Forum Replies Created
-
Posts
-
Shoe, ensin alkuun en meinannut tajuta mistä on kyse, mutta kun tajusin, niin repesin pikkasen >.</ Suoraan sanottuna loistava! Tykkään kovasti! 9 1/2 (jostain syystä tässä kirotussa näppäimistössä ei ole ykskahdesosa-merkkiä -_-’)
No, tässä sarjassa on kiva opening – mutta siihen se sitten jääkin. En oikein ymmärrä, että mitä erikoista tässä sarjassa niin nähdään – minä kun näin vain kliseitä, ja stereotypisia hahmoja.
D.N.A tuli katsottua muutama vuosi sitten anime-faniuteni alkuaikoina, kun ei ollut tietoa paremmasta. Ongelmana on säälittävän persoonaton juoni, asetelma, ja hahmot. Daisuke on normi teinipoika, Dark on varsinainen puupökkelö, Risa on herkkä nuori neito jne. Ihme kyllä, minulle sentään nousi lempihahmo tästä sarjasta – nimittäin Hiwatari-kun. Satun pitämään hänen seiyuustaan Akira Ishidasta paljon.
Noihin samoihin aikoihin katselin Kamikaze Kaitou Jeannea, ja minua hieman kummastutti näiden kahden sarjan samankaltaisuus.
Tuota, tuota, olen sellainen ihminen, jolla ei ole laumoittain kavereita – päin vastoin, joten yritän tehdä kaikkeni pysyäkseni hyvissä väleissä niiden muutamien läheisten tyyppien kanssa. Tulee kestämätön olo, jos on epävarmuus siitä, että olenko enää hyvissä väleissä jonkun kanssa.
Ala-asteella liikuin kovasti viiden tai neljän hengen porukassa, ja yksi ihminen tässä porukassa vain kyrsi meitä kaikkia niin hirveästi, joten lopetimme hänen kanssaan olemisen – mutta onneksi hänen ei tarvinnut olla yksin tämän jälkeen.
Myöskin olen menettänyt kavereita niin, että ei ole vain ollut aikaa olla tekemisissä toisen kanssa, ja ollaan vaan etäännytty ja muututtu (miksi aina se toinen osapuoli on se joka muuttuu?) niin hirveästi.
Minua tosiaan ärsyttää se, kun ihmiset muuttuvat ihan hirveästi, eivätkä tunnu enää olevan omia itsejään.
Valkoinenhai wrote:
Huono ei ole myöskään Serial Experimentsin Lainin Opening Duvet. Kerrankin japanilainen osaa lausua englantia ymmärrettävästi!
Pakko sanoa tuohon, että Duvetin laulaja ei ole muuten japanilainen vaan englantilainen. (jos minä nyt olen oikein ymmärtänyt). Mutta hieno biisihän tuo.
Iso, läski ja kärttyinen poliisisetä pamppu kädessä.
Mikäs tulee mieleen sanasta allergia? (Allekirjoittaneella on ongelmana heinänuha T_T)
Vaikka naispuolinen olenkin niin olen sitä mieltä, että pieni ecchi -tyyliin pantsujen vilauttelu ja muu rattoisa fanipalvelu- vain piristää päivää, mutta jos sitä on kokoajan, ja täysin överiksi vedettynä, niin ei kiitos.
Mikä on lempi vuorokaudenaikasi (aamu, yö, et cetera), vai onko sinulla sellaista?
No, tykkään kovasti vaalean sinisestä (sellaisesta, kuin avassani), ja ihan vain puhtaan valkoisesta. Ja kuten monet ovat varmaan jo panneet merkille, niin olen aika pohdiskeleva, ja omissa maailmoissani elävä ihminen, niin koen nämä kyseiset värit omikseni. Ne ovat myös todella puhtaita ja rauhallisia värejä.
Pidän kovasti myös muista väreistä, esim. hopeasta ja harmaasta.On myös sellaisia värejä, joita pidän hienoina, esim. punainen ja vihreä, mutta kyse on erijutusta, kuin lempiväreissä.. en oikein osaa selittää. En vain tunne niitä sillä lailla omikseni.
Pukeudun paljon mustaan, mutta siitä huolimatta pelkässä mustassa on jotain etovaa. Mustaan on kuitenkin niin helppo pukeutua, kun vihaan vaatteiden hankkimista.
Lempiväriyhdistelmäni on musta-kulta, vaikka se poikkeaakin lempiväreistäni paljon. Huoneessani on paljon musta-kultaista.
