Arty-chan

Parempi kuin odotit…?
No jaa, kiitos mikä kiitos : D Kiva kun kelpasi tuollaiselle Naruto-fanittajalle :3
Antaa tulla vaan lisää kommentteja ^^

”Voinko kysyä jotain?”, Ryuu kysäisee hetken hiljaisuuden jälkeen. Shito (joka oli juuri puhdistamassa omaa pistooliaan), hätkähtää ja nostaa kummastuneen katseensa Ryuuhun.
Lopulta hän ynähtää myöntyvästi. Ryuu huoahtaa.
”Miksi et tappanut minua? Tai miksi pelastit minut? Mikä sai sinut tekemään niin?” Ryuu kysyy otsa rypyssä. ”En vain tajua sitä. Tai siis totta kai olen iloinen että olen elossa ja näin, mutta en vain ymmärrä, miksi?” hän lopettaa kummastunut ilme kasvoillaan.
Shito tuijottaa häntä hetken. Sitten hän tuhahtaa ja pudistaa epäuskoisesti päätään.
”Vai miksi? Etkä ole itse keksinyt vastausta? Jestas te ihmiset olette joskus hitaita”, hän puuskahtaa ja laskee aseen käsistään.
Ryuu tuijottaa häntä kummastuneena, ja Shito naurahtaa.
”Katsos, kai sitä voisikin näin alkuun sanoa vaikkapa kiintymykseksi ensi silmäyksellä. Ensin tulin tietysti paikalle vain siksi, että halusin estää mahdollisen verilöylyn. Detolla kun on tapana leikkiä vähän liikaa tunkeutujien kanssa”, hän hymähtää ja virnistää kalvenneelle Ryuulle huolettomasti.
”Mutta sitten… No, tulos on tässä. En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä halusin vain silmittömästi pelastaa sinut sieltä kuolemanloukosta. Sano mitä sanot, mutta mielestäni tuo taitaa riittää näin aluksi. Ehkä todellinen syy selviää sitten joku päivä”, hän lopettaa ja jää tutkailemaan Ryuun ilmettä.

Lopulta hän vain kohauttaa olkiaan ja pudistaa päätään. ”No johan oli selitys… Vai että ’joku päivä’? Meinaatkos pysyä mukanani vielä kauankin?”, hän kysyy epäluuloisena.
”Mitä? Haittaako se muka sinua? Myönnä pois, mukana kulkeva ensiapu-pakkaus tulee tarpeeseen kun olet tuollainen onnettomuus-magneetti”, Shito tuhahtaa muka loukkaantuneena.
”Tarkoitan vain että eikö sinulla ole perhettä, ystäviä tai jotakuta sinulle tärkeää? Jos lähdet, joku saattaa jäädä kaipaamaan”, Ryuu inttää.
Shito miettii hetken.
”On minulla yksi läheinen”, hän lopulta sanoo.
”Kuka?”
”Sinä”, hän tokaisee hymy huulillaan, ja Ryuu painaa päänsä käsiinsä äkillisen ärsytyspuuskan vallassa.

”No jaa, ei kai sinusta haittaakaan ole”, hän lopulta huoahtaa. ”Matkakin taittuu nopeammin kun on seuraa”, hän lisää vielä. Shito hymähtää ja alkaa huitoa hännällään leikkisästi. Ryuu säpsähtää kun raskas, parimetrinen häntä heiluu kevyesti kuin höyhen Shiton takana puolelta toiselle.
Shito naurahtaa Ryuun reaktiolle ja muistaa sitten että onhan hänelläkin kysyttävää.
”Onko nyt minun vuoroni kysyä?”, hän kysäisee.
”Toki”, Ryuu sanoo huolettomasti.
”Miksi et ollut hyökkäävä minua kohtaan, kun tulin tänään aiemmin pelastamaan sinua? Detollehan sinä ärhentelit kuin pieni ja pirullinen terrieri, suorastaan kerjäsit saada turpiisi. Mutta sitten kun minä tulin, lannistuit tuosta vaan ja vähät välitit mitä tapahtui”, Shito muokkaa jo kauan päässään pyörineen kysymyksen sanoiksi, ja antaa Ryuun miettiä hetken.

Hän kuitenkin vain kohauttaa olkiaan. ”Kuten huomaat, enhän minä aina hyökkäävä ole. Se iso, musta demonihan nyt saa adrenaliinin virtaamaan kenen tahansa suonissa. En sitten ollut mikään poikkeus”, hän mumisee muistoihinsa vaipuneena, mutta sävähtää niistä irti, kun muistaa kaiken sen tuskan ja kuolemanpelon mikä nakersi ruumista ja mieltä hitaasti mutta lakkaamatta, koko sen ajan kun hän oli rakennuksessa…
Ilman Shitoa, hän lisää hiljaa mielessään, ja hymyilee nyt huolettomasti, onnellisena.

Hetken ajan molemmat pysyvät hiljaa, mietteisiinsä vaipuneena. Pari tuulenvirettä pyyhkäisee heidän ohitseen tuossa autiossa, hiljaisessa ja edelleen niin karussa ja koruttomassa maisemassa.

