Forum Replies Created
-
Posts
-
Kuolema on minusta oikeastaan niin itsestäänselvä asia, joka jokaisen on kohdattava, että en ole koskaan oikein osannut pelätä sitä. Tottakai minua mietityttää, että jos kuoleman jälkeen ei enää olisikaan mitään. Että ei olisi enää minkäänlaista tietoisuutta. Pelkään enemmänkin tuota, kuin ajatusta kuolemisesta itsessään. Kaikkien on kuoltava, ja minusta hyvä niin. Kyllä minä mieluummin kuolen, kuin eläisin ikuisesti. Ikuisessa elämässä ei mielestäni ole mitään haikailemisen arvoista.
Tuntematonta on kaikista helpointa pelätä. Kuolemasta ei tiedetä yhtään mitään, joten ymmärrettäväähän tuo kuoleman pelko sinänsä on. Monet ihmiset saattavat myös ajatella, että he haluavat ehtiä tekemään paljon elinaikanaan, ja kuolema on heidän tiellänsä. Maanpäällisen elämän ajatellaan olevan tuttua ja turvallista, eikä yksinkertaisesti vain haluttaisi luopua siitä.
Mitä mieltä olet suomen kielestä? (imo kaunein kieli koko maailmassa :3)
Huomenna yksi hirveimmistä hetkistä koko peruskoulun aikana, nimittäin.. ysin kevätjuhla! On häiritsevää, kun täytyy laittaa mekko päälle ainoastaan siitä syystä, etteivät muut katsoisi kieroon, jos sitä ei ole. Sitten täytyy marssia kaikkien eteen vastaan ottamaan päättötodistusta. Ja olin melkein unohtanutkin ne stipendit. En usko, että minulla on mahdollisuutta saada stipendiä mistään, vaikka niitä kymppejä pari onkin. Ei sillä, että se minua jotenkin häiritsisi, mutta olisi se kyllä tervetullut yllätys. Huomisen lisäksi elämässäni on toivon mukaan n. kaksi tilaisuutta, jolloin minun on pakko laittaa mekko päälleni. Yo-juhlat ja häät nimittäin.
Hah, vai kysyn minä vaikeita kysymyksiä kyssä-topicissa 😀 Itse asiassa yritän parhaani mukaan miettiä
mahdollisimman hankalia kysymyksiä, jotka itseänikin mietityttävät. Ja jos vastaukset ovat hyviä, niin mukavahan niitä on lukea. Minua kun ei niin hirveästi kiinnosta esim. että mikä on jonkun ihmisen lempiruoka. Moneen otteeseen minulle ollaan tokaistu, että välillä alan käydä vähän liian syvälliseksi, mutten ole ottanut sitä pahalla.Sain muuten kuulla, että olen vahingossa tullut päästäneeksi troijalaisen PC:llemme. Kone sammuilee koko ajan, ja on muutenkin tuskastuttavan hidas. Onneksi omassa ihanassa macissäni ei ole sitä ongelmaa, eikä mitkään virukset voi sitä uhata^^
En jaksa mitään linkkejä laitella. Jos jotain kiinnostaa, niin hakekoon itse sitten. Minulla on harvoin mitään yhtä ainoata lempibiisiä, joten mainitsen nyt muutaman.
Cradle of Filthin biisi English Fire on ollut yksi suosikeistani jo pitkään. Tämä on mielestäni aika erikoinen kappale, sillä se on samaan aikaan synkkä, raivokas ja kaunis ja herkkä. Alun ja lopun piano on henkeä salpaavan kauniin kuuloinen. Sanat ovat eeppiset ja hienot. Suosikkeina on myös monia muita CoFin biisejä, mutta mainitsin nyt tuon.
Epica – Fools of damnation Ko. kappaleen sanoista olen nykyisen allekirjoituksenikin ottanut. Tässä biisissä on jännää itämaista tunnelmaa, ja siinä lauletaan, siitä kuinka uskonnon avulla manipuloidaan ihmisiä. Epican biiseissä puhdas laulu ja örinä sopivat todella hyvin yhteen, ja sanoitukset antavat ajatuksen aihetta.
Dimmu Borgir – The Serpentine Offering Tässä on kyllä kylmänväreitä aiheuttavan eeppinen intro. Kaikin puolin todella tarttuva biisi, joka jää soimaan päähän helposti.
Mikä on mielestäsi pahin niin sanotuista kuoleman synneistä?
Vaihtelee, mutta ehkäpäihan normaali kokis. Sen maku on jotenkin vain niin täyteläinen, muttei silti mitenkään yli makea tai keinotekoinen, kuten monessa muussa limsassa.
