mimeko

Joudun tuottamaan pettymyksen sanomalla, että en oikeastaan usko kuoleman jälkeen olevan yhtään mitään. Uskon kaiken vain loppuvan sen myötä kun ruumis kuolee. "Sielu", tai miksi ikinä sitä ihmisen henkisempää osuutta tahtoo nimittää, kuolee samalla, eikä jää lillumaan minnekkään tyhjyyteen, tule kummittelemaan, siirry johonkin vaihtoehtoiseen tuonpuoleiseen tai mitään muutakaan. En siis tosiaan usko myöskään minkään uskonnon tai kulttuuripiirin näkemyksiin "taivaasta tai helvetistä", tätä on hankala selittää ihmiselle joka ei ajattele samoin, koska ongelmaksi muodostuvat jo kielelliset rajat. Kaikki vain yksinkertaisesti loppuu, tulee seinä vastaan, asia jota ei oikeastaan pysty ajattelemaankaan koska kukaan ei ole koskaan kokenut sitä, että jokin kertakaikkisesti lakkaa olemasta..
Lienee olennaista, tarkastellaanko asiaa kuolleen, vaiko jonkun kuolleen tuntemeen näkökulmasta. Jos mietitään kuolleen läheisen näkökulmaa, on edesmennytkin yhä tietyllä tasolla olemassa sillä häntä koskevat käsitteet ja muistot eivät katoa mihinkään, vaikka olio itse häviäisikin. Kuolleen kannalta taas ei ole yhtään mitään. Ei mitään. Ruumis lahoaa, ja kun kaikki ruumiintoiminnot ovat lakanneet ja "sielu" hävinnyt, lakannut olemasta, on oikeastaan mahdotonta edes puhua "edesmenneen näkökulmasta". The end.

…Puhun aiheesta mieluummin face-to-face, tekstissä on hankala selittää näkemystäni asiasta jota ei ole olemassa, kun jo kielessämme olemassa olemattomuutta on ilmaistava olemisen verbin kautta, eikä kukaan koe mitään vastaavaa ennen kuolemaansa ja kuoleman yhteydessä taas ei koe yhtään mitään koska ei ole enää olemassa siinä vaiheessa.

Tämä on pääpiirteittäin mielipiteeni, mutta en väitä että se on edes minusta absoluuttinen totuus. Koska tätä ei kyetä mitenkään todistamaan, en sulje automaattisesti pois muitakaan vaihtoehtoja niin kauan kun niitä ei todisteta vääriksi (=never), vaikken niihin itse uskokkaan.
//Ja Hant ehti edelle. Oh well.

Jos voisin päättää missä ja milloin elän, se edellyttäisi aikakoneen, koska ennen syntymäänsä ei voi syntyä minne tahtoo.. Joten vaihtelisin. Luulen, että en kallistuisi kummemmin mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan vaan vaihtelisin usein, kokeilisin kaikenlaista ja ottaisin selvää eri aikakausista. "Kotina" matkojeni välillä voisin pitää Ranskaa, Pariisia ihan nykypäivänä, mutta matkoja olisikin sitten satoja..

Sama "Mitä uskot olevan kuoleman jälkeen" -kysymys seuraavalle, this is something I wanna see.

Mitä tapahtui sille hetken aikaa vallineelle tilalle, että vastauksissa oli perusteluja, asiaa ja parhaimmillaan jopa pientä pohdintaa kun kysymykset vain sallivat?

Asun vielä kotona ja kotityöt kyllä jaetaan, mutta pyykinpesu on delegoitu pitkälti äidille. Tietysti jos nyt pitää jotain erityistä saada pestyä esim. Jotakin tilaisuutta varten niin tietysti silloin pesen itse että varmasti on kaikki ajoissa valmiina, puhtaana ja kenties silitettynä. Myös jos äiti on poissa esim. kurssimatkalla, mökillä tms. niin silloin minä olen oikeastaan se joka on vastuussa pyykinpesusta ja muusta. Eli en turhaan, mutta tarpeenvaatiessa toki, kyllähän minä nyt pesukonetta käyttää osaan.

Kerro ulkonäöstäsi ja tyylistäsi/tyyleistäsi mm. hiusten vaatteiden, asusteiden ja mahdollisen meikin suhteen.

