Forum Replies Created
-
Posts
-
Kaikillako täällä on kokeet ohi ja päättäjäismekot ostettu? Minulla oli tänään ensimmäinen koe, kuusi vielä edessä, ja jos päättäjäisiä varten jaksan mekkoa hankkia niin senkin hoidan ensi viikolla.
Lukion psykologia on kyllä enimmäkseen aika pffft, rajoittunutta ja puuduttavaa, erityisesti kun aina kun tulee jokin "uusi" asia, niin sitä käsitellään vain yhen psykologian suuntauksen kannalta kuin se olisi absoluuttinen totuus ja kaikki muu unohdetaan. Vissiin tietysti johtuu enimmäkseen siitä, että asiaa on niin paljon ja aikaa niin vähän… mutta muutenkaan enemmistö lukion psykasta ei ihan hirveästi kiinnosta. Sosiaalipsykologiaa ja neuropsykologiaa tosin olisi jees lukea enemmänkin.
Oho, enää 30 pageviewiä dA:ssa niin on 5000 täynnä…
Shoe wrote:
Ja AHH sillekin, että tuli uusin Soundi. Ihanan pitkä juttu Negativesta, plus Neon -alpuumin arvostelu.
On muuten jännä, heti tulit mieleen kun huomasin tuon Soundin kannen… Vaikken harvemmin minulle niin käy, että jostain tulee täysin spontaanisti joku lähinnä nimeltä tuttu foorumilainen mieleen.
Sason avassa ei ole mitään vikaa, se on ihan symppis, mutta se on kumminkin vain symppis, sen verran perus "manganaama", ettei oikein kummempaa vaikutusta tee. Eerolin ava taas on kovin rauhallinen sommittelultaan ja väreiltään – ei satu silmiin kun foorumia selaa – mutta sitten itse hahmo onkin kumma kuin mikä. Positiivisessa mielessä siis. Liekö Bakumanin "Otters"ista hahmo?… Hieno kumminkin kaikessa tavallisuudessaan, me likes. Eerolin avatar vie voiton.
Onko pakko valita vain yksi eläin? On tai ei, valitsen kolme. Nämä ovat kaikki unelma "jos saisit minkä tahansa eläimen" – lemmikkejä, koska asun ihan perheeni luona eikä talo ole hirveän iso, ja yksi koira löytyy jo. Enempiä eläimiä ei siis olla hankkimassa, mutta nämä kaikki ovat sellaisia että kenties sitten myöhemmin omaan kämppään.
Kuningaspyton olisi mieluinen, koska käärmeet ovat niin lähellä sydäntä. Kuristajakäärmeistä ei kumminkaan ole oikein kokemusta kun ei kellään tuttavalla ole, enkä raaski näin "erilaista" (vrt. vaikka jyrsijään tai koiraan) lemmikkiä ottaa omaksi, ennen kuin minulla on oikeasti vähän enemmän kokemusta luikeroiden käsittelystä – pelkään että muuten voisin taitamattomuutta tai tottumattomuuttani vahingoittaa sitä. Lähtien niin perusjutusta, kuin että jos/kun se käärme jossain vaiheessa kuitenkin purisi, niin säpsähtäessä voisin vahingossa automaattisesti vetää kättäni poispäin ja vahingoittaa käärmeen hampaita. Ja tietysti esteenä on sekin, että nämä vaativat aika semi-ison terraarion. Mutta sitten joskus.
Toisena Palm Tree Frog Sellon faunattaresta. En tiedä niistä mitään kummempaa, mutta olen ihan pikkuisesta asti pitänyt (haiden, käärmeiden, kissaeläinten, susien ja muiden lisäksi) sammakoista kovasti ja tuohon vain onnistuin ihastumaan nähdessäni sen ensimmäistä kertaa faunattaressa. Isopäinen, isosilmäinen limaska joka enimmän aikaa möllöttää paikallaan, mönkii aterialta toiselle ja kurnuttaa äänekkäästi öisin : D Sellainen on pakko hankkia sitten omaan kämppään kun se ei muita häiritse.
