Forum Replies Created
-
Posts
-
SlamDunk, puhutko nyt kirjasta 66? En itse ainakaan huomannut, että Buggy olisi missään päin sitä esiintynyt, vaikka kaapparilordiksi arvelenkin hänen kohonneen viestilepakon perusteella.
SlamDunk wrote:Nämä Nereidisaaren tapahtumat oli aika tylsiä
Niinkö? Itse pidin niitä suht. mielenkiintoisina. Noa-kriisikin oli Odalta hyvä heitto saada oikean vaaratilanteen tuntua, kun kirjassa 64 jo kävi melkoisen selväksi, ettei Hodyn joukosta ole olkihatuille mitään vastusta. Toki tästä kyllä huomasi, että kyse on vielä lämmittelystä ennen Uutta maailmaa, joten ihan mitään niin tajunnanräjäyttävää kuin kuin on totuttu näkemään meno ei ollut.
Mutta tarinallisesti Nereidisaari toi kyllä uusia tuulahduksia: Totuus muinaisase Poseidonista, lisää valoa Vaiettuun vuosisataan ja selkeät vihjailut siitä, että meren väki tulee vielä osaksi juonen punaista lankaa.
Ja Smoker ja Tashigi, tosiaan. Savusanttu on ylennyt lippueamiraaliksi asti, ja saanut kyllä komennettavakseen joukon, joka sopii hänelle (oletin kyllä, että hän olisi jo kontra-amiraali). Tashigikin on selvästi vahvempi kuin kaksi vuotta sitten, lieneekö jo kykenevä tarjoamaan Zorolle kunnon vastuksen? Plus hän on nyt paljon kauniimpi ja tyylikkäämpi.
Nyt Zorokin on surmannut lohikäärmeen, ihan kuin edeltäjänsä Ryuuma. Jänskättää kyllä, mitä Punkhazardissa on meneillään. Tosin taidan arvata, kuka kaapparilordi saarella majailee: siististi kahtia leikattu ihminen, joka siitä huolimatta elää, ja joka on tökätty kiinni johonkin vallan muuhun. Tuleeko tästä ilmiöstä kenellekään muulle eräs Sabaody-saarilla hengannut piraatti mieleen?
Ei ole tullut kirjoitettua tähän ketjuun pitkään aikaan, joten tässä randomeita mietteitä (sillä kiviäkin kiinnostaa niin juupelisti minun randomit mietteeni).
-Huomenna on päivä, jona Titanic törmäsi jäävuoreen. Tuskinpa tulee muu maailma juuri huomiomaan asiaa, kun ei ole enää merkkivuosi, mutta itse tulen jotenkin muistamaan. Viikonpäivätkin ovat tänä vuonna samat kuin 1912.
-Ja vuodesta 1912 puheenollen, BioShock Infinite on vihdoin ilmestynyt ja saanut positiivisen vastaanoton (heikoin näkemäni arvosana 93 pistettä!). En aio vielä ostaa, vaikka peliä olenkin innolla odottanut. Ensin olisi ehkä syytä pelata se ensimmäinen BioShock vihdoin läpi. Se on jotenkin jäänyt jumittamaan, kun ei ole jostain syystä vain huvittanut pelata ylipäätään mitään. Sitten on vielä se, että ihan tuoreet pelit ovat aika kalliita, eikä rahatilanne nyt ole hirveän hyvä… mutta joskus vielä suuntaan kohti korkeuksissa siintävää Columbiaa!
-Historian linja (meikäläisen opiskeluryhmä siis) matkustaa 22. tätä kuuta Budapestiin! Mielenkiinnolla odotan sitäkin reissua. Budapestistä löytyy kirjojen perusteella laadukkaita museoita, kiehtovaa historiaa ja mielenkiintoinen ruoka- ja tapakulttuuri.
Kommentoidaanpa kirjaa 65.
