an&ri

DonTrust, olisiko?

No johan…Kylläpäs oli sekavaa meininkiä… Olen nyt ruvennut miettimään tässä, että missä vaiheessa Gonista ja Kaitosta tuli sitten niin hyviä ystäviä? Tai siis, hengailihan ne yhdessä ihan tämän arcin alussa, mutta jotenkin minulle ei tullut semmoista käsitystä, että Gon välittäisi siitä ihan noin paljoa. Vähän tuntuu tuo Gonin muodonmuutos ja kaikki ylireagoinnilta. Mutta saadaanpahan siitä tämmöinen hieno juttu juoneen ja muuten vähän tylsään ja pitkittyneeseen arciin vähän jotain täytettä lisää.

Jugger wrote:

Impel down oli suorasanottuna ____ one piece koskaan. Sitä hypetettii niin paljon. Lukaan ei pääsee murtautuun ja koskaan pääse karkuun mut sit se olikin ihan ____ paikka josta juostiin tosta vaan karkuun. Se sota taas oli et hahmot hyppi edessun takas ei juurikaan mitään kummosta en mä näe tollasta minään. Sit oli se Ace kuolema mulle tulee tippa linssiin herkästi vaikkei olis erityinen hahmo joka kuolee. Mutta miten tässä kävi mä nauroin koska se kuolema oli niin surkea. One pieceen ei vaan sovi mikään synkkyys tai sit jonkun ison sivu juonen tuominen. Mua kyllä

Ihmetyttää et kuinka noinkin surkeasta arc voi tykätä.
Kai se on se on niin yksinkertaista tavaraa(Kuten bakuman sanottiin että yksin kertainen uppoaa helpommin shonen fanien joukossa) kaikki ymmärtää sitä. Kai minä vaan tykkään sekavemmasta ja haastavammasta luettavasta jota ei ihan heti tajua.

Ennen kuin vastaan mitään enempää, niin kysympä sitten, mitä mieltä olit taivassaari-arcista?

Nenän, naaman muodon, käsien ja jalkaterien kanssa on eniten ongelmia. Saan ne kyllä väännettyä jokseenkin kohdalleen, kun olen jonkin aikaa niitä vääntänyt (toivon pian oppivani tekemään ne automaattisesti oikein…). Neniä on oikeastaan välillä ihan mukavakin piirtää, jos ne siis lähtevät menemään hyvään suuntaan. Joihinkin naamoihin on vain vaikeampi tehdä neniä kuin toisiin.
Jalkaterät ja varpaat ovat hankalia. Johtunee osittain siitä, että niitä tarvitsee harvemmin piirtää. Käsiä on sentään tullut piirrettyä jonkin verran, että ne tulevat monesti jopa luonnostaan.

Yksi toisenlainen vaikeus minulla on värittämisen kanssa. En jotenkin osaa hirveästi käyttää värejä, siis oranssin, punaisen ja keltaisen lisäksi (minulla on oikeasti joku ihme juttu noitten värien kanssa, teen ihmisten ihonkin oranssiksi aina kun vain voin [esmes. avatarini]). Oli työ mikä tahansa, onnistun yleensä värittämään sen oranssiksi. En tykkää käyttää muita värejä, niillä ei jotenkin tunnu olevan samanlaista luonnollista potkua..

Vaatteiden keksiminen on hirveää. Housujen piirtämistä vältän jos mahdollista. (en tosin kyllä myöskään piirrä ihmisiä alasti.)

Mielenkiintoista, että jotkut sanovat Luffyn/Acen flashbackin olevan turha, että siinä ei ole mitään juonen kannalta oleellista.
Mutta mistä hitosta voi muka tietää niin paljoa Luffyn menneisyydestä, että voi sanoa noin?

Btw, jos olette huomanneet, Luffyn ajatuksia ei ole juurikaan näytetty koko sarjan aikana. Luffy on joko puhunut, tai ollut hiljaa. Ei siitä ole aina tiennyt edes mitä se on ajatellut. Senkin takia haluaisin nähdä sen menneisyyden, että tulisi jonkinlaista selvitystä sen ajattelutavoista.

Mutta on ainakin yksi asia mikä minua jäi häiritsemään tässä, että sodan jälkeen skipattiin kaksi viikkoa. On se. Että Ivankovhan puhui niistä sen hormonien sivuvaikutuksista, niin tuntuupi siltä, että niitä ei tässä sitten näytettykään.

Nanakin wrote:

Uusia vahvoja tyyppejäkin näkyi, melkoisen tyytyväinen olen, vaikka hiukan epäselväksi jäi mitä tarkoitettiin Supernovilla. Niitä yli 100 millin tyyppejä on 11, niin kuin Supernoviakin, mutta minkä takia niille olisi tarvinnut keksiä nimi erikseen? En tajua, ehkä joskus selitetään. Hienoja hahmoja on kyllä, on siinä Odalla mielikuvitusta. Oon muuten jossain OP-aiheisella foorumilla joskus nähnyt Trafalgarin tosta kannesta jonkun avana, ja jos en aivan väärin muista, niin käyttäjän nimimerkki oli Blackbeard.

