räsynukke

Rakastan lukemista. Olen lukenut jatkuvasti siitä lähtien kun opin lukemaan. Fantasiaa on tullut aika paljon luettua, ja pidän siitä todella paljon. Pidän paljon myös kirjoista jotka kuvaavat ihmisten elämää, en oikein tiedä millä nimellä niitä pitäisi kutsua. Scifi kirjallisuutta ei ole tullut paljoa lueskeltua, kauhua ihan vähän.

Ehdoton lempikirjani on Bjarne Reuterin Prinssi Faisalin sormus. Aivan uskomattoman ihana kirja, kunnon vanhanajan seikkailuromaani. Reuter vain osaa kirjoittaa niin hyvin. Sivuja 539+lopputeksti+hakemisto, ja olen lukenut kahdeksan tai yhdeksän kertaa, enkä ole vieläkään kyllästynyt. En ole kuitenkaan tutustunut keheenkään joka olisi lukenut kirjan, jos äitiäni ei lasketa. Serkku aloitti lukemaan koulussa, mutta jätti kesken ja minä tein hänelle tehtävät kirjasta…
Pidän paljon myös Paulo Coelhon kirjoista, eniten kirjoista Veronika päättää kuolla ja Paholainen ja neiti Prym. Alkemistikin on hyvä.
Tuija Lehtisenkin kirjoja on tullut lueskeltua suht paljon, en ala nyt listaamaan. Toinen mainitsemisen arvoinen suomalainen kirjailija on Kari Levola, jonka kirjoista olen pitänyt erityisesti Dum Dumista ja kirjasta Blankko mä kirjoitan sulle.
Terry Pratchetin kirjoitustyyliä rakastan, mutta häneltä olen lukenut vain kirjat Vapaat pikkumiehet, Tähtihattu ja Talventakoja. Kaikki kolme ovat aivan ihania, pidän varsinkin kohdasta jossa Tiffany tanssii ampiaisten (mehiläisten?) kanssa.
Tolkienilta olen lukenut Silmarillionin ja Hobitin, molemmat pariin kertaan, ja tykännyt aivan kamalasti. Inu-Mimin tapaan aloitin joskus lukemaan Taru Sormusten Herrasta, mutta putosin heti alussa kärryiltä aika pahasti ja lukeminen kuihtui. Aion kuitenkin lukea sen vielä joskus.
Muita kirjoja joista olen pitänyt paljon ovat Leijapoika (Khaled Hossein), Nancy (Deborah Spungen) ja Nuorentytön päiväkirja (Anne Frank). Ja Harry Potteritkin on tullut luettua läpi pariin kertaan.
Toshio wrote:

Omistan myös kaikki ”Taru sormusten herrasta” sekä ”HOBITTI” – kirjan, muttaa.. en ole koskaan lukenut niitä.. Outoa, tiedän..

Kannattaa ainakin Hobitti lukea ehdottomasti ;-D

Freddie Mercuryn muistokonserttiin Lontoon Wembley stadionilla 20.5.1992. Olisin ihan eturivissä jonkin banderollin tyyliin "We Will Miss You, Freddie 1946-1991" kanssa, joka ei kuitenkaan estäisi taputtamasta Radio Ga Gan tahtiin. Olisin lavan vasemman (itsestäni katsoen oikean) reunan edessä niin, että näkisin hyvin Brian Mayn. Kuulisin Elton Johnin ja Axl Rosen laulavan yhdessä Bohemian Rhapsodyn. Olisin yksi niistä 72 000 ihmisestä, jotka tunnelmoivat yleisönä. Itkisin varmaan onnesta, siinä missä nykyään itken katsellessani konserttia telkkarista surusta Mercurya kohtaan ja harmista etten ole siellä. Tuntuu, että kaikki parhaat asiat ovat tapahtuneet ennen syntymääni… Mutta onhan telkkarinkin edessä ihan kiva fiilistellä, kunhan ei ole muita kotona.
Heti toisena listallani on jokin Queenin konsertti, jossa Mercurykin on mukana. En tiedä tarkemmin mikä, ainoa heidän shownsa jonka olen katsonut on Live Aid, tosin se kestäisi kai vain jotain 20 minuuttia..? Olisi joka tapauksessa ihanaa päästä näkemään Mercury muun Queenin kanssa lavalla, ehkä eniten haluaisin kuulla heiltä tässä tapauksessa I Want It Allin. Tosin silloin Live Aid ei kävisi…
Tulevaisuuteen en missään tapauksessa haluaisi, en halua tietää mitä kauhuja siellä on…

