Ni-chan

"Soitat sitte huomenna mulle."
~my boyfriend

Ihan vaan tää tarkoittaa että välittää. <3

Mitäh, enkö minä ole kommentoinut Kuro-topicciin? O_o No, korjaantuupahan asia sitten nyt…

Itse törmäsin sarjaan viime keväänä/kesänä Animelehden artikkelissa ja kun kaverini suositteli sitä minulle.
Eka jakso oli kyllä järkytys, meinasi jäädä sarjan katsominen siihen. Katsoin sitä kyllä ensin pari minuuttia ja olin ihan että "Selevä, tais jäädä siihen" mutta palasin parin päivän päästä katsomaan jakson loppuun. Siinä se kesä menikin sitten Kuroa katsellessa. 😀

Oma suosikkihahmoni on yllättäen "ah-niin-angsti" Ciel Phantomhive.
Ensinnäkin, lähdetään siitä, että minkä ihmeen takia kaikki hahmot, joilla on erittäin rankka menneisyys ikäisekseen ja jotka sen takia käyttäytyvät vähän vähemmän maailmaarakastavasti kuin muut, leimataan heti angsteiksi?
Siis sehän on ihan normaalia, että kun vanhemmat on kuollut tulipalossa omien silmien edessä ja sen jälkeen henkilö on kidnapattu ties mihin salaseurojen hyväksikäyttöön ja on joutunut kärsimään siitä niin kauan että haluaisi mieluummin kuolla, että sen jälkeen ollaan ihan "Ah-elämä-on-ihanaa-hymyilenpä-kauniisti".
Tuskin.
Eli meikäläiselle on ainakin ihan turha tulla kenenkään selittämään Cielin angstisuudesta pätkääkään. T^T
(Tein muuten joskus Kuro-testin, sain kolmesti peräkkäin tulokseksi Cielin. Että kai minäkin sitten olen angstinen pikkukakara)
Sebastian on ihan ok tyyppi, en nyt mitenkään erityisesti pidä mutten inhoakaan. Semmoinen täydellinen hovimestari vaan.

Naishahmot eivät yllättäen (Angela/Ashia lukuun ottamatta) ottaneet nuppiin ollenkaan. Madame Red oli yksi suosikeistani loppuun asti ja pidän ihan törkeän paljon Elizabeth Middlefordista. Lizzy ja Ciel ovat täydellinen pari!
Niin ja sitten tähänkin sellaista tuosta Lizzyn luonteesta ja käytöksestä: Se rakastaa Cieliä oikeasti ja haluaa nähdä sen hymyilevän. Tottakai se yrittää itse olla mahdollisimman pirteä ja iloinen ja yrittää kaikilla ihmetempauksilla piristää Cieliä, joka sattuneista syistä ei ole tuolta iloisimmasta päästä.

Ja voisin käydä repimässä kakkoskauden kässärin.
MITÄ ON KUROSHITSUJI ILMAN SEBASTIANIA JA CIELIÄ?! (sori CAPS)
Alois on ihan kuin Ouranin Tamaki pienoiskoossa. Se sen hyperiys/"söpöys" on pelottavaa.
Ja tottakai tälläkin pitää olla "traaginen, pimeä menneisyys"… Josta se ei ilmeisesti välitä pätkääkään.
Ja Claude on Sebastianin ja Williamin risteymä.

Tähän loppuun vähän offia, on muuten tuolla kaapissa (Bakaconissakin käytetty) Elizabeth Middleford casual dress for my cosplay. :3

Ihan mielenkiinnosta lainasin ekan osan kirjastosta. Kansi näytti niin suloiselta ja uskoin hetken että tämä voisi olla jotain erikoista.
No ei kyllä ollut.
SEURAAVA TEKSTI SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA (en jaksa erikseen sensuroida)
Tarina hyppii nopeammin kuin superpalloilla täytetty kenguru, aika lentää kuin siivillä ja ilmeisesti mitään ei tapahdu muuta kuin juhlapäivinä.
Kolme ensimmäistä merenneitoprinsessaa löytyy tyylin ensimmäisen kymmenen sivun aikana ja sitten ne vaan menee ja rökittää koko ajan niitä samaa kolmea pahista joista ei ilmeisesti ole vastusta ääniaalloille. Pääpahis on ihan samannäköinen kuin Lucian Kaito ja katsotaan vaan, lopussa paljastuu että ne on tyyliin veljeksiä tai jotain.
Henkilöt on Klisheitä isolla K:lla. Lucia on aivan samanlainen kuin Tokyo Mew Mewin Ichigo, semmoinen "Oi kun minä rakastan ihastustani, tekisin mitä vain hänen puolestaan!"
Joo, tiedetään muttei sitä tarvitse koko ajan hehkuttaa.
Tai sitten "Voi kun rakastan häntä, mutta hän ei varmaankaan pidä minusta en uskalla kertoa tunteistani!"
Eikö se nyt ole aika selvää jos poika käy yhtä kovin päälle kuin Kaito Lucian.
On muuten typerää vielä sekin että Kaito ei tajua (ainakaan ekassa kirjassa) että Lucia on se merenneito.
Niin ja Kaito… Shoujomangan päähenkilöiden ihastukset ovat yleensä joko superhyperälykkäitä, cooleja, vähän angstisia poikia tai sitten blondeja, pervoja urheilijoita. Kuten nyt Kaito. Pervoilee koko ajan Lucian kustannuksella ja harrastaa surffausta ja on blondi.
Sitten vielä nämä kaksi muuta merenneitoa… Tokyo Mew Mewin Minto ja Zakuro. Hiusten väri ja pituus muutettu, ja Rina hymyilee vähän enemmän kuin Zakuro mutta siihen se jää. -__-
MAHDOLLISET SPOILERIT LOPPUI

