Shoe

Se, että minä olen se sisko, jonka Saso edellisessä mainitsikin. Näin lyhyesti.

Ääk! Heti pitäisi raportoida..
Niin, olin siis Jaappanissa viimeiset kaksi viikkoa. Univelkoja en ole kuitannut vielä, mutta kyllä senkin aika koittaa. Reissu onnistui hyvin paitsi en pitänyt isäntäperheestä niin paljoa. Meitä lähti siis kuusi henkilöä minut tuohon mukaanlukien.
Kolmastoista päivä lähdimme junalla Ylivieskasta kohti Tikkurilaa yötä vasten. Menimme Tikkurilasta Helsinki-Vantaalle ja sieltä lento Amsterdamiin. Lentomatka kesti noin kaksi tuntia neljäkymmentä minuuttia. Amsterdamiin päästyämme odotimme kyseisen kaupungin lentokentällä viisi tuntia lentoa Osakaan. Mikäli en ihan väärin muista, Amsterdam-Osaka väli kesti menomatkalla kymmenestä yhteentoista tuntia. Kun kone laskeutui Osakaan, meidät vietiin pikkubussilla Izumo-nimiseen kaupunkiin. Matka kesti noin viisi tuntia. Izumossa siis olelimme.

Kävimme parissa kolmessa temppelissä, muistaakseni neljällä eri koululla, päiväkodissa ja kaikenkarvaisissa paikoissa. Temppelit olivat aivan mahtavia, pakko myöntää. Viikonloput olimme isäntäperheissä ja kävimme monissa paikoissa. Ensimmäisen viikonlopun aikana kävimme Matsuen linnassa, joka oli muuten pirun hieno. Viimeisenä viikonloppuna kävimme Sanbe-vuoren lähistöllä, vai mikä sen vuoren nimi nyt oli. Ai niin, kävimme myös jännässä kylpylässä: vesi altaissa oli Japanin merestä otettua vettä. Vesi oli ihan merivettä, mutta toki siihen jotain mömmöä oli laitettu. Inhottavaa oli jos meni silmiin tai suuhun vettä. Kylpylässä – jossa siis olimme – ei saanut sukeltaa ilman uimalakkia, se siitä hauskasta sitten. Muutamilla festivaaleillakin tuli käytyä. Sen voin varmuudella sanoa, että lähes kaikki olivat festivaaleilla humalassa. Pelottavia olivat juu. Kouluilla saimme kokeilla kendoa, ei sentään varusteet päällä. Oli hauskaa kun sai luvan kanssa pätkiä opettajaa bambumiekalla! Muahahaa! Saimme myös kokeilla kendon tyylistä miekkailua, nagi-nataa. En tiedä miten se pitäisi kirjoittaa, mutta tuo saa luvan kelvata. Miekat olivat siinä myös – käsittääkseni oikein – bambua ja ne olivat pikkusen yli kaksi metriä. Hauskaa oli.

Se niistä mestoista sitten. Minun ja kaverini isäntäperhe oli suurin. Perheeseen kuuluivat vanhemmat, isovanhemmat ja kaksi poikaa. Eli ei ollenkaan tyttölasta, yhyy. Vanhempi poika on minua vuotta nuorempi, eli kasiluokkalainen. Pikkupoju oli sitten seitsemän vuotias. En ala selvittämään miksen pitänyt perheestä, pidän sen ihan omana tietonani. Talo oli hieno ja puutarha oli kuin miniviidakko. Ruoka oli suorastaan hämäävän hyvää, erityisesti pidin niinkin tutusta ruuasta, riisistä. Yam.
Japanilaisista yleisesti sen verran, että hehän eivät kulje enää pimeällä jalkaisin, jos liikkuvat niin autolla sitten. Ja kaikkihan tietävät että Jaappanissa on päinvastainen liikenne verrattuna Suomeen.

