mimeko

Aye, tarvin(tahdon…) tällaiset!

Ja reilu 10 featurea vielä "vapaana" journalissani deviantARTissa.

Ei muuta. Varmaan lyhyin viestini koskaan.

Tämä on paha, koska olen nähnyt niin kamalan määrän leffoja. En millään muista läheskään kaikkia, joten on vaikea sanoa sitä kaikkein parasta ja kaikkein huonointa, joten Shoen tavoin huijaan ja laitan ykkös sijalla poseevaarien sijaan pikkuisen listan.

Hyviä
Ravenous (Erämaa syö miestä)
Uudisraivaajien aikaan sijoittuva leffa, jota on höystetty fantasiaelementeillä jotka toivat varsin mielenkiintoisen kuvan kannibalismiin. Teknisesti ihan keskitasoa, mutta pidän kovasti Robert Carlylen roolisuorituksesta Ivesinä/Colqhounina – hahmo on suht. karismaattinen ja sympaattinen jos minulta kysytään. Kaiken muun tyylikkyyden kruunasivat vielä Michael Nymanin musiikit. Hyvä kokonaisuus, suosittelen ehdottomasti katsomaan.

The Crow (1994)
Elokuvassa on paljon erilaisia elementtejä ja eri genrejen piirteitä, kaikki hyvin yhdistettynä ja yhdeksi kokonaisuudeksi tehtynä. Näyttelijät ovat mieleeni, hahmot ovat enimmäkseen todella hyviä, Top dollar on symppis ja soundstrack on loistava! The Crow kuuluu niihin elokuviin, joista pidän jo pelkän fiiliksen vuoksi, paras ratkaisu on siis katsoa elokuva itse ja todeta sen ylivertaisuus.

Watchmen, The Dark Knight, Hellboy, Ironman
Mitä näitä kummemmin erittelemään – ihan vain hyvät supersankarileffat. Supersankarit kiehtovat, erityisesti jos puolustavat niitä marginaalissa eläviä ja ovat itsekin vähän kyseenalaisia (ks. SPAWN ja Simon Dark, tehkää joku niistä HYVÄ elokuva, please. Onko mahdoton tehtävä?), mutta myös ihan perinteiset ovat hyvää viihdettä.

Back to the Future, koko trilogia
Mitäs näistä? Yksinkertaisesti hyvin tehtyjä, hauskoja ja useita katselukertoja kestäviä. Kiva kuva myös omasta ajastaan.

Shaun of the Dead
Mieltä avartava teos, jota suosittelen ehdottomasti jokaiselle joka ei säiky pientä gorea, pitipä minkä genren elokuvista tahansa. Leffa on hyvin teknisesti toteutettu, roolitus on hyvä, hahmot ovat hauskan kärjistettyjä, huumori on kerrassaan loistavaa ja itseironiaa sekä aikaisempien zombie leffojen parodisointia on mukana sopivasti

Interview With a Vampire
Pretty, pretty. Niitä harvoja vampyyrileffoja joista pidän. Tom Cruise ja Brad Pitt ovat molemmat suht. pällejä, minkä vuoksi on aina yhtä huvittavaa nähdä heidät näissä rooleissa – en nimittäin olisi uskonut sen toimivan. Leffassa on myös kivasti Ricen "vampyyrifilosofiaa", joka on kumminkin niin arkista, että kaikki sen ymmärtävät. Ja leffan kuva homoseksuaalisuudesta on myös mielenkiintoinen, se on toteutettu paremmin kuin olisin uskonut. Hakkaa jatko-osansa 6-0

Shoe wrote:

Huonot:
Perjantai 13.
Se ensimmäinen versio. Tai no, eihän tämä huono ollut, mutta ikä näkyi liikaa. Tämä oli liian huonosti tehty minun makuuni. "Kill her mommy, kill her!" tuo oli mauttomin lausahdus koko elokuvassa, nähneet tietävät, mitä tarkoitan. Ja se veri, mitä elokuvassa käytettiin, ei edes näyttänyt vereltä, vaan joltain tomaattimehulta. Kun jossain elokuvassa pitää verta näkyä, sen pitää olla edes aidon näköistä. Minulle veri elokuvissa on aika tärkeä, jos elokuva on sen tyylinen että sitä möskää kuuluu lentää siinä.

