Cadmium

Hmm. Toisin kuin Inu-Mimi, minä ostan ihan liian harkitsemattomasti vaikka mitä ja siitä jääkin todistusaineistoa virumaan hyllyihin. Pitäisi kai myydä noitakin pois, saisin rahaa ja siinä samalla huonoa mangaa (ja muutakin) pois huonettani pilaamasta.
Mutta siis, itse kysymykseen. Tähän voisin heittää vaikkapa Tokyo Mew Mew-sarjan, sillä olen ostanut sen kokonaisuudessaan. Mutta silloin olinkin yläasteella, enkä paremmasta tiennyt. Onhan sillä jotain huumoriarvoa onnettoman juonensa ja ärsyttävien hahmojensa ansiosta, mutta ei TMM oikeasti ole mistään kotoisin, varsinkin kun mangamaku on nykyään jotain ihan muuta kuin silloin harrastusta aloittaessa. TMM on yksinkertaisesti sellainen sarja, jolle löytyy jo miljoona vastinetta, ja taatusti sama juoni on pääpiirteissään toteutettu paljon paremminkin.

Ja se TMM:n kaksiosainen jatkosarja on karmiva. Kun lätkäistään yhdelle maailmaa pelastavalle tytölle niin kissan kuin jäniksenkin mitä-nyt-olikaan – DNA:ta, ominaisuuksia, whatever – tiedetään että nyt mennään alamäkeä ja lujaa.

Suosikkilautapelisi? Miksi?

Hmm, uutta OP:tä tiedossa ennen joulua? Tämähän on makoisa uutinen!

Itse luin joskus ihan tarkoituksella spoilereita, mutta nyt se on jäänyt. Tykkään kulkea suomijulkaisun tahtiin ja itse asiassa Thriller Bark on viimeinen tarinakaari jonka olen lukenut jo aikoja sitten – mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä en tiedä 😀 Jännitys säilyy paremmin ja lisäksi saa lukea hyvää sarjakuvaa omalla äidinkielellään. Mikäs sen parempaa?

Siitä onkin jo kulunut aikaa, kun viimeksi kirjoittelin tänne uusintalukuprojektini tiimoilta. Korjataan asia nyt!

Osat 25-28

Kirjassa 25 moni hahmo tekee comebackin – ja ai jai, Odan nykyisellä tyylillä he näyttävät hieman erikoisilta. Ymmärtää kai sen, viimeksi Shanksia taidettiin nähdä alkupään osissa, jolloin Odan piirrosjälki oli huomattavasti yksinkertaisempaa. Jälleennäkemisten lisäksi Oda marssittaa lavalle liudan uusia hahmoja, jotka ovat kyllä hervottoman mielenkiintoisia. Kaikki Mariejoisin pyhässä maassa tavatut hahmot ovat sellaisia, joista haluan ehdottomasti tietää lisää. Toivottavasti heitä nähdäänkin jatkossa useammin.

Kirjassa puhutaan taas unelmista. Ehdinkin jo unohtaa, miten kiinteä osa ne ovat One Pieceä, niiden eteen monet hahmot kun ovat valmiita pistämään kaiken likoon. Eikä unelmia halveksuvilla ole mitään varaa aukoa päätään Olkihatuille.

Onko se edes käsittämättömän siistiä että Luffy iskee Bellamyn maahan yhdellä iskulla? 😀 Whee!

Southbirdin metsästys on jälleen yksi rentouttava huumoripläjäys, joita en ole kovinkaan usein maininnut näissä viesteissäni. Kyllä huomaa että Oda antaa näillekin oma selkeän tilansa, että näilläkin on merkitystä sen suuren seikkailun keskellä. Skypieassa näitä hauskoja kohtia tulee onneksi moneen otteeseen, nauroin monessa kohdassa (mm. Zoro leikkii Tarzania, Nami ajaa komentaja McKinleytä aallokilla päin näköä kuullessaan sakkojen hinnan, Olkihattujen ja pilvisusien juhlat, Pierren muuttuminen siivekkääksi hevoseksi…).

Ja sitten matka jatkuu kohti taivasta! Ilmeisesti One Piecen maailmassa ei mikään ole loppujen lopuksi mahdotonta. Tätäkään juonenkäännettä en ainakaan minä olisi osannut ennustaa. Onko Oda tosiaan näin luova, marssittaessaan sarjakuvaansa ties mitä ihmeellisyyksiä – ja kaikki on vieläpä uskottavaa?

Arvostan.

Skypiean esittely onnistuu vakuuttamaan minut siitä, että taivas on mahdottoman tylsä paikka. Kaikki se pehmeys ja täydellisyys on… täydellisen tylsää. Onneksi rauhaa rikotaan nopeasti, kun selviää, millaisen jumalan vallan alla taivassaaren asukit ovat.

