Forum Replies Created
-
Posts
-
Täytyy sanoa, että Naruto vie. Rave oli hyvää lämmittelyä, Fairy Tail on sitten loistava. Ja muuten Lisko, kannattaa lukea aloitusviesti, idea on että edellinen voittaja jatkaa. Olet jo kahdesta ottanut kaksi ihan uutta sarjaa.
Naruto vs. Historys Strongest Disciple Kenichi
Eureka Seveniä ei ole vielä mainittu näistä hieman tuoreemmista tuotoksista. Hieno, viihdyttävä ja helposti lähestyttävä mecha. Pidin siitä vaikka en tavallisesti mechasta juuri perusta.
Hikinen lenkki oli. Hiostava ilma, tietyö joka blokkasi pitkän osan tavanomaisesta reitistä, ja kauhee väsy. Jäi vähän lyhyemmäksi kuin tavallista, kun päätin vähän lyhentää koska sen tietyönvuoksi olisin joutunut kiertämään takaisin tullessa reippaasti, mutta kun tulin takas niin ne oli jo ehtinyt siirtymään toisaalle.
Nyt suihkuun, ja sitten pelamaan Professor Laytonia ^^
Simpsonit leffa, Shalambalalalalala oli vaisu esitys.
Jali ja suklaatehdas (uudempi versio) vai Sweeney Todd?
Okei, spoilerit ulkona
– Ace pelasti BB jahdin aikanaan Oars Jr.n jäävuoresta, siten siis Oars haluaa palauttaa palveluksen
– Doflamingo piekseen Oarsin (ainakin jalka siististi poikki, käyttänee siis jonkin näköistä supersiimaa niin kuin marionettenukeissa ikään)
– WB lähestyy Acea, mutta Akainu tulee väliin.
– Samaan aikaan ID:ssa BB porukoineen löytää muinaisase PoseidoninToivon rehellisesti, että tuo Mustaparta osio on feikki. Niin ennalta arvattua, niin paksua, ja ihan liikaa kun ottaa huomioon mitä muuta on jo meineillään. Ei sovi yhteen kuvien kanssa, ja ei muutenkaan oikein istu kuvaan juuri nyt. Joten suuri todennäköisyys että se on feikki.
Sen sijaan Oars ja Doflamingo toiminta vaikuttaa poikkeuksellisen mielenkiintoiselta. ^^
Uusi peli on mahtava! Samaa tuttua hyväksi todettua tavaraa, mutta vielä paremmin toteutettuna. Puzzleja on sovitettu osaksi tarinaa, sen sijaan että ne olisivat ihan randomeita. Animaatiota ja ääninäyttelyä on entistä enemmän, ja molemmat ovat vähintään yhtä laadukkaita kuin ekassa osassa. Hahmot ovat ihan yhtä veikeitä kuin ennen, ainakin toistaiseksi comebäkit ovat tehneet Flora, Chelmey, ja Don Paolo. Uudet minipelit professor laukussa ovat hauskoja. Varsinkin se läskin hamsterin treenaaminen. KAmerasta en osaa vielä sanoa mitään, kun en ole kaikkia osia saanut kerätyksi, teesetti on vähän mitään sanomaton.
Mutta nyt jatkamaan puzzlejen ratkontaa ^^
Pitkästä aikaa tein päivän sapuskat kokonaan itse, oli itse asiassa ihan kivaa näin vaihteeksi. Perus jauhelihakastike ja makaronit tuli loihdittua. Ja hyvää on, maustaminen osui kohdalleen.
Empäs tiedä olenko jo joskus tähän ketjuun jotain rustaillut, mutta pistetäänpä tämän hetkiset suosikit. Ja heti sanottakoon, että Akatsukit ovat mielestäni varsin vaisuja kyhäelmiä. Rakastan pahiksia, kuten joku sarjakuva-ammattilainen joskus sanoi; Vaikka protagonisti olisikin hyvä, niin varsinainen ongelma tulee vastaan antagonistia luodessa. Jos pahis on huono, koko sarja on tuhoon tuomittu.