Nanakin wrote:

— Ja Sankatsu autiosaarella kuulostaa aika jännältä, sitä vois ihan lukeakin. —

Sen verran mainittava, että jopa minusta tässä ideassa on potentiaalia, tosin se edellyttää, että tarinaan panostettaisiin. Jatkoissa olisi oikeasti jotain sisältöäkin ja kunnolla pituutta&tekstiä, eikä vain caps lockilla ja hymiöillä höystettyä mukahauskaa kohellusta.. Hahmojen eli niiden tarinassa mukana olevien sangatsulaisten määrän olisi oltava rajallinen ja tietysti plussaa aina jos on erityyppisiä ja foorumilla kohtuullisen aktiivisia käyttäjiä, näin tarinassa olisi heti enemmän tarttumapintaa. Ja ainahan on hyvä jos kirjaoittaja esim. lähettää yksäriäkin niille joista kulloinkin kirjoittaa, että saadaan esimerkiksi ihmisten reaktioista ja käyttäytymisestä mahdollisimman realistista: kun on kyse oikeista ihmisistä, niin täysin OOC käyttäytyminen ei ole varsinaisesti hyvä juttu ; )

Jos tuohon panostaa, siitä voi tulla mielenkiintoinen ja hyväkin. Jose se edes toteutetaan, but hope so.

No hyvät uudet vuodet nyt sitten vielä pahasti myöhässä. Itsellä meni juhliminen kohtuullisen rauhallisissa merkeissä, mutta myös hauskaa oli joten ei valittamista.

Helsingissä tuli käytyä tuossa aamulla, ja kyllähän sieltä Bodyshopin tuotteiden ohella tarttui mukaan Fredriksonin hattu stockmannilta… Hintaa oli lähes 50€, mutta laadusta saa maksaa, ei tuo oikeastaan edes ole kovin paha kunnon hatusta: Nytpähän on sitten kuusi erilaista käyttäkelpoista päähinettä. Ja muutama kuukausi, niin lähdenkin jo metsästämään uutta kesähattua, vanha kun ei ole enää ihan priimakunnossa. Yksin koetan pitää pystyssä tätä hattukulttuuria^^;

Hattuja (ja kenkiä) löytyy liiaksikin koska minulle yksinkertaisesti sopivat hemmetin hyvin kaikki maailman hatut baskereita lukuunottamatta, mutta muiden vaatteiden kanssa sitten vähän vaikeuksia koska en viitsisi huonosti istuvia tai huonolaatuisia (ja olen niin siro, että minulle sopivat vaatteet ovat valitettavasti lähes poikkeuksetta merkkituotteita) ostaa.. eikä ole ihan varaa maksaa 400-1300€ jokaisesta vaatekappaleesta.

dA:hankin sai nyt vuodenvaihteen jälkeen lisättyä jälleen yhden fanartin, Claymoresta tällä kertaa, ihan jees että edes jotain olen saanut aikaiseksi~

Rehujahan maailmassa riittää, joten arvailemalla ei kovin pitkälle välttämättä pääse.. Olen liian laiska että tarkistaa jaksaisin, mutta mikäli muistan oikein niin kasvi jota sen eurooppaan rantautuessa nimitettiin Perun omenaksi, taidetaan nykyisin tuntea nimellä tomaatti?

Mikäli oikein, niin joku muu voi kyllä heittää seuraavan kysymyksen.

Why not.

So good afternoon to you, ladies and gentlemen, vaikka "esittely" kenties onkin pahasti myöhässä ottaen huomioon, että olen pyörinyt sangatsulassa karkeasti pyöristäen ensimmäisen foorumin perustamisesta lähtien.

Olen 17-vuotias lukiolainen tyttö, oikealta nimeltäni Ira. Netissä käytän lähes poikkeuksetta nimimerkkiä Mimeko, koska herranen aika, täytyyhän tämän aihepiirin foorumeilla olla jokin ihQ wnb japski nimimerkki. Tai ainakin niin tuli ajateltua vuonna keppi ja kivi kun ensimmäisen kerran otin ko. nimimerkin käyttöön, siitä se sitten on päässyt vakiintumaan. Asun toistaiseksi röyhkeän porvarimaisesti Espoossa isolla tontilla olevassa vanhassa omakotitalossa vanhempieni, kahden sisaruksen ja koiran kanssa.

Mitä luonteeseeni tulee, voisin sanoa olevani periaatteessa hyvin hillitty, pohjimmiltani hyvätapainen ja varsin hiljainen jos minulla ei ole mitään tähdellistä sanottavaa, mutta jos on asiaa niin puhunkin sitten melko suoraan ja perusteellisesti. Tähän kun yhdistää vielä skeptisyyden, lievän kyynisyyden ja ehdottoman kriittisyyden niin saa jo varsin rasittavan ihmisen, mutta vaikkei sitä heti uskoisi, niin enimmäkseen olen kuitenkin ihan mukava ja ystävällinen.

