Cadmium

Forum Replies Created

Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 609 total)
  • Author
    Posts
  • in reply to: Off-Topic #125026
    AvatarCadmium
    Member

    Minä taas haluaisin vain ottaa taukoa animesta. 😀 Kiinnostavia sarjoja kyllä olisi tiedossa ja kesken (viimeisimpänä ihastuksena Revolutionary Girl Utena, jonka taidan maratoonata kokonaisuudessaan joskus kesällä), mutta kiinnostusta ei millään ole. Tuntuu vaikealta omistautua sarjan katsomiselle. Ehkä mulla on vain jokin anime burn out. 😀 Tältä kaudelta seuraan uskollisesti vain otomepelisovitus Amnesiaa ja sekin on aivan kehno, mutta omituisella tavalla viihdyttävä. Luulenpa, että katson sen ja kohta myös päättyvän Psycho-Passin loppuun, katson ihanan Baccanon uudestaan ja otan sitten kuukauden-parin tauon piirretyistä. Tentti- ja pääsykoekirjanikin arvostaisivat päätöstä.

    Kevät tulee ja halu nyhjöttää koneella vähenee \o/

    in reply to: Mitä animea seuraat tällä hetkellä? #124461
    AvatarCadmium
    Member

    Koska aikaa täytyy jotenkin saada tapettua, voisin kommentoida katsottavana olevia sarjoja.

    Arakawa Under the Bridgen ekaa kautta olen katsonut puoleen väliin saakka ja vaikuttaa vahvasti siltä, että se tulee päätymään suosikkilistalleni. Otan komedasarjani mieluiten juuri tällaisina – huumori on absurdia, nopeatempoista ja kaikki hahmot ovat enemmän tai vähemmän mieleltään nyrjähtäneitä. Koen olevani jossain määrin vaativa komedian suhteen, mutta tämä naurattaa.

    Chuunibyou demo Koi ga Shitai! on ainoa syyskauden sarja, jota tällä hetkellä seuraan. Sinänsä vähän omituinen valinta, sillä kauden tarjonnassa oli paljon mielenkiintoisempiakin sarjoja, mutta jostain syystä päädyin tähän. Alunperin tarkoitus oli katsoa kaikki kiinnostavat Japanin tahtiin, mutta oh lord kymmenisen sarjaa viikossa + edellisiltä kausilta jatkuvat + kaikki mahdollinen vanhempi, jo päättynyt anime mitä nyt sitten tekeekään mieli katsoa = ei pysty ei jaksa. Katson muut syyssarjat sitten kun huvittaa. Btooom!:in ehdin jo tiputtaa, koska se oli niin vastenmielinen.

    En erityisemmin fanita KyoAnia – en inhoa studion sarjoja, mutta parhammillaankin ne tuppaavat olemaan ihan ok-tasoisia (suosikkini Kyotolta ovat varmaankin Haruhi (ilman niitä vuoden 2009 lisäyksiä) ja K-On!:in kakkoskausi, etenkin jälkimmäinen puolisko). En odottanut Chuunibyouta innolla koska KyoAnin edellinen sarja, Hyouka oli niin käsittämättömän tylsä etten edes katsonut sitä kokonaan. Chuunibyou on ihan jees, parempi kuin mitä odotin, mutta jotenkin yhdentekevä. Söpöä ja ihanaa ärsyttävän särmättömällä tavalla. Lopussa päädytään varmaan siihen, että on ihanaa kun voi olla lukiokerhossa kavereiden kanssa. Taas.

    Tarpeeksi viihdyttävä, jotta sitä jaksaa katsoa, mutta toisaalta taas tylsistyttävä.

    Escaflowne on niin nätti. ;____; Katsokaa nyt sen openingiakin. Nuo nenät taitavat jakaa mielipiteitä, itse tykkään.

    Tätä kehuttiin hyväksi sarjaksi, joten päätin kokeilla. Eniten kiinnostuin tästä kuullessani positiivisia kommentteja käsikirjoituksesta – filleriä ei ilmeisesti pitäisi olla ollenkaan. Lisäksi tarkoituksena olisi muutenkin katsoa enemmän mechasarjoja. Ennen tätä olen muistaakseni nähnyt vain Gurren Lagannin.