D: Minulla se nousee suosikkileffoihin lähes samoista syistä. En voi vastustaa naurettavan kasarikauhun vehätystä.

Ja sitten ne huonot leffat. Valitettavasti annan niiden valua pois muististani suht. nopeasti joten en samanlaista listaa tai ehdottomasti huonointa osaa sanoa… vastaus olkoon siis lyhyesti ja ytimekkäästi Twilight, eiköhän kantani näihin ole jo tullut esille.

Ehdottomasti Blair Witch Project – Kaunan olen nähnyt, ja en voi väittää, että olisi tehnyt vaikutusta. Blair Witch Project puolestaan sattuu muutenkin olemaan katsottavien leffojen listalla joten tämä oli itsestäänselvä valinta.

Hellraiser vai Manaaja
(Itse luonnollisesti katsoisin Hellraiserin – niissä onm oma viehätyksensä ja Pinhead, kun taas manaaja vain naurattaa)

Olennaisia piirteitä on tullut jo aikaisemmissa viesteissä, ja niitä on turha lähteä toistamaan, mutta DonTrustilta saan hyvän aasinsillan vielä yhteen aivot sulattavaan piirteeseen.DonTrust wrote:

— Hyvänä esimerkkinä Tokyo Mew Mewissä päähenkilö (tyttö) oli myöhässä treffeiltä kaksi tuntia, mutta siellä se poika vaan iloisena odotti kaatosateessa. Ei haittaa, mikäs tässä, saan ehkä keuhkokuumeen, mutta oli oikein kiva odotella täällä sinua. Odottaisin sinua vaikka viisi tuntia alasinsateessa, ei tunnu missään! Onko pojalla minkäänlaista elämää treffien ulkopuolella? Huomasin varsin pian, ettei kyseinen sarja ollut todellakaan minua varten.

Epärealistinen, elämää suurempi rakkaus jota höystää sielua raastava draama, joka nostattaa joka toisessa chapterissa kauniin sankaritar raukkamme silmiin auringossa kimaltelevat, kastehelmien lailla kauniisti valuvat sateenkaaren synnyttävät ja kukkia ulostavat kyyneleet. Kaikkea muuta kuin realistista – ja vaikkei realismiin aina tulekkaan pyrkiä, niin kyllä myös sarjan draaman tulisi olla edes jossain määrin uskottavaa, jos se kerran tässä maailmassa ja todellisuudessa elävistä nuorista/ihmisistä kertoo. Erityisen vastenmielistä tämä kaikki on, kun rakas sankarittaremme sattuu usein olemaan yläasteella tai lukiossa – aivan, aivan.
No niin lapset, nyt käsi ylös, kuinka moni teistä oli pieni (koska anorektinen = kaunis ja herkkä), suloinen, täydellinen, viaton ja kokematon prinsessa, ja löysi yläasteella/lukiossa sen uskomattoman ihanan ja upean naisen näköisen Prinssi Uljaan joka teidän laillanne vannoi ikuista, ruusuista rakkautta jota ei mikään muu kuin koulun ilkeä paha kaunis suosittu kuningatar,
jolla on henkilökohtaisia kaunoja prinsessaamme kohtaan varjosta?
Eli siis nuorisoa ja "rakkauselämää" koskevat kaikkea muuta kuin paikkansapitävät stereotypiat mangassa. Tämän vuoksi vältän nuorten sarjoja joissa on "romantiikkaa", aikuisemmille suunnatuissa manga sarjoissa voi parhaimmillaan jo ollakkin realistisempia suhteita jotka todella kehittyvät ja ovat aidompia, mutta että teinidraamaa?… no thanks.

