Bido-ossan

Manga hakkaa animen mennentullen. Suomennoksena harvoja sarjoja jotka on onnistuttu tuottamaan silmä- ja korvaystävälliseksi ja ihan nautittavaksi luettavaksi. Tosin suomennoksen ikäsuositus on aika honkaan mennyt…

Edin kommelluksia on mukava seurata, ja palaset alkavat loksahtaa hiljalleen paikalleen. Piirrostyylissä ei ole niinkään moitittavaa vaikka sivuprofiilin nenät vievät joskus puoletkin ruudusta… Tarinan kerronta on sujuvaa ja tarpeeksi nopeasti etenevää että pysyy kärryillä. Huumori on ehkä kerran ollut pakkopullamaista mutta muuten viihdyttävää.

Rave Master suomennoksena oli aika mitätön ettei iskenyt. Tyyli tosin kehittyy aika mukavasti ekasta pokkarista sinne 25 jolloin ei voisi ekaa pokkaria pahemmin saman sarjan pokkariksi tunnistaa. One Piecemäisyyttä kieltämättä on, mutta kun tarkastelee sarjaa omana itsenään, niin ihan kelpo se on. Tarina tökkii, toteutus tökkii, hahmot tökkii, mutta paljon pahempiakin on. Mashiman muu tuotanto hakkaa Rave Masterin kyllä mennentullen.

Suomennos oli aika huonosti tuotettu, sitä samaa sanoista jotka ei sopineet hahmojen suuhun, kannet on olleet mitään sanomattomia (vaikka melkein samanlaisia kuin enkunnosten, ulkonäöltään enkunnosten kannet silti voittaa). Lisäksi itseäni juroo hieman se kun 0, Duelist ja Millenium World sagat on sulatettu yhteen pelkäksi Yu-Gi-Oh!:iksi. Suomennoksessa nro 23 voi nääs tarkoittaa japaninkielisissä tai enkunnoksissa Duelistin pokkaria 19… Hyi hyi, MTV3, kun näyttivät GX:ää niin luki vain Yu-Gi-Oh! ja Yugi Motoun kuvaus sarjasta… Tosin suomidubissa oli kyllä helmijaksojakin, olikohan se toka jakso kun Yaden vääntää kasvoillensa kummallisen ilmeen ja sanoo yhtä kummallisella äänellä: "otitko huomioon että voin olla värisokea?". Siinä kieltämättä nauratti.

Sarjasta pidän. Korttiottelut on esitetty ja kuvattu mielenkiintoisiksi ja mukaansa tempaaviksi, vaikka kortteja ne vain pöytään lyö. Hirviöiden laaja valikoima ja ulkonäkö erot tekevät sarjasta mielenkiintoista seurattavaa, vaikka joskus kyllästyy katsomaan samoja hirviöiden pärstöjä tai takaraivoja. Tosin laaja hirviöiden kirjo saa aikaan fiiliksen, että niitä on loputtomiin ja miten kaikkien korttien tiedot voi muistaa ulkoa… Sarjan olen vuoooooosia tiennyt, kauan kauan ennen kuin suomennos ilmestyi, mutta sarjaa löytyy vasta kolme pokkaria… Fantsusta Duelist 9-10 ja Millenium World 1… En ole jaksanut kerätä kauhean ahkerasti… ^^" (No eihän se mangan määrä olekaan mikään "troo faniuden" merkki…)

Sandland valloitti sydämeni, toisin kuin Toriyama-papan edelliset tuotokset, vaikka hyviä nekin. Tähän jaksaa palautua myöhemminkin uudestaan.
Yksiosaisuus tietenkin vähän harmitti, mutta sarjan sanoma ainakin tuli perille ja sopii myös tähänkin hetkeen. Tarina koskettava omana itsenään. Toriin yhdyn taustamaisemien kanssa, huiman ja upean näköisiä.
Suomennos nyt ei pahemmin kehuja ansaitse, oli paljon nautinnollisempaa lukea englanniksi.
Päähahmoihin ehti "rakastua ja kiintyä" koska hahmokaarti oli sopivan suppea.
Naurukohtauksia aiheuttavia oli tavallista vähemmän (ja voi olla että nauroin ihan väärille kohdillekin). Yksi lempi sarjoistani ehdottomasti. 🙂

Mmh.

Beyblade – Takao Aoki
– mitä luulitte? tietenkin se on paras! D: ei Kai se muuta selittelyjä tartte? Siinä on sentään Kai! D8 x) Pallokorvat ehkä vähän häiröö, mutta silti. Tunnearvoa sarjalla on ja paljon. Ensimmäinen sarja johon tutustuin matkani alussa. Mangan lopetuksesta pokkarissa 14 en tykännyt hirveästi, jäi liika auki, niin kuin kesken… Kaiken ikäisille sallittu sarja (anime saa jatkoa ensi vuoden elokuussa), älkää antako sen hirveän suomidubin olla esteenä tutustua sarjaan lähemmin.

Reborn – Akira Amano
– Eka en tyksiny ku selasin ekaa pokkaria muinoin mutta iski sitten ovelasti puoli vuotta myöhemmin. Henkilökaarti monipuolinen ja hauska, todellista aivot narikkaan meininkiä, mutta osaa näyttää myös vakavan ja jännittävän puolensakin. Piirrostyyli on kohtalaisen hyvää. Varsinainen juoni etenee varsin hitaasti hassujen chaptereiden nimissä. Kidun odottaessani 10 pokkaria ilmestyvän Fantsuun. (Ei, en aio lukea netistä jatkoja tai katsoa animea, animessa on niin huonot ääninäyttelijä valinnat…)

Sandland – Akira Toriyama
– Yksiosainen sarja. Rakastuin tarinaan, suomennos suksikoon kuuseen. Tarina ainutlaatuinen ja omalla tavalla myös kuvastaa sitä miten tälläkin hetkellä maailman hallinnot ovat aikasen mätiä. Henkilökaarti sopivan pieni joka tuo esiin päähenkilöiden luonteet ja niihin ehtii "rakastua ja kiintyä" tarinan tahdissa. Toriyama-setä on teki hyvää työtä tätä tehdessään.

Hunter x Hunter – Yoshihiro Togashi
– Hunterilla on tunnearvoa, yksi ekoista sarjoista mihin olen tutustunut matkani alussa. Piirrostyyli ei ehkä ole Oscarin arvoista, mutta juoneltaan ja hahmokaartiltaan nautittavaa luettavaa. Välillä kyllä pistää miettimään, mikä oikeastaan on sarjan juoni… Toivottavasti Yoshihiro-pappa ei kupsahda ennen ku saa sarjan päätökseensä. Kuinka kauan Gonin isä meinaa pakoilla poikaansa…?

Onko tämä nyt jokin herja nimitys Inuyashalle…? Hunh?

Tosin on jotain muistikuvaa että tuon niminen sarja olisi olemassa… Pieni lisäinfo ei olis pahitteeksi… O_o

Animena ei oikein iskevä, suomitekstityksiä unohtamattakaan(!) "Stop Shinji, that’s not your arm!" ja suomisubbauksissa vain ytimekäs "Lopeta!".. Krhm, ihan hienoa että turha ympäripyöreä löpinä on jätetty pois, mutta tuo ei enää toimi…

Mangan suomennos ei nyt ole kieleltään siitä parhaimmasta päästä, kieli ei istunut joidenkin hahmojen suuhun etc. Kannet oli ihan ok, vaikka eivät enkunnoksien kansia voita.