Forum Replies Created
-
Posts
-
Kun menen keikalle (todella harvoin), niin menen katsomaan sellaista artistia, joka on oikeasti minulle todella rakas. Kunnioitan myös muita faneja suuresti, ja minulla siis ei todellakaan olisi pokkaa mennä ärsyttämään ketään tuollaisessa tilanteessa, eikä varsinkaan, jos artisti jo esiintyisi. En sentään halua menettää kasvojani julkisesti.
Olisko pokkaa mennä uimarannalla/uimahallissa vastakkaisen sukupuolen pesutiloihin/pukkariin, ja pahoitella siellä oleville, että erehdyit väärälle puolelle?
Epica – Design your universe (New age dawns part VI)
Tämä on hieno. Löytyy puhdasta klassista laulua ja kuoroa ja örinää ja kitarasooloa, mutta siitä huolimatta biisi on todella tasapainoisen kuuloinen, ja rakastan sen sanoja. ’If you can’t let go you will end up empty handed’ ja ’so many people will idolize while while their own success is in their reach’
Varmaan kysymys seuraavalle. Siihen voi kirjoittaa pitkiä ja pohdiskelevia viestejä aiheista, joita ei ole aina tullut edes ajatelleeksi. Toisinaan on hyvin turhauttavaa, kun kukaan ei tunnu kysyvän mitään järkevää, tai sitten omaan hyvään kysymykseen ei vastata halutulla tavalla, toisin sanoen liian lyhyesti. Mutta jos vastaukset ovat hyviä, niin tottakai niitä lukee mielenkiinnolla.
Hiustyyli?
Kirjoista on aina kiva puhua^^ Kirjoitan tänne myöhemmin varmasti lisää varsinkin lempikirjoistani, mutta nyt yritän kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti:
Viimeksi luin Belgarionin tarun ensimmäisen osan, eli Kiven vartijan. Ko. kirjasarjan on kirjoittanut David Eddings, joka kuoli viime syksynä. Täältä löytyy mm. takakansiteksti. Näin fantasiakirjallisuuden harrastajana koin, että minulla oli suuri aukko sivistyksessä, kun en ollut lukenut David Eddingsiä yhtään. Päätin siis korjata tilanteen nopeasti.
Olin jo etukäteen saanut kuulla Eddingsin kirjojen kliseisyydestä. Kliseet eivät minusta ole välttämättä yhtään huono asia, kunhan niitä vain ollaan osattu käyttää oikein. Myönnän nauttivani kliseisestä ja överiksi vedetyn eeppisestä fantasiasta todella suuresti. Belgarionin taru toimii tästä hyvin esimerkkinä. Siihen ollaan siis osattu sisällyttää miltei jokainen fantasiaklisee, mitä voi kuvitella – tosin lohikäärmeitä, ja haltioita ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Mutta löytyy kuitenkin elämää suurempi matka maasta toiseen, korneja ennustuksia, velhoja ja todella paha pääpahis.
Garion on kaikin puolin tavallinen orpo maalaispoika, jolla on hyvä moraali. Hän on persoonaltaan aika hajuton ja mauton tapaus, kuten kaikki muutkin samanlaiset hahmot (vaikka Eragon). Sitten joidenkin juonenkäänteiden seurauksena hän lähtee pitkälle matkalle tovereineen ja tarkoitus on saada takaisin yksi jännä taikaesine. Matkalla joistakin hänen ystävistään tulee esille uusia piirteitä ja kasvetaan siinä samalla henkisesti ja tavataan liittolaisia ja vihollisia sopivasssa suhteessa.
Tämän tyylisissä fantasiakirjoissa on ihanaa se, että henkilöihin kiintyy aina todella paljon, vaikkeivat ne mitään kovin nerokkaita olisikaan. Jokainen on kuitenkin oma persoonansa, ja paria poikkeusta lukuun ottamatta kukaan hahmoista ei tunnu yhdentekevältä. Tälläinen poikkeus on varsinkin tuo päähenkilö, jonka kaltaisia hahmoja on olemassa yksinkertaisesti liikaa. Velhot ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten suosikkihahmoni ovat Belgarath ja Polgara.