    Fullmetal Alchemistin ekaa versiota katson hitaasti. Katsoin FMA:ia tv:stä kun sitä näytettiin Subilla, mutten koskaan saanut sarjaa päätökseen – taisin unohtaa sen jossain puolenvälin tienoilla. Omistan sarjan ekan puoliskon DVD:llä ja loput aion lainata kirjastosta. En jaksa pitää tämän kanssa kauhean kovaa kiirettä, koska manga on vähän turhan tuoreessa muistissa ja vertailen tapahtumia mielessäni vähän liikaakin. Tällä hetkellä tämä ensimmäinen versio kuitenkin kiinnostaa Brotherhoodia enemmän, koska tässä ei kauhean pitkään seurata mangan tapahtumia. Jännää nähdä, mihin suuntaan tarinaa lähdetään viemään.

    Mutta kaipa se Brotherhoodkin on joskus katsottava. Ehkä parin vuoden päästä aikaisintaan.

    Gintama. Tätä katson vielä hitaammin. 😀 Sääli, että sarjan piti alkaa parilla rölläysjaksolla, niiden jälkeen en ollut erityisen innostunut jatkamaan sarjaa. Onneksi varsinainen alku taas vaikuttaa ihan kivalta. Jotenkin tällaisten monta sataa jaksoa kestävien sarjojen aloittaminen tuntuu haastavalta ja loputtomalta tehtävältä, mutta jos sarja jatkuu kivana niin miksipä tätä ei katsoisi.

    Kaiba on yksinkertaisesti kiehtova. Parin ekan jakson ajan en edes tiennyt, mitä mieltä olin sarjasta, mutta kolmas oli sen verran koskettava, että lisää on katsottava ja pian.

    Level E:tä olisi vielä neljä jaksoa jäljellä, kiinnostus lähellä nollaa. Kolme ekaa jaksoa olivat todella hyviä ja saivat nauramaan ääneen, mutta niiden jälkeen on menty tasaista alamäkeä. Kamala sääli, sillä ekassa arcissa toimi kaikki huumorista hahmokemioihin. Nyt sarja ei vain ole ollenkaan hauska, lähinnä tylsä. :I Todennäköisesti tulen vielä katsomaan ekaa arcia useampaan otteeseen ja yritän unohtaa loppujen olemassaolon.

    Edellisiltä kausilta on vielä menossa Hunter x Hunter (josta pulisin jo sarjan topicissa), viisiminuuttinen kissasöpöily Poyopoyo ja ihana Space Brothers, jota voisin sanoa yhdeksi vuoden parhaimmista sarjoista.

    in reply to: Jungle Taitei #124452
    AvatarCadmium
    Member

    Jee, Tezukaa suomeksi! \o/ Siis ehkä. Mutta toivon tosiaan, että tämä onnistutaan hankkimaan, laadukkaasta julkaisusta voi aina maksaa sen parikymppiä. Jos tulee, niin ostan.

    Tietty klassikkomangaa olisi muutenkin ihanaa saada enemmän tulevaisuudessa. Tezukan tuotantoon olen tutustumassa aika hitaalla tahdilla, mutta Black Jack on muutaman kirjan perusteella ihan huippu.

    in reply to: Hunter x Hunter (2011 Remake) #124348
    AvatarCadmium
    Member

    Katson. Manga tai ensimmäinen animesovitus eivät ole minulle tuttuja, mutta ajattelin tutustua molempiin vielä joskus, en tosin lähiaikoina.

    HxH ei ehkä ole paras sarja ikinä, enkä nostaisi sitä suosikkieni joukkoon, mutta suhteellisen viihdyttävä se on ollut jo 50:en jakson ajan. Enpä tosin olisi roikkunutkaan sarjan mukana lähemmäs vuotta, jos en siitä pitäisi. Mielipiteeni HxH:sta tosin heittelehtii suuntaan ja toiseen riippuen uusimpien jaksojen sisällöistä.

