Forum Replies Created
-
Posts
-
Aika avautua talvikaudesta~ Syyskauteen verrattuna kyseessä oli harvinaisen huono kausi, mutta ainakin uutuuksien lomassa aikaa jäi vanhemmille, jo päättyneille sarjoille. Jotain kauden tasosta kertoo sekin, että ilman MAL:ia en olisi millään tahtonut muistaa, mitä kaikkea aloitin. 😀
Another
Väsyneet kauhukliseet eivät houkutelleet ensimmäisien jaksojen aikana, mutta jatkoin katsomista kaikesta huolimatta. Ikävä kyllä meno ei ole parantunut toiseksi viimeiseen jaksoon mennessä, lähinnä vain tympii. Yleinen kulahtanut fiilis, mieleen jäämättömät hahmot ja ne kliseet – tekijät yrittävät niin tuskaisen ilmiselvästi pantata paljastuksia viimeiseen jaksoon saakka, joten katsojan eteen heitellään dramaattisia taukoja, hahmojen derppailua ja muuta tuskastuttavaa hidastelua.
Black Rock Shooter
Katsoin tämän BRS:ää ympäröivän tajuttoman hypen takia ja OVA oli jossain määrin uteliaisuutta herättävä. Sarja osoittautui omituiseksi sekasotkuksi melodramaattisia koulutyttöjä ja jotain toista ulottuvuutta, joissa tytöt taistelevat isoilla aseilla toisiaan vastaan (feat. jäätävän huonoa 3D:tä), ja tuon toisen maailman oli tarkoitus kuvastaa tyttöjen sisäisiä kriisejä… tai jotain. Ota tuosta nyt selvää. Ilmeisesti tarkoituksena oli välittää hahmoista, mutta siinä sarja ei tahtonut onnistua. Surullisinta tässä on se, että heikkouksistaan huolimatta BRS-OVA on tätä sarjantekelettäkin parempi.
Kyousougiga
Yhden jakson mittainen ONA, josta kiinnostuin alunperin nähtyäni tämän PV:n. Jakso itsessään oli melkoinen mindfuck, ja vaikka jänniä ideoita ja kivoja visuaalisia juttuja oli, niin päälimmäiseksi fiilikseksi jäi hämmennys. Mikä kai oli tarkoituksenakin. Pidempänä tässä olisi jopa voinut olla jotain järkeä. Jatkoa tälle ollaan kuulemma suunnittelemassa, enkä kyllä panisi pahakseni, jos ONA:a laajennettaisiin edes muutaman jakson mittaiseksi.
Thermae Romae
Tästä on kaikkein vaikeinta keksiä mitään sanottavaa. 😀 Suhteellisen huvittava sarja, flash-animaatioon totuttelu vei hetken, hölmöstä aiheesta saatiin kiitettävän hölmöjä juttuja irti. Ihan viihdyttävä, mutten katsoisi uudestaan.
Poyopoyo Kansatsu Nikki
…Kauden paras animu? Oikeasti, tämä kausi oli niin unohdettava ja tylsä, että kolmeminuuttisista jaksoista koostuva, pyöreästä Poyo-kissasta kertova sarja vie voiton kevyesti. Jokainen jakso sisältää sopivan randomia huumoria ja oikean annoksen söpöyttä. Jaksojen lyhyyskin on pelkästään positiivinen asia, ja Poyopoyo piristää kolmella minuutillaan takuuvarmasti sunnuntaipäiviäni.
Pudotetut:
Brave 10
Sanoin tästä jo offin puolella jotain, mutta sanotaan se nyt uudestaan. Valitsin Brave 10:n katsottavaksi visual guidessa näkemäni kuvan perusteella (coolin näköinen dude ja miekka, what could go wrong!). Juonikuvaus ei tehnyt vaikutusta, mutta odotin näkeväni siistejä taisteluita.
Taistelut olivat pettymys, sillä ne olivat kamalan staattisia eli varsinaista katsottavaa niissä oli hävettävän vähän. Juonen seuraaminen olisi vaatinut checklistin käyttöä, sillä kamalaa kliseehuttua vyörytettiin näyttämölle säälimättä (hyödytön naishahmo? Check. Hyödytön naishahmo, jolla on salaperäisiä voimia? Check. Hyödytön naishahmo, jolla on salaperäisiä voimia, mutta naishahmo ei osaa käyttää niitä eikä oikeastaan tiedä niistä mitään, koska nämä voimat aktivoituvat naishahmon ollessa transsin tapaisessa tilassa? Check check check.). Sitä naamapalmuilun määrää~
Kestin B10:tä kahden jakson ajan, jonka jälkeen totesin I’m too old for this ja tiputin.