Naoki Urasawan pahikset ovat uskomattoman huolellisesti toteutettuja. Elämänkolhujen vuoksi henkisesti kieroituneita, ja jotenkin sen vuoksi niin samaistuttavia. Monsterin Johan on kenties minussa pahimpia kylmäväreitä koskaan aiheuttanut hahmo. Se kylmäverisyys ja tunteettomuus on käsin kosketeltavaa. Hänen menneisyytensä ja miten hän menetti uskonsa ihmisiin ja muodostui siksi mitä on, on jotenkin uskomattoman koskettavaa. Varsinkin kun sellaista olisi oikeiasti voinut tapahtua. Ah, niin hurmaava manipuloitsija.
Toinen on 20th Century Boysin ’Tomodachi’/’Friend’. Niin enigmaattisen hurmaava, pirullisen älykäs, kieroutunut mutta samalla myös surullinen hahmo. Nimen omaan hänen olemassa olonsa pitää koko sarjan hengissä. Jos hän ei olisi niin mielenkiintoinen kuin on, sarja ei pitäisi imussaan niin tiukasti kuin se tekee. Tomodachin salaperäisyys on 20th Century Boysin suola, joka pitää koko jännärin tiukasti paketissa.
One Piecessä ei ole huonoa pahista ollutkaan. Kaikki ovat omia hulvattomia persoonallisuuksien, joita vastaavia ei ole ennen nähty. Mielenkiintoiset, hauskat pahikset pitävät mielenkiintoa yllä. Lisäksi Odan tapa esitellä hahmoja kauas etukäteen ja esikuvailla heidän mahtiaan, pitää jännitystä yllä ja rakentaa jännitystä sekä ylläpitää odotusta. Suosikkeja ovat mm. ah niin rakastettava anarkisti Mustaparta, mafioso Crocodile, leija Enel, hulvaton ja räväkkä Buggy, kaikinpuolin vastenmielinen Spandam, sekä iki-ihana Bontsi.
Toinen Odan veroinen hahmojen luoja on Togashi. Hunter x Hunterin antagonistit ovat omaa luokkaansa. Genei Ryodan on satakertaa monipuolisempi, uskottavampi, ihailtavampi, tehokkaampi, mielenkiintoisempi, pahaenteisempi, samaistuttavampi ja kaikin muinkin puolin parempi kuin mikään hemmetin Akatsuki. Kolmetoista ihanan raakaa roistoa. Kylmän karismaattinen Lucifer on ihanteellinen pahan organisaation johtaja. Phinx on sopivan yliagressiivinen kovanaama. Ubo on kaikin puolin siedettävin ja huolella toteuteuin hullu lihaskimppu mitä shonenissä on nähty. Ja ne kyvyt, kaikkea elonta imevä imuri, mies jossa on reikiä, purkkamaista venyvää auraa… PAkunoda on oli tosi symppis. JA sitten on vielä Hisoka. Hisoka! Niin kiero, niin maaninen, niin sadistinen, niin karismaattinen. Ja vielä niin omaperäinen. Rakastan sitä hahmoa.
Myös Herr Major Hellsingistä on upea. Niin vastenmielinen jos pelkässä ruumillisessa olemuksessaan. Niin kunnianhimoinen, mahtipontinen, erittäin vaikuttava.
Muita maininnan arvoisia lyhyesti:
– Sora Takeuchi (Air Gear), shokkiylläri. Mukavan itsekäs hahmo.
– Don Paolo (Professor Layton pelit), ihanan positiivinen paluu perusteisiin.