    Sarjassa on turhankin paljon paikallaan seisoskelua ja selittävää dialogia omaan makuuni. Sellaisesta on vaikeaa nauttia. HxH ei varsinaisesti polje paikoillaan liikaa, mutta välillä sarjan katsominen tuntuu tuskastuttavan hitaalta. Usean jakson ajan tätä ei jaksa kerralla maratoonata ja joskus on pieni kynnys edes aloittaa tuoreinta jaksoa, jos sarjassa on erityisen hidas vaihe käynnissä. Ajoittain sarjassa on kuitenkin kohtia, joista olen oikeasti innostunut – Hisokan ilmaantuminen Heavens Arenalle näin esimerkiksi. Ehkä tätä uutta versiota vaivaa ajoittainen sieluttomuus tai jokin, vähän vaikeaa sanoa kun en tiedä miten edellinen anime toimi. Vertailumielessä vanhemman version voisi kyllä katsoa, ja parin AMV:n perusteella tykkään enemmän vanhemman sarjan lookista.

    Se mikä alun perin sai minut katsomaan tätä, oli ihana keveys joka muistutti One Piecen alkuajoista. Ensimmäiset jaksot olivat kivaa shounenseikkailua, joka veti puoleensa, joten jäin seuraamaan. Kummastelin silloin kommentteja siitä, että sarja muuttuisi synkemmäksi jatkossa – se ei silloin vaikuttanut todennäköiseltä, mutta nykyinen arc onkin jotain ihan muuta verrattuna sarjan alkuun. 😀

    Valehtelematta nautin eniten niistä kohdista, joissa Gon, Killua, Kurapika ja Leorio toimivat yhdessä. Porukan hajaantumisen jälkeen menetin mielenkiintoani sarjaa kohtaan aika paljonkin. Niin cool kuin tämä nyt menossa oleva arc onkin, taisteluita enemmän pidän niistä kohdista, joissa pääporukka toimii yhdessä (tai sanotaan se näin: vaikka jakson 47 taistelu oli siisti, niin tykkäsin silti enemmän jaksosta 48, joka oli paljon rauhallisempi).

    Hahmojen puolesta HxH ei ole pahemmin hurmannut, en nimittäin ole tykästynyt oikeastaan keneenkään, paitsi Hisokaan. Hisoka on ehkä sarjan viihdyttävin hahmo, vaikken aluksi hänestä pitänytkään. Hahmon esiintymisistä on tullut sarjan pieniä kohokohtia minulle. 😀 Gon ja kumppanit ovat ihan symppiksiä, mutta eivät kovinkaan kiinnostavia – paitsi ehkä Killua ja Kurapika. Hahmodesignit eivät ole erityisen miellyttävää katsottavaa tässä sarjassa, oudon näköisiä hiippareita tuntuu tunkevan joka nurkasta. (tuntuu vähän hönöltä sanoa näin, kun ottaa huomioon miten omitusta porukkaa lempimangassani One Piecessä on, mutta ehkä Odan tyyli vain miellyttää enemmän.)

    in reply to: Keskustelua ERITTÄIN vakavasta aiheesta. #124263
    AvatarCadmium
    Member

    Aukioloajoille pitää ehdottomasti tehdä jotain, niistä on nuristu jo ihan alusta alkaen. Se antaisi meille ilta-aikaan aktiivisille foorumisteille mahdollisuuden käydä täällä. Tuore ulkoasukin voisi piristää.

    Uutisista taas… Enpä tiedä, itse olen välillä kaipaillut jotain helppoa tapaa tarkistaa mitä kuuluu sellaisille sarjoille, joiden osien välillä on pitkä tauko. Luen parhaillaan Black Lagoonia ja vasta MyAnimeListin keskusteluista selvisi, että sarja on ollut jo pidempään katkolla. En ole vielä ehtinyt osaan 9 asti, mutta pikaselailulla siinä ei ole mitään ilmoitusta tästä (ymmärrettävää jos siinä vaiheessa tästä ei tiedetty). Joku selkeä ilmoitus määrittämättömän mittaisesta tauosta olisi ihan kiva, tyyliä "sori tää ei nyt jatku hetkeen syystä x".

    Julkaisupäivämäärien löytyminen helposti olisi myös jees.

    Foorumin aktiivisuus on tosiaan ollut laskussa, mikä on hirveä sääli. Tykkään tästä paikasta, älä kuole. ;___; Yleisin syy foorumilta poistumiseen on kuulemma se, ettei löydy mitään sanottavaa. Täytyy kai tosiaan tehdä foorumille se ajankohtaisempi uutispuoli, jos siitä olisi hyötyä tässä asiassa. Uudet jutut herättävät yleensä kommentteja.