Mouretsu Pirates
Tätä hehkutettiin joissain piireissä niin paljon, että päätin huvin vuoksi vilkaista mistä oli kyse. Sarjan rytmitys koitui isoimmaksi ongelmaksi, sillä yhdessä vaiheessa tajusin katsoneeni viisi jaksoa, joissa sarjan hahmot puhuivat siitä, mitä aikovat tehdä sen sijaan, että olisivat oikeasti tehneet jotain. Tuo ei sinällään vielä ole tuomittavaa, mutta kun niissä keskusteluissa ei ollut mitään mielenkiintoista, pelkkää teknopulinaa teknopulinan perään. Huomasin moneen otteeseen kadottaneeni jutustelun punaisen langan, ja se jos mikä oli turhauttavaa. Kuudennessa jaksossa alkoi viimein tapahtua, mutta pikakelausvauhdilla.
Pudotin sarjan seitsemän jakson jälkeen, koska en jaksanut siinä vaiheessa enää toivoa sarjalta parannusta.
Gah, avautuminen ohi. 😀
Kevätkausi vaikuttaa äärimmäisen lupaavalta kehnon talven jälkeen!
noitaminA-sarjoja odotan eniten: Sakamichi no Apollon kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta (Shinichiro Watanabe ohjaa, Yoko Kanno tekee musiikit, joseita, jazzia ja 60-luku) ja Tsuritama vaikuttaa jännäisältä. Fate/Zeron loppuhuipennus kuuluu automaattisesti katsomislistalle (nyt niitä eepisiä taisteluja kehiin!), Uchuu no Kyoudai kiinnostaa juonikuvauksen perusteella ja leffapuolelta A Letter to Momo on pakkokatsottavaa. Mahdolliset yllättäjät poimitaan toki testattaviksi kauden kuluessa.
Talvi on ohi! \o/
Lol Brave10. :DD Valitsin sen katsottavaksi vain siksi, että visual guidessa oli siitä ihan kivannäköinen kuva ja oletin, että saisin ainakin nähdä siistejä taisteluita, mutta mitään muuta en uskaltanut odottaa. Ilmeeni taisi olla ihan näkemisen arvoinen, kun tajusin ekaa jaksoa katsoessani, että ei saakeli, täähän on kamalaa kliseehuttua. Olisin ehkä kestänyt, jos ne taistelut olisivat edes olleet näyttäviä, mutta ei, tylsän staattista. Brave10:lle teki huomattavasti hallaa se seikka, että katsoin samalla Samurai Champloota, jossa on todella kauniita taistelukohtauksia, joissa on nimenomaan katsottavaa. SC:n rinnalla B10 vaikutti lähinnä uhmakkaalta ala-asteikäiseltä kakaralta. Ehkä on epäreilua vertailla näitä sarjoja keskenään, mutta that’s how I roll.
Yleensä yritän katsoa sarjoista vähintään viisi ensimmäistä jaksoa ennen pudottamista, mutta tätä en jaksanut kahta enempää. Joskus on ihan hyvä luovuttaa. 😀
Pingviinirumpu oli tosiaan aika mieletön elämys, joskin loppua kohden meno ei ollutkaan ihan yhtä kiinnostavaa (tykkäsin stalkkeri-Ringon osuuksista kaikkein eniten). Silti hyvä ja äärimmäisen mielenkiintoinen sarja. Pakko se on katsoa ainakin kerran vielä kokonaan, jos ei muuten, niin siksi, että on pakko vielä tarkistaa miten sarja pysyy kokonaisuutena kasassa.
Musiikitkin ovat siinä sarjassa todella hyvät – ja nyt en tarkoita pelkästään OP- ja ED-teemoja (jotka ovat muuten kaikki todella hyviä, mikä on omalla kohdallani harvinaista :D) vaan jopa ihan kaikki taustamusiikit. Erityisesti tämä raita on suosikkini. Aika hyytävä.
Ja hii, uusi ava. Pingviinirumpua siinäkin.