Yuki Kajiuran M23 , joka on Kara no Kyoukai-animen vitososan soundtrackista. Kyseinen kappale kestää 15 minuuttia, mutta silti jaksan kuunnella sen hyvin.
Mikä sinun mielestäsi on henkeä salpaavan kaunista?
Raxu:
Olet ollut animecon V:ssä [x]
Kun olit siellä (jos olit), ihastuit LENTÄVÄÄN LEHMUUN,joka roikkui katossa []
Vaatekaapissasi on paljon mustia vaatteita [x] Muitakin, mutta mustia on eniten.
Hiuksesi eivät ole värjätyt [/] Vaaleita raitoja.
Piirrät paljon manga tyylisiä piirustuksia [x]
Dataat usein [x]
Soitat kitaraa []
Olet tehnyt/tekemässä AMV(:itä) [x]
Sinulla on melkein hartioihin ylettyvät hiukset [] Takahiukset on pidemmät.
Teet/teit sarjakuvaa []5 ja puoli.
(En tiedä ollaanko tätä kysytty, mutta en jaksa selata koko ketjua läpi – mutta oli miten oli ^^’)
Mitä mieltä te olette tytöistä, jotka kerjäävät poikien huomiota esim. paljastavalla pukeutumisella, tai jatkuvalla pään särkyä aiheuttavalla kikatuksella?
Whistlestä tulee mieleen viheltäminen ja viheltämisestä ulvominen, eli minulle tulee mieleen Wolf’s Rainin Toboe. (Toboe muuten tarkoittaa ulvontaa)
Hmm, no kerran äikän tunnilla piti esittää pienimuotoinen näytelmä parin kanssa, ja unohdin vuorosanat. Minun piti käydä kaverini kurkkuun ja juuri kun olin tehnyt sen tokaisin: ’Tuota – miten se nyt menikään?!’ Ja kaikki vähän repesivät. Ei ehkä kuullosta kovin nololta, kun kerron sen noin, mutta minä satun olemaan ihminen, jolla on aika heikko itsetunto, joten nolostun hyvin pienistä asioista. Ja sen tähden punastuminen tuppaa olemaan jonkin asteinen ongelma. Punastun helposti, mutta kaikki muut tuntuvat aina kuvittelevan, että sen takana on jotain isompaa. Se on ärsyttävää.
Myöskin minua alkaa nolottamaan itseni puolesta se, kun itse on saanut jonkun kivan vitosen matikankokeesta, ja vieruskaveri on ihan täpinöissään jonkun kymppi miikan kanssa. Ja sekin nolottaa, kun kemian/fysiikan opella (oikein mukava opettaja siis on) on toisinaan tapana kysellä kesken opetuksen, että ymmärtääkö Kyoka? (Ei hän minua nyt sentään Kyokaksi sano, mutta ymmärrätte pointin.) Hän nimittäin ymmärtää miten toivoton olen matemaattisten aineiden kanssa.
Pidän CCS:sta kovasti, ja suurin syy siihen on se, kun se on vain niin todella aito ja suloinen. Keskellä teini-angstia CCS piristää kummasti! Juoni ei ole maailman uskottavin, mutta Card Captor Sakuran on tarkoitus olla mahoushoujo-parodia, joten juoni toimi hyvin.
Hahmot ovat todella sydämellisiä, ja erikoisia. Minun suosikkini ovat Yukito ja Tomoyo. Yukiton ruoka-annoksille ja Tomoyon ihailulle Sakuraa kohtaan ei voinut olla repeilemättä.Vaikka CCS on lapsille suunnattu, niin se on todella moniulotteinen, ja siinä joitain hieman kyseenalaisiakin asioita, joita lapset eivät edes ymmärrä. Mainittakoon esim. shounen- ja shoujo-ai vihjailut. Sarjassa on paikoittain myös hyvin synkkiä juttuja, ja joissain kohdissa minua jännitti hirvittävästi, vaikka CCS:n lukiessani olin 13-vuotias. Ja nostan hattua Clampille siitä, että on osattu tehdä jännittävä sarja, jossa ei ole oikeastaan lainkaan väkivaltaa!
Vastasin, juuri, mutta kysymys on se verran hyvä, että täytyy vastata..
En siedä sitä, kun joku esittää olevansa jotain mitä oikeasti ei ole – siis tarkoitan, että hän ei ole oma itsensä. Ja toinen asia mistä en pidä on se, että ei välitetä, eikä ajatella. Ollaan tosi huolimattomia, eikä vaivauduta, ja jälkeen päin sitten joudutaan katumaan, että mitäs tuli oltua niin typerys.
Voitko pitää itseäsi huomaavaisena ja reiluna ihmisenä?
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
