juha90

Forum Replies Created

Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 466 total)
  • Author
    Posts
  • in reply to: Sarjatoiveita Sangatsulle #232635
    Avatarjuha90
    Participant

    Urara Meirochou. Fantasiasarja söpöistä tytöistä, jotka opiskelevat ennustajiksi. Söpöyttä, tilannekomiikkaa, taustalla aukenevaa mysteeriä, kaunista taidetta ja sympaattisia hahmoja, joista välittää, ja jotka kasvavat ja kehittyvät sarjan edetessä.

    in reply to: Sarjatoiveita Sangatsulle #232481
    Avatarjuha90
    Participant

    1. Kindaichi Sounen Jikenbo.
    Conaniakin innoittanut muikea etsiväsarja. Lännessä melko tuntematon, mutta Japanissa moderni klassikko. Viihdyttää varmasti perinteisen dekkarin ystäviä.

    2. We Never Learn/Bokutachi wa benkyou ga dekinai.
    Hauska ja hyväntuulinen haaremiromanssi. Mahdollisesti lähestyy jo loppuaan, joten julkaisupituus ei välttämättä ongelma.

    3. Komi can’t communicate/Komi-san wa komyushou desu.
    Lämminhenkinen romanttinen komedia ja kasvutarina, joka huumorin kautta kertoo sosiaalisten tilanteiden pelosta, huonosta itsetunnosta ja niiden ohi kasvamisesta.

    4. Beauty and the Beast Girl.
    Yurimangaa ei ole taidettu pahemmin suomentaa?

    5. Satoko and Nada.
    Japanilaisen ja saudiarabialaisen vaihtaritytön ystävyydestä kertova sarja ei tekisi pahaa nyky-Suomessa. Sisältää rentoa opiskelijaelämää ja kiinnostavaa kulttuurivaihtoa.

    in reply to: My Hero Academia #232434
    Avatarjuha90
    Participant

    Kirjaa 3 lukiessa yksi juttu jäi ihmetyttämään. Se, kun All Might kutsuu sankarien kokouksessa Shigarakia ”lapsiaikuiseksi.” Olen törmännyt usein termiin aikuislapsi, mutten koskaan mainittuun ilmaisuun, ja ihmettelin hieman kaverien kanssa, onko kyseistä termiä ”virallisesti” edes olemassa (toki ”aikuislapsen” virallisuudestaki voidaan olla montaa mieltä). Miksi juuri tällainen vähän hassu termi omaa kielikorvaani paremmin istuvan aikuislapsen sijaan? Onko ilmauksilla vivahde-eroa, jota en ole huomannut? Kyse tuntuu omasta mielestäni kuitenkin olevan samasta asiasta, eli aikuisesta, jolla on lapsen tasolle jäänyt henkinen kypsyys.

    in reply to: One Piece #232433
    Avatarjuha90
    Participant

    Luffy ei sitten kauaa 500 miljoonan miehenä pysynyt…

    Tunsin itseni fiksuksi, kun heti tajusin Bettyn hahmon taidereferenssin.

    Maailmanneuvoston tuloksia saanemme odotella vielä tovin, mutta sen alku oli kiintoisaa luettavaa. Tuttujen hahmojen keskinäinen seurustelu oli hauskaa, varsinkin kauan odottamani ”kolmen Luffyn pelastaman prinsessan kohtaaminen” oli ihana kohtaus. Mjosgardin juttua en osannut lainkaan odottaa, kyllä Otohime vaan oli melkoinen nainen…

    Maailmanhallituksen salaisuuksien verhoa raotettiin jälleen. Mitä kylmähuoneen artifakti merkitsi? Onko kammiossa jotain muinaisia ennusmerkkejä, joiden perusteella päätetään seuraava sammutettava ”liekki?” En tiedä miksi, mutta Im karmii selkäpiitäni. Mitähän lävistetty Shirahoshin kuva merkitsee?

    Robin Geishana. Robin. Geishana. Monenkohan tuhannen voltin ihquiskun sainkaan…?

    Täältä tullaan, Wa-valtakunta!

    in reply to: My Hero Academia #232336
    Avatarjuha90
    Participant

    Kirjoitetaanpa fiilikset ensimmäisen kirjan perusteella.

