Shoe

Joo, hieman lisäystä vanhempaan viestiin, jossa taisin väittää, etten saisi yksityisyyttä muutoin kuin raivostuttamalla Sasoskan. Ajat ovat muuttuneet, Saso istuu yleensä tietsikalla tai muuten vaan olohuoneessa kun minä olen huoneessamme. Yksityisyyttä on, ja paljon. Olen ovela ja alan piirtää vasta Salkkareiden aikaan, jolloin koko porukka tuijottaa telkkaria ja minä saan nauttia ylhäisestä yksinäisyydestäni huoneessamme. Jos menen noin 19.30 piirtämään, lopetan siinä 00.00 paikkeilla, jos ei mitään suihkussa käyntejä lasketa. Ja vaikka Sasoska olisi huoneessa, ei se minua haittaa, kunhan ei kurki uusimpien sarjissivujen tekstejä ja kuvia!

Kuroii wrote:

Blah, tänään saatiin seiskalle ilmottautumislappuset ^^” Ihan läpällä kävin kysymässä opelta, et jos en palauta, tarviiko mennä seiskalle XDD Mutta meidät siirretään sitten siihen teinipska kouluun ^___^’ No dissaatkoot mua miten paljo huvittaa, sanotaanko ettei kiinnosta pskaakaan =____=” mut tosi rasittavaa, jos ne tulee kitisee mun harrastuksist .____.’ juuentodellakaan kerro niille =__=’ mut laukusta ne tosin näkee…

Ouh, menet seiskalle. Siitä tulee yhtä h**vettiä, usko pois. Ei se laitos ole kuin täynnä sekopäisiä pissaliisoja ja fruideja. Ihan pyllystä koko mesta. Siitä alkaa sinunkin kolmivuotinen kärsimyksesi. Muistan, kun minun ala-asteelleni tuli käymään nykyisen kouluni opo. Oli se vaan niin jännittävää. Ja juuri tuollaisiin ärsyttäviin dissaajiin todennäköisesti törmäät koulussa, jotka moittivat toisten harrastuksia.

Vihaan fysiikan sijaisopea yli kaiken. Naikkonen on vielä opiskelemassa opettajaksi, mutta kuulemma valmistuu tässä keväällä. Se ämmä on niin ylimielinen ja muka niin hyvä opettaja että pistää vihaksi. Laittoi puolelle luokkaa merkinnän siitä, että olimme muka jättäneet läksyt tekemättä. Joista kuista en tiedä, mutta muutama ei olisi ansainnut sitä. Noin kymmenestä kohdasta olin kolme kohtaa jättänyt tekemättä tai sitten kesken. Kiitosta vain, bitch. Nyt Rautarouva tappaa minut. Ja. Se. Bitch. Ei. Osaa. Opettaa.

Ja jippii, Eve oli pelastus tänään koulussa. Niin, tämä Eve on kaverini, ja hemulin mukava tyyppi. Hän kertoi ulkovälkällä, että oli ilmoittautunut tulevalle projektiviikolle Japanin kieli ja kulttuuri -nimiselle kurssille. Olin innoissani, koska minäkin halusin sinne. Eve sitten ilmoitti minutkin sinne, jesh! Ihanaa. Ja toinenkin juttu; menen ensiviikolla eli hiihtolomalla hänelle kenties yöksi. Sanoin hälle että siitä tulee yötön yö, ja hän siihen "en mä muutenkaa lomilla nuku, ei kuulu mun harrastuksiin". Jippii~! Niin, ja tämä Eve oli Japanissa kanssani.

Tästä on viimeiset satakaks vuotta, mutta muistaakseni se oli Hitomi Kaneharan Käärmeitä ja lävistyksiä. Ai että mitä tykkäsin? Paras lukemani kirja ikinä! Ensimmäisistä sanoista lähtien jäin koukkuun. Kirja ei ole mikään pitkä, jotain 130 sivua, sopivan pitkä yhdelle illalle, lukee yhdeltä istumalta. Mutta sisällöltään kirja oli mahtava, ei pelkästään sen takia, että se on japanilaisen kirjoittama. Kirja olisi varmasti toiminut vaikka siinä olisi ollut esmes jenkkejä. Koska itse pidän lävistyksistä ja tatuoinneista, tämä kirja oli jo siltä osin mielenkiintoinen.