Ärgh, sori kun tuli vähän huonosti jäsenneltyä tekstiä, ei vaan jaksa keskittyä…

Ei nyt muuta offattavaa kun että pihalla on überlämmin (<3) ja että Euroviisuille on oma keskustelu alueella TV joten jos viitsisitte käydä sinne kommentoimassa viisuja ettei mun tarvi (ainoana Euroviisuaddiktina) siellä itsekseni höpistä. :3

Suudelma. Heh. :3

Kartano?

Onnea Dentsille ja perheelle! :3

Juuh, koulusta… Yläasteella oli hieman eri lempi- ja inhokkiaineet kuin lukiossa, mutta eipä niistä sen enempää.

Suosikkiaineikseni on lukiossa noussut psykologia… *joutuu miettimään mitä aineita koulussa onkaan*
…Ei hyvänen aika mä en oikeasti muista mitä kouluaineita mulla on! xD Hetkinen…
Siis, psyka, historia, englanti. (Kesti kauan)
Psykologiasta pidän, koska opettaja on mukava, ja koska olen harrastanut "keittiöpsykologiointia" jo pienen ikäni. On mukava tietää, miksi ihmiset käyttäytyy kuin käyttäytyy ja kriisitilanteissa tämäntapaisesta järkevästä psykologisten tekijöiden arvioinnista on hyötyä. Saa selitettyä vaikka sen, miksi ei tahdo mennä aamulla kouluun muttei iltapäivällä tahtoisi tulla kotiin… (Nih, ja jälkimmäiseen syynä EI ole koulu itsessään, kuten jotkut saattavat arvata…)
Historiasta olen pitänyt aina. Kiinnostaa tietää, miten ennen on eletty ja mitä ihmiset ennen meitä ovat saaneet aikaiseksi. Enemmän kyllä kiinnostaa yksilöhistoria ja suomalaisten historia about 1800-1900 luvuilta kuin maailmanhistoria yms. Opettajia on ollut kaksi, toinen on saanut lempinimen "Korppu", koska on oikeasti TÖRKEÄN kuiva tyyppi ja ei osaa edes opettaa, mutta toinen on koulun toiseksi paras opettaja heti psykan open jälkeen.
Englannista olen kanssa aina pitänyt niin kuin kielistä muutenkin, mutta lukiossa tämän aineen on suosikkiaineekseni nostanut opettaja kanssa. Tyyppi on lievästi kuin Hetalian Ranska, heittää ihan ihme pervoa läppää jonka vaan se itse tajuaa ja naureskelee sitten sille siellä luokan edessä… Ei vaiskaan, on sillä joskus ihan hyviäkin juttuja. Ja kummasti oppii englantia vaikkei ihan heti uskois että sen tunneilla oppii yhtään mitään.

Inhokkiaineita onkin sitten matikka, filosofia (huh, ONNEKSI se on ohi), biologia ja maantieto.
Matikkaa en ole ikinä sietänyt. Filosofia oli muuten vain kamalaa, ja opettajana toimi Korppu. Biologian ja maantiedon opettajalla taas on jotain minua vastaan ja tunneilla ei ikinä tehdä yhtään mitään. Tylsää.

Puh. Eka koepäivä ohi. Oli uskonnonkoe, selvitin sen omasta mielestäni tarpeeksi hyvin. Huomenna matikankoe ja sitten historian kertaustunnit. Tulen ihan varmasti hulluksi, Korppua kaks tuntia… Putkeen. Ja kaverini varmaan "joutuu" lähtemään kertauksen puolivälissä joten jään könnäämään sinne luokan perälle yksinäni. T^T
Toivon myös sydämeni pohjasta että huomenna iltapäivällä olisi hyvä ilma. Näillä näkymin pitäisi istua mopon kyydissä yli 24 kilsan matka (auts…) ja se ei ole kivaa jos sataa vettä kuin aisaa. Luultavasti kyllä jos sataa vettä niin menen ihan linkalla kotiin. >_>
Pitäisi jaksaa piirtää yksi fanartti loppuun. Olen kuunnellut Falling Up:in Falling in love -biisiä ja siitä on jäänyt yksi kohta soimaan korvien väliin… Ja siitä tulee Itävalta-Unkari fanart. :3
Samaten on soinut päässä Skilletin Whispers in the darkista kertosäettä edeltävä kohta "My love is just waiting to turn your tears to roses". Kaunista.
En ymmärrä kyllä mikä minut on saanut kuuntelemaan sellaista musiikkia kuin Skillet ja Falling Up. Jotenkin vaan kyseinen musiikkilaji iskee tällä hetkellä.
Kuittaan.

Tassutellen -sarjakuva. 😀

Väriliitu?