Niin paljon laadukkaampaa fantasiaa lukeneena tästä ei varmastikaan kehkeydy yhtä lempikirjasarjoistani, mutta Belgarion on kuitenkin todella viihdyttävää luettavaa, eikä sen parissa tule aika pitkäksi. Mutta jos kaipaa moniulotteista ja ennalta-arvaamatonta fantasiaa, niin tämä ei käy siihen tarkoitukseen.
Eipä tuo kovin hankalalta kuullosta. Häärää sen ihmisen ympärillä jonkun aikaa ja sitten tämän huomatessa pahoittelee erehtyneensä kärrystä ja se siitä sitten.
Olisko pokkaa alkaa beatboxaamaan koulun keskusradiossa harjoittelematta kertaakaan?
En. En ole ikinä tarvinnut kameraa, kun minulle ei ikinä tapahtu mitään, minkä haluaisin ikuistaa valokuvana, enkä ole valokuvauksesta muutenkaan ikinä innostunut.
Kirjahyllyä?
Lyhyesti sanottuna en voisi elää ilman musiikkia. Kuuntelen musiikkia joka päivä ja melkein aina useamman tunnin päivässä. Koen musiikin ja musiikkimaun hyvin henkilökohtaisena asiana, ja minusta on todella masentavaa, kun jotkut suosiolla vain kuuntelevat sitä mitä radiosta tulee ja mitä listahitteinä milloin onkin.
Se, että millaista musiikkia kuuntelee kertoo mielestäni paljon ihmisen persoonasta ja ajatusmaailmasta. Oman musiikkimaun syntyminen vei minulta ainakin paljon aikaa ja voin todellakin löytää omaa minääni joistakin kappaleista. Musiikki on siis tietyllä tapaa keino ilmaista itseään. Se voi myös herättää monenlaisia tunteita kuten surua, ja ylpeyttä ja katkeruutta jne. Musiikki on erottamaton osa elämääni.
Mitä mieltä olet elitismistä? Onko se hyvästä vai pahasta, vai jotain siltä väliltä? Oletko sinä itse yhtään elitisti?
Tarkoitatko niin kuin jotain tietopohjaista esseetä vai ihan jotain kuvitteellista tarinaa? Kummassakaan tapauksessa ei kyllä olisi. Minusta tuollaisessa ei olisi mitään hauskaa, ja opettajankin mielestä tuo olisi aika huono pila.
Olisko pokkaa soittaa pilasoittoa jollekin ventovieraalle ihmiselle?
Vastaanpa nyt tähän omaan kysymykseeni, kun haluaisin itsekin siihen vastata.
En ole ikinä ymmärtänyt sellaisen ihmisen idolisointia, jonka ajatusmaailmasta tai persoonasta itsessään ei tiedä oikeastaan mitään. Jos tyyppi vain on hyvännäköinen ja muuten miellyttävä, niin se ei vielä riitä pitämään häntä idolina. Minulle idoli on henkilö on, jonka kaltainen haluaisi oikeasti olla, ja jonka ajatusmaailmaa kannattaa ja jonka voi sanoa muokkaavan ihmisen omia ideaaleja rajustikin. Idoli ja esikuva on eriasia, kuin joku random fanityttöilyn/poikailun kohde.
