Forum Replies Created
-
Posts
-
3. osa oli kyllä aivan liian täysi. Sarjaa olisi voinut jotenkin venyttää 4. osaan tai jotain, sillä 3. osassa kaikki paljastui ja tuntui sekavalta. Tosin, jos sitä olisi venyttänyt, olisi saattaut tapahtua legendaarinen ongelma, samanjauhanta tai tökkivä hidastelu.
Kansia en ehtinyt tuon tarkemmin tarkastelemaan, kun kirjat piti palauttaa nopeasti kärsimättömälle kaverille. Voi himputti. Samoin kirjojen takana olleet ylimääräistiedot ym. jäivät tarkastelematta, nyt harmittaa.
Eewyi wrote:
Sieltä löytyy myös suomeksi kaksi ensimmäistä Soturikissat-kirjaa. Ja pieneksi sokeriksi pohjalle iloisia uutisia sarjan suomiversiota seuraaville: Originaalin saagan kolmas kirja, Salaisuuksien metsä [Forest of Secrets] tullaan julkaisemaan Suomessa vuoden 2010 huhtikuussa ^^
Oi, ihanaa, mietinkin missä vaiheessa tätä vuotta kolmannen osan piti tulla! x3 *aikoo ostaa kyseisen osan*
Mielenkiintoinen ficci, harvoin kuvaillaan juuri ennen alttarimenoja olevaa tilannetta. Olit osannut kuvailla hyvin tilannetta. Kerronta oli sujuvaa, ei kuitenkaan liian yksinkertaistettua, ja tykkäsin lukea tätä.
Shiori-chan wrote:
Oliko hän valinnut oikein??
Tämä oli erittäin mielenkiintoinen lopetus. Sakura ei ollutkaan varma, astuiko hän alttarille oikean miehen kanssa. Tavallaan tämä jätti mahdollisuuden tulevaisuudelle: jatkaato Sakura elämää "näkyvän" rakkauden kanssa, vai kaipaako hän toista ja jättää sulhattunsa?
Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ficci, tällaisia lukee mielellään useamminkin ^^ Hyvää työtä!
HUOM! Olen lukenut vasta kaksi ensimmäistä kirjaa ja kerron mielipiteeni niiden pohjalta! Joten voi olla, että sarjan edetessä mielipiteideni pitäisi muuttua, mutta luultavasti en sarjan seuraamista jatka.
Isoveljeni tyttöystävä kiikutti Karin 1. ja 2. -mangan minulle erään kerran lainaan. Niinpä päätin tylsyyden valloittamana ottaa ja lukea ne.
Ensialkuun sanon, että kliseitä ei ole niin paljon kuin joissakin sarjoissa, mikä oli pienoinen helpotus. Muutamia minua ärsyttäviä shoujo -piirteitä kuitenkin löytyi, esim. Karinin hameen alle kurkkaus sen-pojan-jonka-nimeä-en-nyt-muista -tyypin näkökulmasta. Noh, sanon saman kuin Tokyo Mewmew -topicissa: en ole shoujo -ihmisiä.
En välitä juurikaan vampyyreista, mutta mielenkiintoni heräsi, kun kyseessä olikin erilainen vampyyri. Petyin, kun taustalla oli niitä "tavallisiakin" vampyyreita. Mangaan oli kuitenkin erikoisuutena osattu lisätä vampyyreiden kiinnostus erilaisten ihmisten vereen. Tosin, minua kummastutti, miten esim. epäonnellisuus vaikuttaa veren laatuun. Ennemminkin A+, AB tms. merkit olisivat olleet enemmän järkeenkäypiä.
Juoni kulki ainakin omasta mielestäni hieman tökkien. Jokin siinä vain häiritsi, en osaa sanoa. Kai se vähän heittelehti, mennäkkö nopeaa vai hidasta tahtia, en ole varma. Yhden lukukerran nuo mangat kuitenkin kestivät, toista kertaa en ole varma enää lukeako vai ei.
Fanit luultavasti löytävät tästä paljonkin hyvää sanottavaa, mutta koska itseäni tämä ei juuri tärpännyt, jätän tämän sarjan ihan teidän fanien käsiinne ja keskityn shounen -mangojen keskuuteen.
Luin Torin viestin, ja se oli kyllä täyttä asiaa. Teki minuun vaikutuksen.
Löysin kuvailusta yhden kaverini (?), joka on olevinaan angsti, vaikkei ole. Hän on muka viillellyt (viivottimella!? ja vielä esittelee mielihyvällä sääliä kerjäten), ja käy koulukuraattorilla masennuksensa vuoksi, vaikkei ole edes masentunut. Kaikki tuntevat hänet, ja tietävät, että hän vain esittää. Anteeksi, en tapaa puhua pahasti useinkaan ihmisistä, mutta tämä on sellainen ihminen, josta voin sanoa: kuinka typerää touhua.