Suhteellisen tyylikästä ja visuaalisesti vaikuttavaa taistelua. Franky tosiaan sinkoaa säteitä, ampuu raketteja ja telakoituu, kuten Chopper kirjassa 61 arvioi. Brookin kyvyn kehittyminen oli mahtavaa ja Usopp on todellakin saattanut olkihatuista kasvaa eniten! Tosin toivottavasti hän käyttää muutakin kuin pelkkiä erilaisia kasveja. Ei muuten, mutta olisi kiva nähdä muunkinlaisia temppuja, tyyliin uusi versio "tulilintulähdenlennosta". Gumigumi-tulipyssy oli siisti. 🙂
Muutkin shounen-sarjat ovat joissakin arceissaan käsitelleet rasismia ja syrjintää, mutta One Piece Nereidisaari-juonikaarellaan on onnistunut tässä mielestäni ehkä parhaiten. Fukaboshin puhe oli paitsi vaikuttava kohtaus, myös ainakin itseni sai ajattelemaan: löytyykö omastakin yhteiskunnastamme merenmiesalueen kaltaisia "synkkien tunteiden kaatopaikkoja?" Onko yhteiskuntaa kohtaan vihamielisten tunteiden väkivaltainen, laaja-alainen purkautuminen mahdollista meilläkin?
Sitten vähän asiaa "halki maailman"- minisarjasta.
Alabastan kuulumiset olivat sympaattisia, vaikkakin olin odottanut, että Vivistä olisi jo tullut kuningatar. Sakura-kuningaskunnan luulisi olevan hyvissä käsissä, kun sadan lääkärin johdossa on tohtori Kureha! Skypiean kuulumisissa ihmettelin vähän Aisan kasvupyrähdystä, hän näytti noin 13-14- vuotiaalta. Ilmeisesti hän kaksi vuotta sitten oli 11 tai 12. Mitä tuleviin kuulumisiin tulee, oletan, että Water Sevenissä rakennustyöt saaren muuttamisessa laivaksi ovat jo lopuillaan ja merijunien määrää on kenties lisätty. Muusta en vielä oikein osaa spekuloida…
mutta Makinon miehestä minulla on teoria. Arvelen, että kyseessä on eräs merisotilas… tosin tämä on vain teoria, ja voin hyvin olla väärässä. Only Oda can tell.Kirjoitin tämän tarinan jälleen paremman tekemisen puutteessa. Suht. OK siitä tuli, vaikka olenkin aika tyytymätön loppuun…
Rakentava palaute otetaan lämpimästi vastaan.
Yotsuba&!lle on jo oma keskustelu täällä näin. Kannattaa mennä ennemmin sinne keskustelemaan sarjasta.
^ Miksi kirahvi?
Tuosta pahisten lässähtämisestä muuten haluaisin lisätä, että eräissä tapauksissa Mashima toisaalta myös onnistui välttämään sitä. Kingin ja Doryun kohdalla traaginen menneisyys toimi osana hahmoa, syventäen tätä ja tehden tämän motiiveista ja teoista jopa jossain määrin ymmärrettävät. Kingistä mainittakoon vielä se, että hänen kohdallaan kyyneleetkään eivät tuntuneet uskottavuutta syöviltä, vaan päinvastoin, ne sopivat hahmon luonteeseen ja historiaan. Hardner onkin pahin/paras esimerkki siitä, miten pahishahmon voi saada lässähtämään: traaginen menneisyys ja itkemiset olivat vain niin räikeässä ristiriidassa hahmosta aiemmin nähdyn kanssa, että se sai kaiken lässähtämään.
Summa summarum, traagisen menneisyyden antaminen pahikselle on taitoa kysyvä laji: jos sen toteuttaa hyvin, kuten Kingin ja Doryun tapauksessa, tuloksena on pahiksen hahmon syventyminen ja mahdollisesti vielä uhkaavammaksi tekeminen, mutta jos sen tekee kömpelösti, kuten Hardnerin kanssa kävi, aiemmin toimiva ja kiinnostava antagonisti lässähtää täysin. Tärkeää olisi, että hahmo surullisesta taustasta huolimatta pysyisi silti "in character".
