Lisko

Master & Commander: Maailman laidalla

1800-luvun alkupuolella Napoleon hallitsee Eurooppaa, ja sotii Iso-Britanniaa vastaan. HMS Suprise-niminen Iso-Britannian alus on lähetetty Etelä-Amerikan lähistölle. Acheron-kaapparilaiva hyökkää Suprisen kimppuun, ja kapteeni Jack Aubrey (Russell Crowe) päättää lähteä voimia säästelettömään takaa-ajoon.

Alusta loppuun asti jännittävänä, viihdyttävänä ja dramaattisena kokonaisuutena toimineena kokonaisuutena elokuva oli hieno. Elokuva myös antoi pieninä asioina ilmi tulleita tietoja 1800-luvun merenkäynnistä. Huomasin myös nauttivani klassisesta musiikkista elokuvan yhteydessä.

mimeko wrote:

And yes, minä ainakin olen tulossa kirjamessuille, näillä näkyminen perjantaina ja lauantaina. Vielä ei pistänyt silmään mikään ehdoton "Must see!" -ohjelma, mutta oli siellä kaikenlaista mielenkiintoista. Plus ihanat antikvariaatit ja kaikki muutkin myynti…kojut? Anyway.

Itse olen tulossa Lauantaina. Itsekään en todella hyviä ohjelmia löytänyt kun nopeasti selattuani ohjelma lehtisen. Itseäni eniten potuttaa vanhojen ranskalaisten sarjakuvien sivuuttaminen. Kai ne on jo niin loppuun kulutettuja aiheita… Tosin voisi käydä katsomassa ohjelmaa uudesta ranskalaisesta sarjakuvasta. Ja aivan, antikoista ja muista kojuista tulee tänäkin vuonna ostettua hyllyn täytettä. Onhan kojuja myös kiva pelkästään katsellakin.

Laorlan wrote:

Itse ainakin ajattelin tulla sinne pyörimään jos jostain tempaisen itselleni vapaalipun.

Tiuhaanhan he omasta mielestäni tosiaan ilmaislippuja jakelevat. Itsekin sain vapaalipun tämän vuoden kirjamessuille. Yleensäkin messuille jaeskellaan ilmaislippuja paljon. Nyt kirjamessujen jälkeen olen käynyt neljästi messuilla, ja vain yhdellä kerralla maksanut sisäänpääsyn.

1- Rurouni Kenshin (Nobuhiro Watsuki)

Historiallisella Japanin miljööllä maustettu sarja. Watsuki osaa luoda erinomaista draamaa, juonenkäänteitä sekä järisyttäviä taisteluita. Rurouni Kenshin on kaikkine katanoineen ja muiden taistelu välineiden ja tekniikoiden ansiosta erittäin eeppiistä menoa. Sarjassa ei kuitenkaan ole otettu realistista linjaa, vaan erilaiset taistelu tekniikat ovat hieman yliampuvia. Sarjan piirros tyyli mielyttää silmää, enkä oikein osaa päättää onko sarjan alkupään tyyli parempaa vai lopun tyyli. Sokerina pohjalla vielä, näin historiasta kiinnostuneena, kaikki historialliset faktat joita sarjasta löytyy. Kaikessa kokonaisuudessaan mahtavaa luettavaa, jota suosittelen kaikille.

2- Vagabond (Takehiko Inoue)

Tämäkin on historiallisessa Japanissa tapahtuva samurai sarja. Eri aikakautena tosin ja paljon realistisempana. Rurouni Kenshinin ollessa shonenia, Vagabond on puhdasta seineniä. Seinenin omaisesti sarja ei liiku pelkästään/ainoastaan mitä eepppisimpien taisteluiden äärellä, vaan ottaa realistisempaa kantaa ihmismieleen ja kohtaloihin. Sarjassa on myös jotain käsittämättömän upeaa, mitä en osaa kuvailla sanoin. Taide on myös vedetty parhaimmuuteensa, jolle en ole löytänyt vielä tasavertaista vastustajaa.

3- Eyeshield 21 (Riichiro Inagaki & Yusuke Murata)

Amerikkalaisesta jalkapallosta kertova shonen-sarja. Ottelut on luotu jännittäviksi, ja kiinnostaviksi. Sarjan kantavoimana taitaa kuitenkin olla aivan loistavat hahmot. Hahmoihin on selvästi panostettu, niin luonteeseen kuin ulkonäköönkin, ja shonenin mukaisesti joillakin hahmoilla ylitseampuvia kykyjä. Kokonaisuudessa sarjassa on paljon hienoja ja onnistuneita asioita, jotka luovat sarjaan juuri sen hohdon jonka ansiosta se pääsi näin korkealle listallani.

4- One Piece (Eiichiro Oda)

Itseäni eniten One Piecessä kiinnostaa Odan hulvattoman moniulotteinen mielikuvitus, joka on välittynyt sarjaan. Oda osaa luoda cooleja ja aivan kreisejä hahmoja jotka ovat kaikki tietyllä tavalla hienoja. Unohtamatta hienosti toteutettuja pirunmarjoja, näyttäviä taisteluita sekä Odan taidetta joka puhaltaa One Piecen henkiin. Tarinan kuljetus One Piecessä on myös hyvä, selvästi mennään arc-osio tyyppisessä menossa. Oda myös syventää tarinaa pikkuhiljaa. Maailmakin on One Piecessä niin monipuolinen ja aina löytyy uusia asioita.