…ja viimeisenä Isovillakoira. Pidän yleisesti koirista ja kovasti tahtoisin sellaisen senkin jälkeen kun muutan kotoa ja jossain vaiheessa sitten vain "löysin" isovillakoirat… Tietysti kivaa on jo se, että ne ovat kauniita ja elegantteja otuksia, mutta ennenkaikkea pesunkestäviä seurakoiria, sopivan puuhakkaita ja niiden kanssa voi ulkoillakkin kunnolla. Villakoirat ovat myös suht. viisaita (=oppivaisia) koiria, joille saa opetettua monenlaisia temppuja ja jotka sopivat erilaisiin harrastuksiin. Me likes. Isovillakoiran turkki vaatii toki järkyttävän määrän hoitoa, mutta jos minulla on aikaa lenkittää ja aktivoida koiraa tarpeeksi, on minulla varaa uhrata aikaa siihen turkinhoitoonkin. Ja nimenomaan jos ei ole hirveä kiire, se on varsin miellyttävää puuhaa.
Oletko menossa tämän vuoden Desuconiin?
-jos olet, onko mukana isokin kaveriporukka, menetkö molempina päivinä, mitkä ohjelmat kiinnostavat, yövytkö conialueella etc. etc.Cadmium wrote:
Inu-Mimin vampyyrikommentista tuli mieleen aamulla Helsingin sanomista lukemani erään kirjan arvostelu, jossa oli myös vampyyrejä – risteytettynä Harry Potteriin, sillä siinä kirjassa vampyyreillä on ilmeisesti sisäoppilaitos! Mitä ihmettä? xD
Vampyyrit on oikeastaan aika samanlainen ilmiö kuin manga. Manga on parhaimmillaan upeaa, hemmetin hyvin toteutettua viihdettä jossa piirrosten, juonen, hahmojen, symboliikan ja vähän kaiken laatu on oikeasti korkeaa. (Ks.Naoki Urasawa, MPD Psycho…) Näistä hienoista teoksista huolimatta, 99% mangasta on jumalatonta roskaa jota en kestä, en sitten pätkääkään. Siitä roskasta osa on sentään siedettävää huonoudestaan huolimatta, mutta niitäkin löytyy, jotka nähtyään tekee mieli tunkea sormi silmäkuopasta sisään ja sörkkiä aivoja.
Vampyyreistakin on suuri määrä erilaista materiaalia ja siinäkin parhaat teokset ovat kertakaikkiaan upeita, onhan ko. fantasiaolento pohjimmiltaan hieno ja kiehtova – mutta niistäkin 99% on sellaista sontaa että huhhuh, vähintään niiden tekijät ansaitsisivat tulla poltetuksi elävältä. Ja kun vampyyrit vielä ovat nyt kunnon muoti-ilmiö, niin huonompikin teos kyllä kerää sen verran lukijoita, että se kannattaa. Roskan määrä siis moninkertaistuu entistään – great!: ) Tässä taas "This music sucks and you suck for liking it" – ilmiö, tosin elokuvia ja kirjoja, eikä musiikkia koskien. Mainitsinkin tuolloin että minulla on tosi laaja maku musiikin suhteen ja ole siinä mielessä suht. suvaitsevainen, mutta jos siirrytään vaikkapa vampyyreihin aihepiirinä niin johan alkaa päitä lennellä twilight-, vampire knight-, chibi vampire-, Darren Shan- etc. faneilta. Olen niin pälli, ettei mitään rajaa, ja inhoan sitä aina välillä.
Heh, melkein koko päivä sitten menikin koiranäyttelyssä. Puoli kymmeneltä lähdettiin aamulla, ja tulin kotiin vasta lähempänä kuutta. Fieldien arvostelu alkoi siinä… 11:30 ehkä ja oli hetkessä ohi, mutta koirankutaleelle tulikin sitten SERT, ROP ja CACIB(haha, kolme ökyrumaa pokaalia!), eli oli jäätävä odottamaan neljältä alkavia ryhmäkehiä. Kiva sinänsä, tuli odotellessa vietettyä aikaa ulkona kävellen ja jäätelöä syöden ja katsottua muita kehiä, mutta onhan se joka kerta vähän hupsua kun eivät fieldit kuitenkaan pärjää enää ryhmäkehässä.