    Ensiksi on sanottava, että Dekun kääntäminen Pölkyksi…

    …ei haitannut minua mitenkään.

    Myönnän, että kun kuulin asiasta ensi kertaa, mietin mitenköhän sellainen mahtaa toimia, nimi kun on kaikissa tietämissäni käännöksissä jätetty ennalleen, ja kun nimitys ”Kacchan” on myös säilytetty. Varsinaisen lukemisen aikana asiaa ei kuitenkaan edes ajatellut, nimitys istui keskustelujen lomaan ilman sen kummempaa erottautumista. Ymmärrän toki, että muihin käännöksiin tottuneita ”Pölkky” silittää vastakarvaan, mutta katsotaan asiaa tältä kannalta: kun jokin teos käännetään, käännöstyötä ei tehdä lahjana niille, jotka tuntevat teoksen alkukielellä tai muun käännöksen kautta, vaan jotta myös uudet lukijat löytäisivivät teoksen. Tämän takia joudutaan tekemään käännös- ja lokalisaatioratkaisuja, jotka eivät ehkä näitä faneja miellytä, mutta joiden avulla pyritään tekemään teos uudelle yleisölle helpommin lähestyttäväksi. Sanoisin, että Pölkky on samaa maata: potentiaalisten uusien lukijoiden joukossa on varmasti niitä, jotka eivät osaa japania eivätkä ole olleet teoksen kanssa aiemmin tekemisissä. Siispä heidän lukukokemustaan voisi sekoittaa ”Deku”-nimen käyttö ja sen erillinen selittäminen. ”Pölkky” on suomenkielisenä ilmauksena nopeammin käsitettävissä pöljäksi, pilkkaavaksi nimitykseksi, joka saa sitten uuden merkityksensä myötä myös uudenlaisen kaiun. Se ei ole suora käännös, mikä voi joitakin ymmärrettävästi häiritä, mutta se välittää alkuteoksen idean suomalaisittain ymmärrettävällä tavalla.

    Mitä muuhun käännösasioihin tulee, tuttua Sangatsub laatuahan tämä oli, eli siis sopivan letkeää kieltä, jossa ilmaisussa ei ole menty helpoimman kautta, vaan on irroiteltu ja hassuteltu. Hieman kömmähdyksiä toki on tapahtunut: muutama kirjain oli eksynyt väärään paikkaan ja parissa kohtaa kahden puhekuplan sisällöt olivat päässeet vaihtamaan paikkaa. Silkkoja kauneusvirheitä kuitenkin, eivät pilanneet lukukokemustani, ja ne voidaan laskea sen piikkiin, että kyseessä on uusi käännös, johon kääntäjä ei ole päässyt vielä täysin sisälle (mutta silti: sarjan avauksessa tällaiset voivat pistää joitakin ikävästi silmään, joten oikolukuun yms. panostaminen ei ole huono idea).

    Pointtini on, että edellisestä kirjoittajasta poiketen viihdyin suomennoksen parissa. Kukin muodostakoon oman mielipiteensä, mutta omalta osaltani voin kehottaa antamaan suomennokselle mahdollisuuden. Edellisen tavoin kiitän pitkän tekstin lukemisesta.

    Plus Ultra!

    in reply to: One Piece #230278
    Avatarjuha90
    Participant

    OP 85 luettu. Todella hyvä jakso, nautin kovasti.

    Ensin se mieleenpainuvin juttu. Puddingin todellinen luonto onnistui tulemaan aika puun takaa, vaikka osasinkin vähän odottaa sitä. Hahmo vaikutti alussa hieman epäilyttävältä: se ylenmääräinen kiltteys tuntui jollakin tapaa teeskennellyltä, ”liian hyvää ollakseen totta”-fiiliksellä. Lisäksi muistin hahmon ensiesiintymisen kirjassa 66 ja ylimääräisen silmän otsassa. Sitten kirjan 84 luettuani epäilykset hälvenivät. Ajattelin, että jos Pudding on petturi, hän on todella hyvä näyttelijä. Ja sitten tämä… pitäisi useammin luottaa vaistoonsa. Ja vaikka jotain olisi aavistellutkin, ero feikkipersoonan ja todellisen luonnon välillä oli niin shokeeraava, että jo se oli yllätys itsessään. Kertoo kyllä Odan tarinankerrontataidoista, että osaa tällä tavoin vetäistä toistuvasti matot lukijoiden alta.

