Forum Replies Created
-
Posts
-
Kyllä varmaan vaihtuisi, en oikein kestä sen kommentaattorin ääntä… se on jostain vanhasta lasten ohjelmasta …
Sisustus Tiimi ?
Kuului pitkä ja kovaääninen röyhtäisy. ” Talban ! Lapset vielä nukkuvat senkin sika ! ” Naurahti Pacifie.
” Anteeksi ” sanoi Talban hymy kasvoillaan. Tamary alkoi heräillä. ” Mitä täällä tapahtuu …” hän mutisi.
” Me olemme laskeutuneet ! ” sanoi Pacifie. Tamary katsoi ympärillensä. He olivat laajalla aukealla, jota reunusti tiheä metsikkö. Taivas oli sininen, eikä aurinko ollut vielä noussut kokonaan. Vaikka näky oli kaunis, silti Tamarysta tuntui että jokin ei ollut kohdallaan. Sitten hän keksi sen. Hän kuunteli hetken, ja kyllä, aivan kuin hän oli arvellutkin. Mistään ei kuulunut lintujen laulua.
” Miksi täällä ei kuulu lintujen laulua ? ” kysyi Tamary.
” No, mitäs luulet ? ” kysyi Pacifie. ” Mitä linnut pelkäävät ? ” .
” Lohikäärmeitä ! ” huudahti Kara.
” Ai sinäkin olet herännyt ” huomautti Talban. Kara kömpi peittonsa sisästä, ja liittyi lohikäärmeiden seuraan. Tamarykin nousi ylös, ja pian he olivat jo ringissä paistamassa aamupalaa . Lohikäärmeet olivat jo käyneet metsästämässä.
” Siis, olemme noin 5 tunnin matkan päässä opistolta. Joten jos lähdemme pian, voimme olla siellä lounasaikaan. ” selitti Pacifie.
” Hyvä on, mutta syödään jo ! ” sanoi Tamary. Ja kuin merkistä hänen mahansa murahti. Kaikki nauroivat, ja aamupala sujui sutjakasti. Pian oli aika nousta taas ilmaan.Tamary nousi Pacifien selkään, ja kietoi lämpöpeiton valmiiksi ympärillensä. Kara oli jo Talbanin selässä ja näytti keskustelevan jostain erittäin kiinnostavasta aiheesta. Tamary päätti kysyä Pacifielta jotain mikä oli vaivannut häntä jo kauan aikaa.
” Hei Pacifie, onko merenneitoja olemassa ? ” Tamary aloitti.
” No, riippuu keneltä kysyy. Mutta minä olen nähnyt sellaisen, joten voin todistaa että niitä on olemassa.” Vastasi Pacifie.
” Hyvä on. Kiitos .” Sanoi Tamary.
”Mistäs tuollainen kysymys ? ” kysyi Pacifie.
” No, minulla on ollut viime aikoina unia merenneidoista, joten halusin tietää onko niitä olemassa. ” Vastasi Tamary. ” Ahaa. Mutta puhutaan niistä unista sitten opistolla. Nyt on aika lentää.” Pacifie sanoi, ja nousi ilmaan. Talban tuli perässä ja he aloittivat matkan opistolle. Tamary ja Kara nukahtivat uudelleen, mutta heräsivät kun aurinko helotti jo täyttä päätä taivaalla.
” Olemmeko siellä pian ? ” kysyi Tamary, yrittäen piilottaa kärsimättömyyttään.
” Kyllä, enää tunti ja sitten saavumme perille. ” Vastasi Pacifie hykerrellen. Hän oli huomannut Tamaryn kärsimättömyyden. Maa vilisi heidän allaan, ja Tamary kulutti aikaansa katsomalla maisemia. He kulkivat suurimman osan metsän yllä, mutta pariin otteeseen Tamary huomasi myös pieniä peltoja jotka näyttivät tilkkutäkeiltä.***
Tamary oli juuri laskemassa pilviä kun Kara huudahti.
” Katso tuonne Tamary ! ” hän sanoi. Tamarya kohtasi uskomattoman kaunis näky. Suuri järvi jonka keskellä oli kallionlohkare. Vesi kimalsi auringonloisteessa, ja vedestä alkoi nousta jotakin.
” Merenneitoja ! Ovatko ne oikeasti ? ” henkäisi Tamary.