Ja muutaman sivun takaisia offariviestejä silmäilin kun en ollut niitä vielä vilkaissut, tuli tämä vastaan.. Shoe wrote:
Tuli mieleen, että täällä Sangatsulla, kun mimeko oli laittanut linkin omaan kuvaansa jossain mangahahmotöpössä, niin ajattelin, että "voi että ku on nätti!"
Eip muuta, kuin että kiitos.
Dents wrote:
Mitä mieltä olette muuten ostoskeskuksista "tukikohtina"?
En muuten varmana menisi! Ostoskeskuksissa on toki hyviä puolia – usein ne ovat monille tuttuja paikkoja, mutta toisaalta suhteellisen "sokkeloisia" jos ottaa mukaan esim. huoltokäytävt&tilat, vain henkilökunnalle tarkoitetut tilat ja toisaalta monissa ovissa olevat sähköllä toimivat suojaristikot etc. joiden toiminnasta ei siis pitemmän päälle ole takuita. Hankala siis puolustustilanteissa pitää hallinnassa koko suurta rakennusta. Sisäänkäyntejäkin tuppaa olemaan vaarallisen monia ja ainakin helsingin keskustassa ollessa myös maanalaisia.
Jos arkkitehtuuria mietitään, niin suuret lasiset liukuovet ja katutason suuret lasiset näyteikkunat joita harvemmin suojaavat mitkään kalterit eivät paljoa zombeja pidättele.
Kauppakeskuksissa kuitenkin on nimen mukaisesti paljon kauppoja, eli ruokaa, juomaa, kaikenlaista kättä pidempää jne. jne. ja kyllähän niissä on tietty turvallinen fiilis jos ei pitemmälle mieti, joten vissiin houkuttelisivat paljon turvallista linnoitusta hakevia ihmisiä ainakin tiheään asutuilla alueilla, ajatellaan että porukassa ollaan siellä turvassa. Ja vaikka ajatus onkin hieno, niin ostoskeskuksiin suuntaava ihmisvirta luultavasti kiinnittäisi zombien huomion, ja vaikka kuinka varovaisia oltaisiin, niin suuresta joukosta lähtee aina myös ääntä. Eikä unohdeta niitä isoja ikkunoita ja lasiovia, joiden läpi näkyy myös liikettä – noiden siis uskoisi pikemminkin houkuttelevan zombeja puoleensa… Pysyn mieluummin kotona, suuntaan pohjoisemmaksi, tai linnoittaudun kouluun.Varustus? Jaa-a… Enköhän itse ottaisi jotakin peittävää, suht. ihonmyötäistä – koska pussittaviin, liehuviin vaatteisiin tai pitkiin hiuksiin zombien on liian helppo tarttua – ja mahdollisimman kestävää materiaalia, nahkaa ja näin, suojaisi puremilta edes vähän. Eli kun ei mitään "oikeaa" varustusta ole kotona, niin vissiin simppelit, melko ihonmyötäiset farkut tms., pitkähihainen paita, lyhyt nahkatakki ja maiharit. Ja rullaluistelu suojistakin voisi olla apua… rannesuojilla lyömiseen tulisi enemmän tehoa (jos nyt jostain syystä menettää aseensa).