    Tai tehdään foorumille oma mangalukupiiri, lol. :’D

    in reply to: Vocaloid #124199
    AvatarCadmium
    Member

    Totta puhuakseni en tiedä pahemmin mitään vocaloid-hahmoista, mutta joihinkin hyviin kappaleisiin olen törmännyt. Aluksi vierastin koneääniä aika paljonkin – ja edelleenkin biisistä riippuen ne joko menettelevät tai ovat korvia raastavaa kuunneltavaa. Isompi ongelma minulle on sitten se äänen yleinen hengettömyys, johon ei tunnetta saada mukaan. Sanoitusten osalta moni tykkäämäni vocaloid-biisi on vahvoihin tunteisiin keskittyvä, mutta laulusta sitä ei saa irti. Hämäävä kokemus.

    Ensimmäinen kuulemani vocaloid-biisi josta todella pidin, oli Lukan Answer (joka on jatkoa Just Be Friendsille). Ennen tätä olin lähinnä kuullut kappaleita vain Mikulta (Black Rock Shooter kuuluu niihin joita en yksinkertaisesti voi sietää D:), ja jokin siinä äänessä ei vain toimi minulle. Lukaa oli heti paljon miellyttävämpää kuunnella, ja Answer on mukavan aurinkoinen biisikin.

    Gumin Ama no jaku oli seuraavana vuorossa. Ei pahemmin sanottavaa siitä, tykkään.

    Ehdoton suosikkini on kuitenkin IAn Hello from the 22nd Century. Ihan kaikki toimii siinä, sanoituksista rikkinäiseltä ja etäiseltä kuulostavaan ääneen asti. Ehkä kaikkein tunteisiinvetoavin ja riipaisevin kuulemani vocaloid-kappale.

    IAn Nihonbashi Koukashita R Keikaku on myös kiva, mutten ole täysin varma siitä, että pidänkö siitä vain videon vuoksi. Omituinen biisi, tavallaan siinä on jotain viehättävää, mutta se ei loppujen lopuksi oikein mene minnekään.

    Miku ei tosiaan kuulu millään muotoa suosikkeihini, mutta viime aikoina The Non-Existent Boy Can’t Sleep on alkanut kuulostaa toimivalta.

    Miesvocaloidit eivät siis ole tähän mennessä pahemmin kiinnostaneet. Otan kyllä näiden pohjalta suositteluja vastaan. :3

    in reply to: Ehdotuskisa seuraavasta poikainsarjasta #124176
    AvatarCadmium
    Member

    Komppaus Bakumanille. Suosittu sarja, jo päättynyt ja uskoisi herättävän kiinnostusta mangaa lukevien keskuudessa – olihan siitä äskettäin juttua Anime-lehdessäkin, joten sarja on sopivan ajankohtainen.

    Bakumanin viehätys pohjautuu (imo) siihen, miten syvälle siinä mennään mangan tekemisen ja julkaisemisen kiemuroihin. Death Notesta tuttuja pitkiä ja yksityiskohtien puimiseen keskittyviä keskusteluja tässäkin, ja laskelmointia senkin edestä. Sarjassa tuodaan kiehtovasti esiin se, miten pitkälle ollaan valmiita menemään lukijoiden saamisen vuoksi. Bakumania luettuaan Shounen Jumpin sarjoja katsoo uusin silmin, jos mangabisnes ei ole ennestään tuttu. DN:sta tuttua on myös sarjan suhteellisen realistinen ote, mikä on mukava poikkeus fantasiahenkisiin sarjoihin tottuneille.

    Hahmokaartista täytyy nostaa esiin sivuosissa mellastavat tyypit, jotka ovat sarjan piriste. Death Notesta poiketen nyt ei edes yritetä olla kylmän realistisia (niin realistista kuin shinigameja sisältävä sarja nyt voi vain olla), joten värikkäät persoonat on vedetty hilpeän överiksi.

    Miinuspuolena sarjassa löyhkää vahvasti seksismi ja Mashiron ja Azukin rakkaustarina on lievästi sanottuna yksi typerimmistä joita olen aikoihin nähnyt. Miten isoina ongelmina nämä sitten näkee. Aihe Bakumanissa on kuitenkin sen verran tuore, että sen luulisi kiinnostavan monia.

