DonTrust

Ohhoho. Mitäpä on tullut katsottua ja kaduttua….

ÄLKÄÄ LAPSET KATSOKO MAIDS VERSUS BUTLERS-NIMISTÄ ANIMEA. Oikeasti, se on tarkoitettu yksinäisille, hikisille teinipojille, joilla on vastenmielinen huumorintaju. Hyvin ällöttävä sarja. Juoni on nopea selostaa: it’s all about boobs and panties. And maids. Että sillä lailla. Jostain häiriintyneestä syystä kaverini (tyttö huom) latasi koneelleen hyvinkin monta jaksoa ja päätti että hei, sinähän haluat nähdä tätä. Enpä halunnut. Tuli traumoja. Yhden tytön hiukset näyttivät ampiaisilta…..! Ja sitten se nenä-kohtaus… MIKSEI SE TYTTÖ VOINUT VAIN NOUSTA SIITÄ POIS?!? Yhyhy…

Hmm, toinen… D.N angel. Juu, en tykännyt. "Päivisin olen iloinen pieni poika, mutta iltaisin olen pitkä übervaras! Teehee!" Eijje jei. Hahmot eivät jaksaneet kiinnostaa minua ollenkaan ja piirrostyylikään ei juuri ilahduttanut. En sitten jaksanut sitä kovin useaa jaksoa katsoa. Ei iske.

Ja kolmas… Tämänkin olen varmaan joskus muinoin maininnut samantyyppisessä viestiketjussa, mutta MENKÖÖN. Lucky Star. Ei pysty. Liian makiaa. Ensimmäiset kymmenen minuuttia pohditaan miten erilaisia leivonnaisia pitäisi syödä (söpösti tietenkin). Suli aivot.

Mutta. Kysymys:
Jos saisit tehdä oman elokuvan, mistä se kertoisi, minkä tyylinen se olisi ja ketkä olisivat pääosissa?

Talo on täynnä itikoita ja ne menevät kivasti huomaamatta tietokonepöydän alle ja pistelevät jalkojani. >8(

Njum, kävin tänään kaupungilla työharjoittelu-haastattelussa ja söin kesän ensimmäisen minttusuklaajäätelön torilla. ^_^ Siellä tosin lemahti välillä hennon tuulen mukana jokin ellottava löyhkä ja typeryyttäni en syönyt jäätelöäni ensin loppuun ja vasta sitten kysynyt isältä mistä se tulee. "Ne on varmaan käyneet humalaiset k*seksimassa", vastasi isä. Oli kiva syödä jäätelö loppuun kivoja mielikuvia päässä ja löyhkä nenässä. Ja oli muuten KUUMA!!! 30 astetta, en kestä kuumaa. X_______X En ymmärrä miten jotkut voi mennä tällä helteellä ulos ja OTTAA AURINKOA. Härregaad, ahdistaa jo ajatuskin.

Huomenna synttärit, nunnun nuu. Sain tänään synttärilahjaksi elokuvia (käytiin Anttilassa), ostatin elokuvat Saw 1, Planeetta 51, Shutter ja Pasilan kolmannen tuotantokauden. Lisäksi postissa tuli Huudosta ostamani Sami Hedbergin DVD. ^_^

Justiinsa katottiin porukoitten kanssa Speden Pikkupojat. : D
Ihan loistava. Katsoin viimeksi penskana ja VIHDOIN löysin sen Anttilasta kuudella eurolla. Pikkupojat on yksi lemppari-Spede-sketseistäni ja sen pohjalta tehty elokuva on kyllä mainio. Suosittelen!

Minusta aika moni vastausvaihtoehto on varsin epäreilu. "Miksi luet mangaa"-osiossakin minut melko pitkälti pakotettiin valitsemaan vastausvaihtoehtojen "koska ne ovat söpöjä ja hauskoja" ja "rakastan väkivaltaa" väliltä. Koska en juurikaan lue suloisia tyttöjen sarjoja, olin pakotettu vastaamaan että luen mangaa väkivallan vuoksi. Testiä tehdessä on tullut useammin kuin kerran tenkkapoo-tilanne kun mikään vaihtoehto ei tunnu omalta ja pitää valita se pienin paha. Jollain tasolla en siis koe antavani täysin vilpittömiä ja totuudenmukaisia vastauksia, kun pitää yrittää valita mikä-näistä-olisi-edes-jollain-astraali-tasolla-lähellä-todellisuutta-vaihtoehto. Tutkimus tuntuukin pitävän mangaa lähinnä muoti-ilmiönä tai kulttina kuin harrastuksena.

Milloinkas tulee galleriaan piirustuskisan kuvia? :3

Olisi muuten aika hanurista jos olisi oikeasti zombi-vallankumous maailmassa.
Pakoilin ja tappelin sellaisia vastaan nimittäin koko viime yön. D8< Taisin herätäkin jossain vaiheessa, mutta uni jatkui samasta kohtaa kun nukahdin uudestaan.