Noista tukikohdista, itse valitsisin kenties koulun. Ne on usein rakennettu vähän laakeammille alueille, kenties korkeillekkin, mikä tekee tähystämisestä helpompaa – ja vähintään koulujen ympärillä on yleensä urheilukenttä, eli jos zombeja lähestyy niin ne huomaa. Koulut, ainakin pienet koulut/paikalliset ala-asteet) tuppaavat myös olemaan aika simppeleitä arkkitehtuuriltaan, mikä tekee puolustuksen suunnittelusta helpompaa ja linnoituksesta helpommin hallittavan. Southpaw wrote:
Esimerkiksi sairaaloissa on usein omat generaattorit leikkauspotilaiden, jotta eivät kuole sinne leikkauspöydälle, joten sähköä saataisiin käyttöön ja samoin tietokoneet. Ja ainakin Seinäjoen sairaala on ihanteellisella paikalla —
Tämän vuoksi sairaalat tosiaan olisivat suht. ihanteellisia, mutta pakko tunnustaa, että vaikka esimerkiksi omista generaattoreista on suuri apu, niin minä tuntisin oloni turvallisemmaksi vaikka koulussa. Siis ainakin, jos zombit ovat lisääntyneet nopeasti ja sairaaloista ei ole ehditty evakuoida potilaita mihinkään/potilaat ja hoitajat ovat myös linnoittautuneet sinne. Jos sairaalaan livahtaa yksikin zombi, niin potilaat ovat monet sellaisessa tilassa, etteivät pysty puollustautumaan kunnolla. Tällöin zombien määrä nousee röyhkeällä vauhdilla sairaalan sisällä, ja se muuttuu koko ajan vaarallisemmaksi. Eikä ulos välttämättä ihan heti pääsisi pakoon, jos kaikki sisäänkäynnit olisi tukittu ja paikka olisi täynnä zombeja – too risky : /
Niin juu ja tuo "hei, perustetaan omavarainen uusi yhteiskunta parissa päivässä!" – juttu häiritsi minua oikeastaan vain siksi, koska miellän, että tämän on tarkoitus olla realistista omilla ehdoillaan. Zombiet on määritelty mahdollisiksi, mutta ihmiset ovat yhä ihmisiä ja muut taruolennot ovat yhä vain taruolentoja – muutenhan voisin sanoa, että etsin käsiini vampyyrin, joka muuttaa minut vampyyriksi, ja tadaa, sitten olen kuolematon eli myös immuuni zombeille. Tai kasvattaisin siivet ja lentäisin aina pakoon jso zombeja tulisi lähelle. Menisi liian helpoksi jos kaikki olisi sallittua. : )
Kuten offarissa mainitsinkin, tämä on oikeastaan ihan veikeä aihe.
Veikkaanpa, että kun zombeistä kuulee, luultavasti telkkarissa, niin ihan ensimmäisenä ei tee mieli lähteä juoksemaan pakoon ilman mitään suunnitelmaa. Miksi lähteä? Parempi olisi "linnoittautua" jonnekkin. Ensimmäisenä ikkunat laudoilla tukkoon (jätetään tähystys/ampuma aukot), ovet lukkoon, mahd. aseet käsille ja muiden perheenjäsenten tehdessä kodista turvallista linnoitusta, niin joku/jotkut käy kaupasta hakemassa kaikenlaista selviytymiselle välttämätöntä – alkoholista (desinfiointi, erilaisten palopommien teko) säilyviin ruokatarpeisiin etc. – vähintään pesäpallomailalla varustettuna. Ja tietysti heti alkuun netistä ja muista medioistya koetetaan selvittää "ilmiön" laajuutta, onko joitain turvallisia alueita etc. etc., tieto on valtaa.
Jos on jokin kunnollinen mökki pohjoisemmassa, niin sinne luultavasti kannattaisi lähteä, koska se on tod. näk. harvempaan asuttua seutua -> vähemmän myös zombeja.Jos jostain syystä pitäisi heti lähteä omasta kodista, niin nappaisin luultavasti sen pesäpallomailan ja tyylikkäimmät keittiöveitset (vaikka ne ovatkin aika tyhjän kanssa – toisivat silti turvallisemman fiiliksen) mukaan (tuliaseita kun ei meillä ole, eikä golf-mailojakaan), ja menisin joko tuossa muutaman korttelin päässä asuvalle kaverilleni ja siitä eteenpäin. Hänen perheensä ja tuttavapiirinsä kun on sen tyyppistä, että selviytyminen olisi taattu ainakin joksikin aikaa. Toinen vaihtoehto olisi n. 5 kilometrin päässä asuva kaverini, jolla ainakin olisi kotonaan kaikenlaista kättä pidempää, vahva porukka tukena ja pohjoisessa, keskellä ei mitään suht. tilava kesämökki, josta saisi hyvin, suhteellisen helposti suojeltavan linnakkeen.
