- This topic has 6,661 replies, 204 voices, and was last updated 9 years, 6 months ago by
.
-
Posts
-
No, jotkut aiheet yksinkertaisesti ovat sellaisia, että ne eivät voi olla uskottavia ilman väkivaltaa tai muuten lähempää tuttavuutta vastenmielisempien asioiden kanssa. Ja kiinnostukseni sarjaa kohtaan pysyy yllä, jos on tiedossa, että tässä voi tapahtua jotain vakavaa ja synkempääkin (ei aina, mutta usein). Sitten on myös se, että kullakin genrellä on omat tavaramerkkinsä: mitä olisi shounen ilman eeppisiä taistelukohtauksia tai ylipäätänsä ilman verta? Minusta siitä kyllä silloin puuttuisi jotain olennaista.
Mutta nyt sitten siihen varsinaiseen aiheeseen, eli väkivallalla mässäilyyn. Yleensä ottaen olen sitä mieltä, että väkivalta sellaisenaan on huono fanipalvelu konsti. En pidä siitä, että ihan periaatteen vuoksi on saatava hurme ja irronneet raajat lentämään, vain jotta sarja sen seurauksena muuttuisi pelottavammaksi. Ilman huippuluokan animaatiota se ei ainakaan minun kohdallani käy toteen. Itseasiassa koko aikainen bloodsplatter vie manga/anime-sarjalta uskottavuutta. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä Elfen lied. Sarja olisi voinut olla parempi ja kypsemmän oloinen, jos hurmetta ei olisi tullut joka tuutista, ja turhan pervoilunkin olisi voinut jättää vähemmälle.
Toinen samankaltainen tapaus on Higurashi no naku koro ni. Psykopaatit moe-tytöt pilkkovat ja kiduttavat ihmisiä ilman mitään sen raskauttavampaa syytä. Animaation laatukin oli niin hirveää, että oksat pois. Ko. sarja alkoi jonkun ajan päästä ärsyttämään minua niin suuresti, että ihmetyttää miten jaksoin katsoa sen loppuun.
Muuta onneksi näiden ’väkivaltaisten sarjojen’ puoleltakin löytyy muutama helmi. Suosikkianimeni Kara no Kyoukai sisältää aika rajua kamaa, kuten raakaa väkivaltaa, kidutusta, raiskaamista ja huumeita. Siinä huomaa, miten hyvän toteutuksen kautta nekin asiat saavat uskottavuutta, mutta eivät silti vaikuta typerältä väkivallalla mässäilyltä. Sama pätee myös toiseen suosikkisarjaani Claymoreen. Maailma on keskiaikaistyylinen ja se tunnetusti oli pimeää ja raakaa aikaa. Claymoressa väkivalta tavallaan sävyttää tarinaa mukavasti.
Voisin tiivistää mielipiteeni siten, että väkivalta toimii, jos se on toteutettu hyvin ja se vaikuttaa todenmukaiselta, vaikka sillä vähän mässäiltäisiinkin. Toisin sanoen se riippuu melkeinpä kokonaan sarjasta.
Jos sinä olisit artisti/biisin tekijä, niin minkälaista musiikkia tekisit, ja mitä aiheita sanoituksissa käsiteltäisiin?
Ooh, jännä kysymys! Oikeastihan en osaa soittaa mitään saati sitten laulaa, mutta jos jostain kosmisesta syystä osaisin ja haluaisin jakaa osaamistani muille musiikin muodossa, niin…
Tyyliltään musiikki olisi lähellä jotain lempiartistieni ja -bändieni tuotoksia – haikeaa poprockia Eelsin tapaan, kokeellisia pianovetoisia kappaleita Regina Spektorin tyyliin ja jotain riehakasta ja iloista sekoitettuna hyvin keskenään. Yhteen suuntaan ei jumituttaisi, vaan kokeiltaisiin biisi biisiltä jotain uutta – kunhan ei lipsahdeta liian raskaan puolelle tai räpätä. Tarkoituksena voisi olla se, että biisien tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä ja jollain tasolla myös koskettaa. Coldplayn laulaja on muistaakseni jossain sanonut, että hän on tyytyväinen jos hänen bändinsä tuotanto lohduttaa jotakuta unettomina öinä, mikä on minusta harvinaisen mukavasti sanottu ja jos tekisin musiikkia, pyrkisin luultavasti samaan.