Nyt olen pelannut tarinat läpi niin Villagesta, Boxista kuin Futurestakin. Pelattavaa on tosin vielä runsaasti jäljellä ratkaisemattomien puzzlejen ja minipelien osalta.
Tätä ennen olen pitänyt kaikenlaisia puzzlepelejä kertakäyttöisinä, mutta Laytoneissa ehdottomana etuna ovat ihanat tarinat ja ylisympaattiset hahmot – koko castissa ei taida olla yhtäkään hahmoa, josta en pitäisi (voi sitä riemua, kun Stachen ja Pavel palaavat peleihin!). Boxissa ja Futuressa oli äärimmäisen koskettavat loput, mitä en osannut ollenkaan odottaa.
Itse puzzlet ovat sopivan monipuolisia ja parhaimmillaan äärimmäisen tuskastuttavia (se Villagen maidenpuzzle aaaaargh, miten ikinä saan ratkaistua sen ilman huijaamista? :D). Kompakysymyksiin osaan jo henkisesti valmistautua, kiitos Layton-pelien. En ole koskaan ollut erityisen hyvä puzzleissa, mutta Laytonit olen ottanut kivana haasteena. Yllättävän hauskaa. 🙂 Yllättävää on myös se, että miten kivasti Layton-tarinat ja puzzlet sopivat samoihin peleihin suurimman osan ajasta – joskin välillä arvoitusten ujuttaminen mukaan tarinaan tuntuu pakotetulta, mutta ainakin hahmot kommentoivat asiaa sillon tällöin.
Kiitettävästi Villagesta parannettiin monia asioita: ratkaisutilan memoliuska on rakkautta ja se, että animaatiopätkiä ja ääninäyttelyä on lisätty, on ehdotonta plussaa (Village tuntuu nyt huomattavasti ankeammalta ja autiommalta kun puhetta kuulee niin vähän). Pelit ovat todella nättejä paketteja, ja tunnelmaa luova musiikki on edelleen aivan ihanaa, joskin valitettavan itseääntoistavaa pelin taustalla kuultuna. Puzzleteema ainakin ärsyttää, jos ratkaisemisesta ei tahdo tulla mitään. 😀
Eternal Diva-leffakin on nähty. Satuin vain katsomaan sen syksyllä, jolloin en ollut vielä pelannut yhtäkään Layton-peliä (tässä vaiheessa arvoin vielä sitä, että ostaisinko DS:n vai en, joten päätin elokuvan kautta tutustua sarjaan enemmän). Hahmoista olin sentään lukenut sen verran, että perustiedot olivat jokseenkin hallussa. Kiva leffahan se oli, joskin veikkasin jo silloin, että enemmän siitä saisi kai irti, jos olisi pelannut pelit läpi ja sitä kautta kiintynyt hahmoihin. Loppupuolella alkoi tulla sellainen fiilis, että jotain olisi pitänyt leikata pois, mutta muuten ihan viihdyttävä tapaus. Pelien pelaamisen jälkeen sen voisi ehkä katsoa uudelleen. Ymmärrettävästi puzzlejen ratkaisu leffassa tuntui todella kömpelöltä, niiden hohtohan on peleissä juurikin se, että saa tehdä ja ratkaista itse.
Olen siis äärimmäisen iloinen siitä, että päätin tutustua näihin peleihin. ^___^ Silkkaa ihanuutta. Spectre’s Call pitänee ostaa jossain vaiheessa jatkoksi.
Kuulostaa ihan pätevältä vaihtoehdolta chatille, joten kannatan. Jossain on kuitenkin kiva höpistä riippumatta Sangatsun aukioloajoista.
Äänestin Haavistoa, toivoin hänen pääsevän tokalle kierrokselle ja kas, näin kävi! Vähän kyllä epäilyttää, että miten Haavisto mahtaa pärjätä Niinistöä vastaan, kun toinen kahmi tuntuvasti ääniä ekalla kierroksella. Ääneni silti menee kakkoselle uudestaan äänestäessä.