Tuliaseet ovat tietysti periaatteessa tehokkaimpia jos joutuu tilanteeseen jossa zombeja on paljon (vaikka hesan keskustassa asuvat jotka kuulevat koko viruksen leviämisestä vähän myöhään…) ja virus leviää nopeasti yhä useampiin, mutta ammuksia ei todellakaan ole loputtomiin ja aseet ovat usein myös sen verran äänekkäitä, että ne käytännössä vetäisivät zombeja puoleensa. Siviilille siis vähän ongelmallinen tilanne. Minulle riittäisi hyvin täällä edes-vähän-harvempaan asutulla alueella, jos saisin golf mailan – olennaistahan on, että aivot päätyvät tohjoksi ja se onnistuu kyllä monenlaisella kättä pidemmällä esineellä… Sorkkarauta on myös sellainen jonka ottaisin mukaan. Hyvä lyömäase, ja toisaalta kaikenlaisia barrikadeja rakentaessa etc. se voi samalla olla varsin hyödyllinen työkaluna.
Ja Southpawin suunnitelmista: Se realistisuus taisi unohtua ihan täysin?… C’mon, koko yhteiskunta ajautuu kaaokseen kun kuolleet kävelevät ympäriinsä syömässä eläviä ja levittämässä virusta, ja sitten ne selviytyvät ihmiset muka saavat hetkessä rakennettua valtavien, läpipääsemättömien muurien suojiin täysin omavaraisen uuden "yhteiskunnan" sähkölaitoksineen, massiivisine rakennutöineen, täysin organisoituna… Joo ei. Ehkä jos Zombieiden noususta tiedettäisiin vuosia etukäteen ja siihen jostain ihmeen syystä uskottaisiin niin vakaasti, että kaikki resurssit käytettäisiin näiden keskusten rakennuttamiseen… Joten menee aika kaukaahaetuksi ; )
Dents wrote:
Oletteko muuten itse kokeneet tälläistä, mitä minä eilen saanut kokea?
Toki, tosin viimeksi ala-asteella eli sellaiset 6-7 vuotta sitten. Ihan kivilläkin joku keksi joskus heitellä jos oikein muistan, mutta toisin kuin sinä, taisin hoitaa tilanteen mulkaisemalla ja potkaisemalla tyyppiä ja se häiriköinti loppui siihen… Heh. Ala-asteella hoidin kyllä konflikti tilanteet pitkälti "nyrkit pystyssä" – meiningillä tai muiden maineen tuhoamalla, jos minua siihen provosointiin. Mieluummin näin, kuin että alistuisi koulukiusattavaksi.
Kiusaajat on törppöjä, mutta onhan se toisten nälviminen ja ärsyttäminen satunnaisesti hauskaa. (see, minäkin olen törppö!)
Blergh. Jäi paha maku suuhun tuosta viimeisimmästä minun työstäni kirjoitetusta kommentista "arvostele edellisen piirustus" – ketjussa. No offence, but anyway. "Mitään parannettavaa ei ole" on aika mälsä kommentti, kun nimenomaan hakee suht. perusteellista palautetta ja ennen kaikkea kritiikkiä ihan sitä varten perustetussa ketjussa : / Töistä löytyy kyllä aina jotain parannettavaa… Valitan taas ihan naurettavista asioista, mutta minkäs teet kun turhaudun siitä, miten vaikea reilua, rehellistä kritiikkiä on saada.
On muuten ollut ihan hirveät oireet siitepölyallerigan takia. Silmiä ja kurkkua kutitti, silmät vuosivat jatkuvasti, nenä oli niin tukossa että koko ajan piti niistää ja silti hengittää suun kautta, ja aivastelin jatkuvasti :’D Äänikin meni ihan totaalisesti, en tunnistanut sitä puhuessani omaksi äänekseni. No, nyt on tullut ääni takaisin ja muutenkin oireet vähentyneet huomattavasti – enää on saman verran kuin keväisin normaalisti.