Ganfall vaikuttaa muuten kivalta hahmolta. Hänen puhetavastaan onkin jo puhuttu täällä. Pakko myöntää, että minua se ei ole koskaan vaivannut sen kummemmin – OP:ssähän on muitakin vähän hassusti puhuvia hahmoja, miksi siis tämän puhetapa olisi siis erityisen merkittävä?

Naishahmoja, jeah! Paitsi että Conis vaikuttaa taas kerran hyvin tyypilliseltä naiselta OP:n maailmassa. Toivotaan että hänessä olisi edes vähän Vivin piireteitä, ja ettei hän jää ihan auttamattomaksi nyyhkyttäjäksi.

Kohtaus jossa esitellään papisto ensimmäisen kerran (Nami on kulkenut aallokillaan Upper Yardin laitamille) on käsittämättömän sekava. Kuka mitä missä milloin? Katsokaa vaikka itse sitä, ja kertokaa onko se selkein mahdollinen. Skypiea-osuuden aikana huomasin myös sen, että taistelujen seuraaminen on muuttunut haastavammaksi. Ehkä liikaa yksityiskohtia?

Sanjin käyttämä solvaus ’ihmisen irvikuva’ tuo mukavasti mieleen YUP:n kappaleen Erinomaisia ihmislapsia ^^

Se, että taivassaari paljastuu Jayaksi, on aika hurjaa. Valehtelijaksi luultu Norland oli sittenkin oikeassa puhuessaan kullasta! Sarjan teemaa ajatellen se onkin mukava ajatus 🙂

Jotenkin minusta on todella mahtavaa, että täydelliseksi taivaaksi luultu paikka paljastuu hyvinkin kaoottiseksi. Itsekäs jumala, kotimaansa takaisin haluavat shandiat… Ei hassumpaa. Kun toiminnan vaikeasti seurattavuuteen vain tottuu, taistelut paljastuvat hyvinkin onnistuneiksi. Kunnon action on aina kivaa seurattavaa!

itse asiassa nyt kun oikein ajattelen One Pieceä kokonaisuutena, niin tajuan Odan onnistuneen jälleen yhdessä asiassa. Oli maa jossa Olkihatut vierailevat mikä tahansa, onnistuu Oda ainakin minussa herättämään kiinnostuksen maan historiaa kohtaan. Sitä vain tahtoo tietää, että mikä voi olla sellaista mikä on ajanut maan siihen tilaan missä se on (usein kun käydään lähellä sotatilaa). Tämä liittyy myös usein jonkin hahmon menneisyyteen. Onko tässä teistä mitään järkeä? 😀

Näissä kirjoissa olisi taatusti paljon pikkujuttuja, joita olisi kiva mainita, mutten yksinkertaisesti muista niitä kaikkia tähän hätään, saati sitten jaksaisin kirjoittaa 😀 Lukekaa itse, onhan OP kokonaisuutena melkoinen lukuelämys – tietenkin niille, jotka sarjasta nauttivat.

Tulipa taas hajanaista tekstiä.

Someone wrote:

Tämä saattaa kuulostaa järkyttävältä, mutta meikkaamisesta ja muusta on tullut rutiini, josta ei koidu mitään paineita tai haittaa.

Tuo on itseasiassa mukava kuulla 🙂 Monesti kuulee ihmisten inhoavan meikkaamista, mutta siitä huolimatta he heräävät aikaisin aamulla voidakseen laittautua rauhassa. Sinänsä hieman käsittämätön yhtälö minusta. Eräskin kaverini kertoo inhoavansa meikkaamista, muttei ole kyllä lopettamassakaan. Toiselta taas kuulin, että hänestä meikkaaminen ja laittautuminen on uskomattoman rentouttavaa, mikä kuulosti järkeenkäyvältä minunkin korviini.

Ärsyttää vain kun teini-iässä tuntuu siltä, että harteille kasataan mielettömästi ulkonäköön liittyviä paineita. Pitää näyttää joltain ja meikata ja pukeutua tietyllä tavalla, tai ei missään nimessä voi koskaan kuulua joukkoon.

Nyrkkisääntönä voisi olla se, ettei kaunistaudu muiden vaan itsensä vuoksi – koska itse haluaa, kuten Aya-chanin viestistäkin kävi ilmi 🙂

Miten ihmeessä Whistlen avat ovat aina niin ihania? Tuo uusinkin on niin herkku väreineen <3
Alkaa taas tehdä mieli vaihtaa itsekin avataria. Kunhan vain keksisi, että mihin.

Olin heti herätessäni yllättäen hyvällä tuulella, sillä olin nähnyt tosi omituisia unia ja vieläpä nukkunut pitkään. Mikäs sen parempi yhtälö? 🙂

Tänään voisi kyllä tehdä läksyjä. Ja lukea One Pieceä. Ja tehdä jotain muuta järkevää.

