Kyoka8

En muistanut ikääsi tarkalleen, mutta arvaukseni osui aika oikeaan. Eli en siis yllättynyt.

15 olen edelleen ja vielä pitkän aikaa.

Olen keskittynyt enemmänkin animeen, kuin mangaan, ja tämä on minulle aika mahdoton tehtävä, mutta yritän parhaani (tästä voi tulla aika Clamp-painotteista):

1. X/1999
Varsinainen mestariteos CLAMPilta. X:stä tekee loistavan sen todella moniulotteinen juoni ja asetelma. Henkilöitä on paljon, ja kaikki ovat todella persoonallisia, ja ainutlaatuisia. Sarjan tunnelma on asiaankuuluvan synkkä ja apokalyptinen. Apokalypsi-teemaan liittyen X:ssä on joitain Ilmestyskirjasta lainattuja juttuja, esim. Seitsemän enkeliä ja Seitsemän sinettiä. Tykkään myös todella paljon X:än kaltaisista tragedioista. Monien henkilöiden kohtalot ovat sydäntä riipivän surullisia.

2. NANA
NANAsta tekee ihanan se, kun se on niin aito. Kaikki henkilöt ovat oikeasti todella inhimillisiä. Kaikki heistä tekevät virheitä, ja ovat itsekkäitä et cetera. Henkilöitä on sopiva määrä, ja kaikkiin voidaan syventyä hyvin. Musiikkibisnes on osattu kuvata myös todella hyvin, ja sarjasta selviää hyvin, kuinka vaativaa se on. Sarjassa osataan kuvata kahden ihmisen ystävyyttä niin aitona ja suloisena kuin se vain voi olla.

3. Tokyo Babylon
CLAMPilta myös. Hyvin toimiva juoni ja henkilöt. Samat henkilöt esiintyvät myös X:ssä. Sisältää paljon Clampille erittäin ominaista shounen-ai-vihjailua, mutta mitään sen isompaa ei oikeastaan tapahdu, ja minusta se ei edes sopisi Clampille. Juoni on yksinkertainen, ja toimii juuri siksi niin hyvin. Tokion asukkailla on mielenkiintoisia tarinoita ja kohtaloita. TB tapahtuu muutaman vuoden ennen X:ää, ja siihen verrattuna on melko kevyt sarja. Loppu tosin on hieman surullinen.

4. Neon Genesis Evangelion
Jollain lailla todella pahaenteinen sarja. Henkilöt ovat loistavia, ja ainutlaatuisia. Pidän kovasti Shinjistä. Hänen epävarmuutensa ollaan osattu kuvata hyvin. Piirrustustyyli on ihan nättiä. Mukavaa kun NGE:ssä ei olla keskitytty pelkästään mecha-tappeluihin, vaan upeisiin henkilöihin. Jotkut kohdat ovat allekirjoittaneen mielestä melkoisen ahdistavia, mikä sai lukemaan sarjaa oikeastaan entistä innokaammin. Kristillinen symboliikka puolestaan antaa sarjalle omaperäisen leiman.

5. D. Gray-man
Toimivaa kliseiden kierrätystä. Sarja on minusta todella tyylikäs, ja hyvin toteutettu. Muutamat henkilöt ovat loistavia, esim. Lavi, Kanda (vaikka hieman stereotyyppi onkin) ja Tyki. Allen ja Lenalee tosin ovat sietämättömiä.
Earl on ihan hauska pahis. Piirrustustyyli on hauskan halloween-tyylinen.

6. xxxholic & Tsubasa
Laitoin molemmat samalla, koska Tsubasa tapahtuu samaan aikaa holicin kanssa, ja toisen sarjan henkilöitä näkyy kummassakin. Tsubasa on ihanaa fantasiaa suloisilla hahmoilla. Se loppuu varmaankin pian, ja olen erittäin tyytyväinen siihen. Tykkään, kun siinä on paljon toimintaa, ja on kiva kun Clampin muista sarjoista tutut henkilöt vilahtelevat siinä. Vaikka holic liittyykin Tsubasaan, niin se on silti paljon kevyempi ja huumori painotteisempi. Repeilen sen jutuille tosi usein (vaikkapa kohta, jossa Watanukin piti kiittää Doumekia).