    Jinbein paluu kuvioihin veti leveän hymyn huulille. Mahtava hahmo, ja rakastan hänen ja olkihattujen suhdetta. Toivoa sopii, että Whole Cake-saaren jälkiselvittelyihin kuuluu Jinbein virallinen liittyminen sakkiin. Samalla tavoin oli kaunista nähdä Sanjin palaavan omaksi itsekseen angstauksen syövereistä ja palaamaan sinne, mihin kuuluu. Ja huumoria oli taas mukavasti mukana. Peilitirkistelyt, Kreivi Tamagon kyky, olkihattujen yritykset hiipiä nukkuvan Big Momin ohi ja ”Gastino” olivat kaikki tututtuun tapaan ääneennaurattavan hauskaa settiä.

    Olkihattujen syy lähteä konfliktiin Big Momia vastaan tosin on vähän kulmakarvoja nostattava. Minulla ei ole mitään Vinsmokejen kuolemaa vastaan (paitsi Reijun), ja on aika yllättävää, että Sanji kaikesta huolimatta haluaa estää sen. Ehkä kyse on kulttuurieroista: Japanissahan perhe- ja verisiteitä arvostetaan ja ymmärtääkseni sillä, että ihmisellä on verisukulaisia, on jonkinlainen itseisarvo sikäläisessä kulttuurissa. Japanilaislukijalle voi siis olla ymmärrettävämpää, että Sanji haluaa pitää verisukulaisensa hengissä, niin vastenmielisiä kuin nämä ovatkin. Ja kuten sanottua, arvostukseni voittanut Reiju ansaitsee pelastua, sanoipa hän itse mitä hyvänsä. No, tietysti mukana on muitakin syitä, kuten Baratien suojeleminen ja varmaan pieni kalavelkojen maksaminen Big Mom-piraateille. Seuraavassa kirjassa alkaakin rähinä…

    in reply to: Sarjatoiveita Sangatsulle #230263
    Avatarjuha90
    Participant

    Komppaan Bakuretsun ehdotuksista My Hero Academiaa ja Shokugeki no Somaa. Olen muutamaankin otteeseen ehdottanut myös Assassination Classroomia.

    Sitten muita ehdotuksia:

    – New Game!
    Strippimanga videopelifirmassa työskenteleveistä nuorista naisista. Perussöpöilysarjaa kypsempi teemoiltaan: käsittelee aikuistumista, vastuuta, työelämää ja luovuutta.

    – Is The Order A Rabbit?
    Strippimanga kahvilassa työskentelevistä tytöistä. Huumoria, söpöyttä, eurooppalaista kahvila- ja leivoskulttuuria ja paljon jäniksiä.

    – Golden Kamuy
    Länkkärihenkinen aarteenmetsästys/toimintasarja, joka sijoittuu Hokkaidon erämaahan 1900-luvun alussa. Venäjän-Japanin sodan veteraani ja nuori ainutyttö etsivät kulta-aarretta, jonka perässä on jos jonkinmoisia yli-inhimillisen vahvoja sekopäitä. Bonuksena sarja sisältää paljon tietoa ainujen kulttuurista ja Hokkaidon saaren luonnosta.

    – Hadi Girl
    Hauska, suloinen ja sopivan lyhyt (muistaakseni 5-8 kirjaa) romanssisarja.

    in reply to: One Piece #230225
    Avatarjuha90
    Participant

    OP 84 on luettu.

    Sanottavaa olisi aika paljonkin, mutta keskitytään nyt tässä yhteen, valitettavasti aika negatiiviseen asiaan: Vinsmoket ovat *****päitä ja näkemäni perusteella vielä OP:n mittapuulla aika huonoja pahiksia.