Sattuvatko muut sangatsulaiset kärsimään pahastikkin siitepölyallergiasta?Well, kohta se lomakin alkaa. Sitten on aikaa ja pääsee ompelemaan, piirtelemään, maalailemaan, leipomaan, lukemaan, uimaan, lorvimaan, ulkoilemaan, rullaluistelemaan… and the list goes on and on.
//EDIT: Katos, enää tasan 100 pageviewiä dA:ssa niin on 5 000 täynnä
//EDIT: spammiketjuja tulee lisää kuin sieniä sateella, sangatsulasta voisi varmaan poistaa kolmasosan keskusteluista eikä kukaan jäisi niitä kaipaamaan…
Mutta pakko myöntää, minusta tuo Zombi-invaasio tsydeemi on kyllä ihan hauska jos se lähtee kunnolla tuosta vauhtiin, kunnollisia vastauksia ja keskustelua tulee eikä se unohdu spammin sekaan. Pitänee kirjoitella sinne kunhan ehdin.DonTrust wrote:
Minä ainakin pidän tässä uudessa versiossa siitä, että kuvia katsellessa siinä sivun molemmissa alareunoissa on nuolet, joista näkyy lisää kuvia tekijän galleriasta kun niiden päälle laittaa hiiren. Se on kätevä ja hyödyllinen lisä, se.
Oh yes, unohdin mainita tämän! Se on kiva lisä.
Ei tässä tosiaan mitään maailmaa mullistavan kamalaa ole, mutta ainahan uudistuksiin pitää hetki totutella.Hant wrote:
Mutta en ymmärrä ollenkaan sen päälle, että jotkut parittavat Liisaa ja Hatteria, omasta mielestäni jotenkin sairas valinta. (Varmaan kun tulee Disneyn version harmaahapsinen hatuntekijä ja pikku-Liisa mieleen, vaikkeivat nuo hahmot ihan piirrosversion ikäluokkia vastaakaan.)
I agree. No, minulla ei tule mielleyhtymää pikku-Liisaan koska tämä burtonin leffa on niin vahvasti oma teoksensa ja versionsa ko.maailmasta, mutta ihan ylipäätään. Minusta on ylipäätään vähän ällöttävää parittaa Hatteria "normaalille ihmiselle", se kun on itse sellainen… ya’know, jotain hullun ihmisen ja fantasiaolennon väliltä, ja toisaalta koska hahmojen suhteesta ylipäätään tulee mieleen pikemminkin sisarussuhde – Hatter on huolehtivainen isoveli, joka on kuitenkin sen verran sekaisin, että on henkisesti varsin riippuvainen pikkusiskostaan Liisasta.
Toisaalta minua nyt ylipäätään ällöttää "parituskulttuuri". Toki elokuvissa usein on joitakin pareja, mutta ei jokaista hahmoa iästä, sukupuolesta ja rodusta riippumatta tarvi laittaa paneskelemaan keskenään (koska jos faneilta kysyy, niin muunlaisia suhteita ei ole olemassa. Mitkä ystävyyssuhteet muka? never heard). Jotain Stayne/Hatteria esimerkiksi tursuaa dA:ssa laittoman paljon. Sanoisin, että ainoita "parituksia" joita burtonin AiW:stä kannatan on Red Queen/Knave of hearts. Ja sekään ei ole molemminpuolista, toinen on mukana vain sen tuoman aseman takia – onhan sitä aina oltava sen hetkisen voittajan puolella.
Ja jees, englanniksi se on Jabberwocky, suomeksi kai alunperin Pekoraali jos oikein muistan. En kyllä muista, että oliko se tuon leffan tekstityksissä suomeksikin vain Jabberwock.
No jaa, en voi väittää että tuo olisi mitenkään erityisen vaikeaselkoinen minusta ja ulkoasukin on ihan jees, ei se minusta ole niin hirveä kuin jotkut sanovat. Jotain pikkujuttuja vain:
Vähän kyrsii kun "messages" ja "deviations" eivät enää näy yläpalkissa erillään, ja myös se, että se hakupalkki on poistettu (tai piilotettu jonnekkin tosi ovelasti) useimmista näkymistä – koko dA:n sisällön kattavaa hakua varten on nykyään klikattava itsensä ensin etusivulle. Pikkujuttu, mutta niistähän nämä koostuvat.