Tosin, mistä sitä tietää, jos hän oikeasti masentuu. Hän vain on esittänyt niin kauan kaikenlaista typerää, että pahaksi onnekseen tätä "oikeaa" masentuneisuutta ei sitten tunnista, ja kaikki luulevat edelleen hänen esittävän. <— yksi hyvä syy, miksei kannattaisi kerjätä huomiota viiltelyllä ja angstisuudella. Tietenkin sitten on tämä, mistä Torikin puhui: entä oikeat ongelmat, ne joilla on oikeasti masennusta? Juuri tällaisen takia heiltä voi mennä mahdollisuus apuun.
Anteeksi, tämä meni hieman aiheen vierestä.
En. Ainoa peili huoneessani on pikkuruinen halppis -peili Halpahallista, enkä sitäkään kovin usein tarvitse.
Omia kotisivuja? (ihan itsetehtyjä, esim. suntuubilla, joten jeeminäjee.deviantart -osoitteet tms. eivät nyt kelpaa)
Luultavasti olisin ihan täpinöissäni. Pyytäisin kaverini paikalle ja näyttäisin karttaa, jotta voisimme yhdessä mahdollisesti alkaa etsiä aarretta.
Oletko koskaan karannut kotoa, ja miksi?
Dents wrote:
saan uuden pikkuveljen!
Onnittelut täältäkin päästä ^^
Huhhuih… Että tällaista tänään. Tavallista ankeaa fiilistä. Olen pelannut tänään Rayman 3:a ja koetin piirtää "oikean" kissan ja kaniinin, ihan jänskän näköisiä tuloksia.
Isä vaatii, että kävisin tänään ulkona. Mutten haluaisi mennä ulon yksinään vailla tekemistä. Kai sitä on pakko käydä lenkillä tai jossain palelluttamassa itsensä.
Naruto.fi ei toimi tällä isän koneella juuri nyt Dx Yääh!
Candy Kitty wrote:
Kun luin tuota Mangan värit-kirjaa silmäillen, niin löysin sieltä marker-osion, jossa sanottiin että tussit pitäisi säilyttää vaakatasossa.
Jänskä homma. En ole kuullutkaan ennen, mutta nyt kun miettii, niin järkeenkäypäähän se on. Ennen olivat minulla vaaka-asennossa, mutta laittoin muutama päivä sitten kuppiin pystyyn. Taidanpa kumota takaisin pussiin kumoon. Tietenkin, kun molemmissa päissä on tussi, sen pitäisi olla vaaka-asennossa ettei toinen pää kuivu tms. (?), tosin, en usko että sillä ihan hirveä vaikutus on jos niitä käyttää usein. Jos taas joksikin useaksi viikoksi/kuukaudeksi jättää aloilleen mätänemään, niin ehkä sitten…? En ole varma, luulen vain näin.
Ei tämän tähdellisempää offattavaa tältä erää.
Karvinen. Luin hetki sitten vanhoja Karvis -lehtiämme, ja yhdessä sarjakuvassa Esko totesi, ettei Karvisen pitäisi ehkä tietää, mistä kananmunat tulevat.
Ongelma?
Kirjoitellaanpa pitkästä aikaa tännekin.
Näin unta, jossa olimme minä ja eräs ystäväni. En ole nähnyt häntä koskaan, mutta tiesin vain, että se oli hän. Kävelimme jossain sankassa, hämärässä metsässä. Oli kai kevään ja syksyn välistä aikaa, sillä maassa ei ollut lunta, muttei kuitenkaan ihan kesä, koska sää oli viileä ja meillä oli paksut takit yllämme. Tuuli oli kova.
Kävelimme rauhassa, ainoastaan tuuli suhisi hiljaa. Taivas oli harmaa, sen muistan. Ja se teki oloni pahaenteiseksi. Tarkoituksellakin.
Yhtäkkiä ystäväni luisui johonkin. Sammalten alla oli ollut railo. Ja se oli hyvin ohut, sinne oli vaikea koettaakaan mennä. Hän jäi alas jumiin, muttei vastannut, vaikka huhuilin häntä. Pelkäsin hänen käyneen huonosti, sillä railon seinämiin oli tahriutunut tummaa nestettä, mitä luultavammin verta. Yritin kurotella häntä, mutten ylettänyt. Olin kauhuissani. Railosta puhalsi kylmää ilmaa, ja hän kaiketi olisi paleltunut pian. Olimme syvällä metsässä, joten apua ei kannattanut lähteä hakemaan.