    Nähdäkseni olemassa kahdenlaisia pahishahmoja. Sellaisia, jotka ovat vastenmielisyydestään huolimatta tyylikkäitä, karsimaattisia ja persoonallisia ja joita lukija seuraa kiinnostuneena, odottaen mitä ne seuraavaksi heittävät protagonisteja vastaan. Tällaisia pahiksia ovat mm. Crocodile & Baroque Works, Ener, CP9 ja Doflamingon sakki.

    Sitten on pahishahmoja, jotka ovat pelkästään vastenmielisiä, joissa ei ole muuta kuin se vastenmielisyys, ja jotka siksi ovat pahiksina pinnallisia hahmoja, joiden touhujen lukeminen ei ole kiintoisaa, vain pelkästään ärsyttävää. Ja Vinsmoken suvun moukat ovat juuri sitä jälkimmäistä lajia (no, Reiju onneksi erottuu edukseen joukosta). Niin vihattava hahmo kuin itse Spandam oli, se sentään oli hauska, eli siinä oli muitakin piirteitä kuin ärsyttävyys. Vinsmoken perheessä sitä vastoin ei ole paljon muuta sisältöä kuin se, että ne ovat ryönäaivoja, jotka vielä ovat sitä ihan vain siksi koska ovat.

    Kaikeksi onneksi kuvioissa ovat mukana myös Big Mom-piraatit, jotka ovat huomattavasti toimivampi pahisjärjestö jännine hahmodesigneineen, persoonallisine jäsenineen ja hauksoine pirunmarjakykyineen. Jos tätä juonikaarta pitäisi kestää vain mainittujen ääliökuninkaallisten varassa, ei sitä ehkä jaksaisi edes lukea. Ja tämä on aika raju syytös, koska ihan ensimmäistä kertaa OP:ta lukiessa olen ajatellut näin. No, sitä odotellessa, kun oikea rieheltäminen alkaa ja ohjelmassa on erikoisnumero ”ääliökuninkaallisia vedetään ihan sikana turpaan…”

    in reply to: One Piece #230170
    Avatarjuha90
    Participant

    Onnea 20 vuotta täyttäneelle One Piecelle!

    Reaalimaailmassa sarja on nyt siis melkein yhtä vanha kuin itse Rogerin kuolemasta alkanut merirosvojen aika. Paljon on ehtinyt tapahtua sarjassa, niin itse tarinassa kuin metatasollakin. Kun selailin kirjaa 5, huomasin miten paljon Oda on kehittynyt taiteilijana 20 vuodessa. Hahmot ovat nykyään paljon sulavammalla viivalla piirrettyjä, taustat ovat monipuolisempia ja täynnä rikkaita yksityiskohtia. Verratkaa East Bluen geneerisenpuoleisia kyliä ja kaupunkeja kaikkiin värikkäisiin, mielikuvituksellisiin, omaa elämää ja henkiviin saariin ja kulttuureihin, joita nykyisin näemme (oikeastaan Namin kotikylä ja Loguetown ovat ensimmäisiä OP-lokaatioita, joilla on oma luonteensa).

    Ja tietysti itse tarinan teemallinen laajeneminen, monipuolistuminen ja kypsyminen tekijän mukana. Sarja käsittelee tietysti suhteellisen simppeleitä poikainsarjojen teemoja, jotka ovat alusta asti olleet mukana – seikkailua, maailman avaruutta, esineiden nimellisen ja tunteellisen arvon suhdetta, lupauksia, velvollisuutta, kunniaa. Vähä vähältä Luffyn ja kaverien seikkailut ovat kuitenkin vieneet heidät, ja myös meidät lukijat, yllättävän syvienkin teemjen äärelle. Millainen on hyvä valtio/hallitsija (Drum-saari- ja Alabasta-osuus)? Kolonialismi, sota ja historian merkitys nykyisyydelle (Taivassaari-osio). Luopumisen vaikeus, yksinäisyys, korruptoitunut hallinto, oikeus olla olemassa (Water Seven/Enies Lobby). Perheen ja velvollisuuksien törmäys, voittajan oikeus, sodan tuhoisuus, läheisen menetys, suru ja siitä toipuminen (Valkoparran sota-saaga). Viha, syrjintä, anteeksianto ja rauha (Nereidisaari). Näiden kaikkien myötä keskeiseksi teemaksi ja tavoittelun kohteeksi sarjan hahmoille on noussut seikkailun ja maineen lisäksi myös vapaus ja ihmisarvo. Olkihatut taistelevat paitsi unelmiensa ja lupaustensa puolesta, niin myös ihmisyyden puolesta eriarvoistamista vastaan. Jokainen sarjan antagonisti, pikkukaupunkeja miehittävistä despoottisista piraateista korruptoituneeseen ja eriarvoisuutta ylläpitävään Maailmanhallitukseen, on loppujen lopuksi taho, joka enemmän tai vähemmän riistää muilta vapauden ja ihmisarvon. Vastavoimaksi niille meillä on olkihattujen tasa-arvoinen yhteisö, joka ei piittaa sosiaalisesta asemasta, syntyperästä tai menneisyydestä, ja jossa kaikki toimivat yhteen hiileen puhaltaen ja yhteiseen etuun tähdäten, säilyttäen silti yksilölliset luonteensa, unelmansa ja vapautensa toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.

