Forum Replies Created
-
Posts
-
Koulu alkaa sitten huomenna ja kiireinen vuosi on luvassa. Aletaan pyörittämään omaa paikalliskanavaa ja tekemään sinne ohjelmia. Uutisia ja asiaohjelmia lähinnä, mutta saatiin lupa tehdä sketsisarjakin. Kesällä piti ideoida ihan ajatuksen kanssa niitä sketsejä ja muutakin, mutta aika vähän sain sitten aikaan siltä osalta. Jotain on kuitenkin kasassa ja kun koko luokka osallistuu sen käsikirjoittamiseen, niin ei tässä kai mitään hätää ole.
Nyt kun taas pääsee koulun koneille, niin päätin tehdä pari piirrosta, jotka väritän sitten photoshopilla (tarkoitus olisi ihan omaksikin hankkia, mutta toistaiseksi täytyy turvautua koulun fotariin). Saa nähdä, mitä siitä tulee. Olen kyllä vähän harjoitellut värittämistä sillä ja lähti se ihan kivasti sujumaan.
Arvatkaa kenen piti ostaa liput Traconiin etukäteen, mutta panttasi ostamista jostain syystä kunnes oli myöhäistä? No, viime vuonnakin ostin liput ovelta, joten mitäpä tuosta, kai. Takahashia menen katsomaan ja onhan tuolla paljon muutakin mielenkiintoista. Ostosreissua tai ainakaan isoa sellaista siitä ei auta tehdä, kun juuri tuli ostettua reilusti luettavaa, toisin sanoen kaikki 25 kirjaa Ring ni Kakeroa japanilaisesta Mandarake-verkkokaupasta. Oli sen verran hyvä löytö, etten voinut jättää väliin, mutta nyt sitten pitää hillitä kulutusjuhlaa…
Sarja on mielestäsi hyvä, mutta et sitten viitsi kirjoittaa minkäänlaista lyhyttä kuvausta juonesta? Varsinkin, kun Blue Exorcistin juoni on aika nopeasti selitetty, kun kyse kuitenkin on aika perus shounenmätöstä.
Animea olen katsonut ja ihan hyvä sarjahan tuo on. Kiinnostuin siitä alunperin sen päähenkilö-on-Saatanan-poika- asetelman ansiosta ja demonit ovat yksi lempiaiheistani. Rin on geneerinen, mutta mukiinmenevä päähahmo ja Shurasta pidän myös (lähinnä varsin rinn– tarkoitan pinnallisista syistä
). Izumon kylmän kuoren alta on paljastunut myös aika herttainen ja sympaattinen tapaus. Mephisto on jännä tyyppi kanssa ja saisi olla enemmän mukana menossa. Yukio ja Shiemi ovat ok hahmoja sinänsä, mutta vähän tylsiä, jotenkin värittömiä ja epämielenkiintoisia.Juoni itsessään on tosiaan ihan OK, viihdyttävää, mutta harvemmin varsinaisesti jännittävää. Taistelut ovat tyylikkäitä ja sarjassa on ainesta, joten jatkan katselua ja voisihan mangaakin lukaista, ainakin jos suomeksi tulee.
Taiger wrote:
Eikö ole vähän outoa, ettei Luffy muistanut Taivaslohikäärmeitä Sabaodysaarilla, jos oli kohdannut heidät menneisyydessä? (Ehkä) 🙄
No ei välttämättä, semmoinen hömelö Luffy kun on. Mutta kaipa sekin selviää seuraavassa kirjassa.
No nyt se tuli viimein, 59:ä olin odottanut kuumeisesti hyvän aikaa. Spoilaannuin jossain vaiheessa Acen kuolemasta, varmaankin silloin kun katsastin 59:n kannen sen ilmestyttyä Japanissa ja minunkaan japanintaidoillani tekstin ポートガス・D・エース死す merkitys ei jäänyt hämäräksi. Mutta eipä tuo lukunautintoa pilannut, mahtava kirja oli ja eeppinen taisto sai eeppisen lopun. Lisäksi, jo ennen kirjan 58 loppua tarinasta pystyy mielestäni jotenkin aavistamaan, ettei Ace selviä. Vähän niinkuin se, että Luffy, Ace ja muut vain lähtisivät onnellisina pakoon ja jatkamaan seikkailujaan, olisi ollut vesitetty loppuratkaisu, jollaiseen Oda ei lankeaisi.