Siis nuo supernovathan ovat juuri nuo yli 100 millin heput. Minulla on kuiteskin semmoinen käsitys, että nimitystä ei ole kertaakaan suoraan käytetty mangassa noista hepuista. Kirjan nimessähän se on, mutta kukaan ei ole niitä supernoviksi kutsunut. Joissain virheellisissä käännöksissä sitä on tosin käytetty jonkun puheessakin…

Olisin jo eilen varmaan laittanut kommenttia tästä uusimmasta pokkarista, mutta kun sain sen käsiini siinä varttia vaille kahdeksan aikoihin, niin kello oli jo yli yhdeksän kun sain sen viimein luettua. Piti lukea tarkkaan.

Ja tässähän kävikin vaikka mitä. Tosiaan, se kohta missä Luffy kellisti sen sonnin tuijotuksella, vaikuttaisi siltä, että jonkinmoinen aura oli kyseessä. Olisi jänskä tietää siitä aurajutusta vähän enemmänkin, vaikuttaa hyödylliseltä.

Ace määrätty teloitettavaksi…"Sota syttyy"… Hurjaa, hurjaa. Ei tämmöistä olisi etukäteen arvannutkaan välttämättä. Silloin kun itse luin tätä kohtaa japanijulkaisun tahtiin, muistan, että se oli jo aika ihme että Ace oli ylipäätään hävinnyt, ja teloitus kuulosti aika pelottavalta. Buggyhan sanoikin joskus miljoona vuotta sitten, että Valkoparta ei anna anteeksi tovereittensa tappajille/tms., niin mitäköhän tapahtuupi.

Ja Luffy oli taas niin Luffy kuin vain pystyi. Meni ja pasautti Taivaslohikäärmeheppulia suoraan naamaan. Siitä sitten kontra-amiraalia kehiin. Kun Aokiji oli aika vahva, Luffy ei mitenkään sille pärjännyt, niin luultavasti kukaan amiraaleista ei ole mikään heikko. Että mihinköhän tilanne tästä kehittyy.
Luffya muuten ilmeisesti aletaan tunnistamaan. Maine kasvaa vain.

Olen nyt viettämässä "vapaapäivääni" täällä. Eli pääsin vihdoinkin koneelle, kokeisiin lukemisen jälkeen.
On ollut muutama koe taas, pakolliset valtakunnalliset (enkku ja matikka) sekä saksa. Kaikki menivät itse asiassa erittäin hyvin. Saksakin, koska luin siihen viikon. Ja nyt kun sitä on viikossa tullut opittua aika paljon (opettelin vihdoinkin ne jotkut perus kielioppijutut kunnolla), niin alkaa tuntua siltä, että sen voisi ottaa lukiossakin. Sekin painostaa vähän tähän päätökseen, että saksankielisissä maissa on paljon kaikkea fysiikkaan liittyvää osaamista.

Ensi viikolla sitten semmoiset neljä koetta. Että juu. Sitä seuraavalla viikolla kolme (tai kaksi, jos jätän kemian valtakunnallisen pois) ja sitä seuraavalla yksi. Ei yhtään paineita sitten.

Tänään olen sitten yrittänyt vain olla. Ja olen kans piirtänyt. Sekin on meinannut jäädä vähän vähiin. Ai juu, meillä on yhtä hyvää leipääkin.

Ai niin, tällä viikolla kehitettiin kuviksessa valokuvaustehtävän valokuvia. Semmoisessa punaisessa pienessä huoneessa, johon ei saanut päästää valoa. Oli jännää, kuvakin onnistui ihan hyvin^^ Seuraava työ on aika hirveä. Kaikki suurinpiirtein iskivät päänsä pöytään kun kuulivat tehtävänannon. Omakuva. Sekä pitää katsoa seiskalla piirrettyä omakuvaa ("lievästi sanottuna hirveä" -koko luokan mielipide omasta työstään) ja miettiä kehittymistään. Hävettää ottaa se esiin.

Meinasin joskus itse aloittaa tämän ketjun, mutta ihan hyvä kun sinä teit tämän. Tälle oli vähän tarvettakin ehkäpä.

Tuo Gonin muodonmuutos oli aika mielenkiintoinen. Mietityttää ihan että millainen ihminen se Togashi oikein on, kun tuommoisia piirtää. Taitaa tehdä näitä Hisokan näkökulmasta tai jotain.

Olihan sen Gonin naama paremman näköinen tosin…Mutta en voi sanoa pitäväni tuommoisista hirveistä lihaksista. Se oli vähän liikaa.

No, toivottavasti tuo nyt ei ole mitään pysyvämpää.