Forum Replies Created
-
Posts
-
Teillä molemmilla on tosi hienot avat, mutta voiton vie Seyra. Seyran ava on todella persoonallinen, ja naamiosta tulee jollain tapaa mysteerinen tunnelma. Mansikan avassa taas on hyvät värit.
Hmmm, minäkin sain luettua pari lukua. Olihan tuo hieman -miten-sen-nyt-sanoisi- iljettävää, mutta periaatteessa ihan mielenkiintoiselta vaikutti. Aika äklö se silmästä löydetty matonen oli, mutta se sai kyllä uteliaisuuteni heräämään.
Seyra, olet todella asiallinen, ja jollain tavalla todella aikuistuneen oloinen ihminen. Avatar luo sellaisen mystisen vaikutelman. Minusta sinä muistutat jollain tavalla Inuyashan Sesshoumarua tai Paradise Kissin Yukaria.
Tuo Dragon Ballhan se oli. Mahdoin Dragon ball-mangaan tutustuessani olla 11-vuotias. Animea olin katsellut 9-vuotiaana. Se tuntui ihmeen toiminnalliselta ja jännittävältä vaikkapa nyt Aku Ankkaan verrattuna. (Eikä sekään siis missään tapauksessa huono sarjis ole!) Siskoni kautta DB:in tutustuin. Muut tytöt pitivät meitä vähän outoina, kun me pidettiin sellaisesta. (Kaikki muut piti enemmänkin Tanemurasta et cetera) Dragon Ball on todella hyvä ja viihdyttävä sarja, ja arvostan sitä suuresti. Siitä huolimatta se ei kuulu lempisarjoihini. Dragon Ballia seurasi Inuyasha ja Conan ja siitä se sitten lähti.
Minä pidän enemmän Yuen avasta. Johtuen siitä, että ava on tosi selkeä ja mustavalkoinen. Tanemuran tyyli on minulle hieman ylisöpöilevää, mutta makuasioista ei voi kiistellä.
Kuvis ja historia suosikkeja. Ehdottomat inhokit on liikunta ja biologia.
Manga, jonka aiot seuraavaksi ostaa?
Näin kesällä todella hirveää unta. Tätä unta ennen en ollut nähnyt painajaisia moneen vuoteen, mutta kuitenkin, tälläinen se oli:
Olimme liikuntatunnilla, ja meidän piti juosta Cooperin testi. Ongelmana vain oli todella kova ukkonen. Me emme voineet juosta sen tähden. Liikkaope sanoi, että teidän täytyy olla täällä niin pitkään, kunnes se coopperi saadaan juostua. Yritämme juosta sitä useaan otteeseen, mutta ukkosen tähden siitä ei tule mitään.
Yhtäkkiä taivaalle ilmestyy lentokoneita. Minulle kerrotaan, että ne ovat venäläisten pommikoneita, jotka ovat tulleet pudottamaan pommeja liikuntakentälle. Ne tiputtaa niitä pommejaan, mutta ne on vain sellaisia pikku pamauksia. Liikkaope käskee meidät pommisuojaan läheiseen saunaan. Joku kertoo minulle yhtäkkiä, että nyt ne ryssät (unessa sanottiin niin!>_<) tulevat tänne. Istun saunan lauteilla ja huomaan, että saunan ovi on jostain syystä jätetty ihan apposen auki. Näen ulos, ja huomaan, että niitä venäläisiä tosiaankin on siellä. Sitten yksi niistä ampuu konekiväärillä vieressäni istuvan ihmisen (minulla ei ole mitään hajua kenet). ’Ratatatatata’ kuuluu vain. Sitten ne tulevat lähemmäksi, ja marssittavat meidät loput pois saunasta. Meidät laitetaan riviin saunan seinää vasten. Nyt niillä ei enää ollut konekivääreitä, vaan ihan ’tavalliset aseet’. Taas vieressä oleva tyyppi ammutaan. Ymmärrän, että seuraavana vuorossa olen minä itse. Venäläinen ampuu, mutta kuin ihmeen kaupalla minä väistän. Sitten ase ladataan uudestaan. Ymmärrän, että loppuni on koittanut. Sotilas ampuu.. viimeinen ajatukseni on: En halua vielä kuolla..!Herään, ja huomaan olevani aivan hiessä, ja sydän hakkaa ihan hulluna. Siinä unen lopussa olin oikeasti niin kauhuissani, että en osaa edes kuvailla sitä!
Päivittyneempi kuvaus pukeutumistyylistäni:
Nykyään tykkään pukeutua mahdollisimman yksivärisiin ja selkeisiin vaatteisiin, jotka ovat aika neutraalin näköisiä. Tukkani on kuitenkin melko erikoisen näköinen, joten se tavallaan luo kontrastia. Pääasiassa pukeudun mustaan, valkoiseen ja tumman siniseen. Jalassa on edelleenkin aina mustat farkut ja miesten nahkaiset nilkkurit. Käytän mielelläni yksivärisiä tummia perus t-paitoja, mustaa paitapuseroa tai tunikaa. Minulla on myös melkein aina huppari päällä. Nyt on päällä sellainen harmaa ja tosi reilun kokoinen t-paita-hihainen huppari, josta tulee vähän hopparimainen vaikutelma. Kaikki muut vaatteet on mustia. Kaikki vaatteeni ovat aika reilunkokoisia. Inhoan kireisiin ja puristaviin vaatteisiin pukeutumista. Esim. pillifarkkuja inhoan yli kaiken. En myöskään liiemmin käytä ns. tyköistuvia paitoja. Minä itse pidän pukeutumistyyliäni persoonallisena ja olen itse sen ideoinut, ja olen todella tyytyväinen siihen. Ostan vaatteeni ihan normi kaupoista. Kaupalla ei ole väliä, koska pääasia minulle on, että vaate on kivannäköinen.