    Omia ehdotuksia minulla ei taida olla, mutta Blue Exorcist kiinnostaisi. Ekan osan perusteella se vaikuttaa kaavamaiselta mutta hauskalta. Sen verran pitää korjata, että sarja ei ole vielä päättynyt. Magico kuulostaa myös jännäisältä, ja näen etenkin sarjan lyhyyden positiivisena vaihteluna muihin nälkävuoden mittaisiin shouneneihin.

    in reply to: Off-Topic #124166
    AvatarCadmium
    Member

    Voin viimenkin taas kirjoittaa tänne, kaikki on maailmassa hyvin. \o/

    Paitsi että chattia on ikävä. 🙁

    Aloitan ensi viikolla avoimessa yliopistossa ja toivoakseni saan kevääseen mennessä jotain kuvaa siitä, millaista varsinainen yliopisto-opiskelu on. Mutta jee, pääsen oppimaan asioita.

    Olen valitellut kesäkauden animutarjontaa köyhäksi ja tylsäksi, mutta syyskauden listoilta taisi löytyä ainakin kahdeksan kiinnostavaa uutuutta. Olen luopunut lähes kokonaan siitä rytmistä, että katsoisin kaikki uudet jaksot välittömästi kun ne tulevat, joten ää, miten ja missä välissä nuo kaikki ehtisi.

    in reply to: NAOKI URASAWA! #123979
    AvatarCadmium
    Member

    Luin Monsterin tänään vihdoinkin loppuun, ja liityn sarjaa ylistävien joukkoon. Todella kova sarja, ja ilokseni se pysyi jännittävänä jokaisessa käänteessä aivan loppuun saakka. Erityisen ihailtavana pidän sitä, miten hyvin Urasawa pitää kaiken kasassa hahmojoukon kasvaessa sarjan mittaan suureksi.

    Lukemattomat sivuhahmot eivät onnistu kyllästyttämään, vaikka kerronta siirtyisikin seuraamaan heidän tekemisiään pitkiksi ajoiksi. Juonenkuljetus on muutenkin parasta, mitä olen mangassa tähän mennessä lukenut, ja rankkaisin Monsterin muutenkin yhdeksi addiktoivimmista trillereistä jonka olen koskaan lukenut – oli sitten sarjakuvan taikka kirjan muodossa. Se vaan on oikeesti niin hyvä.

    Plussaa on pakko antaa siitä, että kuten parhaissa tarinoissa, ei tässäkään hahmojen valinnoissa ole mitään mustavalkoista. Hyvänä esimerkkinä heittäisin toiseksi viimeisen luvun lopussa Tenman tekemän valinnan. Monsterissa on monia hyviä ajatuksia herättäviä ajatuksia moraalista – kaikki valinnat eivät ole niin yksinkertaisia. Kiitettävää on myös se miten Johan onnistui saamaan minusta aina ihan hillittömän inhotusreaktion irti ilmestyessään aina mukaan tarinaan. 😀

    luoja kun kirja meinasi tippua käsistä viimeisessä luvussa sen tietyn aukeaman kokoisen kuvan kohdalla :’D Juuri kun ehdin sulatella loppua rauhassa…

    Pakko ostaa koko sarja vielä joskus omaksi, sillä uskoisin että tästä pystyy nauttimaan useamman lukukerrankin.

    Olen myös lukenut 20th Century Boysia, vasta viisi kirjaa tosin. Tähän mennessä olen kyllä tykännyt, mutta tarina ei ole täysin vienyt mukanaan – ehkä Monsterin takaa-ajo mysteerielementteineen vei vain helpommin mukanaan kuin tämä hitaasti aukeava scifi-mausteinen tarina. En ole ihan varma siitäkään, että kestääkö tarina jopa Monsteria massiivisemman hahmokaartin vai murtuuko se niiden painosta. Ehkä se selviää vain jatkamalla lukemista. Tai sitten Tenma oli vain yksinkertaisesti "helpompi" päähenkilö seurata.