Sanoitukset taas… eivät ainakaan koskisi rakkautta. Kirjoitan silloin tällöin fiktiota, mutten koskaan lisää tarinoihin romanttisia sivujuonia. En usko osaavani kirjoittaa mitään rakkauteen liittyvää ihan tosissani, ilman että teksti kuulostaa teennäiseltä ja väkisin väännetyltä. Myöskään mistään ylitsevuotavasta tuskasta en jaksaisi sanoituksia vääntää, koska en ole sellainen ihminen, enkä kirjoittaisi mistään mikä ei niin sanotusti tule suoraan sydämestä. Mukavinta olisi varmaankin kirjoittaa päiväkirjamaisia tarinoita, pieniä välähdyksiä tavallisista ja arkipäiväisistä asioista, joista tulee teksteissä kokonaisen laulun arvoisia.
Arvostan hirveästi Eelsin laulaja-biisintekijää, joka eräässä vaiheessa elämäänsä menetti monia tärkeitä ihmisiä elämässään, ja purki kaikki tunteensa bändin kappaleisiin. Niissä biiseissä on jotain sydäntäsärkevää mutta silti toiveikasta, ettei sitä voi olla ihailematta. Tori Amoskin taisi inspiroitua erään levyn tekemiseen kolmen peräkkäisen keskenmenon myötä, ellen väärin muista. Varmaan itsekin yrittäisin saada musiikkiini aineksia eletystä elämästä – ei sitä tiedä millaisia sanoituksia siitäkin saisi, kaikkine iloineen ja suruineen.
Olen tylsä ja heitän saman kysymyksen seuraavalle: Jos sinä olisit artisti/biisin tekijä, niin minkälaista musiikkia tekisit, ja mitä aiheita sanoituksissa käsiteltäisiin?
Tosiaan, ihana kysymys.
Luultavasti säveltäisin pianomusiikkia, poppia taikka rockia. Pyrkisin saman tyyliseen musaan kuin Queenin Good Old-Fashioned Lover Boy tai Seaside Rendezvous. Kepeään meininkiin, jota soittaessa/laulauessa voi hymyillä. En haluaisi kuitenkaan jäädä jumittamaan liian yksipuolisiin kappaleisiin, vaan parhaani mukaan säveltäisin mahdollisimman erityylisiä kappaleita pitäen kuitenkin tyylini mahdollisimman hyvin. Haluaisin, että kappaleeni voisi aina tunnistaa minun kappaleiksini kuuli ne sitten ensimmäistä taikka kymmenettä kertaa.
Sanoituksien haluaisin olevan sellaisia, että ne saattavat aluksi kuulostaa iloisilta tai huolettomilta, mutta tarkemmalla kuuntelulla niistä löytyisikin synkkiä teemoja. Haluaisin laulaa ilkeitä asioita tosi näteissä kappaleissa. En haluaisi tehdä liikaa rakkauslauluja, haluaisin niiden rinnalla käsitellä paljon ystävyyttä. Haluaisin kirjoittaa sanoituksia, joista suurikin yleisö voi nauttia, mutta samalla sisällyttää niihin inside-juttuja, joita ehkä vain pari ihmistä tunnistaisi.
En haluaisi koskaan selittää kappaleitteni sanoja kenellekään.
Haluaisin tehdä musiikkia josta itse nautin. Ja jos joku muukin sattuu tykkäämään, niin hyvä juttu.
Olen laisk– Tykkäsin kysymyksestä niin paljon, että laitetaanpa se vielä kertaalleen: Jos sinä olisit artisti/biisin tekijä, niin minkälaista musiikkia tekisit, ja mitä aiheita sanoituksissa käsiteltäisiin?
Mitään kauhean mainstreamia en pyrkisi kummassakaan tekemään, joten kirjottaisin luultavasti rock-kappaleita, joissa kiinnittäisin erityisesti huomiota riffeihin. Myös jotain rauhallista musiikkia olisi kiva tehdä. Molempia varmaan teenkin.