Ruuasta muutama sana. Raakaa kalaa ei siis koko aikaa ollut tyrkyllä. Kerran minulle ja kaverilleni sitä tarjottiin. En maistanut, koska ei näyttänyt houkuttelevalta. Siis ei sen takia että se oli raakaa vaan että nokan alla komeili kalan pää ja pyrstö. Kala oli vielä epäilyttävän värinenkin. Ruoka oli muuten hyvää. Umeboshejakin tuli maistettua. Ja niille, jotka eivät tiedä mitä ne ovat niin selitän oman tietämykseni mukaan: ne ovat pieniä, vähän normaalia sokerinpalaa suurempia punaruskehtavia pehmeitä mömmöjä. Niissä on kivi sisällä, jota ei kannata syödä, hehheh, kuka nyt kiviä söisikään. Maku on varsin pistävä ja vedet tulee silmiin. Se siitä herkusta sitten. Tulkkimme – tai oppaamme, kummin vaan – kertoi, että umebosheja voi verrata vaikka mämmiin, jotkut tykkäävät, jotkut ei. Eli ihan yksilöllistä tykkääkö kyttyrää vai näyttääkö valomerkkiä hyvästä mausta. Se umebosheista. Vihreää teetä saimme maistaa, luonnollisesti. Kuvittelin sen olevan hyvääkin, mutta.. niin. Ensin syödään jotain makeaa, sen jälkeen juodaan karvas tee. Kannattaa juoda ykkösellä alas, vaahto on sitten pahaa. Mustekalaakin tarjottiin, mutta en yksinkertaisesti voinut maistaa, näytti eh.. ällöltä. Jos joku maistaa umebosheja, kaikki tuntuu herkulliselta siihen verrattuna. Meinasin keskeisimmän unohtaa, nimittäin viikunat. Ihan syötävää minun makuuni, mutta ensimmäisen puraisun jälkeen näyttää ällöltä. Suurimmalta osalta kuitenkin ruoka oli hyvää vaikka tämän tekstin perusteella voisi ajatella ihan muuta.

Ja sitten kaikkien rakastama paikka; koulu. Koulut olivat yllättävän rumia. Aina kun vastaan tuli vanhalta varastorakennuksen näköinen rakennut, luuli sitä heti kouluksi. No, mangat ja animet jotka sijoittuvat kouluun kertovat todella hyvin sen, minkälaista kouluissa on. Sen tarkemmin en selitä. Jos joku ei entuudestaan tiedä, alkakoon seurata schoolmangaa. Yläasteilla on siis ihan kouluruokailu, lukiossa omat eväät. Ala-asteista en niin hyvin tiedä, koska en päässyt käymään yhdelläkään ala-asteella. Ainakin yläasteilla luokat ovat luokiteltu 7-9 sijasta 1-3:meen. Olin yhdessä luokassa joka oli 3-2, eli olin näin suomalaisittain vähän kuin ysi B:llä. Eli ykkönen kuvaa suomalaista seiskaluokkalaista, kakkonen kasia ja kolmonen ysiä.

Ja paluumatka oli seuraava:
Menimme kaupungintalolle aamulla kello kuudeksi, Japanin aikaa siis. Noin kello 12 olimme Osakassa lentokentällä. Piti vähän odottaa, koska meidän lentomme oli kello 14 jälkeen. Lentomatka kesti noin kaksitoista tuntia. Kellonajoista en osaa matkan ajalta sanoa mitään, koska kaikki oli niiiin sekavaa, hyvä kun nytkään tietäisi kellonajan, elän vielä Japanin ajassa, osittain. Hullulta tuntuu, mutta saavuimme Amsterdamiin illalla noin kello kuuden jälkeen. Pari tuntia piti odottaa lentoa Helsinki-Vantaalle. Viimeinen lentomatka kesti noin kaksi tuntia kymmenen minuuttia. Saavuimme Helsinki-Vantaalle noin kello kaksitoista yöllä ja jouduimme yöpymään lentokentällä. Emme nukkuneet ollenkaan. Kun kello löi 5.10 Suomen aikaa siis, menimme linkalla Tikkurilaan ja piti noin tuntero odottaa junaa. Junamatka kesti noin nelisen tuntia. Meidän päätepysäkki oli Ylivieskassa ja olimme siellä noin kello 11.10. Sieltä isipappa haki minut sitten autolla kotiin ja tässä sitä ollaan.

Selitin vähän miten sattuu, epämääräisessä järjestyksessä. Toivottavasti edes joku ymmärtää mitä yritin sepittää. Ja muuten, tässä meni melkein kolme varttia tätä kirjoittaessa. Voin toki vastata random kysymyksiin tähän matkaan liittyen jos jotakuta kiinnostaa tietää.

Päevöö taas kaikki! Meikäpoika tuli Japanista kotiin tänään. Mahtavaa oli, pakko myöntää.

Ei ole ei..

Rurouni Kenshiniä onkos?

Siinä olet pahasti väärässä, Saso. Ne ei huomaa mitään. Söin karkkia tunnilla, mutta ei, kukaan opettaja ei huomannut mitään. Juu, pikku offi.

Eli Lisko on vuorossa. Hmm.. Kuva on hyvänkokoinen ja nätinvärinen. Luffy (oliko se sen nimi?) näyttää rehellisesti sanottuna söpöltä tässä. Kauniit värit ja söpö ilmestys kruunaavat kaiken! Todella kiva kuva,10-

Ei vaihdu, ellei tule jotain parempaa.

Greyn Anatomia?