Forum Replies Created
-
Posts
-
– Uskomattoman typerät ja naiivit ihmiset, joilla ei kaiken kukkuraksi ole minkääntasoista itsekritiikkiä
– Ihmiset, joilla ei ole lainkaan käytöstapoja
– Ihmiset, jotka eivät huolehdi henkilökohtaisesta hygieniastaan. Hyi ********.
– Ihmiset, jotka eivät vain yksinkertaisesti käsitä etten ole pätkääkään kiinnostunut.Pidän kovasti ihmisistä, mutta kriteerini ihmisten tasolle laskettavista ihmisistä ovat… tiukat?
Mousse wrote:
Kaupassa kattelin, vaikutti aika kiinnostavalta. vaikka vampyyrit tuntuu olevan jo joku teinix juttu, siis ihan massaa. Tiedä nyt sitten.. 🙄
Vampyyrit ovat teinix juttu Twilight tasolla, elikkä toisinsanoen kimaltelevat gelatiinihampailla ja piilolinsseillä varustetut teinipojat ovat muoti-ilmiö. Perinteiset vampyyrit eivät ole. Ja eihän Karinissakaan ole mitään mitä tosissaan voisi vampyyreiksi kutsua. En edelleenkään kerta kaikkiaan käsitä mihin tämäntasoisten sarjojen viehätys perustuu: piirostyyli ei ole persoonallista nähnytkään, hahmot ovat henkisesti kaalinkerän tasolla, juoni on varsin puiseva eikä huumorikaan(jolle koko sarja perustuu) pitemmän päälle naurata. Heikko kokonaisuus siis. Joskus… kolmisen vuotta(?) sitten sain tämän ensimmäisen osan ja voi että, jo silloin pidin sitä täytenä roskana. Eipä ole mielipide muuttunut, nyt vain lievästi ärsyttää että tällainen moska tuhoaa ihmisten näkemyksen vampyyreista.
Ranma ½ koska sillä on lähes poikkeuksetta ihmisille nostalgia arvoa, se vetää ihan kohtuullisen tasoisen kokonaisuuden puhtaasti omalla tyylillään ja toki naurattaa jos vain sen tyyppinen huumori nappaa. Karin taas on kaikinpuolinen pohjanoteeraus jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä.
Pliis, ÄLKÄÄ vastailko jos ette tiedä molempia sarjoja… ihan naurettavaa hommaa perustella sanomalla "toinen ei ole tuttu" "toista en tiedä" etc.
Laitetaan sitten Takahashia vastakkain..
Ranma½ vs. Maison Ikkoku
Lovely. Hirveä määrä äidinkielen tekstitaitovastauksia ja esseitä, muiden oppiaineiden esitelmiä sekä tietysti tavallisia läksyjä ja luettavia kirjoja. Kolmen viikon päästä myös koeviikot, ja tässä yli 1000 oppilaan lukiossa minä päädyinkin sitten ilmeisesti kolmen muun oppilaan kanssa "kuvittamaan" syyslakkiaisia. Aiheena on kalevala, ja meidän pitäisi saada tehtyä kolmisenkymmentä suurta, esittelykelpoista kuvaa yhdistettyjä syyslakkiaisia ja itsenäisyyspäivänjuhlia varten. Kolmessa viikossa, kaikkien muiden koulutöiden ohella. Lisäksi suunnitelmissa on lähiaikoina koko viikonlopun kestävät pikkujoulut, oopperassakin ajattelin käydä ja vähän aikaa sitten tuli kutsu erääseen yksityistilaisuuteen jossa sitten aikaa kuluu musiikkia kuunnellen ja hyvin syöden.
Jumalaton kiire siis, mutta pakko myöntää että nautin siitä kun on kunnolla tekemistä.
dA:han en ole taas vähään aikaan saanut laitettua mitään uusia töitä, mutta kaksi vähän uudempaa omakuvaa (valokuvaa) kyllä löytyy.. Saapa nähdä, ehkä sinne päätyy jotakin noista kalevala töistä. Piirustus Threadiinkaan ei yksinkertaisesti ole ehtinyt osallistua, saa nähdä miten seuraavien aiheiden kanssa.