Olin jossain kreikkalaisessa (luulisin) HYVIN SUURESSA, pitkässä ruokailuhuoneessa, jossa oli toooodella paljon porukkaa. Oletin että ne olivat kreikkalaisia tai italialaisia, koska siellä oli joku tosi suuri suku tekemässä ruokaa ja aterioimassa ja pitämässä hauskaa (hittojako minä sitten siellä tein?). Siellä oli myös minun kavereita ja kivaa oli. En tiedä missä vaiheessa niin kävi, mutta hiljattain siellä alkoi olla todella levotonta ja osa porukasta tunki keittiöstä (niin ainakin oletin) ja olivat jotenkin muuttuneet sellaisiksi zombi-virus-ihmisiksi ja kävivät muiden kimppuun. Tuli hirmuinen sekasorto ja eloonjäämiskamppailu, hirmuinen häly, huutoa ja juoksua, kaatumisia, korinaa, kiljumista. Piti varoa kaikkia. Tuli aikas veriset pippalot.
Aseistauduin milloin nyrkein, milloin veitsin ja muun irtaimiston kanssa siinä väistelyn ja juoksemisen ohella ja jotenkin pääsin melko naarmuitta pois ruokailuhuoneesta. Loppu aika tulikin sitten seikkailtua muualla talossa (OLI AIKA HIIVATIN SUURI RAKENNUS) ja yritettyä pysyä hengissä.

Muistan sellaisenkin kohdan, jossa olin ilmeisesti jonkun lapsen huoneessa. Kun olin siellä, ovelle ilmestyi äkkiä pieni poikalapsi ja vauva. Poika huusi kamalasti ja tuijotti minua ja oli ilmeisesti juuri muuttunut sellaiseksi virus-mölliksi, sillä se vauva söi sen pojan vatsaa samalla kun se huusi ja näytti kuolleelta. Kävivät sitten minun kimppuun. Otin kirjahyllystä hätäisesti jonkin teräväkulmaisen lastenkirjan ja huitaisin niitä muutamaan otteeseen. Osuin ja sain tehtyä melko pahaa jälkeä, mutta se ei riittänyt. Sitten löysin pöydältä jonkin suht pitkän, koukkumaisen esineen (en kuollaksenikaan muista mikä se oli) ja kokeilin sillä. Sillä sain sukkelasti takaraivoon napsaistua molempia ja valtavan helpotuksen johdattamana pakenin huoneesta. Vastaavia kohtaamisia tuli unessa useita. Oli kyllä melkoista kamppailua. Alkoi ärsyttää kun vaikka kuinka niitä yritti karsia niin aina niitä vain riitti. Tuli myös vähän epätoivoinen olo.

Viimeinen kohta, jonka muistan, tapahtui oikeastaan entisen kouluni, Joutsenon Opiston, alatalossa (kuvislinjan luokkatiloissa). Muistan jossain alkuvaiheessa lähteneeni sieltä ja sinne jäi kaksi minun linjalaista tyttöä tekemään rästiin jääneitä töitä. Kun edellisen talon zombi-hässäkästä selvittyäni menin muutaman kaverin kanssa yöaikaan opistolle, minun piti mennä alatalolle ilmeisesti hakemaan jotain. Menin pitkät ulkoportaat alas ja kaverit jäi niiden huipulle odottamaan ja pitämään vahtia. Alatalon ovi on aina lukossa iltaisin, mutta sain kaverilta avaimet. Muistin että sinne oli jäänyt pari luokkalaista, mutta en uskonut niille käyneen mitenkään kun ovi oli kerran ollut lukossa. Mutta kun avasin oven ja avasin myös luokan välioven, ne kaksi kävivät kauheasti nauraen päälle laajenneet, veriset silmät minua tuijottaen. Käännyin siltä seisomalta takaisin ja ryntäsin ovelle ja ulos, ja toivoin oven menevän lukkoon ennen kuin ne kaksi ehtisivät ulos. En katsonut taakseni, mutta suureksi pelokseni en kuullut oven naksahtavan lukkoon, vaan käsien paukahtavan ovea vasten, petomaista naurua ja nopeita juoksuaskelia. Juoksin nuo äänet jatkuvasti selkäni takana, lähempänä kuin olisin suonut niiden kuuluvan. En uskaltanut huutaa kavereilleni, jotta en houkuttelisi lisää epätoivottua seuraa, joten päästin pari kertaa oudon, kimakan äänen ja toivoin kavereideni kuulevan sen. Juoksin portaita ylös, ahdistuneen tietoisena siitä, että portaat olivat minulle hidaste. Toivoin kuitenkin, että vuoden aikana portaissa kehittyneet jalkalihakseni eivät pettäisi. Kuroivat kiinni. Mutta onnekseni portaiden yläpäässä olevat kaverini odottivat valmiina haulikko kädessä takaa-ajajiani ja kiristin vauhtia. Enempää en muista, uni taisi loppua siihen.

…kyynelmeren, joka peittää alleen koko planeetan. (että kiitti vaan)

Laitan sisään olkihatun, Twisterin ja kymmenen tuubia aurinkovoidetta, saan….