    One Piece on 20 vuoden aikana kasvanut ja kehittynyt, yhdessä tekijänsä ja lukijoidensa kanssa. Se on suuri, vivahteikas ja rikas tarina, joka kestää toistuvia lukukertoja ja tarjoaa tarkaavaiselle lukijalle aina uutta, lukipa tämä sitten vanhoja East Bluen- seikkailuja, viimeaikaisia hääräilyjä Dressrosalla ja Zoolla tai odottaisi mielenkiinnolla, mitä haasteita Whole Cake-saarella odottaakaan. Se on 20-vuotisjuhlansa – ja muistopäivänsä – ansainnut.

    ……………

    Loppuun vielä viesti toimitukselle ja kääntäjälle: kiitos siitä, että julkaisette One Pieceä laadukkaalla suomenkielisellä painoksella. Ellen väärin muista, seikkailu alkoi Suomessa kesällä 2005. Kiitos 12 vuoden ansiokkaasta työstä, ja jaksamista tulevaisuuteen teille siinä missä itse Odallekin. Raftelille on vielä pitkä matka, mutta teidän kanssanne sen jaksaa kyllä kulkea.

    in reply to: One Piece #230115
    Avatarjuha90
    Participant

    Antin repliikkiin vastaus: Frankyn viuhahtelumuotoinen vastaus kirjassa 45, kun Luffy yritti saada herran astumaan laivaan uhkavaatimuksella, ettei tämä muuten saa housujaan takaisin.

    Sanjin taustoja sitten valotettiin hieman lisää. Vihdoinkin selvisi, miksi YouTubessa on näkynyt käytäjänimiä ”Vinsmoke Sanji.” Aika jännä, että hahmolla, joka on ollut pitkään mukana porukassa ja jota on tottunut pitämään yhtenä olkihattusakin perusjäsenistä, olikin tuollaisia salaisuuksia… kuten Siilikala totesi, tämä voi mekritä sitä, ettei muidenkaan olkihattujen menneisyyksistä ole välttämättä kerrottu kaikkia kerrostumia. Esimerkiksi Brookin ura kuningaskunnan kaartinkomentajana ennen piraatiksi ryhtymistä: mikä johti moiseen ammatinvaihtoon? Ja mitä me oikeastaan tiedämme Namin taustoista ennen kuin Bellemere adoptoi tämän ja Nojikon?

    Häihin liittyen sellainenkin huomio, että Sanjin morsmaikuksi on valittu Big Momin 35. tytär. Kuinka ahkera BM oikein on näissä jälkikasvun hankkimispuuhissa, ja kuinka partneri(t?) on valikoitu tähän? Puhumattakaan Vinsmoken suvusta: jos ne pystyvät vaikuttamaan etsintäkuulutusten sisältöön, niillä on oltava vähintäänkin saman verran valtaa kuin ex-taivaslohikäärme Doflamingolla!

    Ennen seuraavaa repliikkiarvoitusta vielä minkkiläisten sähköiskuhyökkäyksistä: onko se jokin minkkien oma kyky, vai aseauran sovellus? Pystyyhän Luffykin muuttamaan aseauraa tuleksi, joten mahdollisuus ei liene täysin pois laskuista.