” Kyllä” vastasi Talban tuulen yli. ” Tuo on salaisen laguunin sisäänkäynti. ” Hän selitti.
Merenneidot nousivat vedestä ja raahautuivat kallion päälle ottamaan aurinkoa. Ne osoittelivat taivaalle ja vilkuttivat lohikäärmeille. Yksi harvinaisen kaunis yksilö näytti katsovan suoraan Tamaryn silmiin.
Sillä oli sinertävät hiukset, joita koristi vaaleanpunaisista simpukoista tehty kruunu. Sen pyrstöä peittivät lohikäärmeen suomuilta näyttävät liuskat, jotka loistivat sateenkaaren värejä. Neidon torsoa koristi turkoosi yläosa, joka oli tehty korallin lehdistä. Tamary oli lumoutunut,hänen katseensa oli lukkiutunut neidon kasvoihin. Seireenillä oli sirot poskipäät, vedensiniset silmät, ja hohtavat huulet. Tamary hätkähti. Aivan kuin se olisi kutsunut häntä.
” Tamary tule tänne…. ” Se sanoi. Tamary nojautui lähemmäs maata.
” Tule luoksemme Tamary … ” neito kutsui uudelleen. Tamary nojautui vielä lähemmäs ohi kiitävää laguunia, kunnes satulan valjaat olivat kireimmillään. Pacifie karjaisi : ” Tamary ! Sinä putoat kohta ! ” .
Tamary ei ollut kuulevinaankaan. Talban kaarsi mahdollisimman lähelle Tamarya ja Pacifieta. Vaikka he olivat ohittaneet laguunin, Tamary oli vieläkin kuin taian vaikutuksen alaisena. Talban karjaisi jotain haltioiden kielellä. Sanat hävisivät tuulen mukana, mutta Tamary hätkähti.
” Mitä tapahtui ? ” hän kysyi hädissään, huomattuaan roikkuvansa valjaista pää maata kohti.
” Olit seireenien lumousten alla. ” Selitti Talban. ” Ne houkuttelivat sinua luoksensa. Ne pitävät erityisen paljon Valituista. ” Hän jatkoi.
” Olemme jo menettäneet yhden heille. ” Lisäsi Pacifie surulliseen sävyyn.
Kara keskeytti juuri kun Tamary oli kysymässä jotakin :
” Onko tuo opisto ? ” hän huudahti.
” Kyllä on . ” Pacifie vastasi.Heidän edessään näkyi vaikuttavin alue, minkä lapset olivat koskaan nähneet. Suuri pyöreä rakennus, jonka ylle kohosi pilviä hipova kupoli. Kauempana näkyi kimaltava järvi, ja maaston vihreät rakennukset jotka näyttivät olevan lohikäärmetalleja. Järven toisella puolella oli jättimäinen ruskea rakennus jossa oli monta ikkunaa. Sen julkisivulla oli veneen kokoinen kyltti jossa luki :
” Lento-opisto ” . Lohikäärmeiden lähestyessä aluetta joka oli tarkoitettu laskeutumiseen, ihmisiä ja lohikäärmeitä näytti kokoontuvan alueen lähistölle. He kaikki halusivat nähdä uuden Valitun. Hepäs eivät tienneet, että tänä vuonna heitä oli kaksi.Sitten lisää 🙂
****
Tamary kiipesi varovaisesti Pacifien selkään. Se oli aivan erilaista kuin hän oli kuvitellut. Tamary oli varautunut kylmään ja kovaan kyytiin, mutta lohikäärmeen suomut olivat lämpimät ja joustavat. Olennon selässä oleva satula oli tehty kestävästä nahasta, ja oli selvästi kulunut.