– Amagi Miroku (Psyren). Kiero, salaperäinen
– Lisään sitten kun tulee mieleen ^^Morau raotti silmiään. Kirkas valo soikaisi hänet, ja hän joutui jälleen sulkemaan ne. Silmissä välkkyi. Hän ei ollut aivan selvillä tilanteesta. Hämärät muistikuvat osoittivat, että hän oli syöksynyt Yupin kostonhimoisen iskun eteen pelastaakseen Knucklen. Tehtävän kannalta surkea vaihtoehto. Todennäköisyys jolla Morau olisi päihittänyt Yupin oli huomattavasti suurempi kuin Knucklen ja Shootin yhteenlaskettu todennäköisyys. Mutta toisaalta jos Morau olisi jättänyt siirtonsa tekemättä, hän ei ehkä koskaan olisi pystynyt elämään itsensä kanssa. Knuckle oli vielä nuori, kenties siirto oli sittenkin paras mahdollinen.
Morau raotti silmiään jälleen, tällä kertaa hitaasti totutellen. Hän oli luonnottoman puhtaan valkoisessa huoneessa. Valot olivat kirkkaat, huolimatta siitä että aurinkolasit olivat yhä hänen silmillään. Morau ymmärsi makaavansa ja tuijottavansa kattoa. Seinät sivuilla eivät olleetkaan niin puhtaat. Ne olivat yltä päältä veressä. Huoneen laidoilla oli paljon teknisiä laiteita. Yksi niistä piti nopea tempoista piipittävää ääntä. Vihdoin Morau hahmotti liikettä ympärillään. Erittäin ammatimaisen näköiset kirurgit piirittivät häntä. Useimmat hikoilivat, ja heidän kasvoillaan oli tuskatunut ilme. Morau päätteli olevansa siis vielä hengissä, tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut lupaavalta.
Äkkiä Morau tajusi, että sen sijaan että lääkärit olisivat käsitelleet häntä, he keskittyivät pikemminkin johonkin hänen alupuolellaan. Kädet tuntuivat soljuvan hänen lävitseen. Morau nousi istuma asentoon. Hän leijui. Ja hänen alapuolellaan makasi irvokas ruumis. Hänen ruumiinsa. Jokin Moraun silmäkulmassa varasti hänen huomionsa. Mustia perhosia. Yhtä äkkiä kuin perhosetkin olivat ilmestyneet, hänen edessään seisoi pitkä hahmo, miekka koholla.
Morauta kutkutti. Hän oli jo valmiina tavalliseen tapaan riisumaan uhkaavan henkilön salaman nopeasti aseista. Jokin syvällä hänen sisässään kuitenkin tiesi, että se olisi ollut turhaa. Hahmo hymyili ikään kuin olisi ymmärtänyt mitä Moraun sisällä tapahtui. Hän oli nuori poika, joka oli pukeutunut asuun, joka etäisesti muistutti Hanzon itäisen ninjaklaanin vapaa-aikanaan käyttämiä pukuja. Poskessaan hänellä oli tatuointi.Moraun sielussa soi kaunis, tuttu sävelmä. ”Että, muka portaikko taivaisiin…”, hän mumisi itsekseen. Shingami kallisti päätään. ”Sinä siis olet saattajani tuonpuoleiseen?” Morau jatkoi, tällä kertaa kovempaan ääneen. ”Voihan sen niinkin ilmaista” vastasi toinen mies ja lisäsi ”Suhtaudut tähän poikkeuksellisen rationaalisesti”. Morau hymyili vaisusti. ”Olet matkalla sielujen yhteiskuntaa, eli Soul Societyyn. Se on hyvä mesta, usko pois”. Hän kosketti kevyesti Moraun otsaa katanansa kädensijan päällä. Morau oli kadonnut.
Koko ajan taustalla kuulunut piipitys kävi hetken korkealla, ja sitten sekunnin murto-osassa laski tasaiseksi matalaksi ääneksi. Lääkärit laskivat veitsensä. Huoneen ulkopuolelta kuului luja pamahdus, kun Knuckle upotti nyrkkinsä lähimpään seinään.
Ihan pienenä halusin kyllä tulla paleontologiksi, tai lapsen sanoin "dinosaurusprofesoriksi". Myöhemmin jalkapalloilijaksi.
Nykyin haaveena ovat lähinnä arkkitehti, tai tv/elokuva ala. Tosin unelma olisi elättää itseni sarjakuvalla.