Dents: Kuva kyseisestä ANBUsta löytyy Naruton osasta 16, luvuista 136 ja 139, tässä lisäksi linkki yhteen sivuun jossa nainen näkyy: http://www.onemanga.com/Naruto/139/12/
En muista miten reagoin Konohan tuhoon… Puolukka taisi spoilata minut asiasta, joten ei ollut edes yllätys.

Eniten ilahduttaa tälä hetkellä se, että sain postissa ystävänpäiväkortin eräältä kaveriltani joka muutti viime kesänä toisellepuolelle Suomea.
Ja sain vihdoin aloitettua yhden kolmenruudun sarjakuvan piirtämisen. Olen halunnut jo jonkin aikaa piirtää sen, mutten ole ehtiny/jaksanut.
Niin, ja tietenkin se, että viikonloppu alkoi.: D

Samaa mieltä kuin aiemmatkin, en pidä räpistä. Räppi on jotain, mitä en yksinkertaisesti ymmärrä. Sanoja peräkkäin jonkinlaisella rytmillä, muttei kummoistakaan melodiaa. Lisäksi vihaan sitä, kuinka kertosäkseessä sitten tuleekin melodia, se on mielestäni jotenkin ärsyttävää… Sanoista saan aika harvoin selvää, mutta en kyllä kamalasti jaksa kuunnellakaan.
Räppi-inhoni saattaa kyllä johtua suuresti myös siitä, kuinka pikku-G:tä joskus soitattettiin niin kamalasti, ja minä tietysti inhosin kyseistä artistia… En edelleenkään tiedä montaakaan yhtä ärsyttävää asiaa, kuin pikku-G.
En ehkä en vain ole kuullut vielä hyvää räppiä, mutta epäilen etten tule koskaan kuulemaankaan. Räppi ei vain ole minun juttuni.rockia sen olla pitää!

mimeko wrote:

Kyrsii, että täällä sangatsulassakin aloitetaan aina täysin turhia keskusteluja ja kaikki järkevätkin keskustelut täyttyvät aivan turhista viesteistä. En nyt nimimerkkejä ala sanomaan, mutta muutama käyttäjä on pistänyt silmään naurettavan typerillä viesteillään.. Mitä järkeä on kirjoittaa johonkin ketjuun, jos ainot sanottava asia on "joo oon smaa mieltä kun edelliset, eipä tästä enää muuta oikein voi sanoa", tai "Hyviä viestejä tullu oon samaa mielt kiva kun on hyviä viestejä". Säälittävää *angst angst*

Kyllä, minäkin olen miettinyt, että mitä järkeä? Tuntuu, että liian monesta ketjusta löytyy vietejä tyyliin "Jatt-An sanoi jo kaiken oleellisen 😀 ". Ja potuttaa kun ketjuissa joissa kysytään esim. lempi yhtyeitä tms. on vastauksena pelkkiä listoja, eikä minkään maailman perusteluja. Perusteluja on paljon mielenkiintoisempaa lukea kuin pelkkiä listoja, perusteluista näkee, että kirjoittaja on nähnyt vaivaa, väärinkäsitykset vähentyvät ja ennen kaikkea se selittää miksi olet sitä mieltä. Joten ihmiset: Kirjoittakaa niitä perusteluja, yrittäkää saada viesteihinne sisältöä. Näin meillä kaikilla on parempi mieli.
Toinen potuttava asia on mesen valmiit hymiöt. Ja foorumeitten valmiit hymiöt. Pidän paljon enemmän "käsin tehdyistä" hymiöistä (eli siis tyyliin :’D) kuin noista juustopalloista. Lisäksi potuttaa kun jotkut laittavat jokatoisen lauseen perään viisi juustopalloa, se näyttää niin tyhmältä.
Seuraavaksi potuttaa tämän foorumin aukiolo ajat. Kun illalla pääsen kahdeksan jälkeen koneelle, en ehdi olla täällä paljon mitään, ennen kuin keskustelupalsta jo sulkeutuu. Lisäksi käy usein niin, että kirjoitan jotain pitkää viestiä kelloa katsomatta, painan "lähetä" ja sitten tulee informaatio keskustelupalstan aukioloajoista. Siihen meni se viesti.
Viimeiseksi potuttaa eräät nimeltämainitsemattomat kuorossamme. He ovat koko ajan kysymässä koska on tauko, eivät pidä suutansa kiinni, valittavat jos joutuvat jossain kappaleessa laulamaan stemmaa ja valittavat jos tulee pitkiä kappaleita. Välillä tulee mietittyä, miksi he edes käyvät kuorossa, jos kerran ei yhtään kiinnosta. Lisäksi tuntuu, että minuakin katsottaisiin vähän kieroon edellä mainituista syistä, koska laulan näiden nimeltämainitsemattomien kanssa samassa äänessä ja olen heidän kaverinsa. Mutta voin vannoa, etten todellakaan käyttäydy samalla lailla, lähinnä häpeän heidän käytöstään.