Kara nousi Talbanin kyytiin. Se oli väritykseltään tummanvihreä ja sen päätä kehysti suuri viuhkamainen uloke. Kara meinasi kysyä Talbanilta että mikä se oli, kun Talban selitti:” Minä olen keisarilohikäärme. Kaikilla keisarilohikäärmeillä on tämä viuhka, sillä laji tulee Kiinasta. Mutta nyt meidän on mentävä. ”
Seurue nousi ilmaan Pacifien käskystä. Tamaryn täytyi purra huultaan ettei olisi huutanut hämmästyksestä. Hetkessä he olivat pilvien tasolla, ja Tamary näki koko kylän sieltä ylhäältä. Pellot näyttivät raidallisilta maalauksilta, ja ihmiset olivat kuin muurahaisia. Yön ratsastajia ei näkynyt. ” He ovat varmasti menneet raportoimaan Tubuaille. He eivät saa äkätä meitä vielä. Menkäämme siis nopeasti. ” Pacifie sanoi. Tamary tunsi allaan kun lohikäärme puhui. Sen suomut värisivät kun se hengitti, varsinkin mahan alueella. Vasta nyt Tamary huomasi kuinka kaunis Pacifie oikeasti oli. Sen kultaiset suomut kimmelsivät auringonlaskun himmeässä valossa. Sillä oli surullisen siniset silmät. Nuo silmät olivat nähneet paljon pahaa.” Kaivaisitko tuolta satulalaukusta huovan itsellesi ? Täällä tulee kylmä pian. ” Käski Pacifie. Tamary avasi suuren satulalaukun varovaisesti. Sitä peitti vihreä kangas johon oli kirjailtu hopealangalla kiekuraisia kuvioita. Se näytti haltioiden tekemältä. Tuntui kuin se olisi halunnut sanoa jotakin Tamarylle. Aivan kuin se merenneito…
Äkillinen tuulenpuuska yllätti Tamaryn. Hän kaivoi nopeasti vihreän huovan laukusta ja sulki suuren lukon. Hän alkoi jo tuntea kylmyyden. Aurinko oli melkein laskenut ja taivasta peitti vaalean punaiset raidat. Tamary kietoi huovan ympärillensä ja tunsi kuinka lämpö levisi hänen kehoonsa. Hän kysyi Pacifielta : ” Onko tässä taikuutta ? Enhän minä voi näin nopeasti lämmetä .”
” Olet oikeassa, ” Pacifie vastasi. ” Se on kudottu haltioiden erikoislangalla jossa on pieni säie helmihämähäkin seittiä. Se lämmittää tai kylmettää. Ihan kumpaa itse haluaa. ”Tamary tunsi vaipuvansa uneen. Hitaasti hänen silmäluomensa sulkeutuivat, ja hän alkoi kuorsata. Kara katsoi Tamarya, ja tunsi lämmön läikähtävän sisimmässään. Tamary oli ollut hänen paras ystävänsä aivan pienestä pitäen. Hän kuorsasi aina kun nukkui. Pian Karaakin alkoi nukuttaa. Hänen päänsä valahti satulalaukkua vasten ja hän kääri unissaan peittoa tiukemmalle. Huomenna olisi suuri päivä.
Mulla soi päässä Three Days Grace – Break
Biisi on hyvä, jää soimaan pitkäksi aikaa. Video on aika ihana, maalia räiskyy ! Mietin vaan että miten kivaa on soittaa maalit naamalla 🙂Ja sitten jatkoa…. Ps. Jos tykkäätte ni laittakaa jotain, ni en turhaan kirjoittele 🙂
****
Pacifie astui telttaan seurassaan 3 muuta lohikäärmettä. Yhdessä he muodostivat Neuvoston, joka päätti ketkä lapset pääsivät Lento- Opistoon. Pacifie rikkoi hiljaisuuden : " Arvon toverini, mietitte varmaan, kuinka on mahdollista että tänä vuonna on valittu peräti kaksi opiskelija vaivaisesta pikku kylästä . Eikö vain ? " .
Muut lohikäärmeet nyökyttelivät. " No, en ole varma mistä on kyse, mutta Henki kertoi minulle että nämä kaksi lasta tulevat saamaan suuria aikaan. "
Toinen lohikäärme, Talban nimeltään, lisäsi : " Jos olet varma, niin luotamme sinuun, Oi Johtaja. "
Muut lohikäärmeet yhtyivät Talbanin mielipiteeseen, ja lausuivat Muinais kielellä uskollisuuden valan. Kokous oli päättynyt." Hei Tamary, " Sanoi Kara.
" Niin mitä ? "
" Eikö sinun mielestäsi ole outoa että tänä vuonna meitä onkin kaksi ? "
" Miten niin ? " Kysyi Tamary.
" No kun , edellisinä vuosina on ollut vain yksi " .