    On muuten äärimmäisen turhauttava sarja! 😀 Tarina pomppii eri aikatasoilla ja lukijaa kiusataan antamalla pieniä vihjeitä siitä, mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Toivon tosiaankin, että Urasawa osaa tälläkin kertaa asiansa.

    in reply to: Off-Topic #123931
    AvatarCadmium
    Member

    Tiedä nyt tuosta chatin aktiivisuudesta, joko osun vääriin aikoihin paikalle tai kaikki nauttivat tulevasta kesästä ulkosalla, kun se on näyttänyt olevan aika tyhjillään. Sinänsä syvältä, jos keskusteluseuraa ei näy olevan missään kun sitä kaipaisi. D:

    Perjantaina kaksi pääsykoetta, ei saakeli. Valmistaudun henkisesti toiseen välivuoteen (tosi positiivinen suhtautuminen, tiedän, mutta jospa nyt ajattelisin asioita realistisesti). Ainakin tiedän mitä silloin ei kannata tehdä. 😀 Elämän hankinta voisi olla kova sana. Ja töitä kans!

    in reply to: Avatar: The Last Airbender #123927
    AvatarCadmium
    Member

    AtLan katsoin kokonaisuudessaan pari vuotta sitten ja tykästyin kovasti. Korraa odotin jo ensimmäisestä julkaistusta kuvasta lähtien innokkaasti ja mitä enemmän tietoja paljastettiin, sitä paremmalta koko juttu kuulosti (steampunk-viboja? Nainen pääosassa? Awwww yeah). Sarjan starttaamista oli tarkoitus juhlistaa AtLan maratoonaamisella, mutta kärsivällisyys ei tietenkään riittänyt, joten seuraan nyt Korraa jenkkitahdissa. Ehkä kesällä omistaudun taas Aangin ja porukan seikkailuille.

    Tähän mennessä vaikuttaa hyvältä. Hahmot ovat ihan jees, Korran lapsellisuus tosin ärsyttää välillä ja toistaiseksi Team Avatar on vähän liian särmätön (miiiiiiksi molemmilla veljeksillä pitää olla tunteita Korraa kohtaan? D:). Toivoin, ettei Asamista tehtäisi pahista (jotenkin liian tyypillinen käänne – päähenkilön ja tämän love interestin väliin tuleva tytsy olisikin oikeasti joku kamala käärme ja boo-hoo) ja viimeisempien käänteiden perusteella tältä näytettäisiin säästyvän. Kun nyt vielä antaisivat hahmolle lisää tekemistä ja persoonaa. :I Tahnokin vaikuttaa viimeisimmän jakson perusteella nöyrtyneen mukavasti, toivottavasti hahmo saa lisää syvyyttä nyt kun dracomalfoymainen pikkupahis-asenne alkaa hälvetä (tuntuu vähän hölmöltä analysoida tätä, kun hahmo sai, mitä, kaksi minuuttia aikaa uusimmassa jaksossa 8D Aina voi toivoa!). Amon vaikuttaa jännältä pahikselta ja aikuishahmot ovat muutenkin kivoja, Lin Beifong on selvästi perinyt badass-asenteensa Tophilta (joka oli suosikkihahmoni AtLassa).

    Korra näyttää todella hyvältä, bending-kohtaukset ovat aivan upeita (jakson 6 viimeiset kolme minuuttia ovat karkkia silmille). Päivitetty avatarverse on aivan ihana, tykkään 20-luvun Shanghai-viboista. Lisää tätä maailmaa esille!

    Vähän miinusta pitää heittää pro-bending-matseista. Näyttävää ja kivaa katsoa kyllä, mutta matsit voivat vain kulua niin monella tavalla eli loppupeleissä ne ovat aivan liian itseääntoistavia (samaan tapaan kuin Quidditch-matsit Harry Pottereissa).

    in reply to: Soul Eater #123871
    AvatarCadmium
    Member

    Olen katsonut Soul Eateria tämän alkuvuoden ajan vaihtelevalla tahdilla ja viimein tänä aamuna sain viimeisetkin jaksot katsottua. Koska tykkään päättää tällaiset pidemmät katsomisurakat kirjoittamalla niistä, niin heitän tämän tänne ihan vain elvyttääkseni autioitunutta foorumia.

    Jos jokin Soul Eaterissa pisti ensimmäisenä silmään, niin sen visuaalinen ilme. Tim Burton- ja Hot Topic-henkinen urbaani ote viehätti läpi sarjan, eikä silmäkarkki heikentynyt missään vaiheessa. Erittäin hyvännäköinen sarja siis, häiritsevät hahmodesignit pysyivät kiitettävästi minimissä, taistelukohtauksissa oli mukavasti katseltavaa ja kaiken kaikkiaan SE tarjosi vaikuttavia ja kauniita kohtauksia ihan loppuun saakka. Tyylikästä ja hyvin, hyvin coolia. Lisäpisteitä ensimmäiselle openingille, se suorastaan huutaa että tekijöillä on ollut rahaa ja sitä on käytetty.