Kirjoittaisin varmaan riippuvuuksista ja omista kokemuksista. Ei kyllä tule mitään aihetta mieleen, mistä ei olisi kirjoitettu biisiä, mutta mistään juhlista tai tytöistä (beibe, beibe beibe ooh) en kyllä kirjoittaisi. Ja tekisin varmaan aika paljon instrumentaaleja kappaleita.
Sitä on vaikea sanoa tässä, mitä kirjoittaisi. Kun tarttuu kynänvarteen, niin aivot saattaa suoltaa mitä hyvänsä. Tietysti jos on aihe valmiina, niin sitten asia on eri. Ja tietystihän biisin sävellaji vaikuttaa siihen, mistä biisin kannattaa kertoa. Jos kappale menee duurissa, niin saattaisi kuulostaa aika pöljältä, jos sanoitukset on synkät tai muuten vaan negatiiviset.Jos hallitsisit maailmaa, mitä parannuksia tekisit. Ei tarvitse olla kovin realistisia.
(Hyvään suuntaan mennyt muuten tämä "Kysymys seuraavalle")
Ensinnäkin, poistaisin sodat, rasismin ja hyväksikäytön. Nuot kolme ovat niitä asioita, joista en tykkää yhtään. Lisäisin suomeen enemmän kauppoja. Antaisin kaikkien elää paratiisissa. Poistaisin myös verot ja kaikki olisi halvempaa. Töitä tehtäisiin vain 6h/päivä. Työt alkaisivat klo. 08.30-14.30. Ja palkkaa saisi enemmän. Kaikki olisivat kivoja toisille. Kaikki olisivat saman arvoisia. Kaikille olisi töitä ja erilaisia kouluja olisi joka paikkakunnalla. Ammattikoulusta valmistuneita arvostettaisi yhtä paljon, kun ylioppilaita.
Kuka on tärkein ihminen elämässäsi?
Ehkäpä isosiskoni… Hän on mulle aina niin kiltti ja auttaa aina ku tarviin jotain apua esim. koulunkäynnissä ja on muutenkin aina ollu mun tukenani. Hän on myös yksi ihminen mun perheessäni joka aina tykkää kuunnella mua ja kertoo aina miten pieni oon :3 Se on vähän niinku mun kivempi äiti jos niin ees voi sanoa : )
Olitko traconissa? Jos et ollu mikset tullu/päässy? Jos olit mitä pidit ja mitä ostit yms.?
Olinhan mä. Eka con, missä olen käynyt ja menin sinne yksin. Olihan siellä kivaa. Avajaiset oli hyvät (We’re international. We have people from Turku). FFFight oli niin koominen, että huhhuh. En ole ennen nähnyt larppausta. Parilla luennolla kävin ja nyt toivon, että olisin käynyt siellä Tsubasan OP-luennolla (vai mikä nyt olikaan), kun kaikki sitä hehkuttaa.
No en kyllä ostanut mitään erikoista. 9 OP:ta ja 20th century boys tarttui mukaan. Piti ostaa Bo-bobo bobo-bo bo:n (ihme nimi, joka ei varmana mennyt oikein) eka osa, mutta en sitten ostanut, kun päätin katsoa sen animena.
Ja sitten oli se Sangatsu-miitti.
Paljon oli kyllä hienoja cosseja, joista erikoisin oli One Piecesta se arkkuun juuttunut hemmo.Jos tekisit oman manga-sarjan, mikä olisi aiheesi/juonesi, millaisia hahmoja tekisit, mihin kiinnittäisit erityisesti huomiota jne.
Itse asiassa olen jo suunnitellut omaa mangasarjaa. Päätin sen jälkeen kun sain tiedon, että pääsen haluamaani taidekouluun, että alan vasta siellä tekemään sitä – ja ehkä kävisi niin hyvin että se pääsisi ihan viralliseen julkaisuun. Ken tietää, tämä voi olla vain haaveajattelua.
