Kyoka8

No, Yleensä pukeudun aika mustavalkoisesti. Musta/valkoinen/harmaa huppari, musta t-paita, mustat farkut, musta-valkoiset tennarit tai mustat nahkakengät. Laukku sentään on vihreä/ruskea. Omasta mielestäni pukeudun aika neutraalisti – tosin toisinaan saatan olla emon näköinen, jos on pelkkää mustaa päällä. Minulle on aivan sama, että mistä kaupasta ostan vaatteeni, ja että mitä merkkiä ne ovat. Pääasia, että pidän niistä. Minun on tosi vaikea löytää kivoja vaatteita. Minä inhoan vaatteiden katselua ja ostamista. En ole koskaan tavannut (itseni lisäksi) tyttöä, joka ei pitäisi vaatteiden hankkimisesta. Meikkiäkään en liiemmin käytä, mutta jos naamani sattuu kukkimaan häiritsevästi, niin käytän jotain peitevoidetta tvs. Minusta liiallinen meikkaaminen kertoo huonosta itsetunnosta. Koruja käytän vähäsen. Sormessa hopea sormus, kaulassa hopeinen rippiristi, ja yhdet korvikset.
Minulla on silmälasit, eikä koskaan oikeen ole huvittanut alkaa käyttämään piilolinssejä. Pidän tavallisia rillejä helpompina. Hiukseni ovat hiekanväriset (ei siis mikään kaunis väri), mutta tällä hetkellä niissä on vaaleita raitoja. En ole ikinä halunnut värjätä hiuksiani kokonaan, koska mitä todennäköisimmin lopputulos olisi jotain vähemmän luonnollista. Shokkivärit kierrän kaukaa.

Yritän olla mahdollisimman avara katseinen, mutta siitä huolimatta tulee ikään kuin alitajuisesti arvosteltua ihmisiä heidän pukeutumisensa perusteella – no, vatteethan ovat tosi merkittävä osa ensivaikutelmaa. Siitä syystä en tykkää pukeutua niin, että ihmiset katsoo perään, ja pudistelee päitään.

Tunnen suurta myötä häpeää, kun suurin osa luokkani – ja kouluni tytöistä pukeutuu tosi, tosi halventavan näköisesti. Mikä pakkomielle on pukeutua kireisiin, ja paljastaviin paitoihin, pillifarkkuhin tai minihameisiin? Nyt uutena villityksenä on käyttää minisortseja legginsien/sukkahousujen kanssa, hrrrr. Ajattelen myös usein, että kuvitteleekohan tuo olevansa jotenkin hauskan näköinen? Monilla ernuillakin pukeutuminen tuntuu usein menevän todella överiksi, kun yritetään apinoida sen lempi-jiirokkarin pukeutumista, eikä sitten yhtään ajatella, että sopiiko se kyseinen vaatetus itselle.

Ehdottomasti shounen-ai OVA Angel’s Feather. En ollut kärryillä juonesta sitten yhtään, henkilöt oli korneja, ja animaatio kökköä.

Voitko pitää itseäsi pelkurina?

No, minusta Fingerpori on parhaita suomalaisia sarjiksia ikinä! Millekkään muulle sarjakuvalle en oo koskaan tainnu repeillä samalla tavalla. Joissain stripeissä menee vähän aikaa, että ymmärrän mistä oikein on kyse, ja joissain taas en ymmärrä yhtään, että mistä on kyse. Rivo-Riitta taitaa olla suosikkinityyppini Fingerporissa^^ Täytyisi jossain vaiheessa ostaa Fingerpori-kokoelma.
"En juo uskonnollisista syistä – vaan ihan muista syistä"

Juu, en tykkää fillereistä. Kyllähän niitä paremman puuuttessa kattoo, mutta hyvin harvoin, jos ei muuta keksi. Se Naruton filleri kausi oli kyllä aika moista tuskaa. Bleachissa se ei onneksi ollut ihan niin pitkä. Fillerit on minusta kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin että jätettäisiin sarja kesken joksikin aikaa. Helpoimmalla kuitenkin pääsee, kun jättää fillerit kattomatta.

En oikeastaan perusta kovin paljoa manga doujinshien tai fanficcien lukemisesta, mutta kyllähän minä joistain parituksista tykkään.. tai oikeastaan aika monista, mutta tässä on joitain..

