räsynukke

Minulle varmaan suurin syy nettilukemiseen on saatavuus. Onhan se ihan mukava jos joku jaksaa odottaa vuosia, että saa haluamansa sarjan luettavaksi jollain kielellä jota ymmärtää, mutta ei minusta ole siihen. Ehkä olen sitten osa tätä leväperäistä sukupolvea, jonka täytyy saada kaikki heti itselleen. Kyllä ennen muinoin saattoi odottaa kun ei ollut nettiä jossa tieto sarjoista leviää sekunneissa, mutta nykyään ei enää toimi. Julkaisijoiden pitäisi vastata lukijoiden tarpeeseen ja kehittää jonkinlainen lukutsydeemi nettiin, jossa vosi pientä maksua vastaan lukea uudet luvut nopeasti ja helposti parilla eri kielellä. Kyllä minä ainakin olisi valmis maksamaan siitä jonkin verran, kun nykyäänkin ostan tarpeeksi hyvät sarjat nettilukemisen jälkeen. Monsteriakin luin ensin laittomasti netistä, totesin sen olevan Hyvää Kamaa, ja nykyään ostan sitä aina tilaisuuden tullen Fantsusta pari kolme osaa kerrallaan. Ja kyllä minä Bakumaninkin hankin kun sitä vain englanniksi eka saadaan.
Ja eihän kukaan halua ostaa sikaa säkissä, mieluummin lukaisee/katsoo ensin pienet näytteet ja vasta sitten sijoittaa rahansa.

Hyvästä Kamasta puheenollen, aloin eilen katsomaan Bakemonogataria. On ollut ikuisuuden MUST-listallani, mutta päässyt vähän unohtumaan. Satuin kumminkin selaamaan Bubukuutin postauksia ja sieltä hyppäsi silmille Bakemonogatarin arvostelu. Todellakin sitä itseään, aikalailla tismalleen täsmälleen minun makuni mukaista animea. Ja muistin, etten ole edelleenkään katsonut Aoi Bungakua loppuun.D :

Enää kaksi viikkoa!\o/ Hyppään vuorotellen Desuconin sivuilla, Ani.mussa ja Twitterissä (tein vihdoin tunnuksen sinne 2x\o/) vahtaamassa ettei ole tullut mitään uutta. Ja jatkusvasti pitää olla tarkistamassa että varmasti on paikka lattiamajoituksessa ja liput ovat edelleen tallessa.
Safka on ilmeisesti kanssa tulossa Desuun ja minä en tahdo nähdä miten se on värjännyt/leikannut ihanat vaaleat kiharansa.

Paljon onnea BlackBeardille!: )

Lyhyesti sanottuna: Fanfiction.netin SasoDei-ficcien taso. NYT POTTU OIKEESTI.

Pitkästi sanottuna: Fanfictionia ei pitäisi ottaa liian vakavasti. Sehän on kuitenkin vain harrastus ja hyvä niin.
…Tai näin tahtoisin sanoa. Valitettavasti kuitenkin osaan aina välistä olla oikea kunnon fanfiction-elitisti. Enkä voi sille mitään, että en voi nauttia jonkun kawaiinekoernu12vn huonosti kirjoitetusta homofantasiasta.

Nykyään tuolla FF.netin SasoDei osastolla (tai siis hahmojen Sasori ja Deidara kohdassa, onhan siellä OC-ficcejäkin. Nobody cares.) kommenttien, favejen ja ylenmääräisen hehkutuksen saamiseen tuntuu riittävän, että kirjoittaa AUhighschool ficin, joka sisältää yaoita ja jossa on enemmän lukuja kuin tarvitsisi olla. Yli puolet parituksen faneista ei yksinkertaisesti VÄLITÄ, onko hahmot IC eli ei, onko ficcarilla mitään aavistustakaan kieliopista tai onko ficillä ylipäätänsä minkäänlaista juonta. Kaksi asaa riittää: homoporno ja ihan potusti lukuja mukavalla tahdilla postattuina (vaikka ne olisivat tästä johtuen aivan säädyttömän lyhyitä).

Eikö ihmisillä ihan oikeasti ole YHTÄÄN itsesensuuria? YHTÄÄN kriteerejä? Never heard? Jos on aivan pakko julkaista fantasioitansa miehistä panemassa, niin eikö sitä voisi kirjoittaa niin, että muutkin voisivat nauttia siitä eivätkä vain olisi repimässä aivojansa pellolle luettuaan kaksi riviä. Ottakaa mallia BomberBratista, thx plz.