Tamori-san wrote:

— Pahis kun on ni jotain tollasta tappavaa sen ryhmäläiset pitää olla valmiina tekemään jos mukaan haluavat. Muistutti vähän Azumi-leffan alkua jossa niiden piti tappaa omia kavereitaan jotta jatkoon/mukaan. —

Tuli muuten täsmälleen sama mielleyhtymä, ja oli hyvä, että tuo mainittiin chapussa. Korostaa lukijoille sitä, minkätyyppinen pahis se Blackbeard todella onkaan – hiton tyylikäs minusta. Kuten meidän sangatsulan BB jo mainitsi tuo ei ollut mitenkään uusi juttu, mutta sopii hahmolle ja toimi tuossa.

Ylipäätään ihan kiva luku, mutta ei kyllä minuun tehnyt vaikutusta koska tuo Kiddin puhe ja muutenkin tilanteen kommentointi, jota chapu pitkälti oli, oli kohtuullisen laimeaa. Pisteet lähinnä Impel Downin tapahtumien selostuksesta ja aivan lopusta. Ihan vaan koska Flamingo kuuluu suosikkihahmoihini ja Moriakin on kiva, erityisesti kun saa turpaansa, mutta myös koska Flamingon kommentti herättää uteliaisuutta ja kaikenlaista spekulointia fanien keskuudessa.

(Tämä koko sodan loppumisen vaihe on tosin minulle ollut vähän pettymys Impel Downin eeppisen eeppisyyden jälkeen. Ei huono, mutta pudotus edellisestä.)

Ja on se Bepo ihan symppis. Olenko btw ainut, jonka silmissä Trafalgarin pisteet eivät tippuneet tässä chapussa?…

Whistle wrote:

Maatalon pihalla oli lehmiä ja kanoja, yhteensä 32 eläintä. Jalkoja eläimillä oli yhteensä 94. Muodosta yhtälöpari. Montako lehmää/ kanaa pihalla oli?
Seuraava lauseke laitettu:
x= kanat
y= lehmät

x+y=32
4 kertaa x + 4 kertaa y= 94.
^___ tähän opettaja laittanu punakynällä kakkosen ja kirjottanu: "kanalla on 2 jalkaa"

Tämä oli kyllä valtavan herttainen. : )

Kävinpä tuolla hulluilla päivillä… ei mitään ihmeellistä, mutta muutama hyvän näköinen laukku ja useampi tyylikäs hattu. Ja päädyin sitten ostamaan Simon Darkin ensimmäisen osan kiskurihintaan, se on kaunis sarjakuva. Ihmiset ja "ihmiset" on kuvattu kauniisti.

Blackbeard wrote:

EDIT: Sherlock Hound… Muistanko ihan väärin, että tämä olisi tullut joskus 80-luvulla Suomessakin nimellä "Sherlock-koira" tai "Koiraetsivä"? Hämärä muistikuva, että olisin katsellut jotain tälläistä joskus kakarana kasetilta.

Muistaakseni tuli suomessa juuri nimellä Sherlock-Koira. 80-luvun puolivälissä tehty, ja minun lapsuudessani eli siinä 90-luvulla se ainakin pyöri suomen TV:ssä, tiedä sitten esitettiinkö sitä jo aikaisemmin. Katselin noita jaksoja useaan kertaan nauhaltakin kun meillä vielä oli VHS-soitinkin.
Nyt kun metsästän jaksoja netin syövereistä, niin tulipa youtubessa vastaan yksi suomeksikin dubattu jakso. Aika ikävää kuunneltavaahan se enimmäkseen on, mutta ei pahimmasta päästä. (parhaat naurut aiheuttaa edelleen versailles no baran suomidubit).