Valkoparran kuolemasta en sentään spoilaantunut, mutta jotenkin aavistin senkin tai pidin sitä ainakin hyvin mahdollisena. Melkoisen määrän iskuja Valkoparta kesti ja kun hän kuoli seisovilleen… siinä kyllä virtasi miehiset kyyneleet. Ja nyt sitten saadaan nähdä mitä Mustaparran aikakausi tuo tullessaan…
Inu-Mimi wrote:
Syksyn animekausi ei oikein nappaa, liikaa jatko-osia. Gundam AGE on silti aika varma nappi koska Gundam ja Inazuma 11 kaksi asiaa joita rakastan. No, Gundamista vain nollanollaa ja hajainfoa muista kausista, kyllä minä muihinkin perehtymisen otan joskus projektiksi.
Ota ihmeessä, ennemmin on parempi kuin myöhemmin. Alkuperäinen Gundam on nähtävä ihan yleissivistyksen vuoksi ja eihän sitä ihan ensimmäistä sovi kenenkään Gundamia rakastavankaan ohittaa. Ja Zeta Gundamissa vasta onkin melkoinen kyyti luvassa, sillä sitä eeppisemmäksi ei avaruusooppera käy (paitsi ehkä Legend of the Galactic Heroesissa). Niin, ja itsekin ajattelin AGE:n katsastaa, vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Mitäs muuta… työt loppuu huomenna. Saihan tuosta hyödyllistä tekemistä kesäksi ja oikein mukavasti massia, vaikka välillä turhautti, kun oli jotain pitkäveteistä ja yksitoikkoista tekemistä koko päivä. Semmoiset pari viikkoa lomailen ja sitten alkaa taas koulu.
Traconin liput on vielä hommaamatta, mutta ostan ne pian. Takahashista haluan kyllä päästä näkemään vilauksen tai pari.
SlamDunk wrote:
Ei ollut vielä erityisen vakuuttava sarja siihen asti, kunnes Eren itse muuttui titaaniksi (ihan varmuuden vuoksi, oli se niin suuri käänne).
Joo, tuota ei osannut odottaa. Tosin, kun yksi titaaneista kääntyi muita vastaan, niin ajattelin voisiko se olla Eren, joka jotenkin onkin elossa ja hallitsee sitä titaania. Niinhän siinä sitten olikin käynyt.
Kaksi ekaa kirjaa luettuna ja todella hyvää luettavaa olivatkin. Pitääpä pian lukea lisää, sillä sarja koukuttaa tehokkaasti. Karuun piirrosjälkeenkin olen tottunut, vaikka se paikoin onkin kovin karua. Taistelussa käytettävät vaijerihärvelit ovat hyvin keksittyjä ja niiden toimintaperiaatteesta oli mielenkiintoista lukea. Kaiken kaikkiaan hieno sarja on kyseessä. Tulisipa Suomeenkin.
Bakumanin kakkoskausi nyt lähinnä kiinnostaa ja ilman muuta Lupin III myös. Gundam AGEa voisin vilkaista, ei tuo nyt huonolta kuulosta.
Pitääkin lukea, kun nyt viimein löysin sarjaa enemmän ja alusta asti (aiemmin kun en löytänyt). Juonenkuvauksen perusteella hyvältä vaikuttaa, eivätkä niin valtavat kehutkaan voi ihan tyhjästä tulla. Lupaavalta vaikuttaa, ja palaan asiaan jahka olen lukenut sarjaa.
Ekat kymmenen lukua takana ja pitää sanoa, että pidän oikeastaan tosi paljon. Yksi asia, jota monet ovat kritisoineet, on minusta itse asiassa nimenomaan hieno juttu, nimittäin se, että Gin no Saji ei muistuta tippaakaan FMA:ta. Se osoittaa, että Arakawa osaa tehdä erilaisia sarjoja, eikä samantyylisiä kerta toisensa jälkeen. Monipuolinen osaaminen on oikein tervetullutta varsinkin nykypäivän mangaskenessä.
GnS ei aiheuta adrenaliinisykäystä eikä selkäpiitä kylmäävää jännitystä, vaan tarjoaa rauhalliseen tahtiin etenevää hienovaraista kerrontaa ilman mitään elämää suurempaa – ja toimii täydellisesti juuri sellaisena. Sunday on lisäksi juuri oikea lehti tämän tyyliselle sarjalle, sillä sen lukijakunta ymmärtää tällaisen kerronnan päälle ja sarjalle sopii odottaa hienoa tulevaisuutta.
Mina-kun wrote:
Jee Jee!! 😎
Olen itte aivan hillitön Takahashin tekemien sarjojen fani.
Hyllystä löytyy kaikki Inuyashat ja suurin osa Ranma 1/2.sta.