Olen jossain määrin tarkka ulkonäöstäni. Ei mitään liiallisuuksiin menevää peilin edessä nyhväämistä koska arvostan kyllä käytännöllisyyttä, mutta totta kai nautin siitä, kun olen laittautunut omaa silmää miellyttävällä tavalla ja näytän huolitellulta. Vaatetuksessa suosin ehdottomasti mustaa, muutama erivärinenkin vaatekappale on, mutta eipä kovin montaa. Ja ei, ernuvaatteet (ruutua, raitaa, pillifarkkuja, räikeitä värejä sekä mustavalkoisuutta ja halpaa muovipitsiä+röyhelöä) eivät kiehdo. Mieluummin jotain tyylikästä.

Kiinnostuksen kohteita muuten ovat mm. ne perinteinen piirtäminen ja musiikin kuuntelu(makuni on oikeastaan hyvin laaja, melkein kaikki paitsi Rap, pop ja hiphop menee), jaksoittain jotkut käsityöt, satunnaisesti urheilu, yleissivistyksen laajentaminen.. Lukeminen aina kun vain aikaa löytyy, pidän monenlaisista kirjoista kunhan ne vain ovat hyvin kirjoitettuja ja sisältöä on, viime aikoina tullut luettua erilaisia historia pohjaisia kirjoja ja tietokirjoja tavallisen kaunokirjallisuuden ohella. Luen myös sarjakuvia, niin länsimaalaisia kuin mangaa, enkä pidäkkään siitä jos minut leimataan "mangaharrastajaksi", tai vielä pahempaa "japaniharrastajaksi". Elokuviakin katselen aika paljon, ja olen täysin eläinihminen. Lisäksi olen vielä kahvilaihminen, viihdyn hyvin jossakin miellyttävässä, ylihinnoitellussa pikku kuppilassa lukemassa hyvää kirjaa tai luonnostelemassa ohikulkevia ihmisiä.

Kuten näkyy, minulla on paha tapa kirjoittaa pitkästi silloin kuin kirjoitan, koska en oikeastaan näe mitään syytä lähettää lyhyitä viestejä joissa ei sitten ole kummemmin sanottavaakaan. Tekstini tuntuu myös olevan rönsyilevää ja valitettavan epäselvää, pitäisi tästäkin päästä eroon. I’m working on it.

En ole. Pariisissa käydessä kyllä tuli mieleen, sillä mukana oli 7(?) vuotias tyttö joka olisi varmasti viihtynyt siellä, mutta emme sitten lopulta menneet sillä aikaa oli rajallisesti. Eikä kyllä haittaakkaan, tuskin koskaan tulen käymäänkään and that’s okay, keskityn itseäni enemmän kiinnostaviin kohteisiin.

Nyt kun saatiin joulu pois alta, niin mitäs uudenvuoden suunnitelmia?

Aina välillä tulee floppikausia, mutta tästä on kehittynyt itseasiassa paikoitellen varsin mielenkiintoinenkin keskustelu.. usein näkee jos ihmiset ovat miettineet vastauksiaan, ja kun näin on, se kertoo yllättävän paljon ihmisistä vaikka kysymys itsessään olisi simppeli. I like it.

Kuten myös suosikki elokuvani, -kirjani, -bändini jne., myös suosikkisoundtrackini vaihtelevat varsin usein. Useimpien elokuvien sundtrackeissa on kyllä lähes aina jotakin hyvää, mutta aina joskus tulee vastaan näitä tapauksia, joissa soundtrack itsessään – ilmankin elokuvaa tms. – on upea, luonnollisesti erityisesti musikaalien kohdalla sillä niissä musiikkiin on panostettu eri tavalla, se on vaihtelevampaa, mielenkiintoisempaa ja todella sisältää tarinan.
Tällä viikolla ehdottomat suosikki soundtrackit ovat olleet Repo! The Genetic Opera: Original Motion Picture Soundtrack (Deluxe Edition) ja Phantom of the Operan soundtrack. Musikaalin, ei sen uudemman elokuvan, en tosin valitettavasti muista ketkä kaikki tässä laulavat, niitä eri esiintyjiä kun on ollut niin monia.. Myös elokuvan soundtrack on ihan kelvollinen, mutta ei kuitenkaan yllä samalle tasolle ja monet näytteljät jättävät lauluosuuksien suhteen vähän kylmäksi.

Onko sinulla lemmikkejä, tai tahtoisitko lemmikkejä? Mistä/minkä tyyppisistä eläimistä eniten pidät?