Kyoka8

Haaremi kuuluu inhokki genreihini, mutta noista kahdesta mieluummin Love Hina.

Love Hina vs. Nana

Päivitän hieman lempipahiksiani:

Tyki Mikk (D. Gray-man)

Tyki-pon vain on todella tyylikäs ja hurmaava tyyppi. Hänen musta ja valkoinen persoonansa ovat niin erilaisia, että ei uskoisi, että kyseessä on sama henkilö. Valkoinen persoona on sellainen hyväntuulinen hyypiö, ja musta puolestaan silkka sadisti. Tyki-ponista on kiva lukea fanficcejä.

Rociel (Angel Sanctuary)

Rociel on kaunis, itserakas, mielipuoli et cetera. Angel Sanctuaryssa enkelit eivät todellakaan ole sitä mitä niiden yleensä pitäisi olla. Suurin osa on enemmän tai vähemmän itsekkäitä juonittelijoita.

Dietrich (Trinity Blood)

Dietrich on juuri sellainen kliseinen kylmä kaunispoika, jolla ei taida sen kummempia motiveeja olla. Seiyuukin on Kenichi Suzumura, joten miksi en pitäisi.

Hopeinen rippiristi tällä hetkellä.

Ninjat vai samurait?

Avaanpa tässä vähän mieltäni: On monta sarjaa, jotka tosiaankin haluaisin suomeksi, mutta en halua nähdä esim. CLAMPin mestariteoksia jossain lähimarketin hyllyssä säälittävän huonoina julkaisuina (Jollaisia laadultaan ovat esim. Inuyasha ja Conan) ja huonosti käännettyinä. Mutta sen sijaan olisi eri asia, jos käännös tosiaankin olisi loistava, ja mangat olisivat hyvin nidottuja, värisivut oltaisiin säästetty et cetera, mutta taidan toivoa liikoja. En kuitenkaan kiistä, etteikö Suomessa laadukkaitakin manga-julkaisuja olisi.

Suomenkieliseen manga-tarjontaan tosiaankin kaivattaisiin jotain todellista mestariteosta. Suurin osa tähänastisista sarjoista on ollut joko perus-shounenia, tai perus-sohjoa. Kyllähän sitä hyviäkin sarjoja suomennettuna löytyy, mutta ei tosin kovin montaa, josta voisin oikeasti sanoa pitäväni.

Olisi tosiaankin ihanaa, jos julkaisut olisivat oikeasti huippulaatua, ja tekisivät kunniaa alkuperäisteokselle. Jossain mättö-tusina-shounen-sarjassa sen laadun ei sinänsä ole niin väliä, mutta jos alettaisiin suomentamaan jotain koko manga-tarjonnan kulmakiveä, niin tilanne olisi toinen.

Sarjoja, joita tällä hetkellä toivoisin suomennettavan ovat:

Claymore (Norihiro Yagi), Angel Sanctuary (Kaori Yuki), Zombie loan (Peach-Pit) ja Peace Maker (Nanae Chrono).

Vihaan niitä yli kaiken.

Millainen ihminen saa sinut ärsyyntyneeksi?

MKR on ensimmäinen CLAMPin sarja, johon tutustuin. Vaikea arvata siis, että tutustuin siihen Sub-tv:n kautta. Nähdessäni MKR-animen olin 9-vuotias, ja olin aivan sen lumoissa. Oikeastaan minusta MKR on ainoa CLAMPin sarja, joka on animena parempi kuin mangana. Ei manga siis missään tapauksessa huono ole, mutta se on minusta hieman liian lyhyt, ja siitä johtuen hahmoihin ei keritä syventymään tarpeeksi, ja kaikki tuntuu tapahtuvan liian nopeasti.

MKR:n juoni on tosi, tosi perusfantasiaa, ja se siitä tekeekin niin toimivan. Myös mechat ovat mielenkiintoinen lisäys. Kolme päähenkilöä ovat aika stereotypisiä sankarittaria, ja paikoittain Hikaru käy vähän hermoille. Hahmosuunnittelu muuten on todella loistavaa. Hahmojen vaatteet ja haarniskat ovat jotain niin kaunista! Lempihahmoni MKR:ssa ovat ehdottomasti Eagle ja Ferio.

Ykköskauden loppu oli jotain niin sydäntä riipaisevaa, ja muistan edelleen miten kauhuissani olin silloin 9-vuotiaana sen nähtyäni. Mangan kakkoskausi oli aika vaisu, mutta animessa se oli minusta ykköskautta parempi. Asetelma oli paljon mielenkiintoisempi ja todella paljon synkempi.

Englanniksi ja suomeksi. Molemmat ovat nykyään suurinpiirtein saman hintaisia, joten ei väliä kummaksi ostan. Enkkujulkaisuissa tosin on parempi laatu.Tottakai kuitenkin suomeksi on kivointa lukea. Enkkuni on aikas hyvä, eikä minulla ole mitään ongelmia enkunkielisen mangan ymmärtämisessä, mutta siinä vain ei ole sitä samaa syvyyttä, mitä suomenkielisessä mangassa. Suomeksi ei kuitenkaan ilmesty kovin montaa sarjaa, joista voisin todella sanoa pitäväni.