Tämän kopioin kirjan takakannesta: Shokeeraavan koukuttava japanilainen kulttiklassikko, tarina Japanin undergroundkulttuurimaailmasta, valosta ja pimeydestä, rakkaudesta ja vihasta. Lui on 19-vuotias, kuvankaunis ja pitkästynyt tokiolaisnainen. Lui tapaa baarissa punkkari Aman ja joutuu tämän kaksihaaraisen kielen lumoihin. Lui muuttaa Aman luo ja hankkii itsekin kielilävistyksen, päättää koetella rajojaan ja pyytää Aman ystävää, tatuointi- ja lävistyssalongin omistavaa Shibaa suunnittelemaan ainutlaatuisen tatuoinnin selkäänsä. Vaaraa uhkuvan Shiban tatuoinnista vaatima hinta syöksee Luin brutaaliin kolmiodraamaan. Tokion syrjäkujilla sattuneen rajun kohtauksen jälkeen Ama katoaa, ja Luin on kohdattava tekojensa seuraukset… Tällainen.

Kenet julkkiksen haluaisit tavata livenä ja miksi?

Voihan sitä uudestaankin kirjoittaa, eiks je.
Yhteen väliin minulla oli hirveä hinku pukeutua päästä varpaisiin ihan mustiin ja tällaisten kauppojen vaatteisiin. Sekin aika oli ja meni, kunnes heräsin todellisuuteen; ei tuollaiset vaatteet minulle niin älyttömän hyvin sovi, kunhan laihtuisin muutaman miljoonan kilon niin sitten voinkin harkita uudestaan. Eli eivät tuollaiset vaatteet tällaiselle tuhdimmalle tytölle sovi ei.

Mutta, olihan minulla seiskalla ja kasilla hinku myös meikata, syynä siihen oli "kaikki muutki meikkaa..!" etc.
Sekin oli ja meni, enää en koske juuri ollenkaan meikkeihin, tai no kosken, mutten naamaani laita. Sain tosin pari ripsiväriä joululahjaksi, enkä ole käyttänyt. En vain jaksa meikata tai mitään, mutta sitä enemmän jaksan huolehtia ihostani, rasvainen pärstä kun on ja muualta kuiva. Kummallista, eikö? Ei sillä, että olisin mikään paskasika muuten, mutta en jaksa enää panostaa niinkään mihinkään ei-luonnoliseen asiaan kuin meikkaamiseen. Kohtuudella sekin on kyllä kaunista. Joka päivä suihkussa käyn ja näin..

Ja nyt kun eksyin aiheesta, voisin palata siihenkin. Äskeisestä tuli osittain selväksi mitä en tee, ja nyt se, mitä teen. Pukeudun suht tavallisesti, eli en yritä poiketa massasta. Ihan perusfarkkuja käytän ja joskus collareita. Jonkin sorttinen hupparikin on joka päivä päällä ja sen alla t-paita, joskus toppi. Kenkinä olen käyttänyt rakkaita tarralenkkareitani, jotka ostimme ennen Japanin matkaa Kokkolan Prismasta. Äiti halusi välttämättä ostaa minulle uudet kengät sinne ja niistä on tullut niin rakkaat, että käytän niitä aina, paukkupakkasillakin, loskakelilläkin. Tykkään pitää paitanani myös Japanista saamaani jotain tämän väristä t-paitaa, joka on kyllä asteen pari tummempi ja jollain tapaa kirkkaampi. Myös suosikkipaitoihini kuuluu musta Cisse Häkkisen fanipaita, joka on nytkin päällä. Toiset vakiofarkut ovat tummat Seppälästä ostetut, myös Japania varten. Ne ovat jo kyllä eh, vähän kuluneet, mutta sitäkin rakkaammat. Toiset ovat valitettavasti vähän liian isot Halppisfarkut, mutta ovat kuitenkin kivat päällä, mutta tippuvat. Huppari vaihtelee usein, on välillä tummansininen, vaaleansininen, musta, mustaharmaa ja vihreä. Kaikenlaista siis. Onhan niitä punaisiakin.. eli tämän kummempi pukeutumistyyli minulla ei ole.