Idolit ovat minulle oikeastaan hyvin henkilökohtainen aihe ja on säälittävää kun kaikki fanittavat jotain yhtä ihmistä todella tietämättä tästä mitään.No kuitenkin.. yksi idoleistani on pienestä tytöstä asti ollut Nightwishin Tuomas Holopainen, jonka olen aina kokenut todella sympaattiseksi, ja maanläheiseksi ihmiseksi, jolla on toisinaan ollut hieman naiivejakin käsityksiä maailmasta. Tai niin hän itse ainakin sanoo usein. Minussa (kuten Tuomaksessa) on aina ollut jonkinasteinen eskapisti ja unelmoija. Sen tähden luen ja kuuntelen musiikkia paljon. Ja Tuomas siis on tavallaan osa minun omaa eskapismiani musiikin välityksellä. Hänen sanoituksensa ovat aina liikuttaneet minua syvästi. Tuomas on jollain tapaa hyvin vaatimaton ihminen, mutta siitä huolimatta on saavuttanut todella paljon, eikä hän menestyksestä huolimatta ole tuntunut ylpistyneen millään muotoa.
Hieman uudempi tapaus on hollantilaisen Epican kitaristi ja örinävokalisti Mark Jansen, joka teki minuun suuren vaikutuksen mielipiteillään. Olen aina ollut hyvin turhautunut ylikaupalliseen musiikkiin (kuten siis Mark) ja kun kaikki ihmiset kuuntelevat sitä sontaa muun massan mukana. Mark Jansenilla on hyvin persoonallisia sanoituksia, enkä ole koskaan törmännyt hänentyylisiinsä sanoituksiin, jotka ovat hyvin ajatuksia herättäviä ja tieteellisiä. Kyseisellä miehellä on myös todella valloittava hymy.
Ihailen suuresti myös kaikille tuttua J.R.R. Tolkienia. Miten kukaan on edes voinut omistautua ja tutkia ja luoda asioita niin antaumuksellisesti ja rakastavasti kuin hän? Hän kirjoitti mahtavan eeppisen tarinan ja loi maailman täysin omasta päästään (tosin kyllä hän käytti apuna mm. Kalevalaa ja saagoja). Moderni fantasia on kokonaan Tolkienin aikaansaannosta, ja ajatella että ennen häntä fantasiakliseitä ei ollut edes olemassa. Luen paljon muutakin saman tyyppistä fantasiaa, mutta monesti se tuntuu vain halvalta kopiolta Tolkienin aivoituksista.
Aikuistuvatko lapset nykyään liian aikaisin vai ovatko he olevinaan aikuisia liian aikaisin? Epäselvä kysymys, mutta en suinkaan tarkoita, että onko 18 v liian aikainen raja täysi-ikäisyydelle, vaan että loppuuko lapsuus liian aikaisin?
Jaa niinkun ne elukat? Tuota.. mikään kovin eläinrakas ihminen en ole koskaan ollut, ja voin sanoa pitäväni eläimistä enemmänkin ideaalisella ja ajatuksellisella tasolla. En siis missään tapauksessa inhoa eläimiä, mutta eipä ne minulle mikään kovin tärkeä asiakaan ole. Sama pätee noihin kaniineihin.
Luokkasi tai muu ryhmä jossa opiskelet?
Vähän turha topicci, mutta tylsyyttäni kirjoittelen, että tällä hetkellä syön Rainbow mansikkarahkaa. Yritän välttää mahdollisimman paljon näiden halpisruokamerkkien syömistä ja käyttämistä. Ei ole riisifruttia niin sitten täytyy tyytyä tämmöiseen.
Olen vähän kyllästynyt vastailemaan mangakysymyksiin ja vastaan enemmänkin sen tähden, että pääsen itse kysymään.. no mutta kuitenkin..
Tähän kävisi aika monikin sarja ja ensimmäisenä tulee mieleen Naruto ja Hetalia. Kerron nyt ajatukseni kuitenkin jälkimmäisestä, koska Narutosta tuntuu olevan liikaakin juttua.