Miten määrittelisit fanin? Voiko olla jonkun bändin fani, vaikkei esim. tietäisikään (tai olisi vaivautunut opettelemaan) kaikkien jäsenten nimiä? Voiko sanoa fanittavansa jotain manga/kirjasarjaa, vaikkei olisi lukenutkaan sitä kuin yhden osan?
Minäkin näin viimeksi Terminatorin. Arska on niin kolho ja typerä, että leffaa voisi katsoa jo pelkästään senkin tähden. Juonessa sen sijaan ei ole mitään uskottavaa. Kyborgeja tulevaisuudesta – hohhoijaa. Jenkeillä tuntuu muuten olevan taipumusta änkeä näitä tekemällä tehdyn traagisia rakkaustarinoita vähän joka paikkaan. Ja tosiaan, "I’ll be back" oli aika huvittava 😉 Arskan toilailuita lukuun ottamatta tässä leffassa ei mitään ihmeellistä juurikaan ollut.
Oijoi, Dents ehti väliin! Minullekin tulee suklaasta mieleen Fazerin sininen!
Eräs lastenlaulu, jonka nimeä en muista. Siinä lauletaan kuitenkin mm. että ’maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..’ Sen sanoissa oli myös jotain varjosta.
teatteri?
Itse en ole vähään aikaan lukenut fanficcejä, ja voin sanoa olevani aika kyllästynyt niihin. Luen muuten todella paljon, ja olen harjaantunut huomaamaan, että mikä on korkeatasoista tekstiä ja mikä ei. Fanficcien suhteen suurin osa ficcaajista meinaan ei osaa kirjoittaa sitten yhtään. Henkilöt ovat lähes poikkeuksetta OOC ja tarinatkin ovat melkoisen korneja.
Haluaisin mielipiteenne siitä, että Pidättekö fanficcien kirjoittamista kunnioittavana, vaiko loukkaavana asiana kirjailijaa/muuta tekijää kohtaan?
Itse yhdyn pitkälti kirjailija Robin Hobbin mielipiteeseen, että fanficit eivät ole kovin kirjailijaa kunnioittava tapa tuoda faniuttaan esille. Hän mainitsee, että fanficeissä annetaan ymmärtää lukijoiden olevan tyytymättömiä kirjailijan ratkaisuihin juonen suhteen, ja alistetaan hahmot henkilökohtaisille fantasioille. Jos olisin kirjailija, niin en itsekään katsoisi kovin hyvällä, jos hahmoistani kirjoitettaisiin joitain täysin säädyttömiä juttuja, kun hahmot olisivat itseni kehittämiä ja sellaisia, jollaisiksi olisin ne huolella suunnitellut. Eli jos olisin itse kirjailija, niin pitäisin sitä todennäköisimmin loukkaavana asiana.
Ymmärrän kyllä ficcien kirjoittajien kannan, että on hauska värittää asioita hieman omaan makuunsa, mutten silti koe sitä oikeaksi, vaikka ficcejä olen lukenutkin.
Kyllä pidän kirjoittamisesta, mutta on paljon kehittävämpää tehdä omat tarinansa ja hahmonsa. Silloin ei ole ainakaan vaaraa siitä, että hahmot olisivat OOC 😉
Totta puhuen, en ymmärrä mitä vocaloideissa oikein nähdään. Se musiikki on yksinkertaisesti niin typerää kuin olla ja voi. Epäaidon kuuloiset koneäänet saavat kappaleet kuulostamaan täysin hengettömiltä ja yksiulotteisilta. Rohkenen väittää, että kukaan ei vaivautuisi Vocaloideja kuuntelemaan elleivät ne olisi muka-niin-söpöjä moehahmoja.
Sori nyt vaan, mutta se oli mielipiteeni.
Kesä on kiva vuoden aika, mutta aika tulee tosiaankin todella pitkäksi. Kesällä on myös inhottavan kuuma. Minulla on sama ongelma kuin Ni-chanilla, että asun liian kaukana kaikesta. No, nautin suuresti siitä, että saan olla kesäpäivät yksinäni ja rauhassa, mutta kyllä siihenkin hommaan tylsistyy.
Saatan kesällä kuluttaa tuntikaupalla aikaa lukemiseen ja musiikin kuunteluun pihakeinussa. Uimassa en pahemmin käy. Kuinkakohan pitkä aika siitä on kun viimeksi olen käynyt julkisella uimarannalla?
