Forum Replies Created
-
Posts
-
Mainitsitkin yhden, jonka voisin valita hyödyttömimmäksi keksinnöksi paremman idean puutteessa. Eli nuo maksulliset vessat. Tässä taas nähdään, että nykyään se raha ratkaisee. Jos sinulla ei ole euron kolikkoa, saat mennä nurkan taakse tai kusta housuihisi. Ei näin, te rahanahneet ihmiset!!
Mielestäni sentään vessa täytyisi pitää ilmaisena kaikille. Ajatelkaapa, jos sattuu ihminen, jolla ei vain satu olemaan rahaa/oikeata kolikkoa ja kamala vessahätä? Kyllä siinä tilanteessa alkaa ketuttaa. Ei sen pitäisi olla muutamien eurojen päälle voivatko ihmiset käydä vessassa vai eivät.
Tästä samasta aiheesta puhuin yhdessä offissa samalla kun paasasin maailman nykyisestä rahanpyörityksestä.Seuraavaksi:
Katso tämä lyhyt animaatio ja kerro mielipiteesi.En ole seurannut kumpaakaan, joten päätin tutkia netistä löytyvien tietojen pohjalta sarjoja. Monster viehätti erikoisella juonellaan enemmän – tiedä vaikka joku päivä nappaankin sen ensimmäisen osan mukaani Fantasiapelit -liikkeestä. Kyllä GUNNMinkin juoni kuulosti ihan ok:lta, mutta jotenkin Monsterista jäi positiivisempi ja mieluisampi mielikuva päähän. Sarja kuulostaa sellaiselta, että voisin alkaa seurata sitä. (ja nyt kysynkin; kuinka pitkä tuo sarja on?)
Monster Vs. Hopeanuoli
(ja pliis, älkää heti sanoko Hopeanuolta vain sen takia kun satutte tietämään sen nimen paremmin vaan perustelkaa!!)Sanon nyt sarjoittain, en kappaleittain muutamia hyviä kanseja.
Itse olen aina pitänyt Naruton kansista. Ne ovat sopivan yksinkertaisia, mutta usein vaivun katsomaan hahmojen asentoja ja sommittelua. Tykkään kovasti, sommittelulliset kuvat ovat kovasti mieleeni. Näissä yleensä ei ole taustaa – poikkeustapauksia lukuunottamatta – ja hahmo erottuu todella hyvin. Tykkään <3
Toinen sarja, joka jostain syystä nousee mieleeni, on Hollow Fields. Siinä myös tasapaino on säilytetty hyvin, kansissa on riittävästi muttei liikaa materiaalia ja kannet näyttävät mielenkiintoisilta. Pidän myös henkilökohtaisesti piirtäjän tyylistä. Ainoana miinuksena sanoisin, että yleensä sekoitan kannet keskenään, mikä on minkäkin osan kansi. Voi olla, että olen oikeassa, tai sitten olen ollut hajamielinen kansien suhteen tätä sarjaa lukiessani.
Yksi myös on Grimms Manga. Värisävyt ovat rauhalliset ja yhteensointuvat (kuva ei kuitenkaan muutu silkaksi massaksi värien osalta), kuvien sommittelu on onnistunut ja tykkään "yksi iso kuva + pieniä kuvia" -sommittelutyylistä. Myös tämän sarjan kannet ovat tasapainoisia ja kokonaisuudeltaan onnistuneita.
Mainitsin nyt – ensimmäistä lukuunottamatta – tarkoituksella pari hieman harvinaisempaa sarjaa, että saadaan näitäkin esiin.
Kuoka: Harmi, että tuollainen pääsi iskemään. Tsemppiä ja jaksamista sinulle, ja paranemisia! *suuri parannushali*
Ei kummempaa offia ollut, halusin vain toivottaa tsempit Kyokalle ^^
Löysin tämän kappaleen erään 9 -musiikkivideon kautta. Tykästyin kappaleeseen: se on sopivan rauhallinen, mutta siinä on myös hieman korkeammin vedettyjä ja enemmän huomiota kiinnittäviä kohtia. Välisoitot ovat todella ihania, tuo musiikki miellyttää. Myös laulajan ääni on mielestäni hyvä, tältä laulajalta en ole ennen kuullutkaan mitään =3
Bow wrote:
Pelkään myös peilejä. Varsinkin pimeässä peilit kammottavat. Pelkään, että peilissä näkyy joku itseni sijasta, että näen peilissä esim. vieressäni jonkun kammottavan hahmon, tai että nën peilissä jonkun tulevan takaa päin uhkaavasti. Kammottavinta on se, että huoneessani sattuu olemaan hyvin iso kokovartalopeili. Voi kuvitella miten ihanaa on herätä yöllä ja katsoa suoraan edessä olevaan peiliin.