Kasa nättejä poikia mitäänsanomattomalla tyylillä piirrettyinä ja joille ollaan annettu kunkin valtion rooli ja joiden persoonallisuudet ovat olevinaan jotain käsittämättömän omalaatuista. Yksi on tsundere, yksi on vakavampi, yksi on yandere jne. Siitä huolimatta kovinkaan moni maa ei muistuta niiden antamia mielikuvia. Huumori puolestaan on masentavan mukahauskaa. Tasuketeee Doitsuu! Ja allekirjoittanut haukottelee tylsyyttään. Aikas erikoista, että viiden minuutin jakson aikana ehtii tulemaan aika pitkäksi.
Juoni rakentuu pelkästään näiden ’ah niin persoonallisten’ hahmojen koheltamisen varaan. Hahmot ovat minulle tärkein asia sarjassa, eikä niiden kaavamaisuuskaan haittaisi, jos homma muuten toimisi, mutta kun Hetalian suhteen näin ei kuitenkaan ole.Kummastelen sarjan suosiota. Anime News Networkissä suurin osa on arvioinut sarjan mestariteokseksi, ja sarjan fanilauma on lyhyessä ajassa paisunut suorastaan laittoman suureksi. Joka kolmas cossaajaa animeconissa oli Hetaliasta, ja ties kuinka monen 11-13 v. tytön laukussa näkyi, että USxUK >3 tjsp. Jos minä nyt jostain syystä haluaisin cossata niin cossaisin hahmoa, jota viisisataa muuta ihmistä ei cossaa.
Hetalian kaltaiset valtavirtasarjat vievät potentiaalisia katsojia oikeasti laadukkailta sarjoilta, joidenka itseisarvo ei ole huonosti toteutetussa fanipalvelussa. Hyvä fanipalvelu on harvassa, mutta kyllä sitäkin on olemassa.
Onko sinulla ketään idolia tai jos ei, niin sitten, että minkä tyyppisiä ihmisiä idolisoit? Miksi juuri tämä tietty ihminen ja mikä hänestä tekee sinulle niin esikuvallisen?
Vois ollakin, mutta ainoastaan tyyliin vappuna, jolloin en saisi liikaa huoniota osakseni. Ja silloin muutkin tuntuu cossaavan. Muuten en cossaisi, koska en ylipäätänsä tykkää mainostaa olevani animeharrastaja.
Soittaa joka jouluiseen Joulupukin kuumalinja-lähetykseen?
En ole KH:ia koskaan pelannut, mutta sen fandom vain on antanut siitä niin huonon kuvan, että en taida ko. pelistä koskaan innostua. Mutta siis.. tuosta avasta.. Peleistä napatut avat eivät minusta toimi kuin harvoin, ja kun KH:n graffat ei vielä ole mitään niin huippuluokkaa. Eikös noi ole Axel ja Roxas (luulen niin) ja juuri nuo kyseiset hahmot vaikuttavat hirveiltä – kiitos kaiken yaoi-touhun. Jätskin syönti puolestaan on aika hauskan näköistä tuossa avassa 🙂
Numero: 7.En omista, kun minulla on luonnostaan hiekanväriset hiukset ja olen kaikin puolin vaalea. Minusta on täysin järjetöntä, että vaaleahiuksinen ihminen menee ja värjää hiuksensa mustiksi. On päivän selvää, että lopputulos ei ole luonnollisen näköinen ja hiusraja puolestaan on epäsiisteimmän näköisiä asioita, joita tiedän.
Se on sitten eriasia, jos on luonnostaan mustat hiukset tai on muuten tumma. Suhtaudun kyllä muutenkin melko jyrkästi hiuksien värjäämiseen, tosin kyllä joillekin värjätyt hiukset sopii, en sitä kiistä.
Taisi mennä kyllä aika paljon aiheen vierestä, mutta minä vain innostuin toitottamaan mielipiteitäni.
//Eiköhän tuota jostain päin taloa löydy 😉
Bändipaitaa/paitoja? Minkä bändien ja mikä on mielestäsi hienoin, jos omistat monta?
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