" Hei, älä vaivaa päätäsi tuollaisella ! Iloitse vain , me pääsemme Lentämään ! " Hihkui Tamary. Innostus tarttui Karaan, ja kaksi lasta menivät hakemaan syötävää ruoka kojulta.Ihmiset juhlivat ja pitivät hauskaa. Kylä oli koristeltu paperista leikatuilla kuvioilla ja kulta kolikoilla. Vähän väliä joku kyläläisistä kävi onnittelemassa Tamarya ja Karaa, ja heidän perheensäkin tajusivat onnensa. Tamary ja Kara olivat pakkaamassa, kun yhtäkkiä vaikutti siltä että kylä olisi hiljentynyt. Soihdut olivat sammuneet, ja kaikkialla kuului hevosten kavioiden kopinaa. Hiljaisuuden rikkoi Pacifien suuri karjaisu : " Yön Ratsastajat ovat tulleet ! Suojautukaa ! " .
Pahamaineiset Yön Ratsastajat olivat tunnettuja siitä, että he varastivat Lento- Opistoon lähteviä valittuja. He palvelivat Tubuaita, ilkeää kuningasta. Tubuai oli varmasti kuullut , että tänä vuonna oli valittu kaksi Lentäjää.
Tamary ja Kara piiloutuivat latoon, ja odottivat hiljaa. He kuulivat ulkona olevien ihmisten huudot.
" Tamary, tule tänne ! "
Tamary hätkähti. Mistä tuo ääni kuului ? " Kuulitko sinä tuon ? " Hän kysyi Karalta.
" Ai minkä ? En minä mitään ole kuullut . " Vastasi hämmentynyt Kara.
" Ai, se oli varmaan vain mielikuvitukseni. Kuulin jonkun kutsuvan minua. Tuntui kuin ääni olisi kuulunut pääni sisältä. " Mietiskeli Tamary.
" Hei, minä tiedän ! Se on varmaan sellainen ajatusviesti. Kuulemma kaikki lento-opistoon päsevät käyttävät niitä ! Kysy mielessäsi kuka se on . " Innostui Kara.
" Kuka olet ? " Tamary kysyi haparoivasti mielessään.
" Olen Pacifie . Tulkaa kokoustelttaan nyt ! Meidän täytyy viedä teidät pois " .
" Se oli Pacifie ! Mennään kokousteltalle ! " Selitti Tamary.
Lapset katsoivat ovensuusta oliko kukaan tulossa.Tie oli selvä. Kaksikko juoksi minkä jaloistaan pääsi suoraan kokousteltalle. Siellä Pacifie ja loput Neuvoston jäsenet odottivat. " Tulkaa ! Nopeasti kiivetkää selkääni . Teidät viedään turvaan Lento- Opistoon. " Käski Pacifie.Sitten lisää …. Anteeksi tuo aika muodon vaihdos 🙂
*****
Tamary kompuroi sängystä ja seurasi Karaa keittiöön. Hän toivoi että kokki antaisi hänelle edes jotain ruokaa, kun aamupala aika oli jo ohi. Kauempaa kuului trumpetin toitotus. " Ne tulevat ! Tamary ne tulevat! " Hihkui Kara innoissaan. Tamary ei oikein ymmärtänyt Karan innostusta. Kukapa nyt haluaisi joutua jonnekkin opistoon ? Mutta tätä Tamary ei sanonut ääneen, sillä se saattaisi pilata tunnelman. Käväistyään kotona vaihtamassa vaatteet Tamary ja Kara suuntasivat kylän keskus aukiolle. Eri perheet kokoontuivat suuren kivipaaden ympärille odottaen Suurta ja Mahtavaa Pacifieta.Kara hätääntyi, sillä ei löytänyt omaa perhettään väen tungoksesta. Tamary veti Karan nopeasti viereensä. Pacifien painavat askeleet kuuluivat jo.Onneksi kukaan ei huomannut että Kara oli väärässä perheessä , sillä Tamary ja Kara olivat melko saman pituiset, molemmilla oli valkoiset hiukset ja syvänharmaat silmät.
Fanfaari soi. Pacifien askeleet jytisivät ja pehmeä multa painui kasaan hänen suuren painonsa alla. Valitsijan tuhkanharmaa häntä raahasi hänen perässään, jättäen suuren uran keskelle soraista tietä. Vihdoin, Pacifie saapui suuren kivipaaden luo. Väki hiljeni kuin taikaiskusta. Pacifie avasi mahtavan suunsa ja sanoi : " Arvoisa Javan kylä, te tiedätte varmasti miksi me olemme täällä tänään . On koittanut Valinnan aika. Tuokaa siis kaikki valkohiuksiset lapset minun luokseni ! " .