Adolfiina wrote:Mikila wrote:
Täytyy sanoa että petyin tohon viimiseen osaan.
Juurikin noin. Minäkin petyin, petyin vielä kahta kauheammin, kun loppu vielä vaikutti aluksi todella lupaavalta.
Itse kylläkin pidin Raven lopetuksesta, vaikka toki ymmärrän siihen pettyneitäkin. Olihan kaikkien pelastuminen "Planeetan kiitollisuudenosoituksen" avulla kieltämättä vähän *miettii sopivaa sanamuotoa* helppo ratkaisu. Mielipidekysymys jälleen.
Tällä hetkellä ainakin…
Azumanga daioh 1-4
Bleach 1-37
Chrono Crusade 1-3
D. Gray-man 1-12
Death Note 1-5
K-ON! 1-4
Lucky Star 1-5
One Piece 1-64
Suzunari 1-2
S.S. Astro 1
Yotsuba&! 1-4, 6-11Kirjaa 65 odotellessa voisi vetäistä pienen ennakkokyselyn "Halki maailman"-minisarjasta.
– Kenen kuulumisia haluatte nähdä eniten?
– Mitä arvelette tapahtuneen tutuille hahmoille/paikoille kahden vuoden aikana?
– Kenen kanssa arvelette Makinon hankkineen vauvan?
– Kuka oli se tyyppi, jonka kanssa Crockus kallisti kuppia Kaksoisniemellä?
– Mikä kohtaus "Halki maailman"-sarjasta ylipäätään on ollut hauskin/liikuttavin/nostalgisin yms.?Nanakin wrote:
Alun perin tulin tänne tiedustelemaan One Piecen suomennostahtia. Itsehän olen tekijänoikeuksia hävyttömästi loukaten lukenut sarjaa netistä jo vähän aikaa, viimeisin hyllyssä oleva kirja on numeroltaan 60. Missä numerossa tällä hetkellä mennään ja kuinka kaukana ollaan Japanin aikataulusta? Alkupäätä lukuunottamatta taitaa tuo edelleen olla käypää ajanvietettä, joten miksipä sitä ei nappaisi niitä muutamaa fyysista kopiota hyllyyn.
Viimeisin suomeksi ilmestynyt numero on kirja 64. Kirjan 65 pitäisi ilmestyä tämän kuun aikana. Käsittääkseni suomijulkaisu on myös alkanut saada Japanin tahtia kiinni, taitaa olla tuossa reilut 10 kirjaa jäljessä (arvio vain, en lue japanin tahdissa).
A Channel olisi miellyttävä lisäys suomalaisille markkinoille. Tämä Azumanga Daiohin ja K-ON!in kaltainen slice of life-sarja, jossa on miellyttävä piirtojälki, sympaattinen hahmokaarti ja oikeasti hauskaa huumoria, löytäisi varmasti lukijoita myös täältä päin maailmaa.
Usvasusi wrote:
Byakuran (Reborn)
Tuli aikamoiset nenäverenvuodot kun näin. Miten voi olla noin komea ja samalla myös niin vahva?! O__o Rakastan.
Kiva nähdä muitakin Byakuran-faneja. 🙂 Henkilökohtaisesti pidän Millefioren perheen johtajaa yhtenä parhaista shounen-pahiksista, mitä on. Tyylikkään ulkonäön lisäksi Byakuranilla on kiehtovan selkäpiitä hyytävä karisma, huumorintajua (harvinainen piirre pahiksissa, itse asiassa), juonittelijankykyjä ja voimaa. Toisin sanoen kaikkea sitä, mistä hyvät pahishahmot on tehty. Plussaa myös siitä, että hänen äänensä animaatiossa on pornoa korville.