Tuo kuvien näkymä (kun ne klikkaa isoiksi…) ei enää ole samalla tavalla harmoninen kuin vanhassa, vaan kaikki nappulat ja valinnat on vain viskottu sinne, mutta toisaalta se kyllä tuo itse kuvan isona paremmin esille.
Ja sitten ihan puhtaasti hyviä puolia, tykkään siitä, että kaiken kuvan infon saa nykyään samaan aikaan näkyville. Ennen kuvan luokittelu etc. oli työn yläpuolella, kun taas nykyään se on artist’s commentsin yhteydessä. Samoin ne oikealla olevat kuvan tiedot – ennen joutui joillain käyttäjillä selaamaan hyvän aikaa, että ne löysi kaikkien niiden kymmenien ryhmien (joiden gallerioihin kuva oli lisätty) alta. Nyt järjestys on muutettu niin, että ensin kuvatiedoston info, tilastot ja mahd. kameran tiedot, ja vasta sitten ryhmät. I like it.Saso wrote:
Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka ottavat tatuoinnin?
Sai jotenskin miettimään, ja erityisesti Monnisen vastauksen jälkeen päädyin tänne kirjoittelemaan.
Minusta tatuoinnit ovat ehdottomasti OK. Pakko myöntää että enemmistö niistä on rumia tai vähintään kantajalleen sopimattomia ja huonosti sijoitettuja, mutta se on minusta siitä huolimatta hieno, yhä uniikki tapa ilmaista itseään vaikka tatuoinnit ovatkin yleistyneet selvästi. (Näin niinkuin niistä ajoista, kun stereotypiat tatuoiduista ihmisistä olivat kamalan vahvoja, kun tatuointi suurinpiirtein tarkoitti, että oli rikollinen tai merimies)
Monnisen mielipiteestä eroan oikeastaan siinä, että juuri sen itseilmaisun kannalta ajateltuna tatuoinnin ottoa ei minusta välttämättä tarvi suunnitella niin tarkkaan. Kaikki eivät suhtaudu niihin asenteella "tatuoinnin on oltava jotakin, mitä tahdon katsella ihossani lopunelämääni, johon en kyllästy, ja johon kantani ei tule koskaan muuttumaan!". Harva asia nimittäin on niin absoluuttista, ja minusta upeinta on, jos ihminen osaa suhtautua tatuointeihin… sanotaanko dokumenttina jostain kaudesta elämässään. "Tästä pidin nuorena" tai "tämän tyypin kanssa seurustelin pari kuukautta – suhteen loppu oli täyttä helvettiä enkä enää siedä nähdä koko tyyppiä! haha!" ovat minusta upeita asenteita tatuointia kohtaan. Onhan se suht. lopullinen päätös, mutta ihailen juuri sitä, että joku on kyllin rohkea toimiakseen, ottaakseen sen tatuoinnin eikä hylkäämään koko hommaa vain, koska pelkää mahdollisia myöhempiä mielipiteiden muutoksia.
…Tietysti se on kovin tapauskohtaista ja kiinni ihmisen persoonallisuudesta, minua tatuoinnit kiehtovat suuresti, mutta kuulun silti niihin ihmisiin jotka eivät (luultavasti) raaskisi sellaista omaan kroppaansa ottaa. Ja useimpien onkin parasta miettiä kunnolla ennen kuin menevät ottamaan tatuointeja, mutta sanotaan niin päin, että ihailen ihmisiä joiden elämänasenteeseen spontaanisti otetut tatuoinnit sopivat.
Ja kun kadulla näkee tatuointeja (eli useimmiten tatuoituja "hihoja" tai kuvioita alaselässä/lapaluussa/niskassa), niin jään lähes poikkeuksetta katsomaan aavistuksen pidemmäksi aikaa – ihan positiivisessa mielessä.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