Todella miellyttävä, joskin kiireinen. Koko perjantai ja lauantai meni kaverin "mökillä" (vanha, suuri omakotitalo + pihapiiri) pienessä porukassa halloween juhlien merkeissä ja kaikenlaista tuli tehtyä… Nyt taas palasin juuri "fielditapaamisesta", jossa siis muutama fieldspanielin omistaja kokoontui, käytiin metsälenkillä, syötiin hyvin ja koirat – joita oli ehkä viitisentoista – saivat leikkiä keskenään.
Juhlitko halloweenia?
Ravenous (Erämaa syö miestä)
Tämä tuli katsottua perjantai-lauantai yönä halloween juhlien jälkeen. Aivan mahtava leffa! Teknisesti ihan keskitasoa. Sijoittui uudisraivaajien aikaan, mutta oli kuitenkin höystetty fantasiaelementeillä, jotka toivat varsin mielenkiintoisen kuvan kannibalismiin. Pidin kovasti Robert Carlylen roolisuorituksesta Ivesinä/Colqhounina – hahmo oli uskomattoman karismaattinen ja sympaattinen jos minulta kysytään. Kaiken muun tyylikkyyden kruunasivat vielä Michael Nymanin musiikit. Upea kokonaisuus, suosittelen ehdottomasti katsomaan. Itse alankin nyt kaupoista metsästää tätä että saisin DVD:n omaksikin.Viime yönä myös SAW III. Roskaelokuviahan ne jossain määrin ovat, mutta itse pidän kovasti. Viehättävällä otteella tehtyjä gore leffoja jotka myyvät sillä mätöllä; kyllä minuun aina hyvin toteutettu gore ja splatter tehoaa. Ovat ne kaikenlaiset laitteet ja vempaimetkin toki mielenkiintoista katseltavaa.
Oikeastaan juuri sitä luokkaa mitä viestin perusteella karkeasti arvioisin, vaikken hirveästi ole huomiota kiinnittänyt. Ei siis voi väittää että olisin yllättynyt.
Ja olen itse 17-vuotias.
Blackbeard: Oletko katsonut Dexter TV-sarjaa? Itse nimittäin tein sen mokan, että luin Dexterin pimeät unet vasta katsottuani kolme kautta TV sarjaa, elikkä kirjaa lukiessa näinkin sitten mielessäni TV sarjan pyörivän tapahtumien mukaan. Ja se harmittaa. Olisi mielenkiintoista kuulla pientä analysointia kirjasta joltakulta, joka luki sen ennen TV sarjan katsomista. Itse toki pidin Dexterin pimeistä unista, mutta kirja tuntui jotenkin liian summittaiselta ja… no, lyhyeltä. Siinä ei ollut aikaa varsinaisesti saada otetta juonesta tai hahmoista ja pelkään pahoin etten olisi muutamia nokkelia kielikuvia lukuunottamatta innostunut siitä kummemmin ellen olisi ensin katsonut sarjaa. Se kun pohjusti niin paljon ja loi hahmoista huomattavasti persoonallisemmat. Mutta kovin olisin utelias kuulemaan tarkemminkin, mitä pidit ko. kirjasta.
Kuten aiheen ensimmäisellä sivulla kirjoitin, en edelleenkään ehdi lukea kovin paljoa sillä vapaa-aika tuntuu täyttyvän kaikesta muusta. Viimeaikoina on kuitenkin tullut luettua kohtuullisesti erilaisia tietokirjoja sekä tositapahtumiin pohjaavia historiallisia, mutta fiktiivisiä teoksia. Lainasin juuri kirjastosta muutaman kognitiivista psykoterapiaa käsittelevän tietokirjan, Eye Killersin (ollut luettavien kirjojen listalla jo pitemmän aikaa) sekä äidinkielen opettajani – jonka makuun luotan pääpiirteittäin koska tähän mennessä toisillemme suosittelemat teokset ovat osuneet nappiin – suositteleman Jonathan Littellin Hyväntahtoiset (Les Bienveillantes) . Kuvaillakseni kirjaa yksinkertaisesti, lainaan wikipediaa joka tunnetusti kertoo totuuden, koko totuuden ja pelkästään totuuden.