Meikäkin voisi yrittää, kun koskaan en ole tälläistä pelaillut. Tuossa toisessa olisi liikaa luettavaa, mutta tämä on onneksi vielä alussa.
Nimi: Morau
Ikä: ? (30-40?)
Sarja: Hunter x Hunter
Ulkonäkö: KuvaLuonne: Voi aluksi vaikuttaa tylyltä ja toteaa faktat äänen kaunistelematta, mutta on pohjimmiltaan erittäin luotettava ja myötätuntoinen henkilö. Erittäin kokenut, monipuolinen, ja taktisesti älykäs taistelija joka kykenee rauhallisesti harkitsemaan vaihtoehtoja erittäin tulisessakin tilanteessa. Eli ajattelee ensin, toimii sitten. Nauttii suuresti musiikista, ja kokee saman henkisiä ihmisiä vastaan ottelemisen vaikeaksi.
Taidot: Morau on ammattilais ’metsästäjä’, Hunter ja siten siis hallitsee Nenin eli ihmisen sisäisen energian hallinnan. Nenillä voi mm. parantaa kestävyyttään (Ten), piilottaa olemassa olonsa muilta (jossain määrin, riippuen kohteesta ja etäisyydestä, ei kuitenkaan ole sama asia kuin näkymättömyys, ’zetsu’). Keskittämällä energiaan johonkin ruumiin osaan voi hypätä korkeammalla, tai havaita muiden energia virtoja silmillään (Gyo).
Moraun henkilökohtainen ’hatsu’ liittyy savun hallintaa. Hän kantaa mukanaan jättimäistä piippua, ja hallitsee puhaltamaansa savua. Hän voi muokata savuaan monella tapaa, jopa kiinteyttää sitä (esim. köydeksi), tai luoda pieni jäniksiä jotka ovat käteviä tiedustelijoita, tai sitten tehdä ihan vaan perinteisen savuverhon (vrt. savupommi). Päätekniikat ovat Deep Purple ja Jailhouse Rock.
Deep Purple – Ensin Morau luo aurastaan (Nen, väriltään purppurainen) ytimen, johon on ohjelmoitu yksinkertainen puolustusvoittoinen taistelu ohjelma (hyökkää puolustavasti, pakene kohdatessa vihollisen). Ytimen ympärille hän luo nuken, joka sitten taistelee ohjelman mukaan. Hän voi luoda maksimissaan 216 nukkea, mutta jos pistää laadun määrän edelle, niin 50. Kätevä yhdistää savu suojaan. Rasitus tietysti vaikuttaa nukkejen määrään, niin ikään kuin muihin taitoihin. Kuva nukeista
Jailhouse Rock – Kiinteä savuverho, pikemminkin vankila, jonka läpi ei pääse kulkemaan jos Morau ei peruuta tekniikkaa.
Tekniikkansa luonteen vuoksi hänen keuhkokapasiteettinsä on ylivertainen (jopa yli 15 minuuttia hengen pidätystä)
Kuolema: Kuoli vammoihinsa sairaalassa epäonnistuneen kimeeramuurahaistuhoamis operaation jälkeen. Otti iskun oppilaidensa puolesta.
Anteeksi, että tuli tosi piitkä taito selostus, mutta Togashin sarjoissa on aina tosi pikkutarkasti luodut kyvyt vahvuuksineen ja heikkouksineen. Sekä erittäin taktiset kamppailut. Nyt sitten vaan odotetaan hyväksyntää, kunnes voin kirjoittaa aloitus viestin itse peliin?
an&ri wrote:
Ei ole mahdollista saada vain yhdeksää oikein, jos ne menee oikein niin viimeisenkin on mentävä.
Näinhän se menee? Jos ajatellaan hypoteettisesti mikä on todennäköisyys saada kaikki yhdeksän putkeen oikein, ja jostain kumman syystä jättää viimeisen laittamatta ollenkaan, niin todennäköisyys on n. 0.000002% ellen nyt ihan väärin laske. Odotetaan nyt vahvistusta kuitenkin, mutta uskon että vuoro siirtyy an&rille.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