erakko wrote:
Ei siis muuten mitään hajua mitä Niinistö tai Haavisto kannattaa/ajattelee 😀
Itse asiassa en ole erityisen perillä/kiinnostunut politiikasta, mutta halutessaan ehdokkaiden kannat saa ihan helposti tietoonsa. 😀
Minäkin katson HxH:n uutta versiota, ominaiseen tyyliini tietämättä mitään mangasta tai edellisestä animeversiosta. 😀 Se on viihdyttävä, mikä on varmaan isoin syy sille, että jaksan aina palata sarjan pariin sunnuntaisin. Vähän kyllä turhauttaa se hitaanpuoleinen vauhti tässä – jossain tilassa vietetään ikuisuudelta tuntuva aika ja lasken päässäni, että montako jaksoa tähän vielä menee. 😀 Ja se pahuksen kertojasetä, joka palaa aina kertomaan asioita joita jo tiedän! <3
Deadmau5 – Raise Your Weapon (Madeon Extended Remix)
Tällä hetkellä se kaikkein pahin earworm. 😀 Mahdotonta kuunnella vain kerran.
Tajusin taas pitkästä aikaa, että kirjastossa on ihan kiva valikoima mangaa ja pistin varauksia menemään. Netistä lukeminen on välillä ankeaa, mutta kaikkea ei yksinkertaisesti halua ostaa itselleen, joten on ihan kiva, että saa silti fyysisen pokkarin kätösiinsä kirjaston kautta. Nyt luettavana ekoja osia Bakumanista, Mushishista ja Lone Wolf and Cubista, suomennetuista taas Nausicaä kokeilussa.
Lone Wolfin minipokkarimuoto on aivan hirveä. D: Ei ihan pääse noin oikeuksiinsa.
Heräsin myös siihen, että olen viime aikoina katsonut liikaa keskinkertaista animea. Pakko etsiä jotain superhyvää katsottavaa vaihteeksi.
Antti-setä wrote:
juha90 wrote:
Millaisen viestin Buggy sai hallitukselta?
Paljastan tämän: Buggya pyydettiin mukaan merivoimain ja piraattien yhteistyönä laadittavaan poikakalenteriin. Muita ehdokkaita ovat tiemmä ainakin Monkey D. Garp, Akainu, T-Bone, Bon Clay, Brook ja Gaimon.
That’s it, jos tätä kalenteria ei julkaista jokun OP-pokkarin mukana liitteenä niin en kyllä ala.
Siis mitä, onko siellä chatissa elämää? 😀 En edes muista milloin kävin siellä viimeksi, onkohan mulla se osoite vielä kirjanmerkeissä…
Niin siis joo, hyvää uutta vuotta. ^^ Toivottavasti 2012 osoittautuu edellistä vuotta paremmaksi kaikille.
Mun lahjasaldoni kyllä hakkaa kaikkein muiden listat!
Sain suklaarasian. Ihan niin kuin viime vuonnakin.
D:
No mut en edes toivonut mitään, niin tuntui ihan kivalta kun muistettiin edes konvehdeilla. 😀 Ja suklaa on hyvää, nam.
Veikkaisin, että tuota Angry Birdsia pidetään jotenkin huippunuorekkaana ilmiönä (mikä on sinänsä hassua, sillä kaikessa värikkyydessään sen nyt lähinnä luulisi vetoavan lapsiin, mutta pelin saama suosio nyt taitaa todistaa jotain ihan muuta), josta kaikki pitää, kun se tuntuu olevan nykyään joka paikassa. Ne hahmot ovat kyllä hauskan näköisiä, enkä valittaisi, jos saisin pehmona sen punaisen linnun. AB:tä olen pelannut jopa kerran, pari viikkoa sitten kaverin poikaystävän kännykällä. 😀 Periaatteessa se nyt minusta oli enemmän joku tyypillinen ajantappopeli trendikkäällä ulkokuorella (ja ajantappopelit ovat tunnetusti liian koukuttavia D:).
Olisi jo vuosi 2012. 2011 on ollut niin hirveän yhdentekevä, että haluaisin jo päästä siitä eroon. :/
Sakata-Kun wrote:
Fate/Stayn ajattelin katsoa vain Zeron takia, joka näyttää niin hyvältä ja kuulema muutenkin katsomisen arvoinen. Mutta minä vain en pystyisi katsomaan sitä ilman katsomatta aikasempaa osaa
Minä ajattelin itsekin katsoa Stayn ennen Zeroa, mutta en sitten jaksanut. 😀 Tuumin, että jos Zero on kerran esiosa Staylle, niin ei siinä varmaan häviä mitään jos ei tutustu mihinkään sarjan maailmaa pohjustavaan, vaan aloittaa kylmästi Zerosta (hyödynsin tässä jotain Star Wars-logiikkaa). Ja eka jakso oli kyllä melkoinen infovyöry, kaikessa tuplamittaisuudessaan. 😀 Jos joku muuten aikoo tutustua Zeroon, niin katsokaa ihmeessä ainakin kaksi jaksoa, jotta saatte oikean kuvan sarjasta, alku on vähän jähmeä ja saattaa tuntua ylivoimaiselta.