Lopulta Shito keskeyttää hiljaisuuden huokaisemalla väsyneesti. Ryuu pudistaa vähän päätään saadakseen ajatuksensa selkenemään, ja huokaisee hänkin. Molemmat ovat väsyneitä tapahtumarikkaan ja ei-niin-rauhallisen päivän päätteeksi.
”Ja elämä jatkuu”, Ryuu mutisee itsekseen. Shito naurahtaa hänen kommentilleen ja nousee seisomaan, venytelläkseen kaikesta siitä istumisesta kangistuneita jäseniään.
”Ja elämä jatkuu”, hänkin sanoo.

Äkkiä Shiton korva värähtää jonnekin päin erämaata. Hän käännähtää äkkiä ympäri, ja rypistää kulmiaan. Kun hän tunnistaa tuon epämiellyttävän ja hermostuttavan äänen, hänen häntänsä alkaa huitoa vihaisesti, ja ärinä purkautuu hiljaa ja uhkaavana hänen kurkustaan.
”Mitä nyt?”, Ryuu kysyy hämmentyneenä ja tuijottaa ihmeissään demonia, jonka rauhallinen olemus on vaihtunut hälyttävän nopeasti uhkaavaan ja selvästi hyökkäävään olotilaan.
Yksi ainoa katse selittää Ryuulle kaiken.
”Sieltä on lähtenyt joku perään”, Ryuu kuiskaa ja tuntee, miten adrenaliini syöksähtää polttavana hänen suoniinsa. Hän pomppaa myös pystyyn, ja tähystää samaan suuntaan kuin Shito.
”Miten tehdään?”, hän kysyy vieressään ärisevältä demonilta. Shito tuijottaa hetken vieläkin niin rauhalliselta näyttävää erämaata. Sitten hän rentoutuu.
”Ei sieltä ole tulossa kuin yksi. Se saadaan kyllä helposti hoidettua. Mutta hän on luultavasti tiedustelija, ja jos tiedustelija ei palaa…”, hän lopettaa uupuneena. ”Voi … Ja minä kun elättelin toiveita siitä että pääsisin nukkumaan”, hän huokaisee.
Ryuu hymyilee, myös uupuneena. ”Näyttäisi siltä että jos ollaan yhdessä, niin tätä menoa joudutaan kestämään jos jonkinlaisia koettelemuksia. Rasittavaa kuin mikä, mutta minkäs teet”, hän sanoo ja lähtee kaivelemaan leijupyörän tavaratilaa. Shito kävelee hetken emmittyään hänen peräänsä.
Ryuu on kaivanut itselleen pari kranaattia ja uusinta mallia olevan laserpistoolin. Hän virnistää Shitolle.
”Tuskinpa nämä sitä pysäyttävät, mutta ainahan voi yrittää, vai mitä?”, hän naurahtaa ja virittelee laserpistoolin asetuksia. ”Haluatko kypsän? Vai pidätkö enemmän puolikypsästä?”, Ryuu utelee ja hymyilee ovelasti.
Shito pudistelee päätään. ”Olet aika piru tuollaiseksi nuoreksi pojaksi”, hän hymähtää ja nappaa itselleen samanlaisen pistoolin kuin Ryuulla.
”Seura tekee kaltaisekseen”, Ryuu huokaisee traagisesti. Shito pamauttaa tavaratilan kiinni, ja he asettuvat nojaamaan suureen kiveen.

”Entä sitten, kun tuo on saatu hoideltua?”, Ryuu utelee, kun he kuuntelevat leijupyörän hitaasti ja uhkaavasti lähestyvää ääntä. Shito vilkaisee häntä mietteliäästi.
”Ensin pitäisi päästä takaisin ihmisten pariin. Tai ainakin sinun pitäisi. Ymmärrän kyllä, jos et halua minua mukaasi, vo – ”, hän aloittaa, mutta joutuu keskeyttämään, kun Ryuu iskee käden hänen suulleen. Shito katsoo häntä kummastuneena, epäuskoisena.
Punastuiko hän?
”Kyllä sinä voit… Tulla mukaani”, hän sopertaa ja käännähtää sitten naama selvästikin helakan punaisena poispäin. Shito hymyilee ja kääntää hänet helpolla liikkeellä eteensä, niin ettei hän pysty kääntymään pois.
”Jos kerran suot minulle sen kunnian”, hän sanoo ja painaa pikaisen suudelman hänen suupieleensä.
Sitten Ryuu onkin taas omalla paikallaan, ja katsoo hämmästyneenä sivulleen.
Shito nauraa itsekseen Ryuun tyrmistyneelle ilmeelle.
Ryuu toipuu äkillisestä hämmennyksestään ja pudistaa päätään hymyillen ja hiukan hämillään.

Kaikki tapahtuu niin äkkiä.
Mitenköhän tässä käy?

Ryuu vilkaisee vieressään odottavaa demonia. Ja huokaisee.

Sen siitä saa kun rakastuu demonipoikaan.

***

Ja poikki. That´s it. End of the line. Lopusta taisi tulla hiukan sekava, anteeksi. Jos jokin jäi vaivaamaan, saa minulta toki kysyä tarkentavaa tietoa.
Toivottavasti piditte, kommentoikaa ihmeessä nyt kun koko tarina on saatu tänne julkaistua.

Kawamaru wrote:

*rakastunut tähän ficciin*

Waaaah… Ei ei… En mä ansaitse tätä… Uh oh, kiitos ihanasta palautteesta <3