Mutta, siis: aiheena on niinkin kliseinen kuin taistelu pahaa vastaan. Päähenkilönä on Kawamaru, joka yrittää pelastaa kylänsä. Hahmoista olen koettanut tehdä hieman toisistaan poikkeavia, ei siis kaikki samasta muotista – yksi pahimpia virheitä mielestäni mitä voi tehdä on se, että päähenkilö on erikoinen, mutta kaikki muut sitten vain ovat samanlaisia. Erityisesti haluan kiinnittää huomiota siihen, että juonesta nimenomaan ei tule kliseinen – siinä pitää olla yllätyksellisyyttä, jotain mikä koukuttaa ja pitää otteessaan – ja tietysti toimintaa. Haluan myös lukijan huomaavan, että olen todella panostanut sarjaan, mikä välittyisi sarjassa olevien faktojen, myös yllätyksellisyyden sekä juonen tapahtumien huolellisen toteutuksen kautta.
Kiinnostiko ketään?Seuraava kysymys: Jos sinulla olisi valtuudet keksiä johonkin coniin yksi ohjelma (kisa, paneeli, esitys tms.), millainen se olisi?
Työpajat ovat ihan kivoja, esim. proppi, susuwatari tai ketunkorvatyöpajat, mitä nyt joissakin coneissa näin esimerkiksi on ollut.
Naruto ninjapanta paja oli Joensuun Otakuilla kerran pystyssä, siinä ei kuulemma kovin kauaa mennyt niin sehän olisi varmasti kivaa askartelua, plus tyypit voisi viimeistellä vaikka oman Naruto cossinsa. :’-D
Tai sitten jokin paneeli, vaikka "demonit mangassa ja länsimaalaisissa sarjakuvissa", se olisi kivaa!
(Ensin tietenkin se pakollinen viittaus kreikkalaiseen mytologiaan, nimen alkuperään ja kristinuskon vaikutukseen.)
En ole kauheasti paneeleissa/luennoilla ollut, mutta kaikista mihin olen osaa ottanut, on kyllä jäänyt ihan hyvä fiilis, varsinkin ne PikminLinkin luennot, niillä olin molemmilla.
Sitten siellä vaan höpötettäisiin ja näytettäisiin powerpoint esityksiä yms.>>> Mitkä ovat yhteiskuntasi suurimmat "epäkohdat" omasta mielestäsi tällä hetkellä?
Ihan mitä nyt itse ajattelet, että mikä mättää moraalisesti, fyysisesti tai henkisesti, oli se sitten vaikka murjottava naapuri, joka potkii postilaatikkoasi. Ihan mitä vain.
(taas näitä maailmanparannuskysymyksiä… Toivottavasti joku jaksaa vastata.)Asia mikä minua on kauhistuttanut on raiskaustuomiot. Raiskauksesta saa muutaman kuukauden ehdonalaista, ja se siitä sitten, niin kuin olisi kyse jostain pikku jutusta. Minun mielestäni raiskauksesta täytysi saada ainakin yli kymmenen vuotta vankeutta! Raiskaus on kuvottavimpia asioita, mitä toiselle voi tehdä, ja on raivostuttavaa huomata että siihen suhtaudutaan ikään kuin olan kohautuksella. Rikollisia kohtaan ollaan muutenkin aivan liian armollisia. Niin kuin kaikki pahantekijät muka jalosti katuisivat tekemiään rikoksia. Joillekin ihmisille rikollisuus on yhtä luonnollista kuin hengittäminen, eivätkä he siitä muutu vaikka istuisivat linnassa kuinka kauan tahansa! Miksei niitä elinkautisvankeja voisi vain pitää siellä lukittujen ovien takana?
Eduskunnassa pohditaan jotain hiton ydinvoimaloita, kun omasta mielestäni edellä mainitun kaltaiset asiat vaatisivat enemmän huomiota!
Minkätyylisiin henkilöihin tykästyt mangassa, kirjoissa jne.?