Minulla on aivan sama pelko, taitaa olla yksi pahimmista peloistani. Aina nukkuessani yritän kääntyä pois päin peilistä ja rutistaa silmät kiinni, en uskalla katsoa peiliin eritotenkaan pimeässä. Sama koskee televisiota, televisioruutu heijastaa pelottavan hyvin pimeällä.
Ja jos vessassa peili on asetettu siten, etten pysty näkemään peiliä ja ovea yhtäaikaa (esim. jos peili on vessan perällä), se on kamalaa. Hyi, varsinkin juuri yöllä jos pitää kipittää vessaan.Tuosta kokovartalopeilistä sanoisin, että on keino välttää tuota pelkoa. Olen ollut kaverini luona yötä, ja siinä huoneessa missä nukumme on televisio. Kaverini tietää pelostani ja peittää aina televisioruudun liinalla tms. etten sitten näe sitä yöllä. Ja se toimii. Suosittelen kokeilemaan, ehkäpä sitten yöllä tai aamulla ei joutuisi säikkymään herätessään, kun näkee ensimmäisenä peilin ^^
Vuodatus on pistänyt pyörät pyörimään, ihmisiä on ilmestynyt seuraamaan blogia. Ylläri, todella, ajattelin että pyörin siellä yksinäni itsekseni.
MONKEY! xDD
Tänään alkaa viikonloppu. Viikonlopun aloitus kyllä venähtää, pääsen lähtemään vasta klo. 3 ja olen n. klo. 20.30 illalla kotona. Tsiisus, väsyttää jo valmiiksi~
Paitsi että tänään pääsee menemään Oulun kautta. Voisin ostaa Flower in a Storm 2. osan, 1. on jo ja luin sen, ja tykkäsin ^^ Kerrankin shoujoa, josta tykkään. Vou, poikkeus on tapahtunut.Katsoin eilenkin Pokemonia, nyt olen menossa jaksossa… 28? 29? En muista. Viimeisin jakso oli kuitenkin se, jossa Ash ratsasti Ponytalla (joka muuttui Rapidashiksi) siinä kilpailussa.
Nyt takaisin piirtämään <3 Koulu on ihanaa.
Itselläni ei piirto-oppaita ole.
Piirto-oppaista voi saada hyviä vinkkejä, joita voi sitten itsenäisesti hyödyntää ja soveltaa sarjakuvassaan ("Ei kannata katkaista nivelen kohdalta," "Kuvakulmat," "Hahmolle sekä voimia että heikkouksia," jne.), ja aloittelevalle piirtäjälle se on hyvä alkuohjekirjaksi. Periaatteessa siis kirjalla pärjää ihan kirjastosta lainaamallakin, kun vain katsastaa ohjeet ja soveltaa niitä sitten.
Ongelmana on se, että piirtäjät (varsinkin juuri aloittelevat sellaiset) takertuvat piirto-oppaiden kuviin. Usein kuvat sisäistetään "oikeaksi tyyliksi" ja sitä aletaan sitten kopioimaan. Tästä on seurausta monta samalla tyylillä piirtävää taiteilijaa eikä piirtäjä kykene kehittämään juuri omaa tyyliään, jos hän katsoo aina mallista ja lisää kasvojen tilalle vain oman hahmonsa kasvot.
Mielestäni siis piirto-oppaita voi hyödyntää piirtäessä, mutta siihen ei pitäisi jumittua liikaa.
Kyllä kaiketi, jos tuo olisi joku tehtävä josta saa palkkioksi jotain. Rahojen unohtaminen on ihan luonnollista, sen ymmärtäisi, mutta en alkaisi vähällä tehdä tuota, sillä 1. se vie aikaa kassamyyjältä 2. se vie vaivaa kaupan henkilökunnalta, kun herkut on palautettava kaupan hyllyille.
Mutta siis joo, riippuisi tilanteesta.Olisiko pokkaa piirtää irvistävän hahmon kuva ja iskeä se yleisen vessan seinälle?
En, mutta isoveljeni kyllä, kaksikin. Toinen on todella vanha ja jo hajoamaisillaan. Tapaamme usein pelata shakkia silloin tällöin yhdessä, vaikken mitään loistava pelaaja olekaan =’D
Ja next: omistatko ystävää, jonka kanssa olet joutunut johonkin vaaratilanteeseen (ja peräti nauranut vielä tapahtumalle jälkeenpäin)?
Olen katsonut Elfen Liedin kokonaan, ja täytyy kyllä sanoa että kannatti.