Koska olen hyvin laiha ja pieni, päätin mennä hänen peräänsä. Lähdin änkeytymään railoon. Oli hyvin hämärää, pelkäsin osuvani häneen. Onnistuin onneksi luisumaan suoraan hänen vierelleen. Hänen kasvoillaan oli verta, ja se lietsoi pakokauhua minussa. Rauhoittelin hetken itseäni, vaikka se oli vaikeaa, ja aloin itkeäkin. Riisuin takkini (mikä oli vaikeaa ahtaassa paikassa) ja revin sen hihan irti. Sidoin hänen otsassaan olevan haavansa. Koetin saada hänet hereille, mutta se ei onnistunut. Minun alkoi tulla kylmä, ja sormet olivat kohmeessa.
Kohta hän onneksi havahtui, tunsin helpotusta. Kerroin, missä mentiin. Hän kauhistui, kun huomasi minun tulleen myös, mutten välittänyt. Halusin hänet vain pois. Annoin takkini riekaleen ja käskin hänen pitää lujasti kiinni. Lähdin kiipeämään ylös, mikä oli vaikeaa avokäsin. Sain käteni täyteen haavoja karheasta seinämästä, samoin nirhaisin polveni. Mutta se ei minua haitannut. Kohta onnistuin kömpimään ylös. Hän heitti minulle takkini helman ja piteli kiinni. Aloin kiskoa häntä. Hänen jalkansa olivat juuttuneet alas kapenevaan railoon, mutta en halunnut luovuttaa. Minua pelotti.
Lopulta hän irtosi. Kiskoin ja kiskoin, mutta olin lopussa. Mutta hän onneksi sai voimia jostain, ja onnistui kiipeämään ylös. Tunsin pakahtuneen helpotuksen. Siinä samassa tunsin oloni heikoksi, ja pyörryin.
Sitten heräsin omasta sängystäni. Luulin heränneeni siitä, kun olin pyörtynyt, ja huhuilin ystävääni. Lopulta tajusin, ettei häntä ollut siellä. Toisakseen olin iloinen, kun hän ei ollutkaan loukkaantunut railoon. Mutta toisakseen petyin. Olisin halunnut tavata hänet.
Terve mieheen, tulin taas pitkästä aikaa häiriköimään kun minua ei ole kuulunut aikoihin, ja tulin antaneeksi sen sanan että kerran viikossa kyllä käyn todistamassa elossaoloni.
Huomasin kauhukseni, että koulu on alkanut. Ja totesin myös, että Offtopicciin on tullut 10 sivua viimeviestistäni sitten, ja suuri osa keskustelusta liittyy kouluun. Tunsin jo pääkipua yrittäessäni rauhoittua. Ei pahalla, kyllä siitä saa puhua, mutta omien kokemusteni takia en siedä koulunkäyntiä. Osa minut tuntevista ymmärtääkin jo miksi.
Mutta nyt kun koulusta on ollut puhetta, mainitsenpa jotain kouluni alkamisesta… Noh, meillä oli eilen biologiaa, hyppytunti, fysiikkaa ja liikuntaa. Hyih, yäk, ei suosikkiaineita. Ja lukion kirjoissa ainoastaan kuvaamataito tuntuu enää "suosikkiaineelta", josta voisi pitääkin. Pitääkö jatkaa? Eikö? Kiitos.
Luin eilen yhdeltä lukemalta Varjak Käpälän 1. kirjan (en muista nimeä, anteeksi) kun tuli lainattua kirjastosta. Vaikutti mielenkiintoiselta, tykkäsin siitä. (*rakastaa eläimistä kertovia (ja) fantasiakirjoja?*)
Eipä tässä kummempaa. Haasteficcejä ei ole tullut nyt, yyh. Noh, ehkä vielä… Kas niin, ei tämän kummempaa offattavaa täältä kurjasta arjesta.
Naruto Shippuuden Movie, oli hyvin vaikuttava juonellaan ja toteutuksellaan, sekä koska olen Naruton suuri fani, tottakai se oli mieleeni.
Soundtrack?
Vaikka minua ei ole suurinpiirtein viikkoon kuulunutkaan tänne, niin elossa ollaan, ei huolta (vai onnea?).
Olen vain ollut omissa oloissani paljon. Ja syrjiytynyt yhä enemmän tahtomattani ihmisistä. Kiitos Engarulle, joka edes hetkeksi herätti minut maailmaan kirjeellään, tajusin että hetkinen minunhan pitäisi käydä Sangatsulassa ennen kuin minut julistetaan kuolleeksi.
Mitäs, mitäs… Kävin lenkillä koiran kanssa, olen piirtänyt, kirjoittanut angstipaskaa jonka tosin pyyhin pois kun se ei onnistunut, oleskellut pimeässä huoneessa tekemättä juuri mitään (!?, ei minun tapaistani)… Että näin.
Kas niin, eipä ollut tuon parempaa offattavaa. Lähden tästä häiritsemästä.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