Ja syyksi Zeron katsomiseen riittää jo sarjan Rider, joka on BAMF.
Ai niin, joku joulukin on ihan kohta. Tein pari päivää sitten kuusi pellillistä pipareita, siinä oma panokseni juhlaan. 😀
Seurasin ensimmäistä kertaa uusia sarjoja Japanin tahtiin, ja tätähän voisi jatkossakin harrastaa jos vain kiinnostavia sarjoja tulee. ^^
Chihayafuru
Tästä pidin jo ensimmäisen jakson aikana, eikä viehätys ole ehtinyt laantua sarjan jatkuessakaan. Vaikka periaattessahan tämä on urheilusarja korttipelillä, niin kiitettävästi hahmot on silti pidetty pääasiana karutan sijaan (johon ehdin jo täysin kyllästyä jossain nelosjakson tienoilla). Sopivan tunteellinen, vaikka musiikin käyttö lipsahtaa aika ajoin liian siirappisen ja mahtipontisen puolelle.Fate/Zero
Fate/Stay Night ei ole minulle tuttu, en tiennyt sarjan maailmasta juurikaan mitään, mutta silti tarina aukeni kohtuullisen hyvin minulle – vaikka ehkä tästä saisi enemmän irti jos asiaan olisi perehtynyt tarkemmin. Eka jakso oli kiinnostava, joskin jatkuva puhuminen ja juonen avaaminen tuntui hivenen luotaantyöntävältä (paras oli ehdottomasti kohtaus, jossa kaksi hahmoa kiertävät ympyrää minuuttien ajan ja puhuvat samalla 8D), mutta jo tokasta jaksosta eteenpäin päästiin kunnolla vauhtiin vaikka puhetta yhä riittääkin (tosin dialogin paljous ei ole koskaan ollut mikään negatiivinen asia minulle). Hyvin näyttävä sarja ja semikiinnostava juoni, eli tätä katsoessa on viihdytty. Tähän mennessä parasta antia ovat taistelukohtauksien lisäksi Riderin ja Waverin (josta tulee ulkonäöllisesti mieleen nuori Severus Snape!) muodostama parivaljakko. Comic reliefejä tässä sarjassa ei muuten juurikaan ole.Guilty Crown
Se näyttää kivalta. Ja kuulostaa myös, joskin musiikkien käyttö on vähintäänkin mielenkiintoista. Mutta muuten? Joku MAL:ssa sarjan arvostellut osui ihan oikeaan kuvatessaan sarjaa sieluttomaksi. Tuntuu vain siltä, ettei sarjassa ole mitään omaa, sillä ei ole mitään sanottavaa, se vain on nätti ja istuu nurkassa tekemättä mitään ja silti sitä kehutaan maasta taivaisiin (ihan niin kuin Inori, ha haa, en voi sietää koko hahmoa 8D). En välitä hahmoista, ja katson tätä lähinnä siksi, että haluan nähdä, että onistutaanko tämä sekasotku viemään kunnialla loppuun asti. Toistaiseksi toivoa ei ole näkynyt, joten saan kai jatkossakin nauraa väärissä kohdissa.HunterxHunter
Tämä on ihan viihdyttävä, vaikka manga ja vanha animesarja eivät ole ollenkaan tuttuja. Tulee jotenkin One Piecen alkuajat mieleen, värikästä ja hyväntuulista shounenia (ja tästä pitäisi tulla jotenkin synkkä? O___o Odotan mielenkiinnolla…) lievästi silmään tökkivillä hahmodesigneillä. Tosin nyt ollaan taas päästy siihen "vietetään monta jaksoa samassa huoneessa"-tahtiin, ihan huomaan miettiväni jaksojen aikana että miten monta jaksoa johonkin vielä menee. 😀 Sunnuntaiviihteeksi ihan kelpo katsottavaa.Mirai Nikki