Wikipedia wrote:Se(Hyväntahtoiset) kertoo minä-muodossa kuvitteellisina muistelmina saksalaisesta Maximilien Aue -nimisestä sivistyneestä henkilöstä, joka muuttuu kansanmurhaajaksi holokaustin aikana Saksassa. — Joillekin kriitikoille teos on moraalitonta väkivaltapornoa, mutta osa näkee sen osoittavan, kuinka helposti ihminen voi muuttua ympäristönsä vaikutuksesta joukkomurhaajaksi. Littell kertoo kirjoittaneensa kirjan tutkiakseen valtiota joukkomurhaajana ja toisaalta hän pohtii myös omia vaihtoehtojaan siinä tilanteessa: "Mitä minusta olisi tullut, jos olisin syntynyt Saksassa 1913 enkä Amerikassa 1967? Kirjani on vastaus… Olen hyvin tietoinen siitä tosiasiasta, että me emme aina valitse elämäämme."
BlackStar wrote:
//OFFAUSTA!! XDDD
Minkä takia joitakin hahmoja pitää omia ja sanoa omaks mieheks? "OwwO
Ma ei ummarra tata. XDHyvä kysymys… Tuota minäkään en ymmärrä, mutta toisaalta enpä ymmärrä yaoi fangirlejäkään, enkä edes maksimaalista fanituskulttuuria ylipäätään. Jumalaton fanitus ja hypetys on minusta aivan vastaavaa energiantuhlausta kuin jonkin vihaaminenkin, ja jos jatkuvasti jotain ihQuttaisin, olen varma että kyllästyisin siihen suhteellisen nopeasti.
Repikää tästä, alennun offiin. Vetoan kuitenkin siihen että juuri hetki sitten kirjoitin tänne "kunnollista" viestiä jossa oli sisältöäkin..
Kohtuullisen angstista. Mutta enpä osaa olla empaattinen koska en ymmärrä kiusaamista. Minua on aivan pienestä pitäen myös aina silloin tällöin koetettu kiusata, mutta eipä se ole koskaan onnistunut koska en salli sellaista käytöstä itseäni kohtaan. Eskarissa ratkaisin sen lyömällä kiusaajia ja se loppui kuin seinään, siitä eteenpäin "kiusaajat" ovat aina hetkessä tajunneet ettei kiusaamiseni onnistu, osat vähintään vaihtuisivat alta-aikayksikön mikäli luulisivat liikoja itsestään ja näinollen "kiusaajat" ovat sitten tajunneet valita jonkun muun. Kavereita on riittänyt varsin mukavasti ja ei pääpiirteittäin valittamista.
Pointti: En ymmärrä miten jotkut sallivat itseään kiuvattavan ja antavat sen sonnan tapahtua. "ei se ole sen kiusatun syy sniff sniff", tiedän, mutta se ei valitettavasti vielä tarkoita että ymmärtäisin.
Ja joku kysyi, Ira on sana useissa kielissä, mutta useimmissa – mm. latinassa – se merkitsee vihaa ja raivoa elikkä tätä yhtä kuolemansynneistä.
No niin, päivitystä väritystapoihini: jonkin aikaa sitten kokeilin ensimmäistä kertaa piirtää photoshopilla. Olen tehnyt sillä ennen "muotokuvan" fieldspanielista, mutta en oikeastaan laske sitä koska käyttämäni tekniikka oli hyvin samankaltaista kuin vaikkapa puuväreillä värittäessä enkä tehnyt lainkaan linearttiakaan.
Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin linettää photarilla muotokuvaa One Piecen Boa Hancockista (fanarttia, mutta ilman mallia). Hermojaraastavaa hommaa ensimmäisellä kerralla, mutta erityisesti päästyäni väritykseen asti aloin jo pitää siitä. Kyseinen työ löytyy dA accountiltani mikäli lopputulos kiinnostaa jotakuta. Väritin ihon digitaalisesti "normaalisti" kuten kai useimmat photoshoppia piirtämiseen käyttävät – en tiedä, en ole perehtynyt aiheeseen tippaakaan vaan kokeilin vain mitä sieltä löytyy. Hame puolestaa on punaisella väritetty ja varustettu käärmeennahkatekstuurilla kuten kuvasta huomaakin.
Pakko myöntää että olen kohtuullisen tyytyväinen näin ensiyritykseksi, ja photoshopilla värittäminen oli positiivisen mielikuvan jättänyt kokeilu joten enköhän silläkin piirrä jatkossa ainakin jonkinverran.
Koko viikko mennytkin syntymäpäiviä juhliessa eri ihmisten kanssa ja lahjoja&onnitteluja vastaanottaen, tänään vielä tulee vähän isompi porukka ystäviä ainakin yhdeksi yöksi. Torstaina olin jo kirjamessuilla, mutta jos lauantaina pääsen sängystä ylös niin tulen mahdollisesti silloinkin paikalle, ainakin iltapäivällä.
The suuri nimikeskustelu menossa.. Heh, itsellä ei ole mitään valittamista kun etunimenä on Ira – lyhyt ja ytimekäs, nätti, varsin minulle sopiva ja mielenkiintoisella merkityksellä varustettu. Ei aivan liian yleinen, mutta eipä mikään mainittavan harvinainenkaan. Ja löytyyhän minulta kolmantena nimenä myös Elisabeth josta pidän kovastikkin.
Saso, olisi kiva jos jaksaisit kirjoittaa kunnon perustelutkin. Tuollaisia viestejä kun ei ole mitään mieltä lukea ja ainakin minä niinollen pidän niitä käytännössä täysin turhina.
Mainittakoon nyt vielä Nnoitra Jiruga. Nobutoshi Canna(mikäli muistan nimen oikein) on kertakaikkiaan loistava seiyuu, mikä minun silmissäni nostaa myös hahmon itsensä pisteitä. Nnoitra sattuu ulkonäöltäänkin olemaan miellyttävä, pitkä liero ja tämä yhdistettynä alituiseen virneeseen sekä silmälappuun on yksinkertaisesti tyylikästä. Kyseessähän on voiman ja taistelutaidot etusijalle laittava itsepäinen, sadistinen äijä johon Nelielkin viittaa petona ja elukkana ja vaikka tämä kaikki on minusta sarjassa jo melko kärjistettyä, se tuo silti mukavasti särmää hahmoon.
Hollow Ichigo on myös mainitsemisen arvoinen karkeasti samoista syistä, lievästi psykoottinen ja vähän enemmän kuin lievästi sadistinen. Pisteet tietysti myös nousevat minun silmissäni koska vertaan orignaaliin, itse normaalia Ichigoa kun en voi sietää, hirveimpiä päähenkilöitä mangan historiassa.Madarame Ikkakukin kuuluu suosikkeihin hahmona joka on kerrankin humoristinen toimivalla tavalla, ja kyllä ulkonäkökin kelpaa. Vahvaluonteinen taistelija and that’s always a good thing. Zaraki Kempachi on hyvinkin samankaltainen kuin Ikkaku, vain ylempiarvoinen ja "kehittyneempi" versio tästä. Varsin luonnollista että shounenmättö sarjassa mieleisiä ovat ne hyvät taistelijat joilla on omat näkemyksensä ja periaatteensa sekä sitten sadistiset moraalittomat niljakkeet.
Huhhuh, täälläkin kaksi sivua silkkoja onnitteluja minulle… Vaikken kaikkia nimeäkkään erikseen, niin kiitokset kaikille seitsemälletoista herttaiselle täällä onnitelleelle. I appreciate this. Lukukin täsmää sopivasti siihen kuinka paljon vuosia täytän~
//EDIT: Vaikkei enää täsmääkkään, niin kiitos – yllättäen – myös tämän jälkeen tulevista onnitteluista, eiköhän ne voi ottaa vastaan vaikka luku sitten nouseekin ; )
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