    Ja sitten seuraavalle vastaajalle:

    ”Montako kertaa sinut pitää listiä, että tyydyt siihen?!”

    in reply to: One Piece #230034
    Avatarjuha90
    Participant

    Ja sitten vähän itse kirjasta (nyt vasta sain joululahjaksi).

    Olkihattulaivaston synty on aika kova juttu, hitaasti mutta varmasti Olkihatut ovat kohoamassa yhä isommiksi tekijöiksi, tietysti omalla, luffymaisella tavallaan. Mielenkiinnolla odottelemaan suurtapausta, jossa Dressrosalla riehuneet hurjimukset aikanaan ovat osallisina.

    Paljon erilaisia tekijöitä ja toimijoita esiteltiin ja marssitettiin takaisin näyttämölle (LUCCI!). On hämmästyttävää, miten Oda pystyy kaikista isoista kuvioista ja rönsyilevistä juonenlangoista huolimatta pitämään tarinansa ja maailmansa niin hyvin kasassa, ja vielä syventämään sitä entisestään.

    Ja sitten saavutaankin furrymaahan (anteeksi, oli pakko)! Zoon maantieteellinen sijainti on ideana aivan hullu, ja minä onneton luulin aikoinani, että taivassaaren ja pitkän saaren jälkeen eivät saaret enää oudommiksi voi tulla. Tällainen ”sivilisaatio muinaisen elävän olennon selässä” on muuten japanilaisissa fantasiatarinoissa aika usein käytetty trope (esimerkkejä löytyy mm. sarjoista Flying Witch ja Naruto, ja hiljattain suomennetussa Lindhberghissäkin esiintyy kuulemani mukaan sama ilmiö, kuten myös videopelisarjassa Xenoblade Chronicles)… mahtaako sillä olla jokin mytologinen pohja? Onhan lukuisissa eri kulttuureissa myyttejä kilpikonnista tai jättiläisistä tai muista, jotka kannattelevat maailmaa. Zoon tilanne on sopivan arvoituksellinen, jännä nähdä, millaisen historian ihmis(tai minkki-)kohtaloineen Oda tällä kertaa esittelemälleen maalle rakentaa. Tämä itse asiassa lienee ensimmäinen kerta, kun olkihatut saapuvat saarelle, jossa on samanlainen tilanne kuin Zoolla: Drumin kuningaskunta kyllä hävitettiin hieman ennen olkien tuloa, mutta heidän saapuessaan yhteiskunta oli jo suhteellisen jälleenrakennettu. Zoo sen sijaan on edelleen raunioina ja asukkaat pakosalla.

    Ja Sanjin arvoituksellinen kohtalo… mitä on tapahtunut? Minkit puhuivat raadosta, mutta on vaikea uskoa, että Oda tapattaisi yhden olkihatuista ruutujen ulkopuolella. Puhumattakaan uuden etsintäkuulutuksen erikoisesta piirteestä… onko jotain, mitä et ole kertonut meille, kieppukokki?

    Kirjaa 81 jo odotellen…

    in reply to: One Piece #230033
    Avatarjuha90
    Participant

    Ylempään liittyen…

    itselläni ei ollut mitään Haurora-nimeä vastaan seuraavista syistä:

    1) Kyseessä on sama juttu kuin Impel Downin vartijan A.Pinan ja lukuisten saarien (Eiksketkot, Äemipäkknys) kanssa. Nimeen liittyy sanaleikki/vitsi, jonka merkitys aukenee vain ”suomentamalla” se. Myös Harry Potter-kirjoissa on kokonaan käännettyjä nimiä (Kuhnusarvio, Kalkaros, McGarmiwa, Verso), koska sillä tavoin suomenkielinen lukija pääsee ensi lukemalta perille hahmoon liitettävistä piirteistä, jotka näkyvät nimessä. Tässä tapauksessa siis koiraminkki Haurora eli lukija heti tietää yhdistää hahmon koiramaisuuteen. Henkilökohtaisesti ajattelen, että olisi kömpelömpää, jos tällainen ”sanaleikkinimi” jätettäisiin kääntämättä ja se pitäisi sitten selittää sivuhuomautuksessa tai täällä foorumilla.