Jokin tässä ei toimi, vaikka perusidea ihan jännä onkin. Ehkä se johtuu siitä, että hahmoista en välitä pätkääkään (koskaan ei voi korostaa liikaa sitä, että miten tärkeitä hahmot ovat sarjan nautittavuuden kannalta D:) tai sitten siitä, että tappoleikin sekaan on sotkettu vaivaannuttavaa ihmissuhdekomediaa. Tunnelma menee ihan metsään. Ymmärrän kyllä, että Yukiterun ja Yunon suhteella on sarjan kannalta joku pointti, mutta noiden kahden sekoilu on melkein tuskallista katsottavaa. Tätäkin seuraan lähinnä siksi, että haluan tietää että mihin kaikki päättyy.UN-GO
Isoin pettymys tällä kaudella. Olen katsonut jokaisen jakson, mutta minusta tuntuu silti siltä, että olen missannut jotain oleellista. Juoni ilmaantui sarjaan turhan myöhään, en välitä ja käsikirjoituksessa ei tunnu toimivan yhtään mikään. Ainoa, mikä tässä jäi kiinnostamaan alun pettymyksen jälkeen oli Inga, mutta sarja ei tunnu tahtovan hyödyntää häntäkään yhtään mitenkään (ellei sitten siinä jossain spesiaalissa valoiteta hahmoa jotenkin). Kauden paras ED tässä silti on, en muista milloin olisin viimeksi ihastunut jonkin ED:n visuaaliseen ilmeeseen ja kappaleeseen yhtä paljon.Pudotetut:
Kimi to Boku
Halusin lopettaa ensimmäisen jakson kesken ainakin viidesti. 😀 Sinnittelin jostain ihmeen syystä kuitenkin jonnekin vitosjakson tienoille ja luovutin. Äärimmäisen tylsää ja liian harmitonta. Lisäksi ne omituiset leikkaukset kuviin kissoista lähinnä vieraannuttivat.Kyoukai Senjou no Horizon
Jaksoin kaksi jaksoa tätä pelleilyä. Liian iso hahmokaarti (ainakin kun miettii, että kaikki isketään samalla kertaa päin näköä), juoni menee jossain (rakastin sitä, että ensimmäisen jakson lopputekstien aikana yritettiin selittää tarinan maailmaa katsojalle 8D Kuka jaksoi välittää siinä vaiheessa?) ja koskaan aikaisemmin jonkun hahmon hymyily ei ole ärsyttänyt yhtä paljon kuin tässä. Tokan jakson jälkeen pudotin Horizonin katsomislistalta ja veikkasin, että päähenkilö tulisi jokaisessa tulevassa jaksossa kourimaan jonkun naisen rintoja ainakin kerran.Persona 4 The Animation
Ennakkoluuloistani huolimatta tähän oli ihan helppoa päästä mukaan vaikka peli ei olekaan entuudestaan tuttu, mutta ongelmia tuli muilla osa-alueilla vastaan. Hahmojen animaatio ei miellytä silmää, se tv:n sisällä oleva maailma (hipsterlasien luvattu maa!) oli yllättäen oikeaa maailmaa tylsempi, taistelusysteemistä en tajunnut yhtään mitään, päähenkilö sanoo hädintuskin mitään (niin se kai pelissäkin kuulemma menee, mutta en tykkää ratkaisusta toteuttaa sama animessa)… Itsensä kohtaaminen on teemana kiva, mutta nekin kohtaukset menevät liian nopeasti ohi, eivätkä jätä vaikutusta.
Kai tästä peliä pelannut saa tosiaan enemmän irti. Pudotin seitsemännen jakson jälkeen, koska en jaksanut enää kiinnostua.Phi Brain: Kami no Puzzle
Tämähän on täysin idioottimainen sarja. 😀 Itse asiassa voisin joskus katsoa tämän kokonaan, mutta ihan eri asenteella – tältä kun ei kannattaisi odottaa liikoja. Täysin vakavamielinen suhtautuminen näinkin huvittavaan aiheeseen ei auta asiaa yhtään (se ylistävä puhe puzzleista oli aivan hillitöntä! 😀 Puzzle tappaa päähenkilön vanhemmat; "tämä puzzle tuntuu lämpöiseltä"; "ratkaise puzzlet, vapauta ne!"). Tosin se mietityttää, että jaksaako sarja huumoriarvoistaan huolimatta kantaa 25:n jakson ajan. Pudotin kuudennen jakson jälkeen.