Ja muuta randomia; käytän harvemmin silmälaseja julkisilla – jos oppitunteja ei lasketa. Huono näkö minulla on, muttei niin huono, että tarvitsisin laseja koko ajan. Joskus otsahiukset ovat pannan avulla pystyssä, ihan siksi, etten ole jaksanut alkaa tapella muotovaahdon kanssa. Korviksia en enää niin paljoa käytä kuin ennen, johtuu varmaan huonosta muististani ja laiskuudestani. Kahta sormusta pidän vasemmassa nimettömässä. No en, peukalossa. Toinen on se rakas luokkasormus ja toinen Kalajoen markkinoilta ostettu. Pieni tarina näin kevennykseksi; opettelin pitämään sormuksiani vasemmassa peukalossani ollessani Japanissa. Piste.
Joskus jätän kaulahuivin kaulaan, mutta sekin silloin kun haluan kuunnella hyvää musiikkia keskellä tuntia *KRÖHÖM*.

Ja tähän päätän tämän höpötyksen, koska tiedän, ettei kukaan sitä lue~

Eipä yllättänyt, oletinkin sinun olevan tuon ikäinen.

Vielä vähän aikaa 15

Kyllä taitaa jotkut löytyä kaapista, mutta jalassa ovat kyllä nyt pinkit. Varvassukissani on ainakin sinistä ja yksissä muissa, jotka taitavat kuitenkin olla Sasoskan.

Tatuointia?

Urgh, nyt ei pääse tästäkään asiasta yli eikä ympäri, nimittäin tänään oli minulla ainakin yhteishaku, jota olin jännännyt kauan. No, menin koneelle, laitoin henk.koht. tiedot etc. ja sitten, kun piti laittaa hakutoiveet, tuli tenkkapoo. Ykköshakutoive on Kalajoen lukio – jota saatetaan alkaa kutsua Merenojan lukioksi – ja sieltä piti valita lukio tai kuvataide linja. Oikeastaan tuo kuvislinja oli suurin syy miksi hain lukioon, mutta silloinpa en ollut enää niin varma, että haluaisinko ottaa sen. Panikoin siinä hetken aikaa, ja päädyin kielteiseen vaihtoehtoon, koska olen kuullut, että se on todella raskasta. Tietenkin ennakkoluulotkin vaikuttivat tähän siinä suhteessa, että koko linja ei edes kiinnostaisi sisällöllisesti.
Toinen vaihtoehto oli sitten – tai no, hakutoive – Pyhäjoen lukio. Koska en ole ruudinkeksijä, minua pelottaa suunnattomasti, että pääsenkö sittenkään Kalajoen lukioon, laitoin tuon. Syy siihen on se, ettei kuulemani mukaan sinne tarvitse ostaa kirjoja ja siellä ei ole keskiarvovaatimusta. Kirjoista en ole varma, mutta näin olen kuullut. Öygh.

Ja muutenkin ollut huono päivä; maha ja pää kipeänä ja hepatiitti A ja B piti käydä ottamassa. Rokotuksessa ei ollut mitään heikkoa paitsi se, että se terkka oli aivan s******n tollo, tai siltä se tuntui. Kun se oli laittanut mönjän sisään, se alkoi painaa kahdella sormella pistoskohtaa ja sanoi "tämän pitäis laittaa sen aineen liikkumaan niin, ettei tähän tuu pattia.." tms. Se kävi aivan jummijammin kipeää, jauts. Ja matikan ope oli kuulemma tunnin aikana – jolloin olin muutaman kaverin kanssa tekemässä sitä yhteishakua – haukkunut luokkamme niin ettei ole tosikaan. No ehhehheh, kokeen takia ehhehheh.

Yhä ja edelleen, Tekkeniä on tylsä pelata, kun olen pelannut Lee Chaolanin, Feng Wein, Anna Williams’n ja Devil Jinin liian hyviksi, etten enää pärjää kenellekään. Murrr. Lee on jo Sage, Feng Expert, Anna 1st Dan ja Devil Jin 3rd Dan. On siinä pelaamista, lempihahmot jo noinkin hyviä, tosin Lee ja Feng ovat olleet much better than now.

Myöhästyneet onnittelut Shiori-chanille~