Hei/Amber (Darker Than Black). Kummatkin on kuin luodut toisilleen. DTB:n jakso 16 oli ihana – siinä Amber tulee ekan kerran. Hei on kamalan angstinen mies, mutta onneksi Amber on hieman iloisempi, heh

Kurogane/Fai. Ainoimpia shounen-ai/yaoi parituksia, joista pidän. Molemmat on tosi ihania hahmoja, ja on hauskaa kun he ikään kuin ovat täysin päin vastaisia persoonallisuuksia. Molemmat kuitenkin tuntuvat pitävän toisistaan,vaikka Kuroganella onkin pinna kireällä^^

Nobu/Hachi. Hachi on Nobun – ei Takumin. Siitä huolimatta että he eivät enää ole yhdessä, ja Nobulla on Yuri ja Hachilla Takumi heillä on tunteita toisiaan kohtaan. Oiih – tuli kyllä tippa linssiin, kun luin viimeisintä Nana-kappaletta.

Lulu/Shirley (Code Geass). C.C:stä en ole ikinä välittänyt. C.C. ei jollain tapaa ole yhtään inhimillinen. Shirleyn ihastus Luluun on vain jotain niin suloista, ja vaikka Lulu ei ensin Shirleystä tunnu välittävän niin hän kuitenkin on tosi surullinen, kun Shirley menettää muistonsa (vaikkakin Lelouchin oman käden kautta) ja kun Rolo tappaa Shirleyn jne.

Kokuto/Shiki (Kara no Kyoukai). Kokuto on sulonen nörttipoika, ja Shiki on murhaaja, jolla on jakautunut persoona. Aaww – loistavia hahmoja molemmat, ja sopivat hyvin yhteen.

Huonoja parituksia..

Kun pidän Nobu/Hachista niin on sanomattakin selvää, etten pidä Takumi/Hachista.

Kaikki Naruto paritukset. Kärjessä kuitenkin SasuNaru, ja KakaIru.

Light/L. En oikein ole koskaan ymmärtänyt mitä erikoista tässä parituksessa niin on. L on liian outo ollakseen suhteessa kenenkään kanssa. Niin olen ajatellut.

Koneesta tulee ulos vesikauhuinen koira

Laitan sisään homeisen leivän.

Shuichi Shindou – Gravitation. Gravitation mangaa en ole lukenut, mutta animessa ainakin Shuichi sai sapen kiehumaan. Tomokazu Seki on mukava seiyuu, mutta saan kylmänväreitä, ja päänsärkyä, kun ajattelen kun Shuichi huutaa Yukiiiii!! Olisi herra Seki voinut puhua hieman toisenlaisella äänelle, heh. Shuichin persoona etoo muutenkin.

Yuuki Cross – Vampire Knight. Kaikki -ah niin kauniit- vampyyri pojat lankeaa Yuukin jalkoihin, ja Yuuki on olevinaan niin viisas, ja täydellinen, ja uhrautuvainen jne. Kuten monet muut samanlaiset shoujo-sankarittaret. Muita Yuuki kaltaisia inhotuksia ovat Ichigo (TMM), Kagome, D.N. Angelin kaksoset, ja kaikki Tanemuran päähenkilöt.

Naruto. Naruto on rasavilli poika, jonka toilailut on olevinaan niin pirunmoisen hauskoja – vaikka oikeasti päinvastoin. En voi myöskään sietää sitä, kun Naruto alkaa kertomaan jollekkin Gaaralle tai Sasukelle elämänviisauksiaan. Naruto oppii aina lopulta ne ’kaikista siisteimmät jutsut’ ja niin edespäin.

Vihaan myös sellaisia ’vahvoja naishenkilöitä’, jotka tosiasiassa ollaan tarkoitettu vain silmän ruuaksi ja naiskiintiön täytteiksi. Mitään persoonallisuutta näiltä hahmoilta ei tietenkään löydy. Esimerkkejä ovat Kallen Code Geassista ja Lenalee D. Gray-manista.

Myöskin sellaiset tekemällä tehdyn angstiset hahmot ovat rasittavia. He vain angstaavat, ja angstaavat, vaikka heidän ympärillään pyörii koko ajan huolestuneita ihmisiä, ja ystäviä löytyy paljon et cetera. Sitten täytyy aina vatvoa sellaisia ajatuksia, että ’voi, olisi niin paljon parempi, jos minua ei olisi!’ Esimerkkejä ovat Saya (Blood+) ja Miharu (Nabari no ou)

Siitä on jo jonkun aikaa, kun luin loppuun jonkun sarjan, mutta jos muistan oikein, niin varmaankin Inuyashan.

Ketä taiteilijaa (jos mangakoita ei oteta lukuun) arvostat eniten ja miksi?