Tekee aina mieli itkeä kun sama ficcari tuottaa liukuhihnalla ficcejä, joitten juoni on tasoa "OOC-Deidara menee uuten kouluun ja siellä on niinq ihan älyttömän hot punapää (ette ikinä arvaa, kuka!) ja se on niinq rakkautta ensisilmäyksellä (=panoa jo tokassa luvussa = ainakin yksi lemoni kaikkiin loppuihin lukuihin), mutta Sasori niinq pettääkin OOC-Deidaraa. Syttyy niinq aivan jättimäinen riita paitsi että se sovitaan niinq yhdellä keskustelulla että voidaan taas olla oikein loveydovey (= LEMON)."
Ja tästä kun kirjoitetaan 15-20 luvun ficcisarja niin kommentteja tulee useampi sata. Ja näistä murto-osa sellaisia joissa olisi edes jonkinlaista kritiikkiä.

Sitten kun sivustolle lisätään oikeasti hyvää ja älykästä ja hienosti kirjoitettua ja hyvän juonen omaavaa ja sopivan mittaista matskua, se ei saa yhtään niin paljoa huomiota ja minä itken yksin elitistiluolassani röllipukuni kaulukseen maailman epäreiluutta. Että yhyy, fandom pilasi OTP:ni mä en ala enää mitään.

Pitäisi perustaa fanfiction-blogi jossa voisin avautua vielä pidemmin kaikesta tästä.

(Light’s Pantiesin ficcejä ei lasketa vaikka ne ovatkin nimenomaan AUhigschool ficcejä ja vaikka ovatkin ehkä juuri siksi niin suosittuja, sillä tytöllä on oikeasti talenttia)

"Allegialle rukkaset, ota Heinix!" Ehkä ärsyttävin mainos Novalla tällä hetkellä.-___- Tuli vain allergiakeskustelusta mieleen.

Tänään on tapahtunut kaikkea hienoa.~ Isällä olen päivän viettänyt, käytiin ostamassa minulle sähköpiano kun muutan tänne kesällä. Se on oikeastaan rippilahjani isovanhemmilta. Pari erilaista soudia ja jotain 60 kuunneltavaa/opeteltavaa klassikkokappaletta (mukana tuli siis näihin myös nuotit). Kelpaa minulle enemmän kuin hyvin. Tylsyyksissäni aloin harjoitella Debussyn kappaletta Golliwog’s Cakewalk, ihan vain kun sillä on noin kiva nimi.
Ja pianosta puheen ollen, ostin viime viikolla huuto.netistä nuottikirjan jossa on kaikkia Bachin Inventiot. Kasi on nyt työn alla, harmi että nuotit unohtuivat kotiin.

Kylillä oli kanssa jonkinlaiset markkinat, ja siellä oli 50-luvulta peräisin oleva bussi joka ajeli kierroksia. Minäkin jonotin parikymmentä minuuttia sen kyytiin, ja oli kyllä sen arvoista. Vaikken autoista ymmärrä mitään enkä aio ajaa ajokorttia, niin en voi vastustaa vanhanaikaisia autoja. Ne ovat niin hienon näköisiä.

Olettekos ihmiset pelanneet Pac-mania tässä tänään ja eilen?; )

Öö öö ö. Miksi tänne on taas tullut reilu kaksi sivua juuri sinä päivänä kun en ole sattunut käymään? Niin että vähän myöhässä otan kantaa asioihin.

Dents wrote:

Tästä seuraakin kysymys; Miksi käyttä coneissa/miiteissä/muissa Mimmeron mainitsemissa "friikkitapahtumissa"

Ihan ekoissa coneissani pari vuotta sitten kävin ehkä juuri sen takia, että kyseessä oli con. You know, sai ostettua mangaa ja hengailtua kavereitten kanssa. Sitten jossain vaiheessa tulikin sellainen fiilis, että onhan nuo nyt nähty ja jaksaakos sinne mennä, varmaan sen takia ettei minulla kuitenkaan ole huimasti tuttuja joiden kanssa hengata conissa. Ja no, alkoi olla vähän tylsää. MUTTA. Kun joku vuosi sitten heräsin kunnolla seuraamaan Suomen animufandomia blogien kautta, löysin sisäisen nörttini. Tykkään lukea melkein mitä tahansa ja kuunnellakin, jos asiasta selittävä vain tietää mistä puhuu (nimimerkillä luen erään tuotteistajan blogia vaikka tuskin tiedän mikä tuotteistaja on). Ja yhtäkkiä conien ohjelma alkoikin kiinnostaa, samoin niiden yleinen arviointi sekä ennen tapahtumaa että tapahtuman jälkeen. Elitistien valitusta on paljon kivempi lukea kun on itse ollut paikan päällä.
Mutta kyllä minä sanoisin, että ohjelman takia. Nytkin oli orgasmit lähellä kun katselin Desun ohjelmakarttaa, on niin ihana tunne kun tietää siellä olevan niin paljon kuultavaa ja nähtävää ja koettavaa että hengästyn jo valmiiksi.

