useimmat kutsuvat manga tusseiksi, ja niitä on laaja värivalikoima. Hintaakin näille tulee paljon, mutta tussit ovat täytettäviä eli jos niiden käyttöä vain jaksaa harjoitella, niin ovat myös hintansa arvoisia. Itse käytän lähinnä copic ciao tusseja, jotka maksavat 3.80€/kpl ja sävyjä on muistaakseni 144. Copic sketchit ovat sitten jo kalliimpia, 5.90€/kpl ja niitä on muitaakseni peräti 310 sävyä. Näitä olen ostellut silloin tällöin, kun en ciaoista ole löytänyt tarvitsemaani.

Kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät copicit ole toki ainoa vaihtoehto: niitä kehutaan paljon ja itsekin pidän, mutta jos ei ole heti alussa valmis käyttämään kaikkia rahojaan näihin niin harjoituksella saa tosi hyvää jälkeä aikaiseksi myös esimerkiksi perinteisillä stabiloilla tai promarkereilla, joissa tosin on vähän "huonompi" terä ja vähemmän sävyjä. Erityisesti näkee paljon kuvia joissa näitä tusseja on yhdistetty taitavasti puuväreihin.

Toivottavasti oli edes jotain apua tästäkin romaanista…

Antti: käytän ihan osoitetta http://www.sangatsumanga.fi

Pakollistahan se koulunkäynti on tiettyyn pisteetseen asti, hyvää koulutusta arvostetaan ja niin pois päin… lukiossa olen tällä hetkellä, ja eihän tässä mitään vikaa ole. Olen täällä mitä luultavimmin 3 vuotta, kirjotan ylppärit jne. kuten minulta odotetaankin, mutta en jaksa opiskella aineita jotka eivät minua kiinnosta. Lähinnä tämä antaa minulle pohjaa jatkoa varten, mutta mielenkiintoisiakin aihealueita löytyy.

How should I say it… Emma is just… plain lame. En ole vielä onnistunut näkemään sitä taidokkuutta joka Emmassa monien mukaan on. Minuta piirostyyli on sinänsä ihan nättiä, mutta käsittämättömän amatöörimaista, tönkköä ja täysin ilmeetöntä. Kaikki hahmot näyttävät samalta enkä pidä yhdestäkään, hahmot eivät tunnu kehittyvän sarjan aikana lainkaan ja se on vain sellaista että pokkari luetaan läpi, ja tajutaan että "kas hemmetti, enpä muista mitään kun ei sarjassa ollut minkäänlaista tarttumapintaa!" tekijällä olisi potentiaalia piirtää yksittäisiä kuvia – mutta ei sarjakuvia!