hdkg35d

Päivän offailumittari on tyhjennettävä, joten kirjoitellaanpas taas.

Onko kukaan tulossa Kitaconiin? =3 Minä ainakin olen, ja toivottavasti bongaan edes yhden sangatsulaisen/minut bongataan. Tänä vuonna en ikävä kyllä cossaa mitään =< Mutta tuota, kiinnitän selkääni lapun jossa lukee nimimerkkini, joten minut on kaiketi helppo tunnistaa x3 Saa tulla juttelemaan ja glomppaamaan! x3

Ja mitäs täällä? Ollaan tunnilla, valokuvausta käydään nyt =3 Selaamme juuri yleisesti kaikkien kuvia, joten tässä on hieman vapaata aikaa offailla sun muuta. Ja piirtää =D Sain juuri yhden piirroksen loppuun, nyt sitten koulun jälkeen kirjastoon skannailemaan <3

Jos muuten kiinnostaa Alkupolku 3. -fanisarjakuva, niin löytyy DeviantART -tililtäni. Pelkään pahoin, että se jää tomuttumaan gallerian pohjalle, sillä peli ei ole kaikkein tunnetuin…

Korvatulehdus jatkuu.

Ichigo98 wrote:

Raaka kala on jo ennestään tuttu! 😆

Argh. En sano tätä henkilökohtaisena sinulle, vaan ylejään kaikille tästä kliseistä kärsiville.

En tajua, miksi sushi yhdistetään aina raakaan kalaan. Susheja on monenlaisia, ja yleensä sushissa käytettävä kala on vähintään suolattu (ainakin niissä sushipaikoissa, joita Suomesta löytyy). Sushi on jostain syystä saanut AINA raa’an kalan leiman, mikä ärsyttää minua suunnattomasti.

Ja sitten tuota muuta. Olen käynyt kaksi kertaa sushipaikoissa, ja tehnyt useamman kerran itse sushia. Aina olen kovasti pitänyt, jokin siinä miellyttää. Ehkä monipuolisuus ja makujen mahdollisuus, ehkä vain se ihana kokonaisuus? En tiedä. Mutta suosittelen lämpimästi vähintään kokeilemaan.
Sushin teko ei sinänsä ole vaikeaa, sillä ostettaessa valmis pakkaus jossa on riisiä, soijaa, riisietikkaa, merilevää ym. on myös hyvät ohjeet siitä, kuinka sushi tehdään. Yleensä – ja minulla edelleen – sushista ei saa niin pyöreää ja oikean muotoista kuin pitkän kokemuksen jälkeen, mutta makukokemusta sen ei pitäisi haitata.

Hyi, olen laittanut tänne aiemmin niin lyhyen viestin että…!! D=
Eli nyt kerron uudelleen.

Näitä kahta on jossain määrin paha mennä vertailemaan – sarjakuvathan koostuvat yksittäisistä kuvista. Mutta yritetään nyt kuitenkin.
Yleensä yksittäisiä kuvia tulee tietenkin piirrettyä enemmän, esim. luonnosten, hahmosuunnitelmien ja suunnitelmapiirrosten muodossa. Lisäksi sarjakuvalle hyvää vastapainoa ovat aiheeltaan tuulesta temmatut piirrokset, joita voi tehdä niin paljon kuin mieli tekee.
Sarjakuvassa taas rajoittaa sekä aihe että juonen kulku. Sarjakuvassa kuvien on oltava yhteydessä toisiinsa niin aiheeltaan kuin juoneltaan/järjestykseltään. Tätä kuitenkin on suuri ilo piirtää, sillä sarjakuvilla luodaan tarinoita.

Argh, olipas sekavaa. Sanotaan nyt, että piirrän molempia. Yksittäisiä kuvia tulee ajan myötä, mutta sarjakuvalla aion hakea suurempaa merkitystä elämässäni, tulevaisuudessa.

Usein on huomautettu näistä käsien piirtämisestä. Silloin kannattaa ihan vaan ottaa esim. pahvialusta syliin ja iskeä paperi siihen, kynä käteen ja pitää vaikka toisen käden kyynärpäällä paperia paikallaan samalla kun katsoo kämmenestä/sormista mallia. Itse olen silloin tällöin harjoitellut, ja jo muutaman luonnoksen jälkeen tuntuu jo saavuttaneensa jotain.
Ja jos tämä tuntuu vaikealta, niin voi pyytää kaverin, siskon tms. apuun, tai ottaa vaikka valokuvan. Realistista piirtoa opetellessa tosin valokuvassa käsi on aina kaksiulotteinen, ja se vie realistisuutta.
Mutta siis, kannattaa kokeilla. Uskon, että tämä ohje on kerrottu monta kertaa, mutta suosittelen silti myös omalta osalta.

Sanonpa pienenä offina, että löysin nyt syyn miksi piirrän ihmisille aina liian pitkät käsivarret. Itselläni on syntyjään pikkiriikkisen liian pitkät kädet (sitä ei huomaa, ellei "normi" ihminen seiso vieressä ja molemmat iskee kädet rentoina sivuille). Piirroksessa se näkyy, kun katson itseltäni mihin rento käsi yltää roikkuessaan, ja nyt ärsyttää. Täytyisi keksiä jokin keino välttää tämä ongelma, ärrr.

Minusta alkaa tuntua, että olen kommentoinut tälle topicille jo liian monta kertaa.

Avatar on yksinkertainen ja siisti. Kuva on selkeä, ja hahmon tunnistaa heti jos Bleachia seuraa (itse en sitä seuraa, mutta tunnen henkilön ulkonäöltä). Pidän värikokonaisuudesta, kuvassa vihreä on hallitseva väri ja se onkin sopivan neutraali, ei yhtä ääripääsuosittu/-vihattu kuten esim. vaaleanpunainen. Hahmo kuitenkin erottuu hyvin taustasta eikä huku väreihin.
Avatar on sopivan kokoinen, ei liian pieni tuhru. Kuva on rajattu hyvin, tosin, vaikuttaa siltä että kuva on vain palanen jostain isommasta kuvasta ja avatarina tämä olisi kaivannut ehkä esim. kehyksiä.

Avatar on mielestäni ihan perushyvä, miellyttää silmää eikä ole sekasotkuinen. Hamillista vain, ettei tämä ole kaikkein mieleenpainuvin, tällaisia kun on tullut nähtyä – tosin, kyllä tämä ne yleiset tilpetööriätäynnä -avatarit päihittää mennen tullen ^^
Annan nyt 9+ =3

Happoradio – Puhu äänellä jonka kuulen

Tämä on niin nätti kappale~ Tämän rauhallisuus ja jonkinasteinen lempeys saa minut aina rauhoittumaan aloilleni. Tähän sisältyy myös pieni, yksinkertainen, mutta kaunis muisto:
Erään tapahtuman jälkeen lähdin kolmen kaverini kanssa kohti ystäväni kotia. Eräs kavereista oli saanut vanhempansa kuskaamaan meidät, ja siinä me istuttiin porukalla autossa illalla. Tämä kuului radiosta, me kaikki lauloimme tätä mukana ja nojasin ystävääni katsellen samalla muuten niin pimeää maisemaa valaisevia katulamppuja.
Se oli jotain todella kaunista. Niin yksinkertaista, mutta kaunista, uskokaa pois.

<3