7. Salapoliisi Conan
Conanissa tapaukset ovat oikeasti todella loogisia, ja uskottavia. Murhaajan motiivi on myös aina todella järkeen käyvä, ja tunnen usein sääliä tekijää kohtaan. Minulle anime ja manga-sarjoissa tärkeintä ovat hahmot, ja Conankaan ei tuota pettymystä niiden suhteen. Omat suosikkini ovat Heiji, Takagi ja Kogoro. Sarjan ongelma vain on se, että juoni junnaa paikoillaan. Päästäisiinpä jo eteenpäin!

8. Azumanga Daioh
Todella hauska, ja outo. Millekään muulle mangalle en ole repeillyt yhtä paljon. Hahmokaarti on täysin älyvapaa, ja hauska. Minun suosikkihahmoni on Tomo, vaikka oikeastaan olen päinvastainen ihminen, kuin hän.

9. Clover
Ruudut ollaan sommiteltu todella hienosti, ja tulee sellainen vaikutelma, kuin katsoisi elokuvaa. Sarjan sivuilla näkyy koko ajan todella kauniiden laulujen sanoja, jotka saavat allekirjoittaneen herkistymään. Yleensä en cyberpunkista tykkää, mutta Clover vain on visuaalisesti niin upea. Dark Horsen julkaisusta löytyy kiitettävän iso värikuva-galleria.

10. Bleach
Ennsimmäiset 20 osaa ovat loistavia. Hyvin esille pääsevät päähenkilöt ovat kivoja, ja juoni toimii. Näiden osien jälkeen Bleachin taso kuitenkin laskee huimasti. Tappelua tappelun perään vain.

Ostinpa juuri tuon kakkososan, vaikka se löytyykin minulta jo enkuksi. Hinta oli ihanan halpa, joten oli pakko ostaa. Juliste on mukava. Täytyy vain jaksaa laittaa se jonnekin. Käännös oli periaatteessa ihan okei, tosin joitain hieman kankeilta tuntuvia juttuja löytyi. ’Ichi-veli’ ei minusta kuullosta kovin luontevalta. Ymmärrän kyllä, miten se Japanissa on, mutta Suomessahan sisaruksia kutsutaan ihan vaan etunimillä.
Mutta siis, tästä edespäin täytyy kuitenkin ostaa. Alkupään osia en ole vielä lukenut. Ihanaa jos hinta on aina yhtä edullinen! Toivottavasti Ishida tulee jo kolmosessa. Muuten.. miten ihmeessä Orihime muka voi painaa vain 45 kiloa?! Niillä rinnoilla sen pitäisi painaa ainakin 65 kiloa..

Fruits Basket. Ei Haltialaulu huono ole, mutta liika hurme ja ecchi on puuduttavaa.

Fruits Basket vs. Vampire Knight

Kurozuka. Synkeään tulevaisuuten sijouttuva vampyyritarina. Juoni oli sekava, ja loppu outo. Ei minun juttuni.

Näyttelijä, jota inhoat?

Fushigi Yuugi
Death Note
Bleach
Time Stranger Kyoko
Fullmetal Alchemist
Maameren tarinat

Kamikaze Kaitou Jeanne lähti. Kaikki henkilöt on stereotypisiä, juoni kliseinen, ja koko sarja on muutenkin liian sokeroitu ja siirappinen minulle.

Hmm, hyvät kaksimieliset vitsit, hauskat jutut animeissa (varsinkin tahaton huumori), siskoni omituinen käytös, tuntemieni ihmisten älyvapaat jutut et cetera.

Minkälainen mp3-soitin sinulla on?