Cafekko_96

Ite luen suomeksi ja englanniksi. Englanniksi löytyy kylläkin vasta yksi manga, Pokémon, mutta lisää niitä tulee. Tahtoo vaan olla enkuks aika kallista, ja minun viikkorahoillani/muilla rahoilla englanniks mangaa ei juurikaan osteta.

Joten tyydyn suurimmaksi osaksi suomen kieleen. Suomeksi löytyy tällä hetkellä Rave, Naruto, Hellsing, Furuba, Trinity Blood, Pricess Ai ja joitain muita…

Kunhan tästä Japaniin joku kesä lähden, olisi myös tarkoitus ostaa Japanin kielistä. Vaikka tuskin ymmärrän sanaakaan, muutaman merkin sieltä sun täältä ymmärtäisinkin, mut siihen se sitten jäisikin.

Eilen ostin uusimman. En oo kerenny vielä lukemaan, mutta ärrältä kuitenkin löytyy.

ringo_96 wrote:

Yayjee~ Olisi kiva järjestää kigurumi-miitti animeconiin, jos sinne olisi vaikka tulossa ihmisä kigurumeissa~

Miitti kuulostaa kivalta! Ite olen ainakin tulos kigussa sinne.

Näitä outoja tapoja onkin itelläni aika paljon, mutta kerronpa ny jotakin.
Ensinnäkin pompin huoneesta toiseen, kuin mikäkin superpallo! Pomppimiseni kuuluukin varmaan ylä kertaan asti (asun ekassa kerroksessa), mut ei ne viäl oo valittanu. Onneksi. Sitten nuf nufttelen. Siis päästän sellaisia nuf nuf -ääniä ja yritän silleen vetää jotain Miyavin biisiä, mut se kääntyy aina joksuks lasten lauluks 🙄 . Ja caramell dansen onkin kova sana yksin ollessani. Kukaan ei kato, elleivät kyylää ikkunasta. Koneelta sitä kuuntelen, kun omassa huoneessa on marsut, ni en viiti täysille pistää, mut koneen saa väännettyä täysille ja caramell dansenia! Joskus myös aamuisin ennen kouluun lähtöä, kun puen kenkiä ja ulkovatteita laitan koneesta soimaan caramell dansenin, ja herätän naapurit.
Mutta, kyllähän näitä löytyy, mut en jaksa luetella kaikkea, ja joitakin asioita teenkin ihan huomaamattani.

Mullakin oli tosi hauskaa keikalla!
Ensin tietty ryntäsin nimmarienjakoon. Oltiin just siinä ovella kun kello oli tasan 14, eli nimmarienjaon olisi tarkoitus ollut loppua. Sitten sinne tuli joku tyyppi ja oltiin sille, että nyt se loppu, eikä saatu nimmareita. Sitten se kailottaakin, että bändi päätti jatkaa 15 min. nimmarien jakoa. Kiljuttiin ja hypittiin ja halailtiin vielä siinä ja sitten tulikin meidän vuoro. Aaah, se oli ihanaa! Niillä oli niin lämmin käsi ja ne oli vaan niin ihania! yuukin hymy oli kyl ihana!! Samoin Terun! Ja kaikkien muidenkin! ^________^
Sitten työnnyttiinkin tavastialle. Voi että siellä oli kylmä! YÄÄH! Mä jäädyin sinne, mutta sitten saatiin peitot sinne ja kaikki vaan tuijas meitä kateellisina. Keikalla oli ihan sika kivaa, mutta siellä oli ihan järkyttävän kuuma! Hiki valu ja käsi väsy. Sitten mentiin sinne ylös. Rupesin vollaamaan siellä kun Miku kerto, että on viimeinen biisi. Mutta sitten kun se vika biisi, Smile ichiban ii onna loppu, Kanon vilkutti mulle!!! Olin vaan niin Nyappy siinä vaiheessa! Ja kun kaikki alko lähtee sieltä salista, huusin vielä tuskissani Kanonia. Tuli niin ikävä! Pyydettiin järkkäriltä yhtä pientä teipin palaa sieltä lavalta, mutta ei ne suostunu antamaan. Se tyyppi sano vaan, että ne on meidän teippejä eikä ne teitä lohduta! Mut ei järkkärit oo musa koskaan tykännykkään, että siinä mielessä.

Videoiminen kuulostaa kivalta idealta! Ite otan kameran mukaan, että otan varmaan paljon kuvia, mutta videoitakin yritän ottaa, sillä videot tuntuvat aina tärisevän liikaa tai sitten mun ääni kuuluu päällimmäisenä. Eli mua on ihan turha pistää kuvaamaan mitään, mutta voin lähetellä sitten kuvia/videoita miitistä halukkaille.

Kannatan myös tätä a, b, c -vaihtoehto juttua siihen tietokilpailuun, ite en inakaan osaa vastata ilman vaihtoehtoja tai ainakin siitä tulee vaikeaa…

Juuh. Osaanhan minä. Ja merkkejä myös.

Japanin kieltä osaan muutaman hyödyllisen ja ehkä myös muutaman epähyödyllisen. Mulle tilattiin vasta vähän aikaa sellainen japanin kielen oppimis CD, jonka perässä on hyvä ite toistaa sanat. Aina illalla onkin kiva opetella japania kun tulee suihkusta. Numeroita osaan jonkin verran, osaan esitellä itseni, kiittä ja vastata ’kyllä ja ei -kysymyksiin’. Tykkään japninkielestä ja sen opiskelusta, vaikka siitä tuskin hyödynkään koskaan, paitsi sitten tuhannen vuoden päästä kun lähden Japaniin. Käytän kyllä huviksen japanin kieltä varmaan joka päivä, aina kiittäessäni ja vastatessani kyllä, voisi varmaan rueta käyttämään myös ei sanaa.

Merkkejä en juurikaan ole opetellut. Harva merkki on jänyt päähän, mutta ehkä kuitenkin sen verran niitä on jäänyt että jonkun pienimuotoisen nimen ymmärrän. Merkkejä olen opetellut enemmän bändien ja niiden jäsenten nimien avulla. Wikipedia ja useimmat kuvat mitä seinällä on ovat olleet hyvä apu. Ongelmanani on vain huono muisti. Yleensä jodun työntämään tärkeissä asioissa iiiisoja lappuja joka puolelle.

Kannattaa varmaan ostaa joku japanin kielen oppi kirja tai CD, minkä avulla on hyvä oppia ääntämäänkin lauseet/sanat oikein, kirjan avulla oppii helpommin vain kirjoittamaan sanat, ei niinkään ääntämään. Itelläni on vain ongelmana sen cdn kanssa, että pitkät ja vaikeat, mutta aika hyödylliset sanat menevät ohi ja saan sen kuulostamaan sian saksalta.