Itse asiassa kiva kun tämä aihe tuli esille, voin tässä samalla ääneen ihmetellä kuinka esmes Desun topicissakin on pariin kertaan sanottu, jotta sinne ollaan tulossa vain hengaamaan tai jotain. C’mon, kyseinen con juuri mainostaa ettei ole Animeconin tapainen Suomen suurin ernumiitti. Tai siis, itse en näe mitään järkeä maksaa parhaassa tapauksessa 18 euroa siitä, että pääsee Metsähalliin haahuilemaan.

Tuli vähän avauduttua, hupsista. Jos jaksoit lukea, huuda "fun it!"

Whistle wrote:

Kuinka animefani saa naista?- paneeli.

Eli sinne olisi siis tulossa joku muukin kauniimman sukupuolen edustaja? En ollut (tai ole vieläkään)kehtaanko mennä paikalle. Haluan niidelin paneeliin.;___;

Olen reilun päivän poissa ja tänne tulee yli kolme sivua tekstiä. Wooow.

Lukion eka vuosikurssi piti tänään konsertin, ja kun sisko on eka vuosikurssilainen niin minäkin menin katsomaan. Suurimmassa roolissa oli niitten bändi, joka soitti covereita. Hyvän kuuloista, ihan eri tasoa kuin yläasteen esitykset joulu- ja kevätjuhlissa, tuo meinaa vaikutti siltä, että tyypit oikeasti halusivat soittaa ja laulaa eivätkä olleet siellä lavalla vain musiikin opettajan pakottamana.
Mutta kaikkein paras juttu siellä oli, kun yksi poika soitti pianoa. Tosi kauniin kuuloista, sujuvaa ja kaikkea. Ja vielä tyypin itse säveltämiä kappaleita. Olin heti myyty (enkä istunut siinä pianon lähellä tuijottamassa koko soiton ajan, enenenen).

Olisi muuten kiva, jos osaisitte suositella Kill Billin You Shoot Me Down -biisin tyylisiä kipaleita. Ajattelin kokeilla kirjoittaa ajotain N.fin ficci-kisaan kun aihe (ABH-tyyli) on niin jännä, mutta isnpismusa puuttuu vielä.

Niin, ja heh heh.

Whistle wrote:

Tää on kyl niin hieno että pirän tätä.

Tuo on aivan ihana.*____* En varmaan saa syödä sitä?

Ja joo, nyt sain avan toimimaan. Ei ollut tullut mieleen vaihtaa jpg-muotoon, kiitoksia vaan Whistlelle.
Vihreällä jatkan edelleen (yhden kivan oranssinkin löysin/muokkasin), siitä en sentään pääse irti vaikka sävy vähän muuttuikin. Kauan kyllä jahkailin tätä vaihtamista, tuo on ollut mietinnässä jo useamman kuukauden. Mitäs tykkäätte?

Samuli FM puhuu juuri nyt radiossa.;_____; On nyt jo ikävä herran ohjelmaa, kesäiltoina olisi niin upeaa kuunnella sitä ihanuutta. Nyt nautin tästä korvakarkista niin kauan kuin sitä riittää.

En tosiaan osaa päättää varmaan kuukaudenkaan päästä, mihin ojelmiin tahdon Desussa. Kuinka voin valita Tsubasan op-animaatio luennon ja Slashin ja yaoin eroja käsittelevän luennon välillä?: <

Vaikka en tosiaan aluksi pitänyt Nanaa kovinkaan ihmeellisenä sarjana, enkä ajatellut jatkaa sen lukemista paria tankoubonia pidemmälle, niin sisko joka tapauksessa jatkoi sarjan ostamista ja siinä sivussa minäkin päädyin lukemaan sitä.
…Nykyään pidän Nanasta hurjasti ja olen sitä netistä lukenut suht pitkällekin.

Nanassa on ihana fiilis. Chapujen alussa olevat mietelmät luovat surullisen, mystisen tunnelman, joka herättää mielenkiinnon tapahtumiin. Toisaalta on myös paljon hauskoja ja lämpimiä kohtauksia. Hahmoista pidän paljon, ne saavat todella välittämään itsestään. Nanaa lukiessaan vaan haluaisi, että hahmoille kävisi hyvin ja he voisivat olla onnellisia. Pystyn samaistumaan heihin hyvin, väsyneenä keskellä yötä Nanaa lukiessa on jopa tullut tippa linssiin, mitä ei minun kohdallani niin usein tapahdu. Ja vähän väliä tekisi mieli repiä hiuksia päästä, kun hahmot eivät vain pysty ymmärtämään toisiaan.
Lempihahmoa en tosiaan pysty erottelemaan, tykkään niin monesta niin kovasti.

Aluksi piirrostyyli ei ollut lainkaan mieleeni, eikä se vieläkään ole mikään suosikkini, mutta tykkään kuitenkin Yazawan piirtämistä kasvoista ja erityisesti suista paljon. Tiedä sitten, olenko vaan tottunut niihin.

Joo, eli tällä hetkellä Nanalla on aikas hyvät pisteet minun silmissäni.: )