Nyt kun tuo yksi jouluiselta kuulostava biisi linkitettiin tänne, niin jatkakaa samaan malliin! Haastan teitä kertomaan suosikkijoulukappaleitanne, nyt kun tekee mieli kuunnella niitä! 😀 Itse olen tykkäillyt KT Tunstallin versiosta Sleigh Ride-kappaleesta, ihanan hyväntuulinen. Se saa lisäksi haaveilemaan kunnon lumikinoksista, jota ei kyllä täälläpäin näy…

Hmm, kokeillaan nyt tätä. Toivottavasti joku tietää 🙂

How are things on the West Coast?
You keep it moving to your soul’s delight
Now I’ve tried the breaks
I’ve tried but you know it’s a lonely ride
How are things on the West Coast?
I’d move heaven behind those eyes

Dario Marianelli – Elegy for Dunkirk

Elokuvan Sovitus (Atonement) soundtrackilta. Kuuntelin tämän ekaa kertaa eilen illalla, ja pakko sanoa että jäädyin kuuntelemaan ihan kunnolla. Liikutuinkin. Todella kaunis, vaikka meneekin ehkä vähän ylitsevuotavan mahtipontiseksi – erityisesti kohdassa jossa miesten laulu alkaa kuulua kovempana kunnes se katoaa taas kuuluvista. Mutta musiikin kauneus nyt ei moisista riipu. Jos oikein muistan, niin taisin itkeä elokuvassa juuri siinä kohdassa missä tämä kappale soi, enkä syyttä: siinä kohdassa elokuva ja musiikki sulautuvat sillä oikealla tavalla yhteen ja muodostavat eheän kokonaisuuden.

Luultavasti kauneinta ja sydäntäsärkevintä mitä olen vähään aikaan kuullut. Hui.

Liityn meikkaamattomien kerhoon. En ole koskaan meikannut, ja tuntuu hieman hullulta lukea kommentteja siitä, miten ’ihminen on todella varma itsestään kun ei meikkaa’. O__o Minulla on ollut aina huono itsetunto, mutten ole siitäkään huolimatta vaivautunut opettelemaan meikkauksen jaloa taitoa. Toki, saisihan sillä ihon virheet piiloon – ei minulla nyt täydellistä ihoa ole – mutta jostain syystä ei ole vain kiinnostanut. Jos kelpaan kotona ilman, niin miksen kelpaisi kaupungilla tai koulussakin? Mutta nyt on hyvä huomata, ettei minulla ole mitään meikkausta vastaan: miksi olisikaan?

Yritän kiinnittää huomiota meikkauksen sijaan ihonhoitoon. Haluan kai paikata sillä meikkaamattomuuttani 😀 Ei mutta, onhan se silti kivaa yrittää näyttää siistiltä koko olemukseltaan, vaikka tämän huonon itsetuntoni ansiosta en oikein koskaan usko näyttäväni siisteimmältä mahdolliselta. Onneksi nuokin ulkonäköön liittyvät paineet ovat kadonneet pikkuhiljaa peruskouluhelvetin jälkeen – lukiossa ihmiset eivät enää tunnu välittävän ^^

Hiuksiani en pahemmin laittele. Minulla on hieman olkapäiden yli yltävät piikkisuorat tummanruskeat hiukset, enkä oikein osaa tehdä niille mitään 😀 Kunhan vain… ovat. Ajattelin kyllä leikauttaa niihin vaikka kerroksia, saisin taas vähän eloa lettiin, se kun tuntuu välillä vain roikkuvan 😀

Koruja olen yrittänyt käyttää, mutta jostain syystä ne jäävät nopeasti pois. Tottumiskysymys, veikkaan.

Kynsien lakkaaminen on muuten mukavaa puuhaa 🙂 Olen aika aloittelija tässä, ekan kunnollisen lakan ostin viime kesänä, ja nyt on kokoelma karttunut muutamalla muullakin lakalla. Nytkin kynsissä on kirkkaan keltaista lakkaa ankeaa talvea piristämässä.

Ajattelin esittää lopuksi muutaman kysymyksen, joita päässäni on liikkunut useaan otteeseen: Aina puhutaan sisäisestä kauneudesta, mutta miten se teidän mielestänne ilmenee? Yleisellä olemuksellako, sillä miten kantaa itsensä? Mikä sitten on oikeasti rumaa?

räsynukke wrote:

eerol wrote:

…ja siin on Obi-Wan:DDD

Muistan kun tuijotin koko sen leffan ajan vain ja ainoastaan kyseistä näyttelijää.: D Silmäkarkkia, tykkään sen ulkonäöstä ihan liikaa. Ja just se pointti, että näytteli myös Obi-Wania. omnomnom..

Engaru wrote:

// Obi-Wan? Ihana hahmo, tosiaan ulkonäkönsä on juuri sopiva~ Ewan McGregor, lempparinäyttelijäni. >3<

Tuleekohan liian fanityttömäinen olo, jos kerron olevani täysin samaa mieltä? McGregor on todellakin yksi suosikkinäyttelijöistäni. Hitsi kun sillä on persoonalliset kasvot, tykkään.

Nyt pitäisi jaksaa lukea historiaa huomiseksi. Onneksi ei ole vaikea kurssi.