an&ri

Puolessa välissä testiä netti lagitti, ei avannut seuraavaa kysymystä ja sinnehän se meni. Muutenkin kyllä huomasin jossain vaiheessa, että aloin vastaamaan erään oman tarinani henkilön puolesta. Pitänee joskus yrittää tehdä uudestaan.

HunterXHunter olisi tosiaan aika kova sana. Loistava sarja, suomeksi olisi kiva lukea.
Slam Dunk myös. Pitää saada jotain hyvää shounenia.

Ei se Ace siihen kuitenkaan kuole. Valkoparta kuolee. Ace ei kuole.

Tuon yhden käännöksen otsikko "The current age is named Whitebeard" sai minut repeämään. Kuulostaa liian viralliselta, ei sovi sitten yhtään. The current age…. 😀

Akainustahan on tullut varsin julma heppu. Tai onhan se aina ollut, mutta tämä niinkuin varmistaa koko systeemin. Sehän on ihan kauhea.

Jännä kun joka kohdassa pitää tuoda esille se, että Ace on Rogerin poika ja Luffy Dragonin, ja kuinka ihmeellistä ja väärin se onkaan. Ihan kuin jonkun lapsesta tulisi aikuisena sama henkilö kuin isästään. One piecessä tosin näkyy jotensakin pätevän semmoinen sääntö, että tytöstä tulee äitinsä kaltainen ja pojasta isänsä kaltainen.

Ja Luffykin näkyy jo väsähtäneen. Odotan innolla sitä hetkeä kun se könähtää maahan lopullisesti. lopullisesti.

Sen perusteella mitä minä tiedän, tästä lähin spoilereita pitäisi tulla aikaisemmin. Tai ainakin parin viimeisen luvun spoilerit ovat tulleet jonnekin jo lauantaina tai sunnuntaina.

Kuviksen työ mitä me ollaan nyt tehty, on oikeastaan kiva, kun sitä oppi tekemään. Kuivapastelliliidut, ja aihe ’elämää siellä minne et näe’ . Kuivapastelliliidut olivat alkuunsa ihan kauhean vaikeat ja sotkuiset käyttää, aiheesta ei ollut aavistustakaan ja muutenkin ahdisti, paperi kun oli valtava. Tuli siinä jossain vaiheessa hirmuinen ahaa elämys, ja keksinkin miten niillä tehdään. Jänniä ovat.

Olen nyt katsonut erästä j-draamaa nimeltä 1 litre of tears. Ihan älyttömän koskettava ja surullinen ja vaikka mitä. Kertoo semmoisesta 15-vuotiaasta tytöstä joka sairastuu tautiin joka hitaasti saa ihmisen menettämään kehonsa hallinnan. Kannattaa katsoa.

Aukioloajat, jee.

Voin sanoa osaavani jonkin verran. Vähän yli 2½ vuotta olen japania opiskellut kansalaisopistossa. Nyt tämän vuoden aikana on ensimmäisen kerran tullut huomattua aina välillä, että ymmärränkin mitä tuossa ja tuossa sanotaan. Esim. kun luen vaikka jotain ketjua 2ch’sta, osaan suurin piirtein katsoa missä mennään ja mitä olen etsimässä.
Hiraganat ja katakanat osaan, tietysti. Kun opetuksessa on jo siirrytty lähes kokonaan pois "tavallisista" aakkosista, niin kyllä ne pitää vain osata. Kanjeja osaan… vähän vaikea sanoa paljonko. Paljon tunnistan semmoisia mitkä esiintyvät usein mangassa. Olisi kiva osata enemmänkin, on vähän hankaluuksia kun vaikka lukee jotain sarjaa netistä japaniksi, ja pitää koko ajan olla kanjikirja kädessä, ja tietysti kun ei tiedä miten ne merkit luetaan, niin pitää koittaa laskea niitä piirtoja ja etsiä niitä merkkejä mistä ne muodostuu… Se on hankalaa ja turhauttavaa, mutta siinä oppii.
Paljon on tullut opittua ihan animea katsoessa ja mangaa lukiessa. Niitten sanomiset jäävät päähän, ja sitten ne muistaa kun ne tulevat tunnilla vastaan.

Näin kun One piece tulee kuitenkin Japanista, niin luulisi että berryjä voisi verrata yeneihin. Tällä hetkellä yksi euro on noin 127 yeniä. Saattaa tosin olla, ettei niillä ole mitään yhteistä 😀

Saso wrote:

Asiasta toiseen, olen aina miettinyt, miksi kaikki sanoo, että lukiossa on kypsempää porukkaa? Paljon samoja tyyppejähän on tulossa lukioon yläasteelta. Voisiko joku ystävällisesti keroa minulle? Eli miksi sanotaan, että lukiossa on kypsempää porukkaa kuin yläasteella?

Koska semmoiset lapselliset, koulusta täysin piittamattomat ihmiset eivät yleensäkään pääse lukioihin, tai heillä ei ole kiinnostusta siihen suuntaan lainkaan. Ja vaikka pääsisikin, väärällä asenteella lukiossa tippuu melko nopeasti.

Voisi sen sanoa olevan rennompaa, mutta meidän koulussa on kyllä muutama vähän rajoittavampi sääntö. Kuten se, että monilla yläasteilla saa olla välkät sisällä, meillä ei saa, koska kuullemma tätä koulua ei oltu alun perin suunniteltu kouluksi -> käytävillä ei ole tilaa kaikille oppilaille.
Toinen sääntö on se, ettei välkillä saa lähteä koulualueen ulkopuolelle. Johtuu osittain siitä, että koulun vierestä menee junarata jossa on monesti meinannut joku jäädä junan alle.

Mutta onhan se niin, että kun tulee vanhemmaksi, niin opettajat antavat vähän enemmän vapauksia. Kaikkien koulutehtävien tekoa ei valvota niin tarkasti, kiroilemisesta ei saa jälki-istuntoa, syömään ei ole pakko mennä, ja kun pitää koulupäivän aikana käydä vaikka jossain museolla tai muussa semmoisessa, niin sinne ei enää kävellä parijonossa vaan opettaja sanoo että olkaa siellä siihen aikaan, tässä on osoite.

Karkkia saa tuoda kouluun niin paljon kuin haluaa, jotkut opettajat eivät tosin anna syödä purkkaa tunnilla, eikä välttämättä sitä katsota hyvällä jos on karkkipussi pöydällä.

Ei ole niin rentoa kuin voisi olla. Sen takia odotan jo lukioon pääsyä.