Tykästyn sellaisiin hahmoihin joihin voin samaistua hirveen helposti, koska sillo sitä on vaa kiva lukee. En kestäis lukee mitää sellasta sarjaa mis olis hirveesti sellasia ärsyttäviä nyyppiä joita ei vaan kestä (esim. päähenkilöinä). Sitten myös tykästyn hahmoihin jotka on niinku sellasia joita mä haluaisin olla jos en olis itteni tajusikohan kukaa mitä tarkotin…? mut nii sellasiin tykästyn hirveen helposti. Tykästyn esim. mangassa hahmoihin jotka näyttää näteiltä ja hahmoon on todella nähty vaivaa. Novelleissa on taas vaan luonteella (ja ehkä vähän kannella) merkitystä. Otetaan vaikka Harry Potter, en koskaa halunnu lukee niitä koska niitten kannet on ihan KAMALIA ei millää pahal… en vaa kestäny niitä, nii nyt tänäkesänä päätin lukee ne ja yritin olla huomaamatta kansii, mut on se aika vaikeaa… : /
menipäs aiheesta…>>>>Jos tulisi World War III mistä ajattelet syyn johtuvan, ja mitä tekisit jos tulisi sota?
Tämmöinen turha välihuomautus, että minusta Harry Pottereissa on hienot ja persoonalliset suomalaiset kannet! Hahmoista ollaan tehty kivan karikatyyrisen näköisiä, eikä mitään valjuja ja tekemällä tehdyn cooleja patsastelijoita :3
No jos kolmas maailmansota tulisi, niin öljystä siinä varmaankin tapeltaisiin, kun se on tässä taas vähiin käymässä, tai sitten jotain muuta vastaavaa. Ja että mitäkö mie tekisin? No kun maalla asun, niin välttäisin kaupunkeihin menemistä kuin ruttoa, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Kysymys: Jos saisit valita, niin olisitko mieluiten kuuluisa näyttelijä, laulaja vai kirjailija?
Laulaja. Ei näyttelemisessä mitään pahaa ole, mutta se ei ole vaan mun juttu. Laulaja se takia, koska hänet tunnetaan hyvän äänensä vuoksi ja muutenkin hyvän musiikin. Itse olen enemmän musiikki ihmisiä, kuin olisin tekemässä esim. jotain elokuvaa. Eihän mulla pokka pidä yhtään. Laulajat ovat omasta mielestäni kuuluisampia, kuin näyttelijän. Voinhan minä olla väärässä, mutta näin se omasta mielestäni on. Laulajana saisin tehdä hommia, joista tykkään. Laulaminen on kivaa. Mutta onhan siinä huonotkin puolensa. Kirjailija? Ei. Olen huono keksimään juonia ja muutenkaan se ei sytytä minun kohdallani.
Kaksi parasta manga-sarjaa joita keräät? Miksi juuri ne? Mikä niissä on hyvää? jne..
Möyf, mangakyssä. Tappaakseni tylsyyttä vastaan tähän. Tällä hetkellä kärkipäässä ovat Magic Kaito ja Meitantei Conan. Kummatkin siis Aoyaman teoksia.
Magic Kaito on hauskaa ja rentoa, Conan on sitten vähän vakavamman puoleista mielestäni. MK on minusta siksikin hyvä, kun siinä ei ole mitään Conanissa olevia hahmoja, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Eihän se oli ihmekään, vanhempihan tuo MK on. Niin ja noilla hahmoilla tarkoitin lähinnä juuri Shinichiä ja Rania ynnä muita. Onneksi eivät ole MK:ssa. Muutenkin tykkään MK:n piirrosjäljestä, varsinkin kolmososassa. Todella ennalta-arvattavaa kaikki, mutta silti se on hyvä. Ehkä huumorin riittoisuus on se ykkönen tässä.
Meitantei Conan on sitten vähän kuin asia erikseen. En oikeastaan tiedä, miksi Conan on niin hyvä. Ehkä se on sen verran mielenkiintoinen, vaikka onkin välillä pitkästyttävä. En pistäisi yhtään pahakseni, vaikka olisi puoli pokkaria pelkkää tavallista arkea, eikä mitään rikoksia olisi mailla halmeilla. Se toisi uutta tuntua sarjaan. Ovathan rikoksetkin välillä kiinnostavia, mutta liika on liikaa. Ja nyt päästiin siihen, että tämähän on dekkarimangaa, mutta silti. Aika hullua ajatella, että noin tiuhaan tahtiin joku murhataan tms. Mutta sehän on vain sarjakuvaa! Tiedän.
Jos sinulla olisi niin paljon rahaa, että voisit ostaa itsellesi saaren, ostaisitko?
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