Väki alkoi hälistä. Kaikki vaaleahiuksiset lapset ja nuoret työnnettiin kivipaaden luo. Tuossa joukossa oli myös Tamary ja Kara. Heidän lisäksi oli vain 3 muuta. Hieman typerältä vaikuttava Annelise, Hevosenkengittäjän poika Hector, sekä pieni poika nimeltä Bering.Pacifie tallusti kohti näitä Valintaan tuotuja lapsia. Hän meni jokaisen ohi kysyen vain yhden kysymyksen : " Osaatko sinä Ratsastaa ? " .
Ensimmäisenä hän meni Hectorin luo. Kuultuaan kysymyksen Hector vastasi reippaasti : " Totta kai minä osaan ratsastaa. Onhan isäni sentään hevosenkengittäjä ! "
Pacifie tuhahti : " Se ei ole hän ".
Hector siis passitettiin takaisin perheensä luo. Seuraavaksi oli Annelisen vuoro.
" Osaatkos sinä Ratsastaa ? " Kysyi Pacifie.
" No olen mä kyllä sillon kerran sellasella Lohikäärmeellä ratsastanu … Jos sää sitä tarkootat ? " Vastasi Annelise.
" Hän on liian maalainen " Huudahti Pacifie.
Joukon buuauksien saattelemana itkevä Annelise lähetettiin perheensä luo. Nyt jäljellä olivat enää Bering, sekä Tamary ja Kara. Bering taisi olla pois laskuista, sillä hän pillahti itkuun heti kun näki mikä häntä lähestyi. Tamary ja Kara pitivät toisiaan kädestä. Pacifien lähestyessä heitä väki hiljeni taas. Olisiko Javan kylällä onnea tänä vuonna ? Jos Uusi Ratsastaja tulisi heidän kylästään, he olisivat maan kuuluja. Kaksikon hengitys kuului kuin höyrylaivan puuskutus . Pacifie asteli heidän eteensä ja sanoi " Nämä ne ovat " .Puhkesi hälinä. Että jopa kaksi ehdokasta Javasta ? Oli heidän onnen vuotensa. Minään edellisenä vuotena ei Javasta oltu valittu ketään, ja nyt kaksi ! Ihmisen riehaantuivat ja nostivat Tamaryn ja Karan väkijoukon kannettavaksi. Lapset luovutettaisiin illan tullen, mutta sitä ennen oli vielä suuret kestit. Se , mitä kukaan ei pannut merkille oli Pacifien outo käytös.
" Tulkaa nyt telttaan, on kokouksen aika. " Hän sanoi, melkeinpä surullisella äänensävyllä.Mielestäni ikärajat ovat ihan ok juttu, eivätkä ne minua haittaa ( Kohta 15 v. ) Sillä kaikki lukemani mangat ovat olleet joko 12 tai 13 k. Itse olen sen verran herkkä. että en menisi lukemaan k.15 Mangaa, vaikka kohta saisinkin. Jos joku haluaa lukea yli oman ikärajansa mangaa, niin asia on sitten oman harkinta kyvyn ansiota. Jos sitten tajuaa että ei olisi kannattanut , niin saa syyttää vain itseään .
Toisaalta, muistan itsekin 10- 11 vuotiaana lukeneeni Ranmaa joka on tietääkseni k.12 ? mutta traumoja ei ole tullut 🙂 Toivottavasti kukaan ei nyt pahastu tästä Tokyo Mew Mew jutusta ( Fanit älkää raivotko, luen itsekin kyseistä sarjaa )
Mulla on vaikeata melkein kaikki ! Aloittelija kun olen , en ole edes oppaaseen koskenutkaan , vaan opin piirtelemällä hahmoja omista mangapokkareista 🙂 Perspektiiivikin on aika hukassa, ja poikia en ole edes yrittänyt piirtää ! Olen siis aika Noob kun piirtämisestä on kyse . Mutta harjoitus tekee mestarin, ja joulu rahoilla sitten vain opasta etsimään !
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