Sarja oli ihan suhteellisen sopivan pituinen, ihmisistä on kiva katsoa joskus useiden kymmenien jaksojen pituisten sarjojen vastapainoksi näitä hieman lyhyempiäkin jalokiviä. Yksikään jakso ei ollut turha, mutta mikään ei kuitenkaan juossut liikaa. Tämä sarja on toteutettu kärsivällisyydellä ja taidolla, ja se näkyy sarjan sujuvuudessa ja juonen kulussa.
Henkilöitä on sopivasti, ei liikaa mutta sarja ei pyöri myöskään liiaksi vain yhden tyypin ympärillä. Lucyn kaksoispersoonallisuus on mielenkiintoinen ja onnistunut kehitelmä, ja rakastan sitä kuinka Lucyn menneisyys on toteutettu. Btw, eläinrakkaana tunsin suurta katkeruutta kun se poikajoukkio tappoi koiran. Karmeata.
Sarja oli melko raaka, mutta raakuudet eivät minua hätkäytä pahemmin, enemmänkin henkilöiden henkinen tuska kuin verellä läträäminen. Eivät ne sisäelimet saaneet edes kylmiä väreitä aikaan – ajattelin jo säikkyväni, mutten sittenkään. Paljaat rinnat sen sijaan saivat minut aluksi kiemurtelemaan penkillä hermostuneesti xD Mutta kyllä niihinkin tottui sarjan edetessä ja kaikki paljaat pinnat -kohtaukset jäivät toisarvoisiksi synkän juonen edetessä.
Niin, siitä vielä, että sarja on ulkoasunsa puolesta onnistunut. Animoinnin laatu on nättiä, eikä jäljessä ole mitään töksähtäviä asioita tai karmeudellaan silmille hyppääviä seikkoja. Hyvä juttu!
Joka tapauksessa, tätä sarjaa voi suositella kaikille.
Kielenä pyörii japani ja ruudun alalaidassa on englannin- tai suomenkieliset tekstitykset, kummin nyt sen vain saakaan.
Mielelläni kunnioitan alkuperäisääniä, osittain koska niissä on säilynyt ehkä kaikkein parhaiten se tunne, jota ääninäyttelijät ovat siihen hakeneet. Ääni tuntuu myös henkilöihin ja miljööseen kaikkein sopivimmalta, japanin kulttuuri kun paistaa helposti animesta jolloin tunnen oloni vieraaksi, mikäli kuulen samanaikaisesti esim. Amerikan slangia.
Amerikkalaiset epäonnistuvat siinä, että he selvästi yrittävät saada hahmon kuulostamaan alkuperäisääneltä. Hyvänä esimerkkinä Muumit: Muumipeikon japaninkielinen ääni on hieman tyttömäinen ja sopivan korkea, mikä sopii hyvin Muumipeikolle – hyvä japanilaiset! Englanninkielisessä taasen Muumipeikko kimittää yrittäen saada jotain vaikutelmaa suloisesta, kallistuen kuitenkin ärsyttävään. Huoh.
Onneksi suomenkielinen dubbaus nykypäivinä on hyvää ja miellyttää korvaa. Lisäksi hahmot kuulostavat siltä miltä kuulostavat, eikä heitä yleensä ole yritetty muovata väkipakolla alkuperäisen kuuloisiksi. Ei sen tarvitsekaan, omaperäisyys on hyve! Ja kyllä Suomesta löytyy hyviä ääninäyttelijöitä, tunnettuina esimerkkeinä vaikkapa Jarmo Koski, Pekka Autiovuori ja Rabbe Smedlund. Joten jos suomenkielinen ääni on löydettävissä ja esim. jos omistan anime-elokuvan itselläni DVD:nä, tulen kyllä ajan myötä katsoneeksi elokuvan sekä japanin- että suomenkielisenä.
Mutta siis, japaninkielinen nousee kuitenkin arvoasteikollani korkeimmalle. Kiitos, olen puhunut, nyt lähden takaisin hortoilemaan netin ihmeelliseen maailmaan.
Kyllä, muutaman. Kaikki ovat Naruto -aiheisia x3 Conista haalittuja + yksi Fantasiapelit -liikkeestä ja yksi mangan tuli mukana.
Seuraava: uuden vuoden lupausta? (jos et, keksi jokin huumorilla, ei ole pakko olla oikeasti xD)
TRIPLANE – Dear friends
Dakishimite
Sonata Arctica – TallulahTuossa olisi muutama. Juu, viimeinen ei ole japaninkielinen, mutta se on niin kaunis biisi, että laitoin silti mukaan.
Itse etsin myös surullista musiikkia – 90 % mieluummin soundtrackeja, mutta kyllä j-musiikkikin menee.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