Vai Reborn! Hmm…
Aloitetaanpa sillä, että sarja lähtee käyntiin aivan liian hitaasti. Ensimmäiset 7 kirjaa ovat toki välistä hauskojakin ja niissä esiteltävä hahmokaarti on värikäs ja paikoitellen ärsyttävän ensivaikutelman alta paljastuu suhteellisen sympaattisia ja tykättäviä tapauksia, mutta kun samaa sekoilua jatkuu luku toisensa perään, siihen väkisinkin puutuu ja juuri se on valitettavasti ajanut monia pois sarjan parista.
Mutta kirjassa 8 Akira Amano ryhdistäytyy ja alkaa näyttää, mihin pystyy. Piirtojälki lähtee paranemaan siinä määrin, että on vaikea uskoa kyseessä olevan sama tekijä, ja vaikka Kokuyo-arc ei ehkä ole suurta maailmankirjallisuutta, se on ainakin piinaavan jännittävä ja pahuksen viihdyttävä. Seuraavissa arceissa Amano jatkaa sen osoittamista, että taitaa sujuvan kerronnan, joka pitää lukijan mielenkiintoa tarinaan yllä. Samalla kun tarina vakavoituu ja sen tahti tasoittuu, myös hahmot alkavat kypsyä alun sekoiluasteelta ja muuttua aidoiksi persooniksi, joiden kohtalosta jaksaa välittää. Myös pahikset ovat hyvin karismaattisia tapauksia.
Taistelut ovat viihdyttäviä, mutta myös hiukan peruskauraa, vaikka sarjassa onkin hyvin mielenkiintoinen, jopa varsin omaperäiseltä tuntuva taistelusysteemi. Amano ei myöskään kulje helpoimman kautta: lukija jännittää lopputulosta aidosti, sillä hän tietää, etteivät hyvikset välttämättä aina voita.Arvosteltavaa on laahaavan alun lisäksi siinä, että naishahmoilla ei ole sarjassa juuri minkäänlaista roolia taustatukea tarjoavana kotirintamana hääräämisen lisäksi (mikä on yllättävää siinä suhteessa, että Akira Amano on itse nainen). Sarja onkin sukupuolikysymyksen kannalta aika konservatiivinen ja miesvaltainen, mikä voi häiritä monia lukijoita. Tarinan edetessä siihen ilmaantuu myös feministisempiä tuulahduksia, mutta luettuani muutamia sarjoja, joissa persoonallisia naishahmoja on enemmän ja aktiivisemmissa rooleissa, Reborn!in konservatiivisuus hieman tökkii.
Arvosana: 8
Yhteenveto:
Hyvää:
+Tarina vetää mukaansa
+Hahmoista jaksaa välittää
+Amanon taide on tyylikästä
+Sujuvaa ja näyttävää toimintaa, jossa omaperäiseltä tuntuva oteHuonoa:
-Käynnistyy aivan liian hitaasti
-Moni hahmoista tuntuu aluksi ärsyttävältä
-KonservatiivinenViihdyttävä sarja, joka kömpelön alun jälkeen kypsyy yllättävän hyvin suunnitelluksi, taitavasti piirretyksi, persoonallisten hahmojen kansoittamaksi ja mukaansatempaavaksi toimintaseikkailuksi.
———————–
Seuraavalle arvosteltavaksi Kaoru Morin Otoyomegatari (eng. Bride’s Story).Liian mahtavaa settiä!
Olkihattujen uudet voimat ja Soldier Dock Systemin uudet aseet…(hykertelee) tosi hyvä fiilis tuli noita lukiessa. Plus kirja aiheutti muutamia naurunpyrskähdyksiä Hodyn alipäälliköiden kommelluksillethap, Brookin vainajapuuhille ja Luffyn "sankarin" määrittelylle.Olisikos Jinbeissä muuten ainesta uudeksi olkihatuksi?
Ni-chan wrote:
Hauskinta olisi saada omaan hyllyyn suomennettuna Katekyo Hitman Reborn!.
Kannatan ehdotusta. Sarja on paitsi hyvä, myös hiljattain loppunut, joten hyllytilaa ja rahaa ei kuluisi kovin paljoa.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