Deidara. Kun tämä hahmo osui tielleni ensimmäistä kertaa, en välittänyt tyypistä paljoakaan. Juuri ennen hahmon kuolemaa, eli taistelussa Sasukea vastaan koin sitten selaisen "Waau :’O" ilmiön, ja ihastuin hahmoon täysin. Fanficcejä Deidarasta on tullut luettua aikas paljon, joten varmaan nekin osaltaan selittävät sitä, että olen kiintynyt hahmoon niin kovasti. Pidän Dein luonteesta, sellainen joka uskoo käsityksiinsä täysillä ("Art is a bang, un!"), ja vetää ne sitten överiksi. Un-pääte lauseissa tekee hahmosta jotenkin söpön, ja pidän Deidaran piirtämisestä ihan älyttömästi -tämän huomaa hyvin matikan vihostani.

Itachi. Umm.. Jotenkin se kun Itachi ilmestyy ensimmäisen kerran kunnolla Narutossa, siis se 16. pokkarin kuva luvun 141 alussa herätti minussa valtavan mielenkiinnon hahmoa kohtaan. Kiinnyn usein mangoissa isoveljiin, ja Itachi ei ole poikkeus. Aluksi hahmossa viehätti vahvuus ja menneisyys, ja sitten kun sain tietää, minkä takia hän tappoi klaaninsa, suorastaan rakastuin hahmoon. Lisäksi olen hulluna mustahiuksisiin hahmoihin.

Sasuke. Tosiaan, Sasuke. Ennen kuin tutustuin Narutoon, kuulin paljon kommentteja tyyliin "Sasuke on just sellanen wnb cool poika jota kaikki 10vee tytöt ikuttaa, tosi ärsyttävä jätkä." Näin ollen odotukseni hahmosta eivät olleet kovin korkealla. No, minua saa ihan vapaasti haukkua Sasuke-ihkuttajaksi tai miksi vaan, mutta kun aloin lukea Narutoa Sasuke romutti kaikki ennakko käsitykseni. En pidä siitä Sasukesta jota ihkutetaan, vaan siitä… äh, unohtakaa, en osaa selittää… Joka tapauksessa, onhan tämä hahmo ärsyttävä haukkuessaan Narutoa ja ollessaan niin paras, mutta jokin Sasukessa vetää minua puoleensa. Enkä nyt puhu vain niistä mustista hiuksista.

Joo, elikkäs siinä kolme lemppariani, muita onkin hankalampi listata. Näitä muita hyviä ovat joka tapauksessa (eivätkä nämä sitten ole missään järjestyksessä!) Kakashi (vahva tyyppi, joka on oppinut virheistänsä ja tekee kaikkensa suojellakseen tovereitaan), Rock Lee (saavuttanut tasonsa kovalla työllä, päiväni piristys), Sasori (omistautunut taiteellensa), Hinata (lempeä, nätti tyttö, omalla tavallansa vahva), Shikamaru (nero, käyttää mielenkiintoista tekniikkaa, rento) ja ehkä myös Hidan (hauska pikku jashinistini^^). Okei, Hidanin perustelut sukkaavat, mutta yritin parhaani >.<