Tästähän saisi muuten loistavan juomapelin: ota hörppy aina kun sana puzzle sanotaan (en ota vastuuta seurauksista).Talvikaudesta kiinnostavilta näyttävät Kyousogiga (onko tässä tosiaan vain yksi jakso? D:), Brave10, Another ja kaipa se Black Rock Shooterkin on katsottava. Kuulostelen varmaan myös muiden mielipiteitä sarjoista ja valitsen niiden pohjalta katsottavaa.
Viime kuussa päätin paikata jotain aukkoa animesivistyksessäni, ja niin syntyi Haruhi-projekti, jonka tarkoituksena oli katsoa ihan kaikki Haruhiin liittyvä (eli kaksi animekautta, kaksi webbisarjaa ja elokuva). Nyt kun projekti on ohi, niin tunnelmat ovat vähän sekalaiset.
En kadu ensimmäisen kauden katsomista, vaikken vieläkään ymmärrä, että miten se voi olla niin hypetetty. Olihan se ihan viihdyttävä, vaikka välillä jopa puuduttavan tylsä. Ei erityisen hauska, mutta enimmäkseen sitä katsoi ihan mielellään.
Katsoin ensimmäisen kauden epäkronologisessa järjestyksessä, mutta koska olin kuullut sarjasta tarpeeksi, olin varautunut siihen. Hämmennys oli siis vain lievää, ja totta puhuen tapahtumissa pysyi kaikesta huolimatta hyvin mukana. Epäkronologinen järjestys on mielestäni siinäkin mielessä parempi, että siinä ne varsinaiset juonijaksot (The Melancholy of Haruhi Suzumiya I-VI) sekoittuvat niiden fillerimäisten jaksojen kanssa. Viimeinen jaksokin tuntuu enemmän kauden päätökseltä, toisin kuin se tuskastuttava Someday in the Rain. Ja siinä se perimmäinen ongelma onkin – juonijaksot ovat kauden mielenkiintoisinta antia. Ne toiset jaksot taas ovat hyvin fillerimäisen tuntuisia, pitkälti pointittomia hengailujaksoja. Ihan ok-tasoa, mutta ei erityisen palkitsevaa. Paitsi se koulufestivaalijakso, se oli sentään hyvä. Ja Phoenix Wrightille nyökkäilevä kohtaus Remote Island Syndrome 2:ssa oli sekin aika vinkeä.
Toka kausi – jos sitä voi kaudeksi edes sanoa – olikin sitten varmaan tuskallisin elämys pitkään aikaan. Endless Eight ei vain toimi. Saman jakson toistaminen lähes identtisenä kahdeksan kertaa on pelkästään halpamaista, eikä tuollainen idea ei vain jaksa kantaa niin pitkälle. Kahden jakson mittaisena? Täydellistä. Kolmen? Ehkä vähän venytyksen makua, mutta voisin hyväksyäkin. Mutta että kahdeksan? Ehh. Toki jaksoissa oli muutoksia (vaatteet, kuvakulmat jne.), mutta Endless Eight onnistuu lähinnä koettelemaan katsojan kärsivällisyyttä ja noita pieniä muutoksia on vaikeaa arvostaa. Jaksoin katsomalla katsoa kolme jaksoa, loppujen annoin pyöriä taustalla samalla kun tein jotain muuta, sillä tajusin, ettei jaksoilla olisi mitään mielenkiintoista sanottavaa, ei ennen päättymättömän kasin päätösjaksoa. Asiaa ei paranna sekään, että tämä toistettava jakso on kaukana mielenkiintoisesta.
Entäpä kauden loput jaksot sitten? Olisin voinut elää ilman niiden näkemistäkin. Totta puhuen jakso 00 toimii itsenäisenä aivan loistavasti, enkä kaivannut siihen mitään kulissien takana-selityksiä. Valitettavasti loppukausi keskittyykin vain ja ainoastaan sen opiskelijaleffan kuvauksiin, enkä voi sanoa olleeni erityisemmin kiinnostunut. Oikeastaan tämä vuoden 2009 tekele olisi kai kuulunut katsoa ykköskauden lomassa (jaksojärjestys täällä), sillä uusien tapahtumien sijaan jaksot täydentävät ekaa kautta.