    Hahmoista en ollut aluksi aivan varma – nuorista sankareista pidin aluksi vain Soulista ja Makasta, sillä molemmat vaikuttivat porukasta kaikkein pätevimmiltä (Black Star tuntui liian narutolta ja Kiddon symmetriaobsessio ei onnistunut hauskuuttamaan oikein missään vaiheessa, paitsi jakson 14 koetilanteessa.) Loppujen lopuksi kaikkiin oli mahdotonta ollka kiintymättä, yllätyksekseni jopa Black Stariin. Päänuorten muodostama tiivis kaveriporukka oli aika hellyyttävää katsottavaa, etenkin korismatsien aikana. Aikuisporukassakin oli vinkeitä tapauksia, joskin about puolessavälissä esitellyt uudet hahmot – niin aikuiset kuin enemmän tilaa saaneet sivuosanuoret – eivät kiinnostaneet lainkaan.

    Hahmoista ehdottomaksi ykköseksi muodostui on mielipiteitä jakava Excalibur. Hahmoon keskittyvät jaksot ovat niin häpeilemätöntä filleriä ja kaikessa käsittämättömyydessään aivan hulvattomia, ettei tuohon kalan ja muumin risteytyksen näköiseen otukseen voinut olla ihastumatta. Excalibur esiintyy sarjassa yllättävän vähän, kun ottaa sarjan 51:n jakson keston huomioon. Ainakaan hahmoa ei käytetä liikaa ärsyttävyyteen asti (joku saatta olla tästä eri mieltä. :’D Onko jo yksi kokonainen Excalibur-jakso liikaa?).

    Soul Eaterissa on mielestäni muutamia isompia heikkoksia, jotka estivät nauttimasta muuten tyylikkäästä menosta täysillä. Ensimmäisenä pitää mainita noista hahmoista. Voisin väittää, että kaikki hahmot, joista olin edes etäisesti kiinnostunut, esiteltiin jo ennen sarjan puoltaväliä. Pahiksista vain Medusa oli mieleenpainuva. Arachne joukkoineen ei saanut aikaan mitään jännittävää ja Asura taisteluineen oli yhtä isoa antikliimaksia. Juonen puolesta ajoittainen päämäärättömyys vaivasi – oli toki ihan siistiä nähdä kaikki ne twistit, joita Soul Eater päätti heittää tunnettuihin legendoihin, mutta miten tämä ja tuo vaikuttaa nyt yhtään mihinkään? Saattaa toki olla että nukuin tärkeiden kohtien aikana, mutta varsinainen juoni tuntui lähtevän käyntiin vasta loppua kohden enkä suuremmin välittänyt alun pitkistä esittelyistä.

    Periaatteessa mikään näistä asioista ei kaada maailmaa, mutta sarjan potentiaali tuntuu haaskatulta. Soul Eaterin idea on kuitenkin ihan hauska ja kyseessä on äärimmäisen hyvin tehtyä viihdettä. En kuitenkaan saanut sarjasta irti mitään syvempää – mielestäni se ei Excalibur-jaksoja lukuunottamatta ollut erityisen hauska, hulluus-teemasta pidin kyllä ja sen käsittelystä myös (miten se oli läsnä jokaista hahmoa), mutta sen lisäksi Soul Eaterilla ei tuntunut olevan juuri muuta sanottavaa. Cronan tarina oli kyllä kaikista koskettavin, ja hienosti toteutettukin. Siinä on taas yksi hahmo, jota osasin arvostaa vasta sarjan päätyttyä.

    Oli kivaa katsoa shounenanimea, jolla on loppu. Minulla ei ole intoa katsoa satojen jaksojen verran oikeastaan mitään yksittäistä sarjaa joka ei tunnu päättyvän koskaan, joten se, että SE-animella on päätös, tuntui helpottavalta. Sääli vain, ettei Soul Eaterin vika arc ole päätöksenä oikeastaan mistään kotoisin (ja nyt niitä spoilereita~).