Vaikka kylläkin Sakura näyttää Kagomelta mutta ei se mua itsessään niinkään häiritse.Kiva, että pidät Takahashin töistä, mutta tämä ketju on omistettu Rinnelle, joten etkö voisi kertoa mitä pidät nimenomaan siitä?
mimeko wrote:
…Hope this helped?
Auttoi, todellakin. Kiitos paljon! Horisontin en ollut aiemmin älynnyt olevan vinossa. Piti ihan vilkaista kuvaa ja joo… vinossahan se. Lineartin paksuus nyt johtuu siitä, etten piirrä tussiterällä, vaan sellaisilla pigmenttilainereilla vai mitä ne on. Terällähän se pitäisi, niin kuin ammattilaiset tekevät, joten pitää alkaa harjoitella. Auringon paikastakin olet oikeassa, itse en aiemmin sitä huomannut (mutta kylläkin sen, että heijastus vedessä ei näytä heijastukselta vaan pikemminkin munakkaalta lillumassa vedessä).
Ginjou se teki melkoisen tempun. Olkoon venynyt ja muuttunut joksikin ihan muuksi kuin mitä se oli ja olkoonkin, että olen aikaisemmin haukkunut sarjaa, mutta nyt on Bleachiin löytynyt puhtia. Ginjoun paljastumisen pahikseksi olivat jotkut arvanneetkin, mutta minulle ainakin se tuli täytenä yllätyksenä. Se, että Tsukishima oli käyttänyt fullbringiään kahdesti Ginjouhon oli juuri semmoinen shokkikäänne, jota sarja on tarvinnut (vaikka muistuttaakin kovasti Lightin taktiikkaa L:n päihittämiseksi Death Notessa). No, joka tapauksessa Kubo toivottavasti jatkaa samaa rataa.
Kymmenen vuoden jälkeen Hunter x Hunter alkaa taas näkyä TV:stä!
http://www.animenewsnetwork.com/news/2011-07-24/hunter-x-hunter-tv-anime-series-confirmed-for-this-fallJokin lyhyehkö shounenmanga olisi kiva taas vaihteeksi ja seineniäkin saisi tulla. Törmäsinpä tässä kerran sarjaan, joka miellyttäisi varmasti sekä nuorempaa että vanhempaa lukijakuntaa, eikä olisi mikään pitkä sarja. Kyseessä olisi Hoshi no Samidare (tunnetaan myös nimellä The Lucifer and Biscuit Hammer). Sarja kertoo tavallisen nuorukaisen taistelusta pahoja avaruusolentoja ja näiden lähettämiä hirviöitä, golemeita, vastaan. Alienit uhkaavat lisäksi maapalloa Biscuit Hammerillä, jättimäisellä nuijalla, joka leijuu avaruudessa valmiina mäjäyttämään koko planeetan tuusannuuskaksi.
Puhuva lisko antaa päähenkilö Yuuhi Amamiyalle sormuksen, jonka voimalla taistella golemeita vastaan. Yuuhi ei usko sanaakaan ja heittää liskon ulos ikkunasta, mutta tavattuaan liskon "pomon", prinsessa Samidaren, päätyy kuitenkin lopulta auttamaan tätä. Samidare ei kuitenkaan halua estää avaruusolentoja tuhoamasta maata hyvää hyvyyttään – hän haluaa yksinkertaisesti itse tuhota maailman.
Sarja koukuttaa varsin tehokkaasti ja pituutta sillä on vain kymmenen kirjaa, joten laittakaahan Sangatsulla tämä nimi korvan taakse!
Olen lukenut ja hyvä sarja on. Kaikki gore oli niin yliampuvaa, että manga ei varsinaisesti koskaan ällöttänyt, vaan oli viihdyttävää luettavaa. 15 kirjan pituus sai alussa epäilemään, että koko touhu olisi venytetty liian pitkäksi, mutta niin vauhdikkaassa menossa mitta olikin juuri oikea, eikä käynyt tylsäksi. Aivan älyttömäksi käyneestä ultraväkivallasta johtuen uskottavuus vähän kärsi, mutta kyllä BR osasi sykähdyttääkin, varsinkin, kun moni elokuvassa ohueksi jäänyt hahmo sai enemmän huomiota. Eritoten Kiriyaman ja Mitsukon hahmot kaipasivat syvennystä elokuvaan verrattuna ja saivatkin sitä mangassa. Kaiken kaikkiaan hyvällä tavalla häiriintyneet verikekkerit, joita suosittelen kaikille, joilla vain maha kestää litroittain lentelevää verta ja suolenpätkiä.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