    2) One Piecen käännös on mainio esimerkki siitä, kuinka ilmaisullisesti rikas, monipuolinen ja taivuteltava suomen kieli on. Yhdyssanahyökkäykset (Palloars, tykkirahvi), murteiden käyttö ja muut erikoiset kielileikit, niin kuin Mr. 3:n -pat ja -pät ja nyt minkkiläisten -tia- sun muut päätteet tekevät suomijulkaisun lukemisesta niin palkitsevaa: paitsi että saa nauttia Odan luomasta upeasta tarinasta omalla äidinkielellään, niin saa myös nauttia tämän äidinkielensä rikkaasta ilmaisukyvystä ja sen monimuotoisuudesta. Suomi on yksi maailman erikoisimpia kieliä, joka innoitti itse Tolkieniakin haltiakielensä luomisessa. Näin ollen Haurora-nimi on jälleen osoitus siitä, kuinka kääntäjä osaa asiansa ja kuinka suomen kieli mahdollistaa tuollaisen nimenmuunnoksen, joka kuitenkin säilyttää alkuperäisen idean ja välittää sen lukijoille.

    Summa summarum, omasta puolestani Haurora saa jatkossakin olla Haurora. Jos toimitus päättää muuttaa nimen Wandaksi, siitä vaan, mutta itse kannatan Haurorassa pysymistä. Argumenteissani vetoan sarjan luettavuuden ja ideoiden välittymisen sujuvuuteen, sekä kunnioitukseen suomen kieltä ja OP:n mestarillista käännöstä kohtaan.

    Over.

    in reply to: One Piece #229314
    Avatarjuha90
    Participant

    One Piece 73 luettu. Miekkasoturi Rickyn oikean identiteetin ja Dressrosan historian (Doflamingo on kiero mies) olin jo etukäteen arvannut, mutta Mingon taivaslohikäärmeys ja Sabon elossaolo pääsivät yllättämään (vai mitä muuta se Luffyn reaktio ja kolme kuppia muka voisivat tarkoittaa?!).

    Alan muuten olla sitä mieltä, että Dressrosa on ehkä ahdistavin paikka, mitä OP:ssa on tähän mennessä tullut vastaan. Juuri tuollaiset dystopiat, joissa kauniin ja kivan kuoren alta paljastuu mitä hirveämpiä kamaluuksia, ovat kaikkein pelottavimpia. Luffyn tapaamat telotut gladiaattorit, lyhyt kidutustakauma, valtava kaatopaikka täynnä leluiksi muutettuja ihmisiä ja koko irvokas leluksi muuttaminen ja unohdetuksi tuleminen ovat melkoista painajaiskamaa.
    Asian tekee entistä ahdistavammaksi se, että Doflamingo ei muista OP-maailman tyranneista (Arlong, Wapol, Ener) poiketen tarvitse valtansa välineeksi väkivallalla uhkailua, vaan Dressrosan kansa, propagandan ja aivopesun uhrina, seuraa häntä omasta vapaasta tahdostaan. Kuten oikean maailman diktatuureissakin.

    Ylipäätään Doflamingosta on kovaa vauhtia tulossa olkihattujen tähän asti kohtaamista vihollisista hirviömäisin ja vaarallisin: hän kun ei edellisten pahisten tapaan aliarvioi Luffya ja kumppaneita ja taitaa juonet ja manipulaation. Seuraavia kirjoja ja Dressrosan kohtalonhetkiä kiinnostuksella odottaen.

    in reply to: One Piece #229039
    Avatarjuha90
    Participant

    North: Jos aiot kirjoittaa tapahtumista, jotka eivät ole vielä tapahtuneet/paljastuneet suomijulkaisussa, laita spoilerivaroitus meitä varten, jotka lukevat vain suomeksi, kiitos.

    in reply to: Naruto #228924
    Avatarjuha90
    Participant

    Asia on jo varmaan useimpien tiedossa, mutta kuitenkin kaikitenkin: Kishimoto on ilmoittanut, että Naruto päättyy 10.11. ilmestyvässä Jumpin numerossa, eli siis viiden luvun päästä. (http://animelehti.fi/2014/10/06/masashi-kishimoto-paattaa-naruton/)

Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 466 total)