    Asuraa kyllä jaksettiin pohjustaa oikein huolella, mutta jätkän lopullinen murtuminen vikassa jaksossa oli toteutettu harvinaisen kökösti. Minä itse asiassa pidän Makan hahmosta paljon, mutta 4real, rohkeuden voimalla überpahiksen voittaminen? Siirappisuudessa ja kliseisyydessä mentiin kertaheitolla Disney-tasolle.

    Luulisin, että kiinnostukseni Soul Eateria kohtaan kärsi suuresti Medusan voittamisen jälkeen. Medusa sentään oli aidosti kiinnostava tapaus, ja hänen suhteensa sekä vaikutusvaltansa Cronaan oli äärimmäisen toimivaa draamaa. Kaikkein mielenkiintoisimman pahiksen voittamisen jälkeen SE:ssa ei vain onnistuttu luomaan enempää vaikuttavia hetkiä – ellei hulluus-teeman loppuun viemistä, hahmojen äkki"kuolemia" ja siistinnäköisiä taisteluja oteta huomioon.

    Viimeinen jakso oli turhan kiirehtimällä kokoon kasattu. Jotain loppufiiliksiä olisi ollut kivaa saada enemmän, eikä vain jättää niitä lopputekstien taustalle pyörimään ja hokea loppuun vielä sitä ah niin mieltäylentävää mutta niin juustoista rohkeusjulistusta. Puh-lease.

    Pitänee kai tutustua mangaan jos haluan jotain järkevää lopun tuntua Soul Eateriin (lol, ihan niin kuin SE-manga olisi päättymässä ihan heti). Kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä Soul Eater-animusta, vaikken ihan hullaantunutkaan siihen. Komeaa katsottavaa ja ennen kaikkea viihdyttävää. Joskus sekin riittää.

    AvatarCadmium
    Member

    Tästä on kuulemma tekeillä anime. Mikäpä siinä, näkisin jonkun about 12-jaksoisen animeversion toimivan ihan hyvin, miksei toki pidemmänkin. En kuitenkaan odota tulevaa animeversiota innokkaasti, manga on yksinäänkin erinomaista tavaraa.

    Jos Hopealusikka joskus ilmestyy Suomessa, niin kai jonkun osan oheen laitetaan tuollainen lusikka (kuva linkin takana)? 😀 Ostaisin. Useammankin kappaleen.

    in reply to: Now Playing #123804
    AvatarCadmium
    Member

    Nujabes – Aruarian Dance

    Chill. Yritin etsiä tietokoneeni syövereistä täydellistä musiikkia opiskelun taustalle ja voittaja taitaa olla tässä (Professor Layton-pelien soundtrackit tulivat hyvälle kakkossijalle).

    in reply to: Off-Topic #123796
    AvatarCadmium
    Member

    DonTrust wrote:

    Tilasin toissapäivänä netistä Samurai Champloon ja Cowboy Bebopin DVD boksit..

    Olen. Niin. Kateellinen. Etenkin Bebopista. Mistä tilasit? (viestistäsi päätellen sarjat eivät lähteneet kovinkaan halvalla, joten en tiedä onko tätä järkevää kysyä, terv. nimim. ikuisesti rahan säästämistä yrittävä tuhlari) Haaveilen siitä, että saisin molemmat sarjat jossain vaiheessa omaksi, sen verran hyviä kun ovat.

    Dam di dam, jospa jotain aktiivisuutta yrittäisi täällä. Täytin aiemmin tässä kuussa 20, en tunne oloani vieläkään aikuiseksi, mutta päätin ryhdistäytyä elämäni suhteen. Pääsykokeisiin lukeminen sujuu hitaanpuoleisesti (motivaatiotilanne tällä hetkellä tämä), mutta toisaalta ajatus toisesta välivuodesta karmii niin paljon, että väkisinkin alkavat kirjat houkuttaa. 😀 Unelmapaikkaani otetaan sisään niin vähän ihmisiä, etten tiedä pitäisikö sen kokeisiin suhtautua millä asenteella (parhaimpien joukkoon sijoittuminen luo järkyttävästi paineita aina keskinkertaisesti pärjänneelle D: ). Mut jos jotain olen shonenmangasta oppinut, niin unelmiinsa pitää uskoa.

    Onneksi kevät on täällä, olo alkaa tuntua energisemmältä ja toiveikkaammalta.

Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 609 total)