En ole värjännyt hiuksiani ikinä kokonaan. Vaaleita raitoja tosin on laitettu. Värjääminen oikeastaan ärsyttää minua. Jos kerran värjää kestovärillä kokonaan, niin siitä tulee loputon kierre, kun täytyy saada hiusraja piiloon. Hiukseni ovat hiekanväriset, mikä ei ole kovin kaunis väri, mutta minulle se sopii. Sivuilla on hieman leuan yläpuolelle jäävät ohennetut hiukset, otsatukka on tasainen, ja sitä ei olla ohennettu. Takaraivossa olevat hiukset ja suurin osa takahiuksista on n. kymmenen sentin mittaisia. Niskahiukset kuitenkin ovat aika pitkät, ja ihmeen paksut. Arvioisin, että ne ovat nyt noin 25 senttiä, ja tarkoitus olisi kasvattaa ne tosi pitkiksi, ja pitää muu tukka edellä mainitusti.
Korut on kivoja jos niitä ei ole liikaa. Muuten tunnen oloni epämukavaksi. Yleensä minulla on yhdet korvikset (tällä hetkellä sellaiset pronssiset Kalevala-sydämet), hopeinen rippiristi, ja melko paksu hopeinen sormus. Kynnet olen yleensä lakannut valkoisiksi tai vaaleanpunaisiksi. Silmälasit löytyy, ja ne ovat vaaleanpunaiset ja sangat on aika ohuet.
Olen riippuvainen, mangasta, animesta, kirjoista, mp3:sesta ja tietokoneesta. Ilman noita elämä tuntuis usein aika -no, merkityksettömältä. Mietin mitä kaikkea ikävää tämän syksyn aikana saattaa tapahtua, mutta minulle tulee parempi mieli kun ajattelen että pian ilmestyy kiva anime tai kiva kirja. Tuntuu hyvältä, kun voi odottaa jotain hyvää.
Ai niin – olen riippuvainen karkeista. Suklaa, jätski, irtokarkit.. melkeinpä kaikki käy.
-Kuvittelin, että jauheliha on tehty jauhi-nimisen eläimen lihasta
-ajattelin, että jonkun korkean mäen päältä, josta näkee kauas voi selkeästi erottaa maapallon olevan pyöreä
– mietin, että aikuisia mahtaa huimata, kun ne on koko ajan niin korkeallaOn varmasti monia muitakin, mutta juuri nyt en muista enempää.
Shakugan no Shana pois. Olen yrittänyt tutustua sarjaan useaan otteeseen ja olen katsonut animea seitsemän jaksoa. Ongelmana oli pirunmoisen ärsyttävät hahmot (varsinkin se päätyyppipoika), joista kaikki tuntuivat olevan stereotypisiä pökkelöitä.
Hunter X Hunter
Shugo chara!
Fullmoon wo sagashite
Girls bravo
Absolute boyfriend
Monster
xxxHOLiC
Fushigi yuugi
Sayonara Zetsubou SenseiHuomenna sitten kouluun.. Hirvittää. Luokkani ja suurin osa koulussa olevista ihmisistä saa mut ainoastaan ärsyyntyneeks. Minua ei kiusata, mutta en vain tule juttuun monien ihmisten kanssa, ja se tekee toisinaan aika turhautuneeksi. Suurin osa ihmisistä tuntuu kokoajan esittävän jotain.
Menen jo ysille, ja inhottaa kun kaikki kohtelee, kun olis jo ihan aikuinen (eräs tyyppi kerran luuli minua joksikin 18-vuotiaaksi..). En pidä siitä kun kaikilla on hirvittävä kiire aikuistua niin nopeasti. Minä ainakin miellän itseni lapseksi vielä, heh. Ysillä täytyy päättää, että mitä sen jälkeen, ja ei tosiaankaan oo mitään hajua. Täytyy vain yrittää jaksaa harjotella kovasti, mutta motivaatiota ei oikein meinaa löytyä.
Syksyllä on TET enkä vielä tiedä minne menisin. Jonnekin Tampereelle varmaankin.Itseni tietäen tetti-paikan valinta jää ihan viimetippaan. Viimeksi olin isäni työpaikalla ’armeijan leivissä’.
Olen katsonut kaikki tähän mennessä ilmestyneet jaksot ja olen aika samoilla linjoilla Raisukin kanssa. Joo siis on Hetalia ihan viihdyttävä ja idea on hauska, mutta ei se minusta kuitenkaan sen kaiken hypetyksen arvoinen ole. Lempimaani ovat muuten Englanti, Venäjä ja Suomi tottakai.
Raisuki wrote:
Pidän Axis Powers of Hetaliasta, mutta vieroksun sitä juuri tämän suuren suosion takia.
Sama juttu minullakin. Nykyään alan melkeinpä automaattisesti vieroksumaan sellaisia teini-massa-hypetys-sarjoja. Hirvittää ajatella, jos minun rakkaat lempisarjani kokisivat saman kohtalon. Vai yritänkö vain olla niin erikoinen, että en hyväksy sitä sen tähden?
Hetalian suosio perustuu nimenomaan siihen, että on nättejä poikia, ja ’hahmot’ ovat tavallaan kaikille entuudestaan tuttuja. Ja sitten vielä – suurin osa (tai oikeastaan kaikki) Hetalian faneista on shounen-ai/yaoi faneja, eli suurimmilta osin 12-16-vuotiaita tyttöjä, ja sarjassa viljellään paljon juuri heille suunnattua fanipalvelua, joten on ihme jos Hetalia ei kolahda, vai mitä?
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