Parasta tässä kakkoskaudessa taisikin olla opening, joka on hyväntuulinen, energinen, vauhdikas ja värikäs.
Webbisarjat voin summata lyhyesti (mitään muuta lyhyttä tässä viestissä ei sitten taida ollakaan D:): Haruhi-chania en pitänyt erityisen hauskana (tosin olen ihan varma että taisin nauraa jollekin vitsille, en vain muista että mille) ja Nyoro~n Churuya-san ratsasti yhden vitsin varassa, ja on yksi kummallisimmisista ja epähauskimmista asioista, joita olen ikinä nähnyt.
Elokuva, The Disappearance of Haruhi Suzumiya, oli oikeastaan ihan hyvä, joskin kestoltaan turhan pitkä (lähes kolme tuntia). En pidä Haruhista juuri ollenkaan, mutta tosiaan, Kyonille maailma ilman Haruhia ei kelpaisi, ja sen välittämisessä elokuva teki työnsä hyvin. Lopputekstikappale on muuten aivan ihana. 🙂
Tästä päästäänkin hahmoihin. Haruhi on lähes sietämätön muita pompotteleva megabitch, ja se, että maailma tuntuu pyörivän tämän ympärillä, ei varsinaisesti saa nauttimaan sarjasta. Ehkä yksi ärsyttävimmistä hahmoista, joihin minulla on ollut epäonni törmätä. Hahmo kyllä tuntuu saavan hieman väriä juonijaksojen loppusuoralla, mutta siihen se sitten jääkin. Kyonin ja Haruhin suhdekaan ei etene mitenkään. Kyon on sarkastisen kommentoinnin ja normaaliutensa ansiosta ehkä pidettävin hahmo, joskaan ei erityisen syvä (lol mikä hahmonkehitys edes koko sarjassa, kun kukaan ei tunnu muuttuvan). Koizumi, Yuki ja Mikuru ovat lähinnä yhden nuotin hahmoja. Koizumi puhuu ja paljon (jossain jaksossa meinasin nukahtaa pojan puhuessa ikuisuudelta tuntuvan ajan), Yuki on se hiljainen ja kylmähkö tyttö ja Mikurua, fanserviceneitoa, käy lähinnä sääliksi Haruhin kiusatessa tätä.
Kuvittelisin, että jos haluaisin katsoa jotain Haruhi-aiheista uudestaan, niin se olisi juurikin ensimmäinen kausi, joka kaikista vioistaan ja heikkouksista huolimatta onnistuu olemaan kohtuullisen viihdyttävä. Kaikki muu saa jäädä kertakäyttökamaksi (jopa se elokuva, vaikken edes pitänyt sitä huonona. En vain koe tarvetta nähdä sitä uudestaan).
Jotain, mitä muistin vasta sarjaa katsoessani: olin itse asiassa yrittänyt aloittaa Haruhia jo vuosia sitten, mutta ensimmäinen jakso oli 00, jota kestin silloin aikoinaan vain muutaman minuutin ajan. 😀 En voi syyttää itseäni tästä, onhan se vähintäänkin mielenkiintoinen ensikurkistus sarjaan.
Devilman wrote:
sekä Game of Thrones että Boardwalk Empire alkavat Ylellä tammikuussa
Tämä on ehdottomasti hyvä uutinen! ^^ Molemmat sarjat kuulostavat kiinnostavilta. Pitää vain muistaa istahtaa tv:n ääreen – se jos mikä on viime aikoina tuntunut vaikealta, sillä katson telkkaria hyvin vähän nykyään. Jos viikossa tulee edes yksi ohjelma jota haluaisin katsoa, niin unohdan autuaasti senkin. D: Näitä kahta en kuitenkaan haluaisi missata.
Ensilumi satoi vihdoin täälläkin. En nyt tiedä, pitäisikö tästä olla iloinen vai ei. 😀 Toki talveen kuuluu lumi, mutta tiedän, että tulen kyllästymään tähän hyvin pian. Talvi ei tosiaankaan kuulu suosikkivuodenaikoihini.
Kohta pelaamaan ekaa kertaa Professor Laytonia. ^^ Jei.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
