Ni-chan

Salainen haaveeni oli ja on edelleen kehittää tähän maailmaan oikeasti toimiva automail-tyyppinen tekoraaja. Siis hermokytköksellinen, että se oikeasti toimisi samalla tavoin, kuin oikea käsi tai jalka. Rakentaisin sen todennäköisesti kylläkin hiilikuidusta kuin teräksestä ja ihon ja tekoraajan väliin tulisi jokin kevyt eriste: näin se olisi kevyempi eikä syntyisi teräksen lämpötilanvaihteluista johtuvia palovammoja tai paleltumisia. Mutta kun en tahdo leikellä ihmisiä (enkä edes osaisi ko. laitetta rakentaa), kun kuitenkin automailin kiinnitysosa pitäisi leikkauksella kiinnittää ihmiseen, niin piti luopua tästäkin leikistä. 🙁

Jos siis saisin valita nykyisen tekoraajan ja oman automailini välillä, valitsisin automailin. Ja vaikka se olisi se teräsmallikin, valitsisin sen silti. Se olisi helppokäyttöisempi, ja hermojen yhdistäminen kirpaisee vain hetken.

Ihan mukava oli, sanoisin näin kummatkin osat lukeneena ( ja ostaneena). Vähän kyllä häiritsi nuo nimet (Tuure ja Nils. Tuure on hevosen nimi ja Nils suomenruotsalaisen. Ei siis lapissa Nilsiä.) ja jos Cain ja Juris yritti olla suomalaisia nimiä… Ei edes napapiirillä. Saamelaisten ottaminen mukaan oli mukava käänne, niistä pitäisi muutenkin puhua enemmän. Suomalaisten juhlapyhien, käsittelyssä olisi saanut enemmän näkyä kristinuskon merkitys; suuri osa suomalaisista kun juhlii joulua ja pääsiäistä (ei ehkä niinkään juhannusta kuitenkaan) kristillisinä juhlina.

Luulin vanhemmaksi. En osaa sanoa paljonko, mutta vanhemmaksi.

Itsehän pääsen tässä kohta aikuisen ikään: 20 vuotta. 😀

Itsellä pienen, voisiko sanoa "japani-laskukauden" aikana jäi niin manga kuin anime. Vanhasta kaveripiiristä tuli ero lukion aikana ja lähipiiri ei kuulunut samaan otaku-porukkaan kuin ennen.
Innostus vähän laski, kunnes nyt alettiin Kuroa julkaisemaan suomeksi. Myös Finlandia eksyi hyllyyn, ja nyt yliopisto-opiskelijan liialla vapaa-ajalla on tullut katsottua Chi’s Sweet Homea ja luettua Katekyo Hitman Rebornia. Kaveri on saanut taas kiinnostumaan myös cosplaysta, tarkoituksena laihduttaa vielä neljä kiloa että mahdun taas Elizabeth-pukuuni. Uutta pukua en aio alkaa väsäämään.
Mutta en enää luokittelisi itseäni otakuksi.

mimeko wrote:

//…ja kyllä minunkin lähikirjastossani on varausmaksu käytössä ihan normaalisti, täällä tosin 50 senttiä. Yleensähän ne varatut kirjat roudataan varaajaa varten jostain toisesta kirjastosta, joten siitä on ihan asiallista veloittaa jokin nimellinen summa. Itse aina vilkaisen ensin onko kaipaamaani teosta lähikirjaston hyllyssä, jos on niin käyn ihan omin kätösin poimimassa sen sieltä.

Kyllä meilläkin oikein alkuperäisen kotipaikkakunnan kirjastossa on varausmaksu, jos se kirja joudutaan erikseen jostain toisesta kirjastosta tuomaan. Siellä kuitenkin sai oman kirjaston kirjoja varata ilmaiseksi, että kun hlö X sen lainasi niin olin jonossa ja se laitettiin minua hyllyyn odottamaan kun se kirja palautui. Sitä en tajua että miksi tästä jälkimmäisestä laskutetaan täällä uudella paikkakunnalla. :/

LejoLollero wrote:

Ni-chan wrote:

Sitäpaitsi nykyisen kotipaikkakunnan kirjastossa on semmoinen natsipolitiikka, että varatessasi kirjan/kirjoja pitää maksaa 1€ PER KIRJA. Eli varaanpa kymmenen mangapokkaria -> 10€. Ei näillä opintotuilla.

Mitäs kummaa?
Miten ihmeessä siellä maksutetaan kirjojen varaamisesta? 😕

Ihan samaa oon miettinyt, ja peruskirjat oonkin päättäny varata vanhan kotipaikkakunnan kirjastoon kun sieltä melkeen kaikkea saa, paitsi sitä mangaa, ja äiti hakee kirjat kirjastosta ja minä noudan ne kotoa kun käyn siellä. :3
Ehkä johtuu siitä tuo varausmaksu kun on kyseessä vähän isompi kaupunki, mutta ei siitä mun mielestä pitäisi euroa joutua maksamaan kun hakevat hyllystä tiskin taakse jonkun kirjan.

Hauskinta olisi saada omaan hyllyyn suomennettuna Katekyo Hitman Reborn!.

Ei oo tullut vierailtua täällä piiiiiiiiiitkään aikaan, mutta nyt kun tulin, on Off-topiciin tullut vaan kymmenen sivua viestejä… Sitten kesäkuun.
Eikö täällä enää käy kukaan? ;__; (paraskin puhuja)

Itsellä nyt on jäänyt conittaminen vähän jäihin (syynä että: töitä/koulua/ei rahaa) ja opintotuella eläjällä ei ole varaa ostaa mangaa. Sen joka-toinen-kuukausi -Kuroshitsujin ostan, mutta muuta en nyt ole oikeastaan lukenut pitkään aikaan. Sitä paitsi, tämänhetkiset suomijulkaisut eivät ole oikein minun makuuni. Ihan tuntemattomia sarjoja (Navi-Luna??) eikä oikeen enää melkeen kakskymppisenä inspaa nuo taikatyttö/-poika + eläimet -jutut muutenkaan. Mielenkiintoinen "uutuus" oli tuo Arki, mutta sekin paljastui huonotasoiseksi pelleilyksi pokkarissa 2.

Muutto uudelle paikkakunnalle toi esille myös sen ilkeän tosiasian, että TÄÄLTÄ EI SAA KIRJASTOSTA MANGAA. Tai no jotain hajaosia jostain Sugar Sugar Runesta ja Fruits Basketista löytyy kyllä. Siihen stoppasi Bleachin ja Naruton lukeminen. Kotipaikkakunnan kirjastoissa taas on niin mielenkiintoinen kirjanostokulttuuri, että Bleachia löytyy nro 16 asti ja sitten tulee maaginen tyhjiö jonka jälkeen osa 32. Itsehän olen menossa osassa 26. Naruton kanssa sama, mutta numerot on 38 ja 45, jos oikein muistan.

Sitäpaitsi nykyisen kotipaikkakunnan kirjastossa on semmoinen natsipolitiikka, että varatessasi kirjan/kirjoja pitää maksaa 1€ PER KIRJA. Eli varaanpa kymmenen mangapokkaria -> 10€. Ei näillä opintotuilla.

Mutta mitäs muut täällä, ketkä käy täällä useammin kuin kerran puolessa vuodessa? 😀

Muistatteko te ees mua enää? :3

EDIT ://
Nii ja avatar-kuvasta näkyy mikä on kanssa noussut suosioon tänä syksynä. Jos se kuva suostuu näkymään.