5- Salapoliisi Conan (Gosho Aoyama)

Sisäinen dekkaristini nostaa Conanin viidennnelle sijalle. Vielä kuudenkymmenenkin osan jälkeen jaksan lukea, vaikka tason huomaa laskeneenkin ja tarinan junnaavan paikallaan. Kuitenkin tapaukset on luotu kiinnostaviksi ja uusia osia ostaa mielellään. Taide toistaa itseään, mutta ei kuitenkaan liikaa, ja sopii hyvin Conaniin. Ihmissuhde sotkut tuovat myös mukavaa lisää Conanin tapauksiin. Uusimmissa suomeksi ilmestyneissä osissa myös huomaa että osaa Cosho luoda vieläkin todella hyviä tapauksia (esim. osat 59 ja 62).

6- Yotsuba&! (Kiyohiko Azuma)

Loistavaa huumori mangaa. Itse pidän Yotsubasta enemmän kuin Azumanga Daioh:sta. Johtunee varmaan siitä että pystyn ymmärtämään ja sukeltamaan paremmin Yotsuban maailmaan. Mukavana seikkana on myös se että Azuma sekoittaa hienon maisema ja rakennustaiteen yksinkertaiseen sarhakuvahahmo taiteeseen. Hamojen ilmeet ovat myös Yotsubassa parhautta. Huumorikin on toteutettu loistavasti, ja usein olen saanut nauraa vedet silmissä.

7- Dragon Ball (Akira Toriyama)

Mättö shonenin klassikko ja mangakiinnostukseni aloittaja löytyykin näin alhaalta kun aloin tarkaan miettimään ja vertailemaan sarjoja. Löytää se kuitenkin varmasti listalle kaikessa legendaarisuudessaan ja eeppisydessään. Toisiaan paljain nyrkein ja ki-ammuksilla toisiaan murjovia lihaskimppuja, YEAH ! Kliseisillä power-upeilla maustettuna. Erittäin normaaleista aineksista luotua shonenia joka kuitenkin hakkaa sata nolla suurimman osan nyky shoneneista. Unohtamatta huumori pohjaista alkua josta sarja alkoi. Toriyaman taidekin on legenda itsessään.

8- Fullmetal Alchemist (Hiromu Arakawa)

Erittäin hienoa tarinan kerrontaa, Arakawa on luonut yhden kokonaisen hienon tarinan. Taistelutkin ovat hienoja ja itse taistelutapa, alkemia, on erilainen muihin lukemiini sarjoihin nähden. Sarja pitää otteessa koko ajan ja meno vain paranee loppua kohti. Miljöökin on kerrassaan hieno historiallisena.

9- Black Lagoon (Rei Hiroe)

Karu seinen räiskintä sarja. Lagoonin nostaa listalle juuri sen karu ja huikea meno. Aseet laulavat karussa alamaailmassa ja gansterit solvaavat toisiaan mitä kummammillisilla tavoilla. Hiroe on myös onnistunut piirtämään ammunta kohtaukset selvästi ja näyttävästi. Tarinassa myös ilmenee riipaisevia ihmiskohtaloita sekä aivan sairaita ihmisiä.

10- Hopeanuoli (Yoshihiro Takahashi)

Klassikko shonen-sarja. Hassuna faktana on se, että vaikka pidän sarjasta paljon, en ole pienenä katsonut yhtään hopsua. En siis tunne lukiessani nostalgiaa. Sarjan kuitenkin nostaa listalle sen karski äijämäinen kasari meno, joka samaan aikaan jännittää ja naurattaa. Takahashi on muös mielestäni onnistunut piirtämään koirat todella hyvin.

———–

Listassa tapahtuu varmaan radikaaleja muutoksia kunhan saan tutustuttua paremmin Naoki Urasawan tuotantoon ja muihin sarjoihin joita on minulla vielä vähän.

Osat 1-5 löytyivät hyllystä suomeksi, mutta myin kaverille pois kun ei niin iskenyt minuun. Syynä lieneekin varmaan aivan liiallinen verellä "mässäily". Sarja oli kiinnostava mutta viidennen osan paikkeilla alkoi puuduttamaan.

–> Vagabond ?

The Vegitosta tulee ensimmäisenä itselleni mieleen että hän pitää Sonata Arcticasta. Myös raskaampi ja ei niin moniulotteinen musiikki menee. Itse henkilönä olen saanut kuvan hyvin huumorintajuisesta mutta asiallisesta tyypistä (hyvällä musiikki maulla maustettuna). Jouduin miettimään aika kauan, että löytäisin sopivasti sinua kuvaavan kappaleen. Lopulta päädyin Ensiferum – Twilight Tavern kappaleeseen. Siinä yhdityvät mielestäni kaikki mainitsevat asiat (paitsi miten nyt tuon huumorin ottaa…), pitäen kuitenkin paketin hyvässä kasassa. Moneen kertaan kuunneltunakin yhä hyvänä ja aina uusia ovia aukaisevana, kuten sinäkin =D

Alice Cooper – Hey Stoopid

Radio Rockin nettisuvujen sivujen syövereistä löysin tämän. En ennen ollut yhtyeeseen tutustunu, mutta tämä kappale teki vaikutuksen minuun =D