Meillä päin on vain yksi iso uimaranta, jossa suurinpiirtein kaikki kouluni ihmiset (toisin sanoen pissikset) käyvät. En halua kotipaikkani uimarannalle näkemään niitä ihmisiä, jotka juuri vähiten haluaisin nähdä. Inhoan muutenkin uimarannalla olemista. Onhan uiminen ihan okei, mutta muuta tekemistä en itsekseni rannalla keksi.
En ymmärrä ihmisiä, jotka ottavat aurinkoa. Olen mieluummin kalpeahko, kuin aivan kuranvärinen. En rusketu kovinkaan helposti, vaikka olisin paljonkin ulkona. Mutta kai minä vähän päivetyn.Luen tällä hetkellä Robin Hobbin Näkijän tarua. Aika positiivinen yllätys on ollut. Tuskastuttaa vain vähän kun en meinaa löytää hänen kirjojaan mistään divarista tai kirjakaupasta. Täytyy sitten yrittää ostaa niitä englanninkielisinä.
Kamelot – The human stain
Todella tarttuva ja jää helposti soimaan päähän. Jo nimen perusteella voi päätellä, että sanat kertovat siitä, kuinka ihminen tuhoaa ympäristöä. Sanat ovat siitä huolimatta todella persoonalliset, eivätkä mitenkään kliseiset. Pidän laulaja Roy Khanin äänestä paljon.
Kyllähän minäkin raskaammasta musiiikista pidän, mutta makuni on valikoiva. Haluan metallin olevan mahdollisimman eeppistä ja mahtipontista. En ole oikeastaan koskaan nähnyt mitään erikoista näissä ns. kulttibändeissä. Samanlaista musiikkia siinä missä muukin. Kuuntelen vain sitä musiikkia, joka omiin korviini kuulostaa kivoimmalta.
No, biisejä, joista pidän:
Cradle of filth – Her ghost in the fog
Hienot sanat. Erittäin tarttuva ja mieleenjäävä biisi. Muita Cofin biisejä, joista pidän ovat mm. Death of love, English Fire ja Foetus of the new day kicking.Blind Guardian – the Soulforged
BG on minulle monella tapaa hyvin rakas bändi ja se on yksi innoittajistani kuuntelemaan metallimusiikkia.Dimmu Borgir – The Serpentine offering
Hieno biisi. Dimmu Borgiria pidetään blackmetalliksi häiritsevän kaupallisena, mutta ei se minua pahemmin haittaa.Epica – Design your universe
Loistava. Välillä herkkä ja välillä todella rankan kuuloinen.Alkoholin hyväksyn, jos sen käytöllä ei tarkoiteta kännihakuista juomista. Tupakkaa ja nuuskaamista en pidä järkevän ihmisen harrastuksena, mutta se ei sentään tee ihmistä hulluksi.
Huumeet ovat suurin turhuus koko maailmassa. Mitään hyvää niiden käytöstä ei seuraa. Lasken huumeiksi myös lääkkeiden väärinkäytön ja imppaamisen. Sellaista asiaa, kuin ’hallittu ja kohtuullinen huumeiden käyttö’ ei ole olemassakaan. Täyttä roskaa. Miksi ihmeessä alkaa käyttämään huumeita, kun sen touhun lopputulos on kuitenkin tiedossa? Aivan pienen hetken ajaksi aiheutuvan mielihyvän tähden. On itsestään selvää, että elämä ei ole ruusuilla tanssimista, ja usein ikäviä asioita tapahtuu useammin kuin iloisia. Se ei anna mitään syytä hakea lisäpotkua elämään huumeiden kautta. Se että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa elämää täytyy ikään kuin tehostaa keinotekoisella ja epäaidolla mielihyvällä kertoo siitä, että on heikkotahtoinen surkimus. Ottaen vielä huomioon kaiken valistuksenkin niin silkasta tyhmyydestähän se kertoo.
Huumeet saattavat alentaa ihmisen kasvin tasolle, aiheuttavat psykooseja, niiden runsas käyttö tekee impotentiksi ja mielialat poukkoilee miten sattuu jne. Uskon kyllä että huumeiden aiheuttama keinotekoinen mielihyvän tunne kohentaa oloa siksi pikkuiseksi hetkeksi. Siinä kaikki vähänkään positiivinen huumeista.
Huumevalistuksen tuloksena muotoutunut mielipiteeni. Ymmärrän hyvin, että miksi joissain köyhissä maissa katujen asukit alkavat narkkareiksi. Monikaan heistä tuskin tietää käyttämistään mömmöistä paljoa, ja eikä heidän oma elämänsä kiinnosta heitä sen vertaa, että välittäisivät siitä, mitä huumeet saavat aikaan.
Miten suhtaudut vanhempiisi?
Taidan minä jonkun omistaa. Olikohan se kolmonen? En ihan muista. Animeconista sen joskus sain. Minusta Finnmanga on aika huono, ja sen sarjakuvat ovat huolimattoman ja hengettömän näköisesti piirrettyjä, ja tarinat ovat paperin ohuita, joten eipä siitä paljoa käteen jäänyt. Tuntuu siltä, että yritetään vain parhaansa mukaan tehdä "manga-tyylillä" , ja persoonallisuus on sen tähden jossain ihan hukan teillä.
iPodia, macia tai jotain muuta applen tuotetta? (Itse voin sanoa olevani aikamoinen apple-fani)
Cradle of filth – Honey and Sulphur
Uusimmalta levyltä Godspeed on the Devil’s thunder. Ko. levy kertoo sarjamurhaaja Gilles de Raisista, joka teki kyllä melkoisen hirveitä juttuja. Ei siitä sen enempää. Ihan tarttuva ja mahtipontinen, muttei läheskään yksi CoFin parhaista biiseistä. Black metal ei ole ikinä ollut suosikki musagenrejäni (kyllä tietysti joitain poikkeuksia on), joten pidänkin paljon enemmän Cradle of filthin myöhäisemmästä tuotannosta, vaikka se onkin paljon kaupallisempaa.
Rhapsody of fire – Sea of fate (Sinfoninen versio)
Todella kaunis ja herkkä. Tulee melkein kyyneleet silmiin. Fabio Lionen äänelle sopii tälläiset rauhallisemmat biisit. Voin ihan hyvin kuvitella tämän soivan jossain leffassa. Olen ollut vähän kahtaalla, että ostaisinko, vai enkö Rhapsodyn juuri ilmestyneen CD:n.
Minua kiehtoo aika moni maa. Minusta Suomikin on todella mielenkiintoinen :3 Mutta kaivataan varmaan vähän mielenkiintoisempaa vastausta, joten vastaan että tällä hetkellä minua kiinnostaa Englanti. Englannista on aina tullut sellainen todella hienostunut vaikutelma.
Pidän brittiaksentista kovasti. Se on hauskan kuuloista, eikä mitään ihme mongerrusta, kuten vaikka aussiaksentti tai jenkkien puuromainen puhe.
Rakastan keskiaikaista kulttuuria, jota Brittilästä löytyy. Olihan keskiaika melkoisen karua, mutta juuri se minua siinä kiinnostaakin. Samaten ritarit ovat todella hienoja. Ritarit saattavat olla monen mielestä mahtipontisuudessaan ja kaikkine säädöksineen melkoisen korneja ja tekopyhiä. Silti minusta heissä on jotain todella hienoa. Olisi kyllä todella hienoa päästä näkemään oikeat turnajaiset!
Tarinat kuningas Arthurista ja Pyöreän pöydän ritareista ovat myös minun makuuni. Ne ovat todella hienoja ja eeppisiä.Samaten keltit, joista britit polveutuvat kiinnostavat minua. Heissä on jotain todella mysteeristä.
Sitten myös Islanti on todella hienon oloinen maa. Sinne olisi kiva matkustaa. Islanti suorastaan huokuu sellaista muinaista viikinkien aikaista eeppistä tunnelmaa. (Kyllä, eeppisyys on minulle tärkeä juttu ; )) Islannin luonto on todella ainutlaatuinen. Geysirejä, jäätiköitä ja tulivuoria.
Muinaisnorjaa muistuttava islannin kieli on aika erikoisen, mutta silti omalla tavallansa hienon kuuloista. Islannin kieli tuo minulle mieleen jollain tavalla saksan. On muuten aika jännä juttu, kun Islannissa sukunimi määräytyy aina isän nimen mukaan. Eli sukunimi on aina isän nimi + son/dottir.
//Saso ehti väliin. Historia on lempiaineeni. Se kiinnostaa minua, joten sitä jaksaa lukeakin. Olen siitä syystä hyvä siinä. Historian jutut ovat ikään kuin kertomuksia, eivätkä vain kuivaa jauhantaa, kuten vaikka fysiikka.
Miten suhtaudut ateismiin? (Oletko itse ateisti? Jos olet niin millä perusteella? Kumpi on mielestäsi järkevämpi vaihtoehto: